#24 Hyvää joulua!

48407789_268509813796300_9189254813815144448_n

received_306186106679661

”He kantoivat kuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. He koristivat sen näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksalle. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä. Kun kuusi oli valmis, kulki hemulintäti jälleen ohitse.
– Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia.”

(Tove Jansson, Näkymätön lapsi)

Ihanaa, rauhaisaa joulua kaikille! ❤

#23 Joulu öissä töissä

Olen tässä Pöpelikön joulukalenterissa kertoillut muun muassa unelmieni joulusta sekä haaveillut mökkijoulusta. Kummallakaan noista aikaisemmista postauksista ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän joulutodellisuuden kanssa – minun joulunpyhäni kuluvat nimittäin tiiviisti töissä.

Picture_20181213_002519426

Olen ollut kaksi aiempaa joulua vapaalla, joten tasapuolisuuden nimissä toivoin työvuoroja kaikille joulun pyhille. Dollareiden kiilto silmissä toki rustasin toiveet vieläpä yövuoroiksi, mutta mietin myös työkavereita ja sitä, että kukaan tuskin haluaa kökkiä joulua nimenomaan öissä. Tällöin kun päivät menee nukkuessa ja näin missaa (lähes) koko joulun ilon. Toiveitani kuunneltiin ja niinpä aloitan yötyökukkurukuut tänään ja lopettelen Tapaninpäivänä.

Omasta mielestäni iltavuorot ovat ehkä kököintä aikaa olla töissä, siis noin niin kuin oman joulun ja navan kannalta. Meillä ainakin kun jouluruokailut, lahjat ja muu yleinen hengailu ajoittuu ilta-aikaan, niin nehän sitä jäisi kokonaan kokematta. Aamuvuoroja tehdessä niihin pääsisi mukaan, mutta sitten taas aamuheräämiset ei ole niin yhtään minun juttu. Yövuorot mahdollistaa niin piiiiiiiitkät unet kuin läheisten kanssa iltahengailun ennen töihin menoa, joten win-win.

Picture_20181213_002554814

Jos taas miettii työvuoroja sen kannalta, että mitä joulu ON töissä, niin ei se nyt kuitenkaan ihan kakkaa ole, vaikka jokainen meistä varmasti haluaisikin joulunsa viettää läheistensä kanssa tehden omia juttujaan. Aamuvuorossa totta kai iso plussa on se, että pääsee nauttimaan asukkaiden kanssa ihanasta jouluruuasta (ja vastaavasti pääsee viettämään omaa jouluaan koko illaksi), jännitystä kipristelevästä illan odotuksesta, joulurauhan julistuksesta, joululauluista ja muusta kepeästä ohjelmasta. Iltavuorossa puolestaan myös on oma tunnelmansa. Vaikka meidän asukkaamme ovatkin aikuisia tai jo ikäihmisiä käy työpaikalla kuitenkin joka joulu itse Joulupukki tuomassa asukkaille herkkuja sekä juhlamieltä. Asukkaat tästä nauttivat kovasti ja Joulupukkia odottavat, joten tämä on ihana perinne. En näe mitään syytä miksi (jouluisen) leikkimielisyyden tulisi lakata olemasta jossain tietyssä iässä.

Picture_20181213_002539910

Yövuorolaiselle joulun pyhät ovat rauhaisaa aikaa. Näin aaton vastaisena yönä todennäköisesti keittiön puolella on huisketta, sillä yökön tulee (esi)valmistella jouluruokia. Muutoin todennäköisesti saa nauttia tyytyväisten asukkaiden tyytyväisestä yöunesta. Koko talo tuoksuu joululta. Ikkunoilla on kyntteliköt ja kuuset on koristeltu asukkaiden askartelemilla enkeleillä ja punatulkuilla. Niin ja sitten aaton jälkeen yökön saattaa tavata napsimasta jääkaapin oven raosta kinkun jämiä, karjalanpiirakoita, lohta…

Tai näin siis ainakin tämä yökkö toivoo, saa nähdä kuinka yöt todellisuudessa menevät! 😀 Joka tapauksessa, ihanaa aaton aattoa kaikille! ❤

#22 Lapsuuteni joulut

Voihan kääk ja iik! Kävin tässä eräänä päivänä kotikotona penkomassa valokuva-albumeita ja apua mitä aarteita sieltä löytyikään. Kuvia minun lapsuuteni joulusta, tai nimenomaan minusta, ei läjäpäikseen ollut, mutta muutamia lapsuus- ja nuoruuskuvia jouluilta haluan jakaa täällä blogissa. Kuvien vähyys todennäköisesti johtuu siitä, että opin jo varhaisessa vaiheessa inhoamaan sekä pakoilemaan kameraa, haha. Lisäksi toki tuohon maailman aikaan ei ollut älypuhelimia valmiina napsaisemaan kuvia joka hiivatin hetkestä tai edes kameroita löytynyt joka torpasta.

Vanhimmissa löytyneissä kuvissa minä olen noin 4-5-vuotias pellavapäinen tirppa. Nämä ovat ehdottomasti mun lemppareita! Siis kattokaa nyt mikä crazy catlady olen ollutkaan jo since 1984! Nämä kuvat on otettu minun mummolassani maalla ja kuviin minun lisäkseni ovat päässeet edustamaan serkkuni, äitini sekä silloinen isäpuoleni. JA TIETYSTI KISSAT!

Joulu88_Pia4v

Jouluna_88_Pia4v

”Minun kissa! MINUN!!”

Pia_4v

Näissä seuraavissakin kuvissa olen suunnilleen jotain 5 vee, mutta osasin jo hieman käyttäytyä. Oli meillä kyllä kissa tuohonkin aikaan… Kuvat on otettu silloisessa kodissamme, johon itse asiassa muutin uudestaan asumaan yksin ollessani parikymppinen ja jossa ehdimme myös vähän aikaa asua Jeren kanssa yhdessä! Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Joulupukki oli ihan huisin jännittävä. Kirjoitin aiemmin paljastelupostauksessa, että ”Lakkasin uskomasta joulupukkiin kun joulupukin sylissä istuessani hoksasin, että jumankekka sillähän on kädessään isäpuolen veljen hanskat! Muistini mukaan ne olivat aivan tavalliset mustat nahkahanskat, joten en ymmärrä kuinka asia oli minulle niin päivänselvä ja tuttu, kuinka ne niin vuorenvarmasti tunnistin. Ehkä tuoksusta tai ehkä lapsen silmin vain kiinnittää huomiota yksityiskohtiin jotenkin ihan eri tavalla. En muista minkä ikäinen olin, mutta uskoakseni en ollut vielä koulussa.”  Kuvasta päätellen vielä 5-vuotiaana uskoin Joulupukkiin kuitenkin ihan täpönä!

Pia5v ja äiti

Pia_5v

Näissä seuraavissa kuvissa olenkin jo 10-vuotias. Joulupukkiin en siis enää varmastikaan uskonut, mutta muistelisin ainakin, että pikkuveljien takia Pukki olisi käynyt meillä ihan joka ikinen vuosi. Näistäkin kuvista tulee kyllä hurjan hyvälle mielelle. Milloin tuosta reppuselässäni keikkuvasta pikkupojasta tuli vajaa kolmekymppinen kahden lapsen isä?!

Pia_10v

Jouluna_94

Viimeisimmissä kuvissa, joita tässä jakoon laitan, olenkin jo esiteini. Olen siis näissä jotain 11-13-vuotias. Tässä vaiheessa sisaruskatraamme olikin jo täydentynyt kahdella kaksoispojanpallerolla. Niistäkin on kasvanut jo aikamiehiä! Käsittämätöntä, kun itse ei kuitenkaan ole vanhentunut eikä ryppyyntynyt päivääkään…

Joulu_96

”Joulu on vakava asia. Ja elämä. Ja kaikki, vittu, iha sama.” T. Pia 13v

Joulu_97

Näitä kuvia katsellessa on kyllä pakko myös hieman hihitellä kaikelle muullekin, mitä kuvista välittyy. Siis kasarin ja ysärin hiusmuotia, sisustusratkaisuja, silmälaseja ja vaatetuksia…oh no. 😀

Ihanaa viikonloppua ja ihan kohta kohta kooooohta saapuvaa jouluaattoa kaikille! Ottakaahan paljon kuvia, joita voi sitten muutaman vuosikymmenen päästä kauhunsekaisella riemulla pläräillä ja muistella… 😀

#21 Kiitollisuudesta (Tuoksuöljysekoitus+tuoksukivi ARVONTA)

Vuoden kiiruhtaessa hirmuista haipakkaa kohti loppuaan on hyvä katsastella aikaa hieman taaksepäin ja miettiä, että no mikä meni hyvin ja mistä olen kiitollinen.

Olen kiitollinen opiskelusta. Siitä, että sain olla opintovapaalla ja keskittyä vain opiskeluun. Siitä, että sain sosiaalityön aineopinnot kunnialla päätökseen ja kandidaatin tutkielmani erinomaisella arvosanalla. Siitä, että olen selättänyt pelkäämäni kieliopinnot (vielä ruotsia lukuunottamatta) ja siitä, että löysin sosiologian opinnoista jotain todella mieltä kutkuttavaa. Ja siitä, että pääsin sisään kirjoittamisen perusopintoihin, jotka aloitan ensi vuonna.

Olen kiitollinen töistä. Siitä, että minulla oli paikka mihin palata opintovapaan jälkeen. Siitä, että töissä kuunnellaan ja huomioidaan työntekijän omia tarpeita ja ominaisuuksia ja näin ollen olen saanut tehdä paljon ilta- ja yövuoroja. Olen kiitollinen palkkapäivistä.

Olen kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä. Siitä, että he ovat aina valmiina paikalla, vaikka emme tiiviisti yhteyttä pitäisikään. Siitä, että he ovat valmiita heittäytymään ja olemaan mukana esimerkiksi mahtavissa teemajuhlissa ja siitä, että he ovat apuna ja tukena eri asioissa sitä erikseen pyytämättäkin.

Olen kiitollinen Jerestä. Tästä voisin kirjoittaa varmasti hyyyyvin pitkän liirumlaarumin, mutta mennään nyt lyhyesti näin. 😀 Juuri nyt olen erityisen kiitollinen siitä, että Jere on seikkailunhaluinen ja helposti kaikkeen syttyvä – esimerkiksi äkkilähtö matkajokerina Kanarialle on jo aivan nurkan takana.

Olen kiitollinen terveydestäni! Tämä oli nyt aivan pakko tähän erikseen mainita, koska hoksasin, että sitä asiaa ei juurikaan tule ajateltua kuin vasta sitten kun jotain on pielessä. Olen perusterve tyyppi ja siitä jos mistä on syytä olla kiitollinen.

Mistä sinä olet kiitollinen?

Picture_20181220_150631946

No niin. Ja tästä kaikesta kiitollisuudesta päästään siihen, että näin blogin joulukalenterin ollessa loppusuorallaan haluan vielä muistaa teitä lukijoita ARVONNALLA. Mikäpä tähän teemaan paremmin sopisikaan kuin ihastuttava Kiitos-setti. Setti sisältää Danke-tuoksusekoituksen sekä minikokoisen neliapila-tuoksukiven.

Tuoksusekoitus tuo kotiin ”hedelmällisellä ja makealla appelsiiniöljyn sekä ruusugeraniumin kukkaisella tuoksullaan lämpöisen tunnelman”.  Kuvissa on minun omat kappaleeni tätä settiä (arvontaan totta kai lähdössä avaamaton setti lahjapussukassaan) ja ah! Tuoksu on aivan ihastuttavan raikas ja pehmoinen.

Lisäksi itselleni tuoksukivet ovat aivan uusi tuttavuus, joita nyt tällä kokemuksella voin todellakin suositella. Tähän saakka olen tuprutellut diffuuserilla huoneilmaan tuoksuja, joka siis sekin on kiva, mutta viime aikoina olen kaivannut jotenkin hienovaraisempaa ja miedommin nenä- ja mielihermoja kutkuttelevaa. Tuoksukivi on ollut minulla olohuoneen sohvapöydällä ja 1-2 tippaa öljyä on ollut juuri hyvä ja riittävä määrä omiin fiilistelytarpeisiin.

Picture_20181220_150709066

Tämän setin arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen tai Pöpelikön Facebook-sivuilla tämän nimenomaisen postauksen kommenttiosioon. Voit myös tuplata arpaonnesi kommentoimalla molempiin! Osallistumisaikaa 25.12. saakka! Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti vkon 52 aikana, joten muistathan jättää yhteystietosi. Paketti voittajalle lähtee kuitenkin vasta alkuvuodesta, sillä olen itse uuden vuoden vaihteen mualimalla.

PS. Jos tällaiset tuoksuhommelit, yrttihommelit, luonnonjutskat ja muut ihanat hommelit kiinnostelee enemmänkin, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Jennan blogiin osoitteessa tuulenpolku.com

 

#20 30v-yllätysbileet Blues Brothers -teemalla

Huuuh! Nyt on takana pari kuukautta hirvittävää juonittelua, salamyhkäilyä, hihitystä, suunnittelua ja suoranaista valehtelua kun sain päähäni järjestää Jerelle yllärijuhlat hänen 30v-synttäreiden kunniaksi. On ollut ihan tosi vaikeaa kun mitään en ole voinut hiiskua asiasta täällä blogin tai somen puolella, vaikka niin olisi tehnyt mieli laitella kuvia ja väliaikatietoja ideoinneista. Salassa oli pidettävä tämä kupliva ilo!

48393412_356881305089367_5964089611264196608_n

48404371_2142374039190301_707852520671674368_n

Salailu on kuulkaa hauskan lisäksi yllättävän raskasta! Minun läppärini on olohuoneen sohvapöydällä ja Facebook normaalisti avoinna 24/7. Nyt jouduin pitämään sen kiinni, koska viestejä sinkoili sinne tänne niin kutsuvieraiden kuin myös salamyhkäjengiin värvättyjen oikeiden käsieni kesken. Puhelinkin oli tiiviissä käytössä ja siihenkin tulleita viestejä jouduin hieman varovaisesti aukomaan ja lukemaan. Olin jo aivan varma, että tämän parin kuukauden aikana Jere epäilee minulla olevan suunnilleen joku SUHDE 😀 Juhlien jälkeen kysyin huomasiko hän, mutta ei ollut kiinnittänyt asiaan yhtään mitään huomiota. Putkiaivo. Olen aivan varma, että nainen olisi huomannut välittömästi jonkin olevan vinossa!

48397478_361678494388950_4338756385958264832_n

48368954_298170010820057_4487752843020730368_n

48406457_790826597955538_4191197712147808256_n

Bileiden teemaksi valikoitui Blues Brothers, sillä se on ollut Jerelle sekä Jeren perheelle aina t h e j u t t u. Etenkin Jere ja hänen veljensä Jonne ovat erittäin läheisiä ja Blues Brothers liittyy heidän keskinäisiin juttuihin vahvasti. Teema näkyi vahvasti pukeutumisesta juhlapaikan koristeluun sekä musiikkiin. Pyysin esimerkiksi kaikkia vieraita pukeutumaan teeman mukaisesti ja Jeren sisko tilasi juhlapaikalle läjäpäin ylimääräisiä hattuja, kravatteja sekä aurinkolaseja kaikille yleiseen käyttöön.

48376205_504042890103070_931913199203123200_n

48373870_299412634040181_5589669373309616128_n

48412875_1997791196954146_8289209906876121088_n

Bileitä järjestäessä mun luotto-oikeiksi käsiksi valikoitui Jeren äiti Satu sekä sisko Jenna. Jennasta tein musiikkivastaavan, sillä itselleni musiikkilistojen tekeminen on aivan hepreaa. En juurikaan kuuntele musiikkia enkä tiedä mitä ihmiset ylipäänsä kuuntelevat. Jenna puolestaan tietää tasan tarkkaan Blues Brothersit sekä Michael Jacksonin (toinen Jeren the juttu) sekä sen mitä Jere on huudatellut teininä huoneessaan, popitellut ekassa autossaan ja niin edelleen. Valmis musiikkilista oli loistava ja todella laaja!

48359507_2051908528256427_2592971717664047104_n

48373045_2245353525734650_2792367760519200768_n

48414968_277568329615522_4947359110136856576_n

Satu puolestaan on idearikas taiteilijasielu ja hänellä on silmää kaikenlaiselle somistamiselle ja koristeille. Niinpä hänestä tuli koristevastaava. Näiden parin kuukauden aikana hän muun muassa ideoi aivan loistavat kynttiläkipot nahkakravatteineen sekä askarteli lasinalusia sekä pöytätabletteja. Satu toimi myös minun kuskinani sekä peitetarinana. Juhlia edeltävänä iltana olin esimerkiksi ”mummon luona joulusiivoamassa” kun todellisuudessa olimme laittamassa vuokrattua tilaa juhlakuntoon… Satun ideoimien ja väsäämien koristeiden lisäksi tilasin juhlatilaa somistamaan isot hopeiset numeropallot, mahdollisimman kimaltelevia hopeisia ja sinisiä serpentiinejä (Jere on harakka, rakastaa kaikkea kiiltävää) sekä läjäpäin sinisiä, mustia ja hopeisia ilmapalloja. Olin hetken hukassa sen ilmapalloläjäni kanssa, mutta sitten apuun kiiruhti Jeren ystävä Atte kompuransa kanssa, hänet nimesin ilmapallovastaavaksi. Ja näin bilemesta saatiin kuntoon!

