#17 Hauska pieni joulukysely

Joulukuu on jo pitkällä ja aatto kolkuttelee jo ihan pian ovella, mutta jos ei vielä ajatukset aivan ole saaneet joulusta kiinni, niin viritellään niitä nyt oikealle taajuudelle ja tunnelmaan! Kyselyn voi napata tästä itselleen ken niin haluaa! 🙂

Joulumusiikki – ne parhaimmat ja karmeimmat

Tiptaptipetipetit eivät oikein iske. Enkä oikein ole lämmennyt englannin kielisinkään joulurallatuksiin, joskin eipä niitä juuri ole tullut kuunneltukaan. Melko vähän ylipäänsä tulee joulumusiikkia kuunneltua, kuten nyt muutenkaan meidän torpassa harvoin musiikki raikaa. Useimmiten tulee ehkä kuitenkin käännyttyä raskasta joulua -jengin puoleen. Joululauluista puolestaan tulkoon joulu ja varpunen jouluaamuna ovat satavarmat herkistäjät.

Jouluelokuva

The Grinch! 😀 Ja hitsinvitsiläinen, Joulupukin noitarumpu pitäisi kyllä katsoa pitkästä pitkästä aikaa! Yksin kotona -pläjäykset, siis ne ensimmäiset kaksi, ovat kyllä myös aika nostalgista kamaa.

Jouluherkku ja -inhokki

Suklaista geisha on kyllä ehdoton ykkönen, samoin Fazerin vadelmajugurtti täytteiset suklaat on i h a n i a. Minä olen kuitenkin enemmän suolaisen kuin makean perään, joten (suola)keksit, juustolajitelma ja viinirypäleet tekevät tämän tytön onnelliseksi.

Inhokkeina perinteiset joulukonvehdit, marmeladit sekä marmeladeilla ja muilla lilleteillä täytetyt suklaat.

Jouluaterialla pitää olla – ja mitä taas ei todellakaan!

Pidän just siitä perinteisestä joulupöydästä. Karjalanpaisti, kinkku, lohi eri muodoissaan, kotitekoinen sienisalaatti, rosolli,  lanttulaatikko, karjalanpiirakat ja munavoi. Yksinkertaisia, perinteisiä makuja.

Sillit saisi mun puolesta jäädä uiskentelemaan sinne missä sillit nyt sattuukaan uiskentelemaan. Hämmästystä kummastusta herättää myös ajatus makaronilaatikosta tai maksalaatikosta joulupöydässä, joskaan näillä huudeilla en ole sellaiseen perinteeseen koskaan törmännytkään.

Joulukoristeet, jotka kotiin kuuluu

Haluaisin aidon kuusen ja parina vuonna se on meillä olohuoneen nurkassa kököttänytkin. Nyt kuitenkin kun eläimiä on neljän kissan ja yhden aivottoman saksalaisen verran voi olla, että järkisyistä jätän kuusen hankkimatta. Mutta siis, kuusi kyllä kuuluu jouluun!

Kuusen lisäksi tärkeitä on erilaiset valot siellä sun täällä – tosin keittiön ikkunalle laitettavaa kynttelikköä lukuunottamatta ne ovat meillä joka tapauksessa kausivaloina ympäri vuoden. 😀

Sen suuremmin en hiplettimistä sun muusta joulukrääsästä välitä.

46499195_899624710427049_2862377123308371968_n

Joulunviettopaikka ja mikä on seurasta parhain

Vietämme joulua vierailemalla meidän molempien kotikodeissa. Useimmiten se menee niin, että päivällä käymme minun kotikodissa ja illaksi siirrymme anoppilaan. On hauskaa, että tämän koko kymmenen vuoden aikana aikataulujärjestelyt ovat sujuneet kitkatta! Eikä meidän ole tarvinnut viettää joulua erillään kuin korkeintaan töiden vuoksi, ja sitäkin on sattunut harvoin. Yöksi tulemme aina kahdestaan omaan kotiin.

Lahjat – mitä toivot itsellesi, teetkö lahjat itse vai ostatko, mikä on kamalin ja parhain saamasi lahja?

KIRJOJA! Kirjoja kirjoja kirjoja minulle, niin olen onnellinen pieni joulumytty. Tykkään itse hirveästi lahjoa muita, mutta usein homma jää kiinni rahasta. Jos kuitenkin lahjon, niin lahjon vain Jeren sekä meidän molempien perheiden jäsenet. Kavereiden lahjomiset on näin aikuisiällä jäänyt, ja se on ihan okei.

Viime vuosina olen tehnyt paljon lahjoja itse, pääasiassa ruokalahjoja. Esimerkiksi viime vuonna mehustin ja hillosin omenoita viitisenkymmentä kiloa. Tein kolmen sorttista hilloa: kanelilla, inkiväärillä ja vaniljalla maustettuja. Niitä purkkeja sitten riittikin lahjottavaksi ympäriinsä.

Kamalin lahja, hmmm. Saako lahjaa haukkua? No, sanottaisiinko, että teini-ikäisenä mummolta saadut kolme kokoa liian isot puuterin väriset mammasloggit pisti hieman yskittämään. Mutta hei, mummot. ❤

Jouluperinteet

Me sitä ollaan sillä tavalla ketkuloita kolmekymppisiä itsenäisiä ja omaa taloutta pyörittäviä ihmisiä, että parkkeeraamme suvereenisti takamuksemme toisten valmiiksi laittamiin joulupöytiin. Me emme siis ole koskaan viettäneet varsinaisesti omaa joulua omine keskinäisine perinteineen ja joulupöytineen. Tilanne olisi ehkä eri silloin jos meillä olisi lapsia. Mutta koska ei ole, niin ensin saavumme kutsuttuna minun vanhempieni ja sisarusteni kanssa yhteiseen joulupöytään vanhempieni luo ja siitä sitten vyörymme Jeren vanhempien ja sisarusten jouluherkkuja notkuvaan pöytään. Toki autan valmisteluissa etukäteen esimerkiksi valmistamalla jotain yhteiseen pöytään, kuten joulutorttuja, pipareita, joskus leipää tai vaikka salaatteja ja itse pitopaikassa autan pöydän kattamisessa ja siivoamisessa.

Parasta joulussa

Yhdessä olo. RUOKA. Melkeinpä perinteeksi muodostunut ties-millaisten-legorakennelmien väsääminen miehen siskontytön kanssa kun hän  niitä on joululahjaksi saanut. Siinä sitä ollaan kökitty kovalla lattialla ja yhdistelty millin kokoisia legopalasia toisiin millin kokoisiin legopalasiin. Ihan melkein harmittaa kun tyttö alkaa olla jo niin iso, että nämä hommat jäävät varmasti jo piakkoin pois jouluohjelmasta!

 

 

 

 

#16 Adventtileipä

Joinakin vuosina minuun iskee järjetön kodinhengetärkohtaus ja häärään keittiössä valmistamassa itselle sekä joululahjoiksi kaikkea mahdollista pipareista ja sinapista paholaisen hilloon ja jos syötävät ideat loppuu, niin keittiön kaapeista löytyy sitten tarpeet vaikka ihokuorintaan tai jalkakylpypommeihin.

Joinakin vuosina sitten taas ei iske. Tämä vuosi on oivallinen esimerkki siitä.

Tämä leipäresepti sekä kuvat ovat peräisin siltä vuodelta, kun meidän keittiössä  kävi kuhina ja pöhinä kun jouluhulluus oli syönyt aivot ja viskonut tilalle hiplettiä, tiptappia, piparkakkumaustetta ja ylitsepääsemätöntä tahtoa tehdä kaikkea mahdollista itse. Vaikka resepti onkin siis esitelty blogissa jo aiemmin niin ei se haittaa, sillä kunnollinen vuokaleipä ei mene koskaan pois muodista!

Vuokaleipää tehdessä minulla on tapana säätää vähän yhtä sun toista. Reseptejä en revi päästäni, vaan seuraan (melko) orjallisesti nesteen, suolan, siirapin/sokerin ja sen sellaisten määriä. Jauhot kuitenkin yleensä laitan näppituntumalla ja jos ohjeessa on reilusti vehnäjauhoja tykkään korvata ainakin osan sen määrästä esimerkiksi sämpyläjauhoilla. Lisäksi viskon leivän sekaan mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään, kuten auringonkukansiemeniä tai kuivattuja karpaloita.

