Elämä ilman mikroaaltouunia

Tässäpä kuulkaa aivan äärimmäisen tärkeä ja laajasti ihmisiä puhuttava postaus! Mutta koska puhun täällä paljon ihan tavallisista arkisista asioista niin uskokaa pois, mikroaaltouuni on aikas yllättävän iso osa sitä arkea ja näin ollen ansaitsee tulla nostetuksi esiin.

Mehän ollaan eletty ilman mikroa nyt useampi viikko, koska eräs kissan ketale (rukkaseksi viime aikoina nimitetty) päätti ottaa mikron rakkautensa ja merkkailunsa kohteeksi. Postaus kissojen kuulumisista ja ongelmakäyttäytymisen ratkaisukeinoista siis luettavissa täällä. Mikrohan ei suinkaan ole ainoa vempele, joka on meidän taloudessa saanut yllättäen lähtöpassit. Olikohan vuonna 2009 kun telkkarimme sanoi sopimuksensa irti – eikä uutta telkkaria ole sen koommin tässä torpassa nähty. Mutta onko mahdollista elää ilman mikroa?

Vastaus: Ei ole.

Tai okei, toki on, henkihän täällä edelleenkin pihisee, mutta elämä ilman mikroa nyt vaan on kertakaikkisesti monimutkaisempaa eikä yhtään niin miellyttävää.

46514601_2461131710789421_6008058832150855680_n

Ei ole yks tai kaks tai hiton monta kertaa kun seison keittiössä orpona kylmä soppalautanen kädessä ja mietin, että no hitto. Siinäpä sitten kauhon sopan pikkukattilaan ja lämmittelen sitä sekoitellen hellalla, kun rakkaan mikron kanssa sen olisi voinut tuikata lautasineen mikroon ja odottaa vapauttavaa PING-ääntä. Ja siinäpä sitten minulla on lautasen ja jääkaapissa kököttävän soppakattilan lisäksi tiskattavana toinen hiton soppakattila ja kauha. Eikä nyt mennä yhtään siihen, että tiskikone on meillä se joka tiskaa, koska ihan hiton rankkaa on tämä. 

Lisäksi me syödään täällä harvoin yhtä aikaa, joten tuo ylläoleva kuvio toistuu kahden ihmisen toimesta eri aikoina. Paljon ylimääräistä tiskiä, ylimääräistä vaivaa ja säätämistä. Tai entäs sitten kun uudestaan lämmitettävänä ruokana ei olekaan soppaa, vaan sapuska, joka koostuu useista eri osasista? Vaikkapa perunoita ja rehuja, kastiketta ja köntti lihaa? NII. Okei, mikroonkin ne kyllä työntäisi kaikki samalla lautasella, mutta kattilaan survottuna koko satsi ei nyt vaan ole kovin ruokahalua herättävää katseltavaa.

Että kyllä, valtaisan koko ihmiskuntaa puhututtavan ongelman äärellä ollaan täällä!

Mikrolle ei siis todellakaan käy tässä talossa niin kuin televisiolle kävi. Yllättävän tarpeellinen mööpeli se on, vaikka yleensä ottaen onkin melko ruma ja tilaa vievä sekä ärsyttävä puhdistettava. Uutta mikroa talouteen ei kuitenkaan tule ennen kuin ollaan saatu leikkuutettua tuo kattikarvajalka. Uskon nimittäin, että rakkaudelliset hellyyden osoitukset kohdistuisivat myös siihen. Leikkuuaika on varattuna ensi maanantaille, joten pitäkääs sormet ja varpaat ristissä, ettei kissa kehittele uutta kiimaa ennen sitä ja ME SAATAS TÄNNE LOPULTAKIN UUSI MIKRO (niin ja paremmin voiva kissa).

 

2 vastausta artikkeliin “Elämä ilman mikroaaltouunia”

  1. Mä niiiiin ymmärrän! Kun muutin asuntooni 2,5 vuotta sitten, jouduin toteamaan, että keittokomerossa ei yksinkertaisesti ole paikkaa mikrolle. Ensimmäiset viikot palloilin ympäriinsä hämmentyneenä ja pohdin, miten pärjään valmisruokien tai oikeastaan koko elämän kanssa. Vähitellen totuin, ja mulla ei edelleenkään ole mikroa (koska en halua pitää sitä kirjahyllyssä). Silti välillä haaveilen ajasta, kun muutan isompaan asuntoon, jossa on mikrolleni sopiva, juuri sille tarkoitettu paikka.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s