Kuinka valmistaudun yövuoroihin (ja muuta vuorotyöläisen arkea)

Postauksen Minä kommenttiosiossa minulle sanottiin, että olisi kiva kuulla siitä kuinka valmistaudun yövuoroihin. Lyhyesti ja ytimekkäästi voin tähän vastata, että nukkumalla, mutta ei se kuitenkaan ole ihan koko totuus. Niinpä päätin tarttua tähän aiheeseen ihan postauksen verran.

Useimmat tuntemani ihmiset eivät todellakaan voi sietää öisin työskentelyä. He kokevat väsyvänsä siitä aivan kohtuuttoman paljon, rytmin kääntely on uuvuttavaa ja monilla toki perhe-elämäkin tuo omat haasteensa. Minä taas vastaavasti olen ollut kakarasta asti oikea aamu-uninen yökyöpeli, joten yövuorot sopivat sisäiselle kellolleni erinomaisen hyvin. Erittäin todennäköisesti uupuisin (pitkistä) aamuvuoroputkista huomattavasti enemmän kuin ilta- tai yöpainotteisesta työstä. Jos voisin niin tekisin pelkkää yövuoroa, mutta se ei meidän työpaikalla aivan ole mahdollista. MUTTA mahdollista on kuitenkin esittää toiveita ja niitä ainakin nyt opintovapaalta paluun jälkeen on kuunneltu ja toteutettu todella hyvin. Runsaalla kädellä on siis minulle yövuoroja listoille paiskottu!

Aloitan yövuoroihin valmistautumisen jo yövuoroja edeltävänä yönä. Tämähän ei ole homma eikä mikään kun tykkään kukkua muutenkin, mutta erityisesti tuolloin venytän ja vanutan nukkumaan menoa pikkutunneille saakka, jotta seuraavana päivänä nukuttaisi mahdollisimman makoisasti ja mahdollisimman pitkään. Minä olen todella huono nukkumaan päiväunia enkä koskaan siis ota edes torkkuja illalla ennen vuoroon lähtöä, joten unet ovat ne mitkä yhtäjaksoisesti satun saamaan kursittua kasaan.

Ennakoin yövuorojen alkua myös tekemällä mahdollisimman paljon valmiiksi kaikenlaisia huomiota vaativia hommia. Esimerkiksi siivoan, pyykkään tai kokkaan ison satsin ruokaa, jota voi syödä sitten pari-kolme päivää. Jos minulle sattuu tönön lämmitysvastuu yövuorojen ajaksi kannan myös polttopuita valmiiksi sisään lootat ja säkit täyteen. Ajatuksena siis on, että yövuorojen välissä mitään ylimääräistä ei ole pakko tehä jos ei taho.

Picture_20181128_061534544

Painelen töihin vaille yhdeksäksi illalla ja pääsen lähtemään kotiin hieman jälkeen seitsämän aamulla. Yövuoro kestää siis kymmenen tuntia ja viisitoista minuuttia. Yövuorot ovat pääsääntöisesti hyyyyyyyyvin leppoisia ja rauhallisia, välillä jopa tylsiä. Niinpä touhuan perusyökköhommeleiden lisäksi kaikkea yleishyödyllistä kuten siivoilen kaappeja, suunnittelen talon ja asukkaiden pään menoksi toimintaa (viimeisimpänä esimerkiksi joulukorttimalleja askarteluja varten) ja etsin milloin mitäkin tarvittavaa tietoa. Tai sitten opiskelen, katson Netflixiä tai pelaan.