Niinpä sävelsin hieman tämän adventtileivänkin kanssa. Alkuperäinen resepti sisälsi taikinan osalta kookoshiutaleita ja koristeluun oli käytetty cashewpähkinöitä. Sooloilin sen verran, että vaihdoin kookoshiutaleet auringonkukansiemeniksi (koska kookos leivässä kuulostaa epäilyttävältä) ja cashewpähkinät pähkinäsekoitukseen kivemman ulkonäön vuoksi. Lisäksi kannattaa tsekkailla leivän kypsymistä, sillä meidän uunilla ei mennyt kuin noin 35min kun leipä olikin jo valmis. 🙂

dsc_0008

dsc_0015

Mutta siis, mikäli rrrrakastat vuokaleipää ja varsinkin jos tykkäät makeasta leivästä, siis t o d e l l a makeasta leivästä, niin tämä kannattaa ehdottomasti laittaa kokeiluun!

ADVENTTILEIPÄ

Ainekset

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

2 ½ dl kermaviiliä

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 dl auringonkukansiemeniä

1 dl rusinoita

Vuokaan

voita tai margariinia

vehnäjauhoja

Koristeluun

1 dl pähkinäsekoitusta

Vatkaa rasva ja fariinisokeri. Sekoita joukkoon munat. Lisää muut ainekset. Kaada taikina voideltuun, jauhotettuun vuokaan (tilavuus 1½-2 litraa). Ripottele pinnalle pähkinät. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassa.

#15 Ylläripikkujoululahja lukijalle!

Yllätyyyyyys! Ajattelinpa pikkujoululahjoa teitä oi rakkaat lukijani pienen, himppasen erilaisen, arvonnan merkeissä. Erilaisen arvonnasta tekee se, että

en itsekään tiedä mitä tässä ollaan arpomassa!

eikä tämä oikeastaan edes ole arvonta sanan varsinaisessa merkityksessä

En siis voi paljastaa teille mitä ylläripikkujoulupaketista paljastuu, sillä en tiedä sitä vielä itsekään. Ajatuksena kuitenkin on, että pakettiin sujahtaa jotain pientä, kivaa, ehkä sievää tai jännittävää tai muuten vaan kutkuttavaa, joka on osoitettu juuri sinulle.

Tässä kohtaa siis astut sinä mukaan kuvioon! Mikäli haluat tämän yllärilahjan, niin jätä kommenttia. Kommentissa kerro minulle miksi juuri sinun tulisi tämä mikä-se-nyt-ikinä-onkaan saada. Ehdottoman tärkeää on myös kertoa jotain pientä itsestäsi – mistä pidät, mistä et, millainen tyyppi siellä kommentin takana oikein luuraa, voit kertoa myös jotain jouluista itseesi liittyvää. Ihan mitä tahansa! Tämä auttaa minua tsiigailemaan kauppojen hyllyjä juuri sinä mielessäni…

Picture_20181115_192751759

Ai niin ja tämän lisäksihän minä valitsen ihan täysin omavaltaisesti voittajan. Ei umpimähkäistä arvontaa, ei onnettarella näppejään pelissä. Pistä siis parastasi kommenttilootaan, vain sinä voit minut hurmata!

Paketti ei varmasti tule olemaan mikään suuri, mahtava, upea, arvokas ja huimaava enkä lupaa sen ehtivän jouluksi. Mutta toivottavasti se tulee olemaan hauska ja ihana yllätys, hyvän mielen tuoja. Kommentointiaikaa on 18.12. saakka!

#14 Unelmieni joulu

Unelmieni joulu olisi aika pitkälti alla olevan kuvan mukainen. Pehmoinen, paksu, vaakatasossa oleva, pörröinen ja lämmin. Samanaikaisesti nuo sanat ehkä kuvaisivat minun olemustani mikäli saisin viettää juuri sellaisen täydellisen joulun.

Picture_20181122_184308494

Unelmieni jouluun kuuluisi se, että ei tarvitsisi siivota. En minä mitään komeron nurkkia tosin siivoile muutenkaan, en ripustele jouluverhoja enkä kiillota ja puunaa. Mutta ettei tarvitsisi tehdä edes sitä vähää minkä teen, ah se olisi ihanaa. Kun joku kotitonttu vaan hoitaisi sen homman alta pois (ja ottais samalla ne komerotkin)!

