Hyvä ihminen -pisteet

Minä olen menossa huomenna ekaa kertaa ikinä verenluovutukseen, kun sellainen nyt sopivasti kohdalle osui. Olen ajatellut asiaa vuosikausia, siis silleen ”no pitäs kyllä”, mutta koskaan se ei ole kuitenkaan siirtynyt ajatuksista tekoihin. Kertaalleen joitakin vuosia sitten olin jo menossa, mutta olin juuri ottanut tatuoinnin, niin eipä onnistunutkaan. Nyt, kun omaa jännistystä ja pelkoa lukuunottamatta, ei mitään esteitä luovutukselle ole, päätin että perkele.

Paria tyyppiä olen yrittänyt värvätä mukaan myös. Erääseen keskusteluun heitin, että ”nyt kun heti alkuvuodesta tekee hyvän teon niin voi sitten loppu vuoden olla itsekäs sika ja esim. lennellä ympäri maailmaa.” Tämä oma lausahdus pisti sitten miettimään enemmänkin itsekkyyttä ja hyviä tekoja.

Jokainen meistä on varmaan, jos ei omalla kohdalla niin vaikka somemaailman keskusteluissa, törmännyt siihen näkemykseen, että hyvä ihminen voi olla vain joko-tai. Kärjistäen siis jos vaikka kuljet julkisilla, syöt kasvispainotteisesti, kierrätät, et kerskakuluta ja lahjoitat rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta samanaikaisesti juot kahvisi silloin tällöin take awayna ja käytät mikromuovia sisältäviä vaatteita, olet ympäristöstä piittaamaton ihmissaasta.

50898510_2177707445877996_1983896933629952000_n

Minun ympäristötekoni eivät ole suuren suuria, mutta ne sisältyvät joka päiväiseen elämään. Pyrin välttelemään muovia, käytän luonnonshampoota ja -palasaippuaa, muuta kosmetiikkaa kuten meikkejä tai hiustuotteita todella vähän, lajittelen jätteeni, shoppailen todella harvoin ja tuen paikallista löytöeläinhoitolaa, noin muutamia seikkoja mainitakseni. Vastaavasti kuitenkin ulkomaanmatkoja tulee tälle vuodelle vähintään kaksi, ehkä kolme, joten ylläolevan näkemyksen mukaan minun hyvä ihminen -pointsini armotta kyllä woooooosh huuhtoutuvat pahasti pakkasen puolelle.

Yritän kuitenkin olla syyllistymättä tästä. Yritän vakuutella itselleni, että ne tavallisen arjen hyvät valinnat ja teot sekä lentäminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin että vain lentäisin. Ja näin asian minun mielestäni kuuluisi ollakin! Sen sijaan, että tuomittaisiin muita (tai itseämme) niistä vähän kökömmistä valinnoista olisi paikallaan iloita niistä hyvistä – ja kannustaa tekemään niitä lisää! Ääriajattelu missä tahansa asiassa on mielestäni todella kuormittavaa ja huolestuttavaa. Siinä voi herkästi käydä niin, että kun en kerta voi olla täydellinen, niin en sitten tee asioiden eteen mitään.

Lisäksi hyvää ihmisyyttä on tarpeen tarkastella myös yksilötasolla. Kyyyyllä, juuri sieltä, oman navan ympäriltä. Paljon puhutaan voimaantumisesta, tasapainon löytämisestä ja omasta hyvinvoinnista ja sen vaalimisesta. Jos siis minä saan lisää onnellisuutta itselleni sekä rikastutan parisuhdettamme esimerkiksi matkustelemalla, näkemällä ja kokemalla maailmaa yhdessä – niin totta hemmetissä minä siihen tartun! Vaikka laajemmasta perspektiivistä katseltuna se onkin huono valinta.

Koska hyvinvointi lisää hyvinvointia. Känkkäränkkäiseltä omaan poteroonsa kaivautuneelta ihmiseltä lienee turha odottaa kauniita ajatuksia, saati tekoja, jos lähtökohtaisesti eniten vituttaa kaikki. Hyvinvointia voidaan rakentaa ympärilleen monella eri tapaa ja monesta eri suunnasta. Se pulppuaa yksilötasolta laajempiin kokonaisuuksiin ja vastaavasti laajemmat kokonaisuudet lisäävät hyvinvointia yksilötasolle.

Joten, menen siis huomenna luovuttamaan verta ja näin ollen osaltani lisään maailmaan hyvää ja kaunista. En kuitenkaan suostu nimittämään itseäni itsekkääksi siaksi silloin kun pidän huolta myös itsestäni, jaksamisestani pimeän keskellä ja maailmankuvani laajentamisesta. Tasapaino, ystävät, tasapaino.