RIP Siiri-kana

Näin siinä sitten kävi. Ei selvinnyt meidän kanakananen mysteeritaudistaan. Parhaamme me yritettiin, mutta aika kädetön sitä loppujen lopuksi on, kun ei edes tiedä mitä hoitaa. Antibioottikuuri olisi kestänyt vielä muutaman päivän ja varmuuden vuoksi viime perjantaina annoin matokuurinkin. Alkuun sanoinkin, että mikäli voinnissa ei tapahdu romahtamista, niin katsotaan nyt kuuri loppuun. Ei katsottu. Vointi ei romahtanut, mutta ei se parantunutkaan. Siiri ei ruvennut missään vaiheessa syömään eikä juomaan itse, ei liikkunut kuin vain takaisin orrelle kun päästettiin irti, kyyhötti silmät kiinni apaattisena päivät pitkät. Minä syötin, juotin, lääkitsin ja lopulta teimme tänään päätöksen – ei tämä tästä tokene, ja pitkittäminen on jo kiusaamista.

Siiri oli koko tämän ajan eristettynä kylppäriin muista, jotta saisi parannella rauhassa ja hoitotoimenpiteet onnistuisi paremmin. Mietittiin sitäkin, että jatkuva käsittely ja erossa olo parvesta lisää varmasti kanan stressiä ja apaattisuutta. Niinpä kokeiltiin, että hei, josko vointiin auttaisi jos saisi päivän olla muiden parissa! Joo, ei auttanut. Kaunis ajatus, mutta – Siiri ehti olla kopissa pari minuuttia kun lajitoverit hyökkäsivät kimppuun. Luonnon laki on julma.

DSC_0018

Tänään lähti siis Siiri makoisemmille matomaille, pois kivusta ja stressistä. Emme lähetä Siiriä avattavaksi tai avaa sitä itse. Pääsi lepäämään sellaisenaan Amen-kissan viereen, kesällä kielojen alle. Siiri on ensimmäinen kana, josta jouduimme luopumaan ja Siiri on myös yksi niistä kanoista, jotka ovat olleet meillä alusta asti. Munintaansa vielä aloittamattomana tättähääränuorikkona se meille tuli kesällä 2013. Siiri on myös ollut ehdottomasti yksi parven lempparikanoistani sulkaisine jalkoineen, pyylevine olemuksineen ja rauhallisella lempeällä luonteellaan. Hertta ja Martta ikätovereina jäävät vielä pitämään lippua korkealla, parven arvokkaina vanhempina rouvina.

Muu parvi voi siis vallan mainiosti ja kesää kovasti odotellaan. Tälläkin hetkellä hilluvat pitkin tarhaa, kaakattavat ja touhottavat. Perinteisesti täällä ollaan myös aloitettu neuvottelut haudonnasta…

 

11 vastausta artikkeliin “RIP Siiri-kana”

  1. Komppaan edellistä. Silti nyyh…
    Minkäs ikäisiksi ne kanat elää eli olikos jo vanhakin? Siis kanojen iässä..

    Kotkotan Siirin muistoksi kun käyn parvekkella tupakalla ens kerran.. (
    jos sieltä ulvotaan, nau’utaan ja puhutaan oravaa sekä vihellellään linnuille niin en sen enempää hulllun mainettani lisää;D)

    Tykkää

    1. Eläinlääkäri tokas miulle, että eikös tuo oo jo aika vanaha. Mie tokasin takasi, että tää ei oo mikään tehari. Tämmöset ei minkään rotuiset peruskanat voi hyvin elää 10-12-vuotiaiksi. 😊 Siirin ikätoverit kaahottaa kanalassa menemään vielä ihan täyttä häkää!

      Heh, kotkot vaan sinne naapurustoon! 😁

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s