Melkein toivoisin, että se sama tonttu myös koristelisi kodin jouluiseksi, mutta en sittenkään. Se on kuitenkin ihan hauskaa puuhaa tehdä itsekin. MUTTA unelmieni jouluun ehkä kuuluisi aito joulukuusi, joka ei karistelisi neulasiaan niin, että niitä löytyy vielä huhtikuussakin ihmepaikoista. Ja että se kestäisi uteliaat kissat. Ja että se olisi täydellisen symmetrisen muotoinen, täydellisen kokoinen ja täydellisen tuoksuinen.

Tänä jouluna tosin koristelukiinnostukseni tuntuu nukkuvan Ruususen unta. Tähän havahtui mieskin ja sattuipa tuo kysäisemään viime viikolla, että enkö minä aio ollenkaan joulua kotiin laittaa. Enpä arvannut, että moinen häntä edes kiinnostelisi, vaikka pitkiä katseita hän onkin luonut joulukuusiin viime aikoina (ja minä puolestani olen sitten luonut pitkiä katseita hammajaisia näkeviin kissoihin). Näinpä jälleen totesin olevani huonoa vaimomatskua, kun eihän meillä vieläkään ole edes mattoja lattioilla saati että keittiössäkään olisi tapahtunut mitään (jouluista) liikehdintää. Hätäpäissäni kuitenkin viskasin edes taljan sohvan nurkkaan.

Ja olenpa myös pistänyt merkille tuolla somemaailmassa, että tyypit tekee aivan mielettömän hienoja jouluasetelmia pahvilaatikoihin. No, tässä on sitten meidän versiomme siitä! Tämän DIY-jouluasetelman ohje on erittäin helppo! Aseta pahvilaatikko haluamaasi paikkaan. Loppu hoituu itsestään. HUOM! Kyseessä on kuitenkin oltava entuudestaan kissatalous. Ethän ota joulukissaa! ☝️

IMG_20181212_200243_545

Unelmien jouluun kuuluisi se, että saisin viettää sen kaikkien läheisteni ja rakkaimpieni kanssa. Niin ettei kenelläkään olisi kiire mihinkään, kaikilla olisi leppoisaa ja kaikki viihtyisivät. Viihtymistä on niin monenlaista – unelmieni jouluun ei kuulu se, että väkipakolla pönöttäisimme ja seurustelisimme. Vaan se, että olisimme yhdessä, vaikka samaan aikaan yksi lukisikin kirjaa, toinen olisi kolmatta kertaa santsikierroksella jääkaapilla, jotkut katsoisivat jouluelokuvaa, jollain punehtuisi posket punaviinistä, joku saunoisi toista tuntia. Ja olisimme kuitenkin kaikki läsnä, paikalla, lausuttujen sanojen ja yhteisen naurun ulottuvilla.

Unelmieni jouluun kuuluisi myös se, että kenenkään ei tarvitsisi stressata ja höösätä jouluruuan laittamisista, emännöinnistä. Ellei siis tietenkin itse siitä suuresti nauti ja niin halua tehdä. Olisi aivan mahtavaa jos voisin simsalabim loihtia meidät kaikki jollekin upealle mökille, jossa olisi valmiina kaikki ja jossa voisimme viettää täyspalveltuina joulunpyhät. Olisi notkuvat ruokapöydät, tarjolla jokaisen lemppareita, niin suolaista kuin makeaa. Olisi takkatuli, upottavia sohvia ja pehmoisia vilttejä, lunta ja pieni kirpsakka pakkanen. Ja olisi joku, joka siivoaisi, laittaisi, huolehtisi kaiken arkisen ja tylsän, niin ettei kenenkään meistä tarvitsisi muuta kuin keskittyä olennaiseen.

Millainen olisi sinun unelmiesi joulu?

 

 

#13 Mökille virtaa aurinkovoimalla

Postauksen kuvat on otettu loppukesästä/alkusyksystä kun maailmassa oli vielä lämpöä, ihanuutta ja VALOA. Nyt alkutalven kiireissä en ole ehtinyt mökillä käymäänkään. Ihanaa olisi päästä, nyt kun lumi ja pikkupakkaset ovat ilmeisesti jääneet meille pysyvästi. Se tuo jälleen oman tunnelmansa mökkeilyyn.

Aina silloin tällöin pälkähtää mieleen, että olisipa ihanaa viettää joulua mökillä. Ihan vain me kahdestaan, keskellä hiljaisuutta, olla vaan ja hipsutella. Tämän haaveskelun on kuitenkin aina voittanut läheisten seura sekä valmis joulupöytä, haha! Mutta ehkä jonain päivänä joskus tulevaisuudessa minulla ja Jerellä onkin ihan oma joulu. Mutta ei vielä tänä vuonna.

Picture_20181212_184734729

Olen kirjoitellut aiemmin mökkimme mukavuuksista, tai niiden puutteesta. Me mökkeillään, enemmän tai vähemmän aktiivisesti, ympäri vuoden. Tässä nyt parin vuoden kokemuksella on tullut todettua, että kah, Suomen kesä toden totta on varsin lyhyt ja pimeä tai vähintäänkin hämärä aika haukkaa melkoisen suuren osan koko vuoden kulusta – niinpä tänä vuonna päädyttiin hankkimaan mökille aurinkopaneeli.

Vaikka tähän saakka onkin pärjätty vallan mainiosti kynttilöin ja kaasuvaloin niin täytyy sanoa, että kyllä tuo valaistus on kuitenkin ihan totta ihana ja tarpeen.  Valaistuksesta huolimatta me oleillaan paljon edelleenkin kynttilän valossa esimerkiksi pirttipöydän ääressä, sillä valoteho pöydän yläpuolella on aikasmoisen kirkas – ei siis mitenkään sopiva tunnelmointiin.

Picture_20181212_184851066

Mutta keittiönurkkaus on ollut toivottoman pimeä ja iltahämärissä otsalampun valossa kokkailu ei nyt aina ole ollut ihan kaikista mieluisinta. Mahtavaa, että nyt voi vaan napsauttaa seinästä katkaisinta ja tadaa, nurkkauksessa näkee kokkailla, tiskailla ja järkkäillä erinomaisen hyvin. Nyt ei myöskään tarvitse hoitaa kaikkea tarpeellista, kuten vaikka sitä tiskaamista, päivänvalon aikaan vaan voi tehdä asioita just silloin kuin huvittaa.

Picture_20181212_184510871

Saunassa asennettiin valo lauteiden alle. Ennen kuin meillä oli aurinkokennoa me ripustettiin myrskylyhty saunan ikkunan ulkopuolelle tuomaan pientä valonkajastusta saunaan. Supertunnelmallista, ihanaa ja romanttista, myönnän! Mutta myös hitusen riskialtista kun sauna on ahdas ja kuuma kiuas t o d e l l a lähellä. Siinä siis kätevästi polttamassa varomattoman peseytyjän takaliston. Saunan valo ei ole liian kirkas ja kun se on asennettu lauteiden alle niin valo ”suodattuu” kauniisti – ei siis tule saunoessa ja peseytyessä mitään laitosfiiliksiä spottivalojen loisteessa.

Picture_20181212_183105620

Picture_20181212_183140602

Pidän myös kovastipaljon siitä, että valaisimet mökissä ovat hyvin huomaamattomat. Ne ovat vaan sellaiset pienehköt valkoiset pyöreät läkkärät ”upotettuna” kattoon. Meillä on valaisimet pirttipöydän yläpuolella sekä keittiönurkkauksessa ja ne riittävät valaisemaan mainiosti koko vajaan neljänkymmenen neliön tilan. Aurinkopaneeli puolestaan on asennettu mökin ei-julkisivun puolelle, joten sekään ei pomppaa häiritsevästi silmille – ja on kuitenkin juuri sopivasti hollilla nappaamaan kaiken mahdollisen valon energiakseen.

Valaistuksen lisäksi aurinkopaneelista saadaan voimaa läppärin käyttöön ja puhelimien lataukseen. Aiemmin meillä oli näitä asioita varten käytössä iso ja painava akku, jota piti aika-ajoin raahata kotiin lataukseen. Nyt mökissä on ”sähköpistokkeet” asennettuna pirttipöydän luo sekä sängyn viereen. Minulle läppärin käyttö mökillä on ollut tärkeää siksi, että se on mahdollistanut opiskelun myös siellä. Opintojen takia ei siis ole tarvinnut jättää mökkeilyä väliin tai vaihtoehtoisesti kieriskellä mökillä tunnontuskissa kun opinnot seisoo.

Syksyn myötä kuitenkin harmiksemme huomattiin, että luonnonvalon vähentyessä energia ei enää riitä kaikkeen, eli siis valaistukseen sekä läppärin tarpeisiin. Ja mun läppäri on vuodelta keppi ja kivi, eli sen oma akku ei kestä hetkeäkään ja tarvitsee siis virtaa non-stoppina. No, tämä on oikeastaan ihan vaan pieni harmi. Mökillä kuitenkin tulee vietettyä syksyisin ja talvisin aikaa vähemmän kuin kesäisin, joten ne reissut voi ottaa ihan lorvailun kannalta ja jättää läppärin kotiin. Pääasia, että virtaa on riittänyt valoihin sekä puhelimiin.

Picture_20181212_184125722

Picture_20181212_184136135

Minähän olen aina ollut niillä linjoilla, että mökkeilyn pitää olla erähenkistä ja yksinkertaista. Mutta näin sitä ajatukset muuttuu ja toisaalta aika törppöhän sitä olisi, jos kaikista mukavuuksista kieltäytyisi ihan vaan itsepäisyyttään ja kieltäytymisen ilosta. Valaistus kuitenkin lisää pimeän ajan mielekkyyttä, mutta ei kuitenkaan syö sitä tiettyä fiilistelyä joka ehdottomasti mökkeröintiin kuuluu. Edelleen voidaan olla ihan hipihiljaa, rauhassa. Kaminassa rätisevä tuli ja sen tuoma pehmeä lämpö, ympärillä hiljaisena avautuva luminen metsä ja saunavilvoittelu kuistilla – mökki todellakin tarjoaisi täydelliset puitteet joulun viettoon. Ehkä vielä jonakin päivänä!

 

#12 Soodataikinasta joulukoristeita

Ihanan keveitä ja hempeän vaaleita joulukuusenkoristeita saa tehtyä soodataikinasta. Näitä voi tehdä lasten kanssa (ihan pienten kanssa en suosittele, taikina on hieman hankala käsiteltävä) tai sitten ihan vaan yksin niin kuin eräs jouluun höpsähtänyt nainen teki inspiraation iskiessä keskellä yötä. Kaikki tarvittavat aineet löytyvät, no jos nyt ei omasta kaapista, niin ruokakaupasta. Niin ja nämähän taipuvat moneen tarkoitukseen jos nyt ei kuuseensa näitä tahdo killumaan; mielestäni kiva (pikku)joululahjaidea tai vaikka somisteeksi joulukorttiin tai –lahjaan.

Soodataikina

1dl maissitärkkelystä

2 dl soodaa

1,25 dl vettä

Kaulin & muotteja

Pitsiliina, kuviolautasia tai liinoja muotoiluun

Puutikku

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h.

Omia vinkkejä ja havaintoja koristeiden tekemisestä:

– Taikinaa ei saa päästää kuivaksi/liian kiinteäksi (töissä kävi näin) – painokuviointi ei onnistunut, taikina halkeili. Muutoin koristeet onnistuivat kyllä.

– Liian löysä/kostea taikina (näin kävi minulle) puolestaan tarttuu joka paikkaan – ratkaisin ongelman hieromalla maizenaa kaulitun taikinan + kuviolautasen pohjaan jolloin käsittely onnistui.

– Tee koristeet SUORAAN sille alustalle jolla aiot ne kuivattaa, oli se sitten uunissa tai huoneenlämmössä. Koristeiden siirtely ei onnistu.

– Jos et halua tehdä painokuviota/kuviointi ei jostain syystä onnistu voi koristeet tuunata myös niiden kuivuttua (jos ei pelkkiä valkoisia läkkäröitä siis halua). Töissä esimerkiksi maalasivat osan sydämistä punaisiksi ja osa sydämistä sai valkoiseen pintaansa hopeista glitteriä ja/tai hopeisia tähtiä.

–  Ei näistä nyt niin kauniita tullut mitä olisin toivonut, mutta ovatpahan edes itsetehtyjä! Nimim. wannabe-martta

Olen julkaissut tämän ohjeen kuvineen jo vinkkeineen kaksi vuotta sitten Lilyssä, mutta koristeet tulevat meillä käyttöön tänäkin vuonna ja ovat edelleen ihan yhtä ihastuttavia. Lisäksi näihin liittyy yksi riemastuttava joulumuisto:

Älä jätä läkkäröitä kuivuttuaan hellan päälle pellille jos taloudessanne asuu makealle persoja tyyppejä. Ai miks? Minä sain töihin Jereltä viestin, että ”ne pellillä olleet valkoset jutut ei olleet hyviä.” Pfffhfhfhhh… :’D

 

 

 

#11 Kanojen alkutalven kuulumisia

Ja niin on talvi saapunut tänne pohjolaan eikä se hirveesti huvittelis minua eikä kanojakaan. Kanat ovat mitä mainioimpia ja helpoimpia ”kesälemmikkejä”, mutta talvi tuo mukanaan omat haasteensa niin kanojen hoitoon kuin niiden viihtymiseenkin. Hiljakseen siis syksyn mittaan kanalan koppi on sulkeutunut ensin öiksi ja sitten jo pakkasten lisäännyttyä päiviksikin. Tuplaikkunaa ei ole vielä asennettu paikalleen, mutta kohtapuoliin sekin alkaa olla edessä.

47285184_341086233290219_8603623056499277824_n

47102134_372066333337417_881809532362162176_n

Vedet ja ruuat on samalla täytynyt siirtää sisälle ja sekin on jollain tapaa hermostuttavaa. Koska nämähän siis sotkee, niin ruokakupit ovat aina täynnä kaikkea sinne kuulumatonta – purua, höyheniä ja ties mitä pölyä. Ja vesiastian tyhjentäminen ja veden vaihtaminen on oma taiteenlajinsa ettei se pääse hölskymään pitkin puruja ja lattioita. Meillä käytössä oleva juoma-automaatti on siitä kyllä kätevä, että se ei pääse täyttymään purusta ja muusta moskasta (ja ne vähäisetkin saa helposti putsattua pois), mutta käytännöllisiltä ominaisuuksiltaan se on muuten hieman kökkö noin niin kuin sisätiloissa. Ostimme joku vuosi sitten testiin nipallisen juoma-automaatin, joka siis olisi suoranainen aarre, mutta nämä meidän puupäät eivät hoksanneet kuinka se toimii.

Sisälle siirtyminen totta kai räjäyttää myös pjaskan määrän ja sitä myötä siivoamisen tarpeen ihan uusiin sfääreihin. Onneksi saatiin käsiimme lisää vanhoja vahaliinoja, niin saadaan säännöllisesti vaihdettua puhdasta ja helposti puhdistettavaa alustaa kakkalaudoille.

47114543_1931776733536452_3497335119729917952_n

47119800_266725640621790_2954754443846877184_n

Potpot kuitenkin potpottelee menemään entiseen malliin, pois lukien ulkoilumahdollisuudet. Paitsi kyllä jotkut näistä kiiruhtaa pihalle kun mahdollisuus eteen tarjoutuu, vaikka maa onkin jo valkeana ja pakkasta pari astetta. Vielä löytyy spa-osastolta sulaa hiekkaa kylvettäväksi ja ilohan siitä on otettava irti.

47377799_256985641643062_9158510132240318464_n

47400437_575011416262445_5119440488134344704_n

Sulkasatoa ei yhdelläkään ole vielä toistaiseksi näkynyt, mutta eiköhän se sekin tässä talven mittaan ole edessä. Silkkikanan kanssa puolestaan neuvotellaan suunnilleen joka toinen kuukausi siitä onks niitä pikkutipejä ihan totta pakko haluta. Tämä ei muutu talviaikaankaan. Kaksi kukkoa menee edelleen parvessa vallan mainiosti, toivottavasti pienessä tilassa oleilu talvella ei tilannetta myöskään muuta.

47469491_386191355286670_6308607307651481600_n

Jos jotain hyvää syksyssä ja talvessa niin mun töihin paluu on ollu kanoille yhtä juhlaa. Saan siis kantaa töistä kotiin kaikki ruuanjämät, jotka muuten menisi roskiin. Niitä minulle kivasti myös pakkaillaan työpaikan jääkaappiin jos en itse ole töissä. Löytyy aina yhtä sun toista ”kanoille!”-nyssäkkää, kuten puuroa, kiusauksia, keittoja, mitä tahansa. Välillä minusta tuntuu, että kanat syövät paremmin ja monipuolisemmin kuin minä itse! No mutta, siinäpä kelpaa kanojen kasvatella rasvakerrosta ja köllötellä tyytyväisinä palleroina talven yli. ^_^