48367973_2255197204709936_1838219133372596224_n

48376395_519307851899142_8551735831474208768_n

48415900_2245619512322801_1312917390094237696_n

Niin, vuokrasin siis erikseen juhlatilan bileitä varten. Halusin todella todella yllättää Jeren ja lisäksi vieraita oli tulossa sen verran reilusti, ettei heitä omaan tai kenenkään muunkaan kotiin olisi saatu mukavasti mahdutettua. Vuokraamani tila oli vanha iso puutalomiljöö luonnon ympäröimänä, mutta kuitenkin järkevän matkan ( = taksimatkan) päässä suurinta osaa vieraista. Lisäksi pitkänmatkalaisten oli mahdollista vuokrata minun kauttani juhlapaikalta edullista majoitusta ja muutama meistä siellä majoittuikin – minä ja Jere mukaanlukien. Tila oli vuokrattu meille koko viikonlopuksi, vaikka varsinaiset juhlat olivatkin lauantaina. Tämä mahdollisti stressittömän ja kiireettömän valmistelun sekä sen, että bilettää sai läpi yön halutessaan. Lisäksi sain puhuttua diiliin sauna- ja takkahuonetilat veloituksetta käyttöön ja niinpä muutama äijä saunan löylyt hyödynsikin bileiden humussa ja tumussa!

48357708_2216564478593031_8831679162717569024_n

48383609_931994033854864_1046952347743289344_n

48935186_365254274050313_5864110980295819264_n

Stressittömyys oli päivän sana muissakin järjestelyasioissa. Erityisesti tällaselle Pohjois-Karjalan likalle on äärimmäisen tärkeää, että kenelläkään ei ole näläkä! Niinpä tilasin pitopalvelun hoitamaan iltapäivän ruokatarjoilut. Nämä ihanat emännät valmistivat meille herrrrkullista lohisoppaa sekä omin kätösin tehtyjä karjalanpiirakoita sekä munavoita. Olin palkannut heidät myös huolehtimaan seisovan pöydän tarjoilusta sekä keittiön loppusiivouksesta. Ihanan helppoa!

Illaksi toki halusin myös laittaa mässyä tarjolle, sillä saunominen, juominen ja juhliminen pistää kyllä hiukomaan ketä tahansa. Tein edellisenä iltana valmiiksi saaveittain pastasalaattia sekä vihersalaattia. Niiden lisäksi ostin läjäpäin suolakeksejä, patonkeja, oliiveja ja erilaisia tuorejuustoja. Juhlailtana äitini sekä ystäväni Henna auttoivat pyytämättä (niisk!) laittamaan ilta/yöpalatarjoilut pöytään, vaikka niidenkin kohdalla pyrin mahdollisimman nopeaan ja helppoom ratkaisuun. Niinpä meitä oli sitten keittiössä kolme naista pyörittelemässä lihapullia ja nakkeja uunissa sekä kantamassa sapuskaa pöytään. Ilta/yöpalatarjoilu oli suurelle osasta vieraita yllätys ja kommenteista päätellen erittäin mieluisa sellainen! Kyllä se on näin, että ruoka on avain onneen! 😀

48386612_369581083610015_8162716978205687808_n

48426534_1127217187458900_8759210239661703168_n

Suunnittelu ja asioiden salailu oli metkaa puuhaa. Jerelle ei missään vaiheessa näiden kahden kuukauden aikana paljastunut mitään – huikea suoritus täytyy sanoa! Kaikista eniten jännitin sitä, että onko Jere juhlapäivänään edes kaupungissa. Meille kun on normaalia tehdä ex tempore -ratkaisuja enkä olisi yhtään yllättynyt jos Jere olisi yhtäkkiä ilmottanut lähtevänsä johonkin Ibizalle. Lisäksi hänen työhommansa ovat nyt keikkaluontoisia, joten jännäsin, että ei kai vaan tulee töihin kutsua juuri kyseiselle viikonlopulle. Tässäkin kohtaa turvauduin salamyhkäjengiläisiin – isäpuoleni on samassa työpaikassa Jeren kanssa, joten värväsin hänet ilmoittamaan listantekijälle, että Jerellä on oltava tuolloin vapaat, hahaa!

