Oltiin reilu viikko reissun päällä, tällä kertaa Teneriffalla. Matka oli oikein onnistunut, mutta kirjoittelen siitä postauksen/postauksia joskus paremmalla aikaa – juuri nyt en ehdi ja vielä vähemmän jaksan käydä kuvien kimppuun tai ajatella selkeästi.
Sitä vastoin minun oli pakko tulla kertomaan, että ei ole maailmassa parempaa paikkaa kuin koti. No joo, järjettömät lumimäärät ja taivaalta koko ajan lisää tupruttava valkoinen moska pisti vituttelemaan, enkä ollenkaan pistäisi pahakseni jos koti sijaitsisi jossain siellä missä palmupuutkin. Mutta tuota seikkaa lukuunottamatta ne on kuulkaas pieniä asioita, joista se onni rakentuu.
Kuten
se, että voit vain kävellä keittiöön, avata hanan ja juoda tuopillisen hyvää, kylmää, puhdasta ja raikasta vettä
lattiat ovat lämpimät – jopa täällä meidän tönössä!
suihkusta tulee kuumaa vettä ja kunnollisella paineella – ja sitä kuumaa vettä riittää riittää ja riittää vaikka suihkun alle jäisi haaveilemaan (ja nauttimaan siitä kuumasta vedestä!). Yleensä olen pikasuihkuttelija, mutta tänään otin pitemmän kaavan mukaan, kun ei tarvinnut ensin hytistä kylmän veden alla ja sitten käyttää säästeliäästi sitä lämpimän häivähdystä
pyyhkeet kuivuvat heti eivätkä viikon päästä
OMA SÄNKY! Onko parempaa kuin oma sänky? Ei ainakaan sen jälkeen, kun on nukkunut viikon kivikovassa sängyssä ilman petaria ja patjan jouset ovat pehmukevilttivirityksistä huolimatta kaivautuneet kylkiluiden väliin
OMA PARISÄNKY! Se on jännittävää miten toista voi tulla ikävä, vaikka nukkuu samassa huoneessa, mutta erillissä sängyissä
hiiskumaton hiljaisuus
kahvinkeitin (ei tarvitse perusteluja)
kukkasohva ja
tietenkin nuo kaikkein tärkeimmät ❤ Kuvan otto hetki oli noin kymmenisen minuuttia kotiutumisesta – en osaa sanoa kummalla oli enemmän ikävä.
