Kevät kuplii kotona

Virrrtapiikki! Siksi tätä kai voisi nimittää, mikä minuun iski ja asettui minuun taloksi sen myötä, kun valon määrä lisääntyi ja aurinko alkoi kurkistella tönöön (likaisista) ikkunoista. Mökillä kevään ihmettely ja kevätrakkaus keskittyi lähinnä luonnon seuraamiseen, hihkumiseen kaikesta uudesta elämästä ja uusista aluista. Terassilla istuskeluun ja haaveiluun. Kotona sitten ollaankin oltu varsinaisia tättähääriä ja energiapalloja.

IMG_20190426_141515_108

IMG_20190420_190823_699

Keväthepulointihan alkoi viherkasvien multien vaihdolla ja muulla kevyellä sekoilulla. Kesäkukka ja muut viljellykset saavat vielä odotella parempia aikoja, mutta keittiön ikkunalle ollaan sentäs tökätty kaupasta ostetut valmiit ruukkurosmariinit ja -mintut uusiin multiin. Kauniisti kyllä rehottavat! Samoin herneenversoja on nyt toinen satsillinen kasvamassa, ovat aivan uskomattoman hