Mikä tahansa elämässä on mahdollista ja kaikki on hyvin

Oi kevät! Se on aina yhtä tervetullut takaisin ja odotettu kuin kauan matkoilla ollut rakas, yhtä ilahduttava kuin kaapin perukoilta löytynyt jemmapiilotettu ja unohdettu karkki. Se on jännää, miten aina tulee vastattua KESÄ kysymykseen parhaasta vuodenajasta. Vaikka oikeasti minä kyllä rakastan kevättä sydämeni kyllyydestä. Ehkä lemppariaikaani on kevään ja kesän vaihde, toukokesäkuu, kun maailma herää ja ilma on riemua täynnä – linnut, joet, iloisen vihreät piipat ja hiirenkorvat. Silloin tuntuu, kuin mikä tahansa elämässä olisi mahdollista ja kaikki on hyvin.

Kevät. Olen jo muutaman viikon suhaillut pyörällä töihin, joka sekin on iloinen asia. Ensimmäiset kerrat kun asfaltti on sula, kivet ja hiekka rahisevat renkaiden alla ja lapaset on heitettävä käsistä kesken matkan kun onkin jo lämmin – ai että sitä iloa. Pyöräilyn aloittaminen tekee hyvää myös levähtäneelle persiölleni. Opintovapaan aikana kaikki liikunta loppui, mutta ruokahalu säilyi. Lopputulemana tästä useimmat farkut eivät inahda reisiä ylemmäksi ja muutenkin asiat ympärillä tuntuu jotenkin kutistuneilta. Työmatkapyöräily kehiin siis jälleen. Laskeskelin tuossa, että tämän viiden yövuoron putken aikana pyöräilyä kertyy mittariin 70 kilometriä – ei paha, ei ollenkaan! (Ja vapailla voikin sitten lorvahtaa mökille aloittamaan grillikautta…)

Tänä aamuna ajelin kotiin hieman pitempää reittiä ihan vaan maisemien takia. Matkan varrella olevat peltoaukeat ovat keväisin täynnä kaikkea mahdollista elämää – jos vaikka minkä sorttista lintua, jänestä ja olenpa bongannut joskus kauriinkin. Tällä kertaa matkaa ilahdutti vain läjäpäin töyhtöhyyppiä, mutta oh se laulun määrä! Ilmassa kikersi tsirpitystä, titityytä, kraak kraakkia aivan huumaavat määrät. Lunta on vielä melko reippaanlaisesti, joten tässä vielä keväämmällä pellot taatusti täyttyvät vieraista vielä runsaammin mitoin.

Alkumatkasta ihailin sulan joen kimmellystä ja aamuauringon värjäämää koivikkoa. Seitsämän aikaan sunnuntaiaamuna sain pyöräillä ja haaveksia aivan yksinäni. Maailmassa oli vain minä ja tämä ihana tervetullut kevät. Hienoisena miinuksena kuitenkin todettakoon, että työmatkapyöräilyt aamuisin ja tämä kaikki upeus hitusen hankaloittaa nukkumisasioita – iskee aina hirmuinen virtapiikki kotiin tullessa, koska kevät ja raitis ilma ja aurinko ja jipii jipii. On se uni onneksi sieltä sitten kuitenkin lopulta tullut. Ja energiaa on riittänyt yövuoroissa perustyöskentelyn lisäksi myös opiskeluasioihin – se viimeinen tehtävä alkaa olla viittä vaille valmis.

Mikä on sinun lempivuodenaikasi? 🙂