48364675_202542454031434_1778699244656394240_n

48387338_278719356171917_5514381882260717568_n

Itse juhlapäivän suunnittelu meni niin, että vieraat oli kutsuttu saapumaan paikalle klo. 15 ja Satu ja Jenna olivat heitä juhlapaikalla vastaanottamassa sekä seremoniamestaroimassa. Jerellä ei siis edelleenkään ollut käryä asiasta. Me herättiin ihan normaalisti lauantaipäivään, mutta sitten alkoi tapahtua outouksia. Ensin minä komensin nimittäin Jeren suihkuun ja ajamaan parran ja tätä ei tapahdu koskaan. 😀 Jeren suihkutellessa kipitin pikapikaa naapuriin äitini luo hakemaan siellä jemmassa olleita vaatteita sekä drinksuvälineitä. Sitten aloin valmistaa runsasta aamupalaa (sitäkään ei tapahdu about ikinä) ja olin varannut aamiaispöytään rakkaalle sokerihiirelleni myös parit berliininmunkit. Jeren hoitaessa kanoja ilmestyi pöytään sikareita ja päivän kääntyessä iltapäivänpuolelle myös drinksutarvikkeet, joista käskin Jeren kaatamaan itselleen ensin toiselle ja sitten toiselle jalalle. Jere on varsinainen kivikasvo eikä hän reagoinut tai kysellyt mitään, mutta voin kuvitella sen raksutuksen, joka hänen aivoissaan on käynyt. Siinä vaiheessa kun nostin esiin Jeren puvun, valkoisen kauluspaidan, mustan kravatin, valkoiset sukat ja käskin häntä pukemaan alkoi hänenkin pokkansa jo rakoilemaan. Edelleenkään en kertonut mitä tapahtuu tai missä tai milloin, vaan aloin itsekin pukemaan omia juhlavaatteita päälleni.

48387050_300650687244373_1829024441615515648_n

48390996_309641879667696_3982194853948686336_n

48428860_929676170572168_8472663739798126592_n

Tällä välin pidin myös tiiviisti yhteyttä seremoniamestari Jennaan ja olimme sopineet, että heti kun kaikki vieraat ovat paikalla hän laittaa minulle viestiä. Viestin tultua muilutusvastaava Henna nappasi minut ja Jeren auton kyytiin ja matka juhlapaikalle saattoi alkaa. Autossa vielä näpyttelin Jennalle tietoa, että ready…steady… 😀

48369769_349397999187171_3414781665002651648_n

48392316_772200473114635_1779249356952567808_n

48376679_288405612030081_2143675635506085888_n

Saavuimme pimeälle juhlapaikalle, jota valaisi vain joulukuusi ja kyntteliköt ikkunalla. Ketään ei näkynyt paikalla. Nousimme autosta ja ohjeistin Jereä ”sinä menet nyt ekana sisään ja käännyt sitten heti oikealle”. En tiedä alkoiko Jerellä jo puntti tutista, mutta itse ainakin olin aivan täpinöissäni! Saavuimme sisään….ja kaikki teeman mukaisesti pukeutuneet vieraat olivat läjänä vastassa, kajauttivat paljon onneaaaa vaan ja tämän jälkeen pärähti kaiuttimista soimaan Blues Brothersit! SIIS NIIN MAHTAVAA!

48398959_318354998772157_2131239884118032384_n

48383798_324572718148049_2335138968254808064_n

Juhlat olivat todella onnistuneet, Jere yllättynyt ja vieraat jaksoivat bilettää pitkälle aamuyön tunneille saakka. Vielä yksi, ehkä suurin, yllätys Jerelle oli se, että veljensä Jonne oli saapunut Tukholmasta paikalle juhlimaan! Tämäkin asia oli siis salamyhkäilty Jeren selän takana ja jossain vaiheessa Jonne sanoikin: ”Jere. Mä en valehtele sulle enää koskaan.” Hahah!

Kiitos vielä täältä blogin kautta kaikille paikalla olleille, salaisuuksien varjelijoille sekä hengessä mukana olleille! Synttärisankari on oikein tyytyväinen! Lisäksi kiitos myös kuville, joita olette minulle läjäpäin lähetelleet – minä en muistanut enkä ehtinyt kuvata illan ja yön aikana ollenkaan. Mitähän sitten keksittäs?

#19 Bujoiluun hurahtanut

Bujo, eli bullet journal, lienee kaikille enemmän tai vähemmän tuttu juttu. Jos ei itse ole hurahtanut bujoiluun, niin varmasti siihen on jossain vaiheessa törmännyt kuitenkin. Itsellänihän, näin niin kuin suuuuuurena listarakastajana, bujoilua on nyt takana kaksi vuotta. En ole kovinkaan kätevä käsistäni tai muutenkaan mikään askarteluvelho, mutta se ei ole minua estänyt pitämästä hauskaa bujon kanssa.

Lyhykäisyydessään bujohan siis pitää sisällään päiväkohtaisen, viikkokohtaisen, kuukausikohtaisen ja vuosikohtaisen kalenterin. Kalenteroinnin lisäksi bujoa käytetään muistikirjana kaikenlaiselle sälälle mitä nyt kenelläkin elämässä on meneillään. Ideana siis on, että lukuisten muistikirjojen ja läjäpäikseen lisääntyvien muistilappujen sijaan ihan kaikki olisi yksien kansien välissä. Kuinka kukin bujoaan koristelee ja askartelee tai on koristelematta ja askartelematta on ihan jokaisen oman maun ja kiinnostuksen mukaista.

Picture_20181212_222038077

Ensimmäisenä bujoiluvuotena tein säntillisesti kaiken ”ohjeiden” mukaan. Oli sisällysluetteloa ja muuta sälää. Tein sivut koko vuodelle, joihin kirjasin ylös jo etukäteen tietoon tulleita tulevia menoja ja tapahtumia. Niiden pohjalta tein joka kuukausi oman kolme sivuisen osion: kansilehti kuukaudelle, päivämääräsivu johon kirjasin kyseisen kuukauden menot sekä kyseisen kuukauden to do -listan. Näiden kuukausisivujen pohjalta puolestaan rakensin myös viikkosivut, joihin nostin päiväkohtaiset menot ylös. Sekavaa enough? 😀 No, tsekatkaa koko humpan juoni vaikka täältä!

Picture_20181212_222319105

Toisena bujoiluvuotena, eli siis tänä vuonna, löysin oman tapani toimia. Esimerkiksi sisällysluetteloa en ole täyttänyt enkä käyttänyt enää ollenkaan, sillä se on itselleni aivan täydellisen turha. Elämäni ei kuitenkaan ole niin hetkistä ja kirjaamisrikasta ettenkö muistaisi ainakin suunnilleen missä mikäkin asia kirjan sivuilla sijaitsee. Yksien kansien välissä -sääntöä rikkoen hankin myös rinnalle ihan tavallisen kalenterin. En siis tee enää bujoon päivä- ja viikkosivuja, vaan merkitsen muistettavat asiat kuukausittain tavalliseen kalenteriin. MUTTA tämä merkitseminen tapahtuu kuitenkin bujoa hyödyntäen ja sinne askarreltujen vuosi- ja kuukausinäkymien ja kirjausten kautta.

Erityisen rakkaaksi ja toimivaksi itselleni bujossa ovat osoittautuneet nimenomaan nämä vuosi- ja kuukausisivut. Esimerkiksi opiskeluasioita on usein tiennyt jo kuuuuuukausikaupalla ennen kuin ne varsinaisesti ovat ajankohtaisia (esimerkiksi kurssi-ilmoittautumiset ja deadlinet), joten niitä on ollut kätevää kirjailla muistiin. Kuukausisivut to do -listoineen ovat hellineet sisäistä neitsyttäni ja ovat myös oivallisesti ruoskineet minua eteenpäin oikeasti tekemäänkin niitä listattuja asioita.

Picture_20181212_222133376

Muistikirjana bujo on ollut myös oiva. Olen kirjannut sinne blogipostausideoita, ruokareseptejä, kirjalistauksia, Jeren synttäribileiden järjestämiseen liittyviä asioita, lomamatkojen suunnittelua, tämän joulukalenterin ideointia ja niin edelleen. Muistikirjan avulla olen myös pysynyt todella hyvin kärryillä siinä missä olen opiskeluissani menossa ja mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Tällaisen listauksen ja taulukoinnin ansiosta olen pysynyt aikataulussa, suorittanut juuri ne kurssit mitkä pitääkin ja välttynyt esimerkiksi kurssien päällekkäisyyksiltä ja muilta ongelmilta, joita eteen olisi saattanut tulla. Aivan täydellistä siis!

Picture_20181212_222214056

Lienee siis sanomattakin selvää, että bujoilu jatkuu ahkerasti myös vuonna 2019. Uusi täytettävä kirjakin jo löytyi, mutta sain sen hyppysiini vain kuvausten ajaksi. Se nimittäin tulee olemaan joululahja äidiltäni, ja totta kai se täytyy paketoida ensin ja saan sen vasta aattona! 😀 Uusi kalenteri on vielä hankkimatta. Se onkin yksin minun ihan lemppariasioita elämässä – tyhjät sivut, jotka vaan odottavat elämää täyttämään ne.

