Palasia sieltä täältä

Tammikuu on ollut oikea sananlaskujen kultakaivos. Niin kuin esimerkiksi tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää. Sitä kun tosiaan loppuvuoden keikkui menemään kuin ellun kana niin jumankauta mikä deadlinejen kirjo minun elämäni yhtäkkiä valtasi. Bujo alkaa muistuttaa pakanamaan karttaa enkä nyt oikein tiedä mihin väliin minkäkin palikan ujuttaisin tai miten hitossa selviän tästä keväästä.

No tiedänpäs. Eihän sitä auta kuin nostella sitä kissan häntää ja alkaa puurtaa hommia alta pois pala palalta. Se ei auta laiskan töitään luetella.

HAH. No joo. Sain kirjoitettua itselleni viikko-ohjelman, jotta palaset ja aikataulut pysyisi jota kuinkin hallinnassa. Sen lisäksi eräs sosiologian kirjallisuustehtävä on edennyt aimo harppauksin eteenpäin – joskaan ei vielä riittävästi. On muuten tosi jännittävää palata pitkästä aikaa tällaisen kirjoittamisen pariin, kun viime syksyisen kandiähkyn jälkeen ei tehnyt mieli lukea saati kirjoittaa yhtään mitään tieteellistä. Nyt kun nenän eteen annetaan valmiiksi niin kirjallisuus kuin kysymyskin, tuntuu tehtävän teko aivan naurettavan helpolta ja yksinkertaiselta.

Vähemmän helppoa ja yksinkertaista on ruotsin kurssi, jonka ensimmäinen lähiviikonloppu kolmesta oli viime viikonloppuna. Huomaan, että en enää niin jaksa jännittää kielillä puhumista saati stressata sitä meneekö hommelit nyt aivan kieliopillisesti oikein (no ei mene), MUTTA. Miten hitto puhut kun sanavarasto on aivan umpisurkea?! Sain lyhyen kotiaineen kirjoittamiseenkin kulutettua lähes kaksi tuntia kun osapuilleen joka toinen sana piti tarkistaa sanakirjasta. Oih ja voih, näinköhän tulen tätä kurssia läpäisemään. Etenkin kun kiinnostusaste sanojen tai kieliopin pänttäämiseen päihittää pakkasmittarinkin lukemat.

Iloa opiskeluun, sosiologian lisäksi, tuo kuitenkin tällä viikolla alkava ensimmäinen kurssi kirjoittamisen perusopintokokonaisuudesta. Vaikka kyseessä onkin t o d e l l a tiivistahtinen verkkokurssi miljoonine aikatauluineen, tehtävine ja kilometrin mittaisine kirjallisuuslistoineen, on mieli avoin ja odottava. Tieteellinen kirjoittaminen tällä kokemuksella alkaa olla jo piis of keikkiä, mutta saa nähdä kuinka ämmän käy kun lähteenä tuleekin käyttää omaa päätä ja jo ensimmäisellä kurssilla pitäisi vääntää runoa, kertomusta ja draamakohtausta.

Palasia oli muuten myös tiskialtaassa kun pyöräytettyäni harjaa kahvipannussa kuului vaimea klink ja pannu meni rikki. Kyseisenä aamuna kipitin naapuriin aamukahville, mutta tilanteen todellinen kauheus paljastui vasta muutamaa päivää myöhemmin siinä vaiheessa kun heräsin iltapäivällä valmistautumaan yövuoroon JA olin myös tomerasti päättänyt käyttää päätäni opiskeluun ennen sitä. Tällä hetkellä siis elämme ilman mikroa ja kahvipannua. Järkyttävän kamalaa, joskin molemmat tilanteet olisi hoidettavissa näppärästi takaisin oikealle tolalle jos vaan saisi aikaiseksi eikä käyttäisi aikaansa vain asiasta napisemiseen.

50221098_1266730323473959_3869118028721422336_n

Napiseminen tuntuu noin muutenkin olevan päivän sana ja ääni viime aikoina. Enemmän tai vähemmän sylettää vähän kaikki, vaikka missään ei oikeasti ole mitään vikaa. Tammikuu tuntuu yhä edelleen sitkeästi pitäytyvän uusi marraskuu -moodissaan, mutta kohtahan tämä on jo onneksi taputeltu. Josko helmikuu toisi mukanaan lupauksen keväästä ja kepeydestä? Ei kalenterin osalta todellakaan, mutta josko korvien väli vähän huuhtoutuisi.

3 vastausta artikkeliin “Palasia sieltä täältä”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s