Minä

Ärsyynnyn kun peitto ei pysy pussilakanan sisällä, märkä kahvinporoa täynnä oleva suodatinpussi hajoaa juuri ennen roskikseen kippaamista ja kun jostain huonekalun alta leijailee vielä yksi karvanöyhtäpallero juuri kun olet voittajafiiliksin lopettanut imuroinnin.

Ilahdun siitä kun herään pitkiltä yövuoroon-meno-tankkausunilta olohuoneesta leijaileviin huumaaviin tuoksuihin. Mies oli minun nukkuessani hauduttanut karhupaistia tuntitolkulla. Harmi kyllä tuolloin sisäisessä systeemissäni oli aamu enkä voinut kuvitellakaan laittavani suuhuni mitään jytympää kuin mustaa kahvia, mutta tänään aion nautiskella paistia kotitekoisen puolukka- tai karviaishillon kanssa.

Inspiroidun joulukalenterin tekemisestä blogiin. Siis joopa joo, normaalit ihmiset tai sellaiset pro-bloggaajat aloittaisi tällaisen projektin varmasti tyyliin jo lokakuussa. Mutta minkäs voit kun inspiraatio iskee puolessa välin marraskuuta aamuyöllä! Saa nähdä saanko millaisen räpellyksen aikaan, tai varsinkaan sellaista kahtakytäneljää luukkua kattavaa postaussarjaa. Mutta jotain kivaa on taatusti joulukuussa tulossa, sen voin jo luvata!

Kaipaan ihan hurjan hurjan paljon mökille. Katsomaan ovathan joutsenet jo älynneet lähteä, lukemaan jotain suloista hömppää, valmistamaan ruokaa puuhellalla. Katselin tuossa, että ensi kuun alussa olisi luvassa useampi vapaapäivä, mutta miehellä on tietenkin juuri silloin työputki. Voi olla, että pakkaan silti reppuni ja painun Rikin kanssa kahdestaan polttelemaan kynttilöitä ja pelkäämään vähän pimeää.

IMG_20181117_204930_335

Rakastan ajatusta siitä, että kevääseen on aikaa enää neljä kuukautta.

Väsyn yhdestä baari-illasta ja öitä myöten riekkumisesta niin paljon, että ei jumalauta järkeä. Ei tosin olekaan mitään muistikuvaa siitä milloin viimeksi olisi tullut heiluttua tanssilattialla hitaisiin saakka ja sen jälkeen huojuttua taksitolpalla korkkareissa aamuneljältä, mutta EI NYT TURNAUSKESTÄVYYDEN VIELÄ NÄIN LUOKATONTA PITÄISI OLLA.

Pelkään ylihuomenna edessä olevaa englannin kielistä presentaatiota. Yritän tsempata itseäni muistelemalla edellistä hyvän mielen onnistumista ja laukkuun olen jo pakannut Tuulenpolun Jennan minulle valmistamat paniikkitipat. Minä tiedän, että minussa on rohkeutta, särmää, itsevarmuutta ja periksi antamattomuutta, mutta niitä kaikkia nyt vähän jänskättää.

Odotan palkkapäivää. Kolme huraa huutoa töihin paluulle!

 

 

9 vastausta artikkeliin “Minä”

  1. Tiedäthän että just se jännittäminen (kunhan ei ihan överiksi mene) tekee siitä siun presentaatiosta hyvän? Pistää skarppaamaan ja kaikki se kauhuadrenaliini jalostuu loistavaksi esitykseksi. Ihan totta 😀

    Olis muuten kiva lukea miten sie noihin yövuoroihin valmistaudut? Onko se vain niin että edellisenä päivänä yrität nukkua päikkärit vai vaatiiko homman pitkän tähtäyksen valmennuksen?
    Tein itse yövuoroja joskus annodazumal asuessani Tukholmassa, mut silloin oli niin nuori ja hurja että valvoi kolmekin yötä putkeen ihan perusenergioilla.

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s