Vaikka yöt ovatkin kiireettömiä käy vuoron jälkeen pää kuitenkin jossain määrin ylikierroksilla eikä seitsämän kilometrin kotimatkapyöräily varsinaisesti auta asiaa. Olen siis varsin pirteä päästessäni kotiin enkä todellakaan ole valmis heti kaatumaan petiin. Käytän tämän energian sitten kotona kaikenlaiseen pikkupuuhasteluun. Siivoilen keittiötä, ruokin kissat ja kanat, puhdistan hiekkalaatikoita. Jos mies ei ole kotona niin sytytän pönttiksiin tulet ja saatanpa vaikka imuroidakin jos tarve niin vaatii. Tyhjennän päätäni selailemalla somea, lukemalla blogeja ja joskus myös kirjoitan itse. Ehdottomaksi rajaksi olen kuitenkin itselleni laittanut, että viimeistään kymmeneltä aamulla, mielellään yhdeksältä, on pään oltava tyynyssä ja silmien kiinni. Unen saaminen ei kuitenkaan ole mikään ongelma kunhan on ensin tosiaan antanut aivojen rauhassa surista surinansa.

Kuten sanottua, nukun kerralla sen minkä nukkua aion. Niinpä heräilen omaan aamuuni noin viiden-kuuden maissa iltapäivällä. Töihin lähdön hetkiin saakka vaatetuksena on pieruverkkarit ja jokin kauhtunut neule sekä villasukat ja kahvia menee vähintään kolme isoa mukillista. Ja ehkä vähän vihreää teetä kyytipojaksi. Jos aamulla on jäänyt jostain syystä pienet kotipuuhastelut puuhastelematta, niin teen niitä sitten illalla. Muutoin aikaa tulee vietettyä lähinnä sohvalla, joskaan ei sen kummemmin koomaillen, vaan ihan vaan siksi kun kuka nyt muutenkaan aamulla hei riehuu.

Jossain vaiheessahan yövuorot sitten loppuu ja edessä avautuu ah ihana ”nukkupäivä” sekä vapaapäivät. Minulle nukkupäivä on harvoin nukkupäivä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä pyrin kääntämään rytmini mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti takaisin ”normaaliin”. Niinpä en välttämättä mene ollenkaan nukkumaan viimeisen yövuoron jälkeen, vaan sinnittelen hereillä iltaan saakka ja painun yöunille huomattavasti normaalia aiemmin. Ihan aina tämä ei kuitenkaan onnistu, vaan on pakko ottaa päiväunet. Ne surullisen kuuluisat päiväunet. Olen huono päiväunissa kahdella tapaa: joko en osaa nukahtaa niille tai sitten en koskaan herää niiltä. Niinpä aiottu kaksi tuntia unta on usein todellisuudessa neljä tuntia unta.

Niin tai näin, kyllä se rytmi väkisin normaaliin kääntyy viimeisestään seuraavana aamuna, sillä maailma jatkaa pyörimistään tyystin piittaamatta minun tarpeistani. Etenkin jos mies on aamuvuorossa on jonkun herättävä ajoissa lämmittämään taloa ja hoitamaan eläimiä. Tai vaikka hän olisikin kotona, en minä nyt muutenkaan halua haaskata vapaapäiviä tai meidän yhteistä aikaamme nukkumiseen.

Picture_20181127_193600785

Toivoessani reilusti yövuoroja, ja nyt tehdessäni niitä, olin hetken huolissani siitä kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja meidän yhteiseen laadukkaaseen aikaan. Yövuorojen välissä kun ei kuitenkaan tule oltua ihan säihkyvimmillään ja jotenkin kuvittelin, että yövuorot nukkumisineen haukkaavat valtavan palan arjesta pois. Mutta tulin siihen tulokseen, että ei se nyt oikeastaan niinkään ole. Parisuhteelle se kuitenkin on aivan se ja sama nukunko minä päivällä tajuttomana sen kahdeksan tuntia vai olisinko päivävuorolaisena sen saman kahdeksan tuntia töissä – en siis olisi läsnä joka tapauksessa.