Oletko sinä hurahtanut bujoiluun?

#18 Uudeksi vuodeksi Kanarialle

Saatiin töissä niin sanotut ”joululistat” kätösiimme reilu viikko sitten. Joululistalla on aina extravapaita ja koska teen vielä siihen päälle 80%-työaikaa näyttää lista varsin kutkuttavan kepeältä. Kaiken lisäksi listantekijä on tyrkännyt minulle vapaapäivät ruhtinaallisesti putkeen – niinpä siellä komeilee viikon vapaa heti joulun pyhien jälkeen ja jatkuen ensi vuoden puolelle!

Kummasti rupesi kutittamaan jotain äkkilähtöhermoa palmupuiden katveeseen se. Vähän tsekkailin siinä sitten tarjontaa ja hitsinpimpula Gran Canarialle oli juuri sillon mahdollisuudet päästä. Tai oikeastaan ainoat mahdollisuudet juuri kyseisenä ajankohtana kun lämpöä halajaa luut ja mieli. Ja tämänkin matkan hotskuvaihtoehto on sellanen jokeripokeripox eli ei edes tiedä missä majoittuu ennen kuin kohteessa.

Mullehan majotuksessa on aina ollut ihan supertärkeetä a) oma vessa ja suihku ja b) aamupala. Joku jokerivaihtoehto vähän siis nostaa hilsettä pintaan. Ja siis GRAN hiton CANARIA. On ehkä yhtä paljon itteesä kiinnostava matkakohde kuin Teneriffa taikka Turkin Alanya. Samalle listalle voin lykätä myös esimerkiksi Rodoksen, Kyproksen ja mitä näitä nyt on.

En siis halua kuulostaa ylimieliseltä tai jotenkin muka fiiniltä, mutta en voi sille mitään, että ajatuksena kyseiset kohteet nostaa kaikkea kakkaa pintaan. Mielikuvat siis väkisin kääntyy jonnekin ysäriin. Antennipipoihin, vyölaukkuihin, seuramatkoihin, auringossa nahkansa polttaneisiin känniörveltäjiin. Tunnistan kyllä asennevamman ja ennakkoluulot itsessäni.

20181215_125015

Mut eiii auttanut kuulkaa kutinaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama mikä paikka, kuhan siellä olisi aurinko ja lämmin ja jonkunlainen tyyny mihin päänsä painaa yöksi ja en oo helkkari soikoon päässyt reissuun nyt yli kahteen(ko?) vuoteen. Niinpä HUPSISTAKEIKKAA, pienehkön väsytystaistelun jälkeen, klikattiin Jeren kanssa ”vahvista varaus”-namiskaa ja niinpä sitä ollaan hyvin äkkilähtömäisesti viikon päästä jo jossain ihan muualla kuin pimeässä, lumisessa ja kylmässä.

Ollaan jo jonkin verran katseltu miltäs tämä saaripahanen näyttää ja mitä sillä on tarjota. Uskoisin, että ennakkoluuloistani huolimatta saadaan aikaiseksi tosi hyvä lomareissu! Niin kuin aina ennenkin, myös tällä reissulla, vuokrataan auto koko viikoksi alle. Tarkoituksena on koluta joka soppi ja kolkka, mitä nyt vaan ehditään! Toivokaamme myös, että tämä jokerimajoitus osoittautuu kivaksi. Ei me hotellissa todennäköisesti vietetä aikaa juuri enempää kuin mitä yöunet vaativat, mutta olishan se kiva, että se olisi siisti eikä myöskään sijaitsisi missään aivan hevonkuusessa palveluiden ulottumattomissa.

Lopetan siis joulunpyhien jälkeen yövuoroni aamulla kello seitsämän ja olemme kohteessa samana iltana puoli yhdeltätoista – melko huisia! Vietämme uuden vuoden Gran Canarialla ja pohdiskelin Facebookin puolella, että miltähän se sellainen mahtanee näyttää. Ystäväni, joka viettää talvet Espanjassa, osasi kertoa, että uuden vuoden aattona tulee pukeutua punaisiin alusvaatteisiin, sillä se tietää hyvää onnea koko tulevalle vuodelle. Lisäksi kellon lyödessä keskiyöllä kahtatoista on syötävä jokaisella kellon lyömällä viinirypäle – tämä tietää hyvää viinivuotta. Pyrinpä siis nämä asiat toteuttamaan. Kyllä minulle ensi vuonna kelpaisi niin onni kuin myös viini.