#10 Jouluisia faktoja minusta x 10

Lukuisten blogivuosien aikana on tullut osallistuttua jos vaikka millaiseen haasteeseen ja kerrottua itsestään yhtä sun toista nippelitietoa (kuten esimerkiksi synttäreiden aikaan täräytin paljastaa 34 asiaa minusta!). Näitä kuitenkin on niin hauskaa miettiä sekä lukea muiden vastaavia. Aina sitä vaan keksii itsestään jotain uutta kerrottavaa sekä oppii muista! Niinpä tässä sitä mennään jälleen, tällä kertaa jouluisin paljastuksin

1.  Olen vakaasti päättänyt, että en voi sietää minkään sortin kastikkeissa tai ilman olevia sillejä, vaikka en ole koskaan yhtäkään edes maistanut. Silli näyttää ja haisee niin ellottavalle, että en voisi kuvitellakaan laittavani moista suuhuni (enkä voi ymmärtää, miten joku voi.)

2. Teini-ikäisenä, joskus jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, vihasin joulua. Tai ainakin näin annoin ymmärtää kaveriporukoissa, koska kai se oli jotenkin coolia. Eräänä jouluna angsteissani muun muassa paketoin joululahjat mustista jätesäkeistä leikkaamiini palasiin ja sidoin paketit kirkkaanpunaisella lahjanauhalla. Olin siis kuitenkin hankkinut muille joululahjoja ja osallistuin muutenkin joulunviettoon, että hirveen loogista ja uskottavaa oli tämä.

3. Parasta jouluyössä on jääkaapin oven raosta syöminen.

4. Lakkasin uskomasta joulupukkiin kun joulupukin sylissä istuessani hoksasin, että jumankekka sillähän on kädessään isäpuolen veljen hanskat! Muistini mukaan ne olivat aivan tavalliset mustat nahkahanskat, joten en ymmärrä kuinka asia oli minulle niin päivänselvä ja tuttu, kuinka ne niin vuorenvarmasti tunnistin. Ehkä tuoksusta tai ehkä lapsen silmin vain kiinnittää huomiota yksityiskohtiin jotenkin ihan eri tavalla. En muista minkä ikäinen olin, mutta uskoakseni en ollut vielä koulussa.

IMG_20181201_205228_796

5. Rakastan jääkylmää rusina-luumukiisseliä. Mutta vain jouluisin, ei tulisi mieleenkään himoita moista muulloin. Jouluna se nyt vaan on kerta kaikkiaan paras mahdollinen jälkkäri mitä kuvitella saattaa.

6. En käy läheskään joka joulu haudoilla, vaikka sinne useampi läheinen onkin jo päätynyt, kuten isäni. Kuitenkin kun palailemme myöhään aattoiltaisin/öisin kotiin pyydän Jereä ajamaan hautuumaan ohi, koska jouluöisin siellä on niin sanoin kuvaamattoman kaunista.

7. En ole lähettänyt tai antanut joulukortteja ehkä noin viiteentoista vuoteen.

8. Viime vuoteen saakka olin myös vakaasti päättänyt, että en pidä lanttu- enkä porkkanalaatikosta. Koskaan maistamatta niitä kumpaakaan, tietenkin. Viime jouluna maistoin lanttulaatikkoa ja menetin sille sydämeni välittömästi. Porkkanalaatikko on kuitenkin vielä mielestäni jotenkin epäilyttävää. Ehkä tänä vuonna annan sillekin mahdollisuuden?

9. En välitä perinteisistä joulun väreistä oman kotini joulukoristelussa, kuten siis punaisesta, vihreästä tai etenkään sinisestä. Ylipäänsä jouluinen koristelu on hyvin vähäistä ja hillittyä, ja useana vuonna väreiksi ovat valikoituneet ne samat ja vanhat kaapeista valmiiksi löytyvät hopea ja violetti. Ylipäänsä meidän joulusisustus on hyvin pitkälti sama kuin talvisisustus muutamia joulun aikaan laitettavia härpäkkeitä lukuunottamatta. Siis koko talvi kodissamme tunnelmoidaan kynttilöillä, valoilla, pörröisillä tyynyillä ja talvisemmilla koristetyynyn päällisillä sekä taljalla.

10. Ostan joka vuosi äidilleni saman joululahjan. Tai siis uusimman kirjan kirjasarjasta, jota hän kerää. Vastaavasti tiedän joka joulu mitä saan äidiltäni lahjaksi. Mutta silti lahjat täytyy aina paketoida ja antaa vasta aattona.