Näin syksy- ja talviaikaan myös valoisan määrän vähyys ja se, että siitä ei näe pilkahdustakaan yövuoroputken aikana sai myös hieman pohtimaan omaa jaksamista ja pään kestävyyttä. Mutta niin parisuhteen kuin valon kannalta yövuorot kestää vallan mainiosti ja niistä molemmista pääsee myös reilusti nauttimaan. Yövuoroja kun seuraa aina myös aimo annos vapaapäiviä! Etenkin nyt, kun omasta tahdostani teen toistaiseksi 80% työaikaa, tuntuu vapaapäiviä riittävän tuhlattavaksi asti!

Näin meillä siis arki jatkaa pyörimistään ja ainakin tähän saakka töihin paluu pitkän opintovapaan jälkeen on ollut lempeä ja kiva. 🙂

 

 

 

6 vastausta artikkeliin “Kuinka valmistaudun yövuoroihin (ja muuta vuorotyöläisen arkea)”

  1. Kuulostaa oikeastaan ihan mukavalle! Mie olen itse kauhea aamukukkuja – rytmi kääntyi itselläni lasten synnyttyä, siihen asti olisin voinut elää pelkästään öisin ja nukkua päivät – joten en tiedä olisiko yököksi enää. Mutta kyllähän sitä kaikkeen tottuisi…ehkä…

    Liked by 1 henkilö

    1. Enpä tästä hirveästi valitettavaa kyllä keksi. Ainoastaan ehkä sen, että kaikki sosiaaliset tapahtumat tai muut kodin ulkopuolella hoidettavat asiat tapahtuvat siihen aikaan kun minun pitäisi nukkua – esimerkkinä vaikkapa maanantain kissojen leikkuutus tai tänään iltapäivällä koittava työpaikan pikkujoulu. Mutta silloin sitä vaan mennään joko vähillä unilla töihin tai vähillä unilla humpalle, hengissä on kuitenkin niistäkin selvitty! 😀

      Liked by 2 people

  2. Mites ruokailu? Tää on mielestäni kiinnostava aspekti yötyössä, ihan jo ruuansulatuksen kannalta. 🙂 Öissä ainakin itellä tulee helposti mässäiltyä (koska onhan se nyt SIISTII valvoo kun muu maailma nukkuu! – ja siinä sivussa vähän herkutella) ja sitten on kroppa (eli suoli) juntturassa. Juotko kahvia myös yöllä? Entä yövuoron jälkeen?

    Liked by 1 henkilö

    1. Yövuorojen ruokailu sujuu samaan tapaan, tai oikeastaan ehkä vähemmän ja huonommin, mitä päivävuoroissakin/vapaalla. Minulla mässäily on enemmänkin vapaailtojen ja Netflixsohvailun ongelma. 😀

      Ennen yövuoroa en kotona syö mitään. Se on minulle aamu enkä siis muutenkaan koskaan syö aamupalaa. Ei maistu eikä tee mieli. Menen siis ihan vaan kahvin voimin töihin, oli vuoro sitten aamulla tai yöllä. Öisin en juo kahvia enää, sillä se jostain syystä etoo minua yöaikaan. Vihreää teetä meneekin sitten 2-3 mukillista yössä.

      En ota töihin mukaan eväitä enkä herkkuja. Yön aikana syön yhden lämpimän ruuan ( + salaattia) alkuyöllä jos edellisen päivän jämiä on jääkaapissa ja sämpylän/pari palaa ruisleipää aamupuolella ehkä joskus kello 4-5 maissa. Jos ruokaruokaa ei ole, niin sitten korvaan sen sämpylällä/leivällä ja salaatilla. Hedelmiä saatan myös syödä 1-2 yön aikana, siis satsumoita tai banaania.

      Tykkää

    2. Ai niin ja yövuoron jälkeen en siis juo kahvia enkä teetä, paitsi toki sitten kun yövuorot loppuu. Ja öisinkin juon viimeisen teesatsini joskus 3-4 maissa. Ei siis aamupuolella enää mitään piristävää. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s