Hirvee kiire olla kiireetön

Minulla piti olla tänään aktiiviaamu. Olin suunnitellut surauttavani smoothieta, siivoilevani keittiön, hoitavani kanat ja ehkä lukevani myös hieman artikkelia kolmannen sektorin muutoksesta ja hybridiorganisaatioista. Kaiken tämän sijaan minua onkin kiinnostellut enemmän tupakan polttaminen istuen rappusilla (kevät!) ja kahvin juominen. Kanat toki hoidin, sentäs. Miten parasta, että ne voivat jo hillua tarhassa, vaikka puolet tarhasta onkin vielä lumen ja ikijään alla, ja että niiden luukun voi jättää päiväksi aika, kun täällä tundrallakin on jo jopa lämmin! Mutta muutoin olenkin sitten asettanut itseni sohvan nurkkaan muotoutuneeseen peffani kokoiseen painaumaan.

Sitä luulisi, että kun iltavuoroon lähtö on edessä vasta kello kolmetoista viistoista sitä ehtis vaikka ja mitä. No vaan ei ehdi. Varsinkaan, kun herätyskello pirahtaa ensimmäisen kerran vasta kymmeneltä ja siitä siirtyy sohvalle torkuttamaan vielä neljäksikymmeneksiviideksi minuutiksi, ettei häiritse yövuorosta palannutta. Kahdeksan ylimääräisen askeleen ottaminen kohti kahvinkeitintä oli vaan liikaa.

56384121_595321294314939_4923743915359600640_n

Olin juuri neljä päivää vapailla ja silloinkaan ei siis vaan kertakaikkiaan ehtinyt yhtään mitään. No, katsoin minä yhden vajaan tunnin luennon ja kirjoitin viimeisen korkeakoulujen haussa tarvittavan perustelukirjeen ja pistin sen menemään kohti Jyväskylää. That’s it. Neljässä päivässä. Se vihon viimeinen sosiologian tehtävä, johon siis mainitsemani artikkelikin liittyy, ei siis edennyt edes siihen pisteeseen, että olisin avannut wordin. Naureskelin jo veljelle siitä, että siinä on pakko olla jotain psykologista! Miten sen viimeisen kohtaaminen tuntuukin niin nihkeältä ja vastenmieliseltä ja epäkiinnostavalta, vaikka aihe kiinnostaa ja vaikka tietää, että palauta-nappia painamalla ei luiskahda ainoastaan tehtävä bittiavaruuteen vaan myös kilo kiviä hartioilta.

Vastaavasti minulla oli kyllä valtavasti aikaa ja hirveesti ehdin muun muassa tuijottaa Netflixiä, laitella kamaa kirppareille myyntiin, syödä puolipaketillista voileipäkeksejä kerralla, käydä äänestämässä, shoppailla uudet kevätkengät ja olkalaukun, juoda viiniä ja pelata skip-boa. Yhtään ei tehny tiukkaa.

Tämä kevät on ollut niin hurjatahtinen, että ehkä minulla on nyt sit vaan ähky. Mieli ei suostu kiinnostumaan tai ottamaan vastaan yhtään mitään tärkeää, ja keho haluaa nukkua ja syödä moskaa. Onneksi tuon viimeisenkin tehtävän suorittamiseen on vielä mukavasti aikaa, joten ollaan nyt sit tovi tällä tavalla kiireisiä.

 

Yksi ajatus artikkelista “Hirvee kiire olla kiireetön”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s