Saamattomuuden next level

Reipas viikko sitten kirjoittelin siitä miten on hirvee kiire olla kiireetön. Kun mikään, niin kuin esimerkiksi opiskelu, ei oikein nappaile ja elämä on yhtä lojumista. Nyt tulin sitten kertomaan, että minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut. Olen tässä nyt kolme päivää komennellut itseäni tarttumaan siihen viimeiseen tehtävään, mutta – kuten arvannette – edistystä ei ole juuri tapahtunut. Word on edelleen visusti kiinni. Luin kuitenkin vaaditun artikkelikokoelman ja tein merkintöjä, mutta kun se ei nyt vaan hitto vie puhuttele minua mitenkään. En saa yhtään mitään kipinää enkä ídeaa kirjoittamiselle.

Nyt komentelen itseäni neljättä päivää. Yritän tolkuttaa, että hei, mun ei tarvii kuin kirjoittaa se. Pohjalla on niin hyvät arvosanat kyseisestä kurssista, että tässä riittäis ku vaan tekis jotain, sais tekstiä aikaseksi sen kuus viiva kaheksan liuskaa. Ei tarvii pusertaa timanttia. Riittäs, että tehtävä palautus, sais arvosanan (huonompikin kuin pörrrrfect riittää) ja sitä myöten lopullisen opintosuoritusotteen menemään liitteiksi hakuihin.

Ois ihan hirveen kiva jos mä nyt osaisin heittää tähän jotain hirveen älykästä analyysia siitä, että mistähän tämä johtuu tai sitten löytää sen viisasten kiven, jolla tämän saisi loppumaan. Mut ei. Mä vaan märisen miten aikaansaamaton vätys olen, miten kaikki tuntuu niin epäkiinnostavalta ja koirakin oksensi vasta pestylle matolle. Istahdan koneen ääreen, että nyt NYT minä aloitan, ja kuitenkin huomaan samalla liike-energialla kellahtavani kyljelleni, avaavani Wordin sijaan puhelimen ja tulevani surulliseksi Notre Damesta ja hämmentyneeksi siitä, että miksi Instani kiinnostaa yhtäkkiä hengellisiä miehiä raamatun sitaatteineen.

56852836_545129356011093_1567159770182320128_n

Mut hei oikeestaan jotain muutosta on kuin onkin tapahtunut tässä reilun viikon sisään. Minä nimittäin vein lojumisen ja saamattomuuden ihan nextille levelille. Oon siis myös sillä tavalla hirveen tarmokas ja ahkera kodinhengetär, että olen jo kauan haaveillut siitä josko meillä edes joskus siivoaisi Joku Muu. Nyt päätin sitten tehdä asialle jotain ja laittelin parille siivousfirmalle viestiä, että kuinkakohan kauan mahtaisi mennä meidän tönön perussiivouksessa ja mitäköhän tuo kustantaisi. Tällä hetkellä olen viestittelyn kanssa siinä pisteessä, että yritämme sovitella kalentereita yhteen, jotta siivooja pääsisi tekemään meille niin sanotun kartoituskäynnin, jolloin nähtäisiin siivouksen tarpeet ja siihen todellisuudessa kuluva aika.

Arvostan omaa vapaa-aikaani ja mukavuuttani niin korkealle, että ehdottomasti palkkaan meille siivoojaan mikäli hinta on kohtuullinen, eli siis minun kukkarolleni sopiva. Mulla leikkaa kiinni tämän pölyn ja karvan määrän kanssa ja vihaan pölyjen pyyhkimistä. Ja muutenkin edes osan vapaa-ajastani mieluusti käytän johonkin muuhun kuin kämpän puunaamiseen. Ja oh hoi sitä puunattavaa tässä kämpässä riittää, joten jos vaikka pari kertaa kuukaudessa sen tekis joku muu ku minä, niin ois unelma.

Toinen juttu, jonka päätin hommata vähentämään vitutusta  helpottamaan arkea on robotti-imuri. Jere tosin oli sitä mieltä, että se parka pyörii meidän lattioilla maksimissaan kaksi sekuntia ja tilttaa. No höh. Tilasin silti. Minä jo nykysellään rakastan suunnattomasti tiskikoneen ääntä muuten hiljaisena koti-iltana, joten robotti-imuri saanee olotilani vähintäänkin euforiseksi.

