#11 Kanojen alkutalven kuulumisia

Ja niin on talvi saapunut tänne pohjolaan eikä se hirveesti huvittelis minua eikä kanojakaan. Kanat ovat mitä mainioimpia ja helpoimpia ”kesälemmikkejä”, mutta talvi tuo mukanaan omat haasteensa niin kanojen hoitoon kuin niiden viihtymiseenkin. Hiljakseen siis syksyn mittaan kanalan koppi on sulkeutunut ensin öiksi ja sitten jo pakkasten lisäännyttyä päiviksikin. Tuplaikkunaa ei ole vielä asennettu paikalleen, mutta kohtapuoliin sekin alkaa olla edessä.

Vedet ja ruuat on samalla täytynyt siirtää sisälle ja sekin on jollain tapaa hermostuttavaa. Koska nämähän siis sotkee, niin ruokakupit ovat aina täynnä kaikkea sinne kuulumatonta – purua, höyheniä ja ties mitä pölyä. Ja vesiastian tyhjentäminen ja veden vaihtaminen on oma taiteenlajinsa ettei se pääse hölskymään pitkin puruja ja lattioita. Meillä käytössä oleva juoma-automaatti on siitä kyllä kätevä, että se ei pääse täyttymään purusta ja muusta moskasta (ja ne vähäisetkin saa helposti putsattua pois), mutta käytännöllisiltä ominaisuuksiltaan se on muuten hieman kökkö noin niin kuin sisätiloissa. Ostimme joku vuosi sitten testiin nipallisen juoma-automaatin, joka siis olisi suoranainen aarre, mutta nämä meidän puupäät eivät hoksanneet kuinka se toimii.

Sisälle siirtyminen totta kai räjäyttää myös pjaskan määrän ja sitä myötä siivoamisen tarpeen ihan uusiin sfääreihin. Onneksi saatiin käsiimme lisää vanhoja vahaliinoja, niin saadaan säännöllisesti vaihdettua puhdasta ja helposti puhdistettavaa alustaa kakkalaudoille.

Potpot kuitenkin potpottelee menemään entiseen malliin, pois lukien ulkoilumahdollisuudet. Paitsi kyllä jotkut näistä kiiruhtaa pihalle kun mahdollisuus eteen tarjoutuu, vaikka maa onkin jo valkeana ja pakkasta pari astetta. Vielä löytyy spa-osastolta sulaa hiekkaa kylvettäväksi ja ilohan siitä on otettava irti.

Sulkasatoa ei yhdelläkään ole vielä toistaiseksi näkynyt, mutta eiköhän se sekin tässä talven mittaan ole edessä. Silkkikanan kanssa puolestaan neuvotellaan suunnilleen joka toinen kuukausi siitä onks niitä pikkutipejä ihan totta pakko haluta. Tämä ei muutu talviaikaankaan. Kaksi kukkoa menee edelleen parvessa vallan mainiosti, toivottavasti pienessä tilassa oleilu talvella ei tilannetta myöskään muuta.

Jos jotain hyvää syksyssä ja talvessa niin mun töihin paluu on ollu kanoille yhtä juhlaa. Saan siis kantaa töistä kotiin kaikki ruuanjämät, jotka muuten menisi roskiin. Niitä minulle kivasti myös pakkaillaan työpaikan jääkaappiin jos en itse ole töissä. Löytyy aina yhtä sun toista ”kanoille!”-nyssäkkää, kuten puuroa, kiusauksia, keittoja, mitä tahansa. Välillä minusta tuntuu, että kanat syövät paremmin ja monipuolisemmin kuin minä itse! No mutta, siinäpä kelpaa kanojen kasvatella rasvakerrosta ja köllötellä tyytyväisinä palleroina talven yli. ^_^