En haastamalla haasta tähän ketään mukaan, mutta tämän saa napata omaan blogiinsa jos niin haluaa! Jos päädyt paljastelemaan itsestäsi jouluisia asioita, niin olisi kuitenkin hauskaa jos ilmiantaisit itsesi kommenteissa! Näin minä ja muutkin päästäisiin lukemaan myös sinun jouluiset faktasi! 🙂 TAI jos sinulla ei ole blogia, mutta kovasti nyt paljasteluttaa, niin kommenttikenttä on vapaa! 😀

#9 Munankuorimosaiikki [kirja-arvonta!]

Pöpelikön joulukalenterin luukun yhdeksän takaa paljastuu ihanan ihana munankuorimosaiikki-kirja arvottavaksi lukijoiden kesken!

dsc_0023

Kirjoitin keväällä vuonna 2017: ”Vaikka kirja onkin ollut minulla tosiaan jo vuoden-pari, niin olen saanut aikaiseksi näperrettyä vasta yhden ruukun. Huraa.” No, nyt edetään joulukuuta 2018 eikä tuotteliaisuus ole tuosta edistynyt! Oikeasti kyseessä on aivan superihastuttava kirja ja eipä montaa sivua tarvitse selailla kun inspiraatiota alkaa pukata. Valitettavasti tässä osoitteessa inspiraatio kädentaitoja vaativissa tehtävissä hyvin harvoin etenee käytännön tasolle saakka, vaikka kovasti haluaisinkin olla sellainen supermartta ja tee-se-itse-nainen.

dsc_0025

Niinpä ajattelin, että laitetaas tämä ihanuus kiertoon vaikkapa blogiarvonnan kautta! Kyseessä ei siis ole uuden uusi kirja, vaan se on majaillut minun kirjahyllyssäni, pari kertaa sitä on lehteilty ja kerran tosiaan yhtä ohjetta hyödynnetty. Minun mielestäni kirja kuitenkin on aivan uutta vastaavassa kunnossa – tai jopa paremmassa, sillä minun hyllyssäni sitä ei ole rähmäkäpälöineet kuin vaan yhdet kädet! Aivan mainiosti minun mielestäni soveltuu siis vaikka joululahjaksi jos ei itselle ole tarvetta.

dsc_0026

Suosittelen tätä ehdottomasti kyllä kaikille, jotka näpertelystä tykkää! Kirjasta löytyy nopeista, helpoista ja yksinkertaisista ohjeista vaativiin ja haastaviin ohjeisiin. Tosi tosi plussaa se, että tarvittavat materiaalit ovat edullisia (tai jopa ilmaisia, niin kuin minäkin ensimmäiseen työhöni kierrätin vanhan saviruukun ja remontista jäänen liisterin!) ja helppo hankkia.

Kirjassa munankuorimosaiikilla on päällystetty rasioita ja purkkeja, kulhoja ja tarjottimia, lampun- ja kynttilänjalkoja, koruja, avaimenperiä, peilin- ja taulujen kehyksiä jopa huonekaluja. Munankuoria sommitellen voi tehdä myös tauluja ja kortteja. Luulenpa, että vain mielikuvitus on rajana! 🙂

dsc_0024

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen tai Pöpelikön Facebook-sivuille tämän nimenomaisen postauksen kommenttiosioon! Voit myös tuplata arpaonnesi kommentoimalla molempiin.

Osallistumisaikaa 13.12. saakka.  Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti vkon 50 aikana, joten MUISTATHAN JÄTTÄÄ MYÖS YHTEYSTIETOSI!

 

 

#8 Jouluiloa eläimille – WWF, SEY ja paikallinen apu

Hei eipäs unohdeta meidän karvaisia ystäviämme läheltä ja kaukaa! Jouluisena hyvänä tekona tai vaikka aineettomana lahjana tämän kaiken materialismin keskellä on monia keinoja auttaa vaikkapa eläimiä. Tässä muutama esimerkki!

Picture_20181117_180600160

WWF:n kautta voi ryhtyä kummiksi tai antaa kertalahjoituksen eläinten ja luonnon hyväksi. Kummina mahdollistetaan uhanalaisten eläinten sekä niiden elinympäristöjen suojeleminen niin meillä Suomessa kuin maailmalla. Valittavana on ”yleinen kummeus” tai kohteekseen voi valita jonkin erityisesti omaa sydäntä lähellä olevan suojelukohteen – esimerkiksi Itämeren tai vaikka lumileopardin. Itse olen toiminut saimaannorppakummina pienellä kuukausittaisella lahjoituksella.

Kummiksi voi ryhtyä myös vaikka Suomen eläinsuojeluyhdistykselle, siis SEYlle, jolloin kuukausittaiset lahjoitukset menevät eläinsuojelutyön hyväksi. Eläinsuojeluteon voi tehdä myös antamalla rahan sijaan aikaansa ja ryhtymällä vapaaehtoiseksi. Ja pssst! Vapaaehtoisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että siinä täytyisi olla rämpimässä kylmässä ja sateisessa metsässä hylättyjen kissojen perässä, jos se ei omalta yhtään tunnu – vapaaehtoisvoimia tarvitaan moniin hyvin erilaisiin hommiin!

SEY:n kautta on myös mahdollista antaa eettisiä aineettomia joululahjoja. Eli laittaa siis joululahjarahat ”lahjakortiksi” kodittoman eläimen kastrointiin ja sterilointiin tai rokotuksiin tai vaikka luonnonvaraisten eläinten hyväksi. Aineettomilla eettisillä lahjoilla voi tukea myös esimerkiksi eläinsuojeluneuvojan työtä tai eläinsuojelutiedon välittämisessä koululaisille!

Picture_20181117_180349657

Kannattaa myös tsekata paikalliset yhdistykset ja esimerkiksi löytyöeläinhoitolat, josko niitä voisi auttaa myös suoraan joko rahallisesti tai erilaisin lahjoituksin! Meillä täällä Eläinlääkäriasema pisti pystyyn joulukeräystempauksen paikallisen löytöeläinhoitolan hyväksi! Eläinlääkäriaseman henkilökunta muistuttelee, että löytöeläinten lakisääteinen säilytysaika on vain kaksi viikkoa, jonka jälkeen niiden elämisen kustannukset jäävät löytöeläinhoitolan kontolle (mikäli eläimet siis jäävät vielä odottelemaan uutta kotia ja säästyvät lopetuspiikiltä). Enimmäkseen tällä(kin?) löytöeläinhoitolalla kotia odottelee kissoja, joten lahjoituksina toivotaan erityisesti kissanruokia ja kissanhiekkaa.

Picture_20181117_180524634

Kuvissa esiintyvät Amen ja Mustis olivat kaksi niistä lukuisista kodittomista. Ne ovat asuneet meillä reilun vuoden. Ne ovat siis lähtöisin siis ties mistä oloista, hylättyinä, ja tulleet meille paikallisen löytöeläinhoitolan sekä aktiivisen vapaaehtoistoiminnan kautta. Niinpä meiltä lähti ruokajoulupaketti tuomaan iloa löytöeläinhoitolan karvaisille asukkaille ja oman kodin odottajille, sekä tueksi ja kiitokseksi arvokkaasta työstä mitä siellä tehdään!

#7 Amerikkalaiset inkivääripiparkakut

Useana vuonna meillä on ollut perinteenä, että minä pyöräytän piparkakut meille itsellemme, mutta myös kotikotiin. Yleensä olen keittiössä varsin saamaton ja laiska mukavuudenhaluinen ja tehokkuuteen pyrkivä, ja leiponut piparit ihan vaan valmistaikinasta. Tässä parina aiempana vuotena päätin kuitenkin yllättää niin itseni kuin muutkin ja väsätä taikinankin itse, sillä sain käsiini mielenkiintoisen ja herkullisen kuuloisen ohjeen amerikkalaisiin inkivääripiparkakkuihin.

46654911_267804287266877_5869120471236083712_n

Tässäpä siis jakoon tämä herrrrkullinen ohje pipareihin, joiden ihastuttavan raikas maku tulee raastetusta sitruunan kuoresta ja inkivääristä. Näiden koostumus on jollain tapaa ”sitkaampi” kuin perinteisessä piparkakuissa.

AMERIKKALAISET INKIVÄÄRIPIPARKAKUT (n.100 kpl)

1 dl vettä

2 dl tummaa siirappia

300 g voita tai margariinia

1 rkl soodaa

1 sitruunan raastettu kuori

2 rkl jauhettua inkivääriä

10-11 dl vehnäjauhoja

2 dl fariinisokeria

2dl hienoa sokeria

+ koristeluun 75 g manteleita halkaistuna jos niin haluaa

Paloittele rasva kuumaa kestävään kulhoon. Kiehauta vesi ja siirappi kattilassa ja kaada seos rasvan päälle. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita keskenään jauhot, sooda ja inkivääri ja lisää ne siirappi-rasvaseokseen yhdessä raastetun sitruunan kuoren kanssa. Sekoita taikinaksi. Peitä kelmulla ja anna maustua jääkaapissa vähintään vuorokausi.

Sekoita fariinisokeri ja hieno sokeri keskenään. Levitä seos leivinpöydälle. Pane taikina päälle ja vaivaa sokeri taikinaan joukkoon. Rullaa taikina pötköiksi ja leikkaa paloiksi. Muotoile paloista pyöreitä pikkuleipiä ja laita ne leivinpaperille uunipellille. Koristele mantelinpuolikkailla. Paista 150 asteessa 20 minuuttia. Anna piparkakkujen jäähtyä pellillä.

Sokeriseoksen vaivaaminen taikinaan vie hetken, mutta onnistuu kyllä. Suosittelen jakamaan taikinan pienempiin osiin ja pehmittelemään taikinaa siten ensin. Lisäksi minä ohjeesta poiketen olen kaulinnut taikinan ihan perinteiseen tapaan ja käyttänyt muotteja. Herkullisia hetkiä teille!

Resepti julkaistu aiemmin myös Lilyssä kun vielä bloggasin siellä

#6 Alekoodi lumoavaan Ikihetki-verkkokauppaan [sisustus]

Pöpelikön joulukalenterin luukun 6 takaa paljastuu ihastuttava Ikihetki. Kerroin teille jo aiemmin Mariasta, parikymppisestä (luonto)valokuvaajasta, joka on tänä syksynä valjastanut taitonsa ja pistänyt pystyyn ihastuttavan sisustukseen ja valokuvaamiseen keskittyvän verkkoputiikin. Nyt minulla on ilo jakaa teille alekoodi, joten eiku shoppailemaan!

received_2155533241158758

46190036_2150198685232049_6784845599398166528_n

received_363026314454925

Ikihetki inspiroituu Suomen mahtavasta luonnosta ja sen neljästä vuodenajasta. Tuotteisiin päätyneet kuvat on otettu pääasiassa Pohjois-Karjalassa. Kun itse mietin tätä armasta kotiseutuani tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen Kolin huiput sekä kirkasvetisenä liplattava Pielinen ja hiljaisena humisevat metsät. Kevään ujon vihreät hiirenkorvat, kesän runsas vehreys, syksyn ruskaloisto ja runsaslumisten pakkastalvien leiskuvat revontulet.

Tämä kaikki upeus on saatu vangittua Ikihetken tuotteisiin. Ilahduttavasti luonto on Ikihetkelle sydämen asia siinäkin mielessä, että ostamalla verkkokaupasta tuetaan samalla myös suomalaista luonnonsuojelutyötä.

45850863_2148691865382731_2678672391281836032_n

IMG_1982-1-768x1152

sisustustyynyt2

Näin Itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan tässä yhteydessä myös kääntää katsetta hieman huomiseen ja muistuttaa, että 7.12. vietetään Osta Työtä Suomeen -päivää. Maria itse kertoo Ikihetken Facebook-sivuilla, että ”Kaikki meidän kuvatuotteet tuovat töitä Suomeen. Kaikki Ikihetken taulut, julisteet, postikortit ja tyynynpäälliset valmistetaan Suomessa. Ja tukeehan ne itse yrittäjääkin. Sen lisäksi ne tukevat kaikkien niiden ihmisten työllisyyttä, joiden palveluita yrittäjä käyttää.” Tärkeiden asioiden äärellä siis ollaan.

Sisustustyynyt3

Untitled-1

IMG_2325

Mutta sitten siihen alekoodiin! Koodilla PÖPELIKÖSSÄ saa kaikista mahdollisista kuvatuotteista -10% Ikihetken-verkkokaupassa! Koodi on voimassa 12.12. saakka. Koodi koskee siis verkkokaupassa myytäviä tauluja, julisteita, tyynynpäällisiä sekä puisia postikortteja. Alennus ei koske valokuvauspalveluita.

Toivotan hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille sekä lumoavia ostoshetkiä! ❤

(Postauksen kuvat: ikihetki.fi)

 

#5 Pehmolelukeräys Keniaan Turkana-järven lapsille!

Ihana puuhanainen Milena vietti pari vuotta sitten kolme kuukautta Keniassa Turkana-järvellä ja oli siellä omin silmin todistamassa kun lauma lapsia näki ensimmäistä kertaa elämässään pehmolelun. Se paijaamisen, silittämisen ja ilon määrä oli kuulema ollut aivan mielettömän sykähdyttävää. Tästä hänellä lähti idea keräykseen ja niinpä hän on nyt järjestämässä SUURTA PEHMOLELUKERÄYSTÄ KENIAAN TURKANA-JÄRVEN LAPSILLE!

Koska tämä on minusta jotenkin niin suloisen erilainen tempaus halusin jakaa tämän myös täällä blogin joulukalenterissa! Eli jos sinulla pyörii nurkissa edes yksi ehjä ja puhdas pehmolelu, niin olethan ihana ja lahjoitat sen leluttomalle lapselle Keniaan. Keräyspisteitä on tällä hetkellä kahdessa paikassa: Bar Om’pussa osoitteessa Siltasaarenkatu 15 sekä Sivukirjastossa osoitteessa Fleminginkatu 5. Molemmat sijaitsevat Helsingin Kalliossa.

47075504_10211007539419519_6173696578088337408_n

47150936_10211007541099561_8307409865152659456_n

47342057_10211007540459545_4539046842867908608_n

Tilanne elää koko ajan eli keräyspisteitä saattaa ilmestyä muuallekin! Lisätietoja voit siis kysellä suoraan Milenalta. Keräyksen ajankohtaa ei myöskään ole tarkemmin määritelty, vaan keräys kestää hamaan tulevaisuuteen eli ainakin siihen saakka kunnes pehmoleluja saadaan kasaan tarpeeksi.

#4 Kirje Joulupukille

Picture_20181126_173305436

Hei, Joulupukki!

En ole kirjoittanutkaan sinulle vuosiin – tai edes kymmeniin. Ei olla enää tavattukaan pariin vuoteen. Niinpä päätin nyt tarttua toimeen.

Toivoisin joululahjaksi rauhaisaa ja hyvää mieltä sekä läheisten kanssa yhdessä oloa. En minä niin materiasta piittaa, mutta maailmanrauha olisi kiva ja myös eläimille, oi eläimille, minä toivoisin lämpöä ja rakastavia koteja.

Ja höpö höpö! Totta kai minä materiasta piittaan! Olkoonsa ikää neljä tai kolmekymmentäneljä, ei sen väliä, lahjat on ihania. Yllätyslahjat etenkin, jännittynyt lahjapaperin aukaiseminen ja ja ja. Mutta jos minä nyt saisin toivomalla toivoa, niin toivoisin…

Hanya Yanigaharan kirjan Pieni elämä ja Minna Rytisalon kirjan Rouva C., sillä olen niistä kuullut niin paljon hyvää puhuttavan. Tai no, totta puhuen, ilahtuisin varmasti ihan mistä tahansa kirjalahjasta. Koskaan ne eivät ole pieleen menneet.

Uuden puhelimen ja uuden läppärin, koska entiset alkavat vedellä viimeisiään. Mutta ymmärrän kyllä ettei kiltteyspistesaldoni sellaisiin riitä, joten tämä tyttö on hyvä ja lompsii ihan itse kauppaan niitä hankkimaan.

Oikeasti tehokkaan ja näppäräkäyttöisen otsalampun helpottamaan työmatkoja. Tällä hetkellä käytössä oleva pikkutuikku ei paljoa valaise eikä lohduta viipottaessani pyörällä tuolla pilkkopimeässä.

Lisäksi hei, Joulupukki, jos olet yhteyksissä Luontoäitiin niin vinkkaatko hänelle, että valkoinen joulu olisi kiva. Että näitä jo tulleita jos ei enää vedellä sotkisi. Mutta ei nyt tartte riehaantua kuitenkaan ihan viime talvisiin mittoihin, kun saatiin kahlata hangessa vielä toukokuussakin.

Sellaisia minä toivoisin!

Terveisin, Pia

PS. Pyydän lukijoilta kommenttiosioon liitteeksi asioita mitä he toivoisivat jouluksi!