Nyt kun joku vielä kertos mulle mistä sais esseenkirjoitusrobotin. Gigantissa ei ollu.

11 vastausta artikkeliin “Saamattomuuden next level”

  1. Gigantilla huono valikoima. 😅

    Mä suoriudun kyllä viikkosiivouksesta jne. Mutta ikkunoiden pesu ja ehkä myös lattioiden, on sellanen homma jonka voisin ulkoistaa. Niissäkin vaikein on aina se alotus. Sit kun hommaan ryhtyy, niin se menee suit sait sukkelaan. Mutta kovin usein se ei kiinnosta. Ai niin, ja just katoin, että ovetki tarttis ehkä joskus pyyhkiä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kyllähän sitä suorituu jos vaikka mistä, mut onks pakko jos ei taho? 😂 No joo. Mulle itelle keittiön siivous, niinku tasot ja tiskit, on ihan okei ja suht mieluisakin homma. Siinä siis no prob. Mut jos ton karva- ja pölyhässäkän hoitas välillä joku muu nii wuhuu! 🎉

      Tykkää

  2. Musta oli ihanaa kun aurinko alkoi paistaa ja oli kivan keväinen fiilis. Kunnes se s******n aurinko paljasti ihan liikaa meidän huushollista… tarttis pyyhkiä pölyt joka paikasta, etenkin sälekaihtimista, mutta se ei todellakaan kiinnosta. Mä pesen uunin ja ikkunat mieluummin kuin pyyhin pölyjä. Ja kun kotona on kaksi koiraa, sitä pölyä ja koiran karvaa riittää. Luuttuan nykyään joka päivä karvat pois ja imuri starttaa siihen perään, että tassuissa kulkeutunut hiekka ja pöly saadaan myös pois. Mietin joskus tota robotti-imuria, se rassu varmaan hyytyis parissa päivässä johonkin nurkkaan ja itkisi jos voisi.

    Liked by 1 henkilö

  3. ROBOTTI-IMURI on loistava hankinta! Ja suorastaan välttämättömyys oikeastaan (laiskahkolle ihmiselle, kröhm, eikun siis omaa aikaa arvostavalle yksilölle.), ihan totta!
    Meillä on ollut Romppanen jo ties miten monta vuotta ja ai että on ihanaa kun ei jalan alla tunnu hiekkaakiviäroskia…tosin nurkat joutuu imuroimaan ainakin jouluna (tai joulun jälkeen…ne kuusenneulaset..), mutta muuten noin niinkuin yleisilme on aina siisti! Ja sit kun sen vielä ohjelmoi huristelemaan semmoisiksi ajoiksi ettei itse ole paikalla, niin vautsivau, elämä on ihanaa!
    Yksi kauhuskenaario on kylläkin pakko jakaa, itseään se naurattaa, mutta tietty jos omalle kohdalle sattuisi, niin itku voisi päästä:
    tuttavalla oli robotti-imuri ja toimi oivallisesti, kaksi kissaakaan ei alkutotuttelun jälkeen korvaansa lotkauttanut moiselle laitteelle, joten elo oli auvoista. Sielläkin oli robo ohjelmoitu suorittamaan siivouksen päivän mittaan kun perhe oli töissäkoulussaasioilla
    Kunnes.
    Toinen kissoista sairastui ripuliin. Ei varmaan tarvitse kertoa tarkemmin mitä tapahtui?

    HAHAHAHAHAHAHAH, anteeksi, mutta nään sieluni silmini tuttavan ilmeen kun hän avaa kotiovensa…

    Liked by 2 people

  4. Vuokraisännän tyttätentytär on laittanut lukio-opiskelujen ohella pystyyn siivousfirman. ja pesetin ikkunat hänellä, sekä suihkukopin kun on pieni ja minä iso, ei jaksanut hinkkailla. Mielestäni halpaa lystiä kun veloitti 12 ekee tunnilta. Paitsi että hän kun on perfektionisti niin hinkkasi kyllä sitten viimeisen päälle;D vähempikin olisi piisannut mutta annoin höyrytä.
    Koitas nyt keskittyä, vai johtuuko se siitä et se on jotenkin viimeinen ja sit loppuu ohjelma?
    Ripuli&roboimuri, uuhhhhohohohooooo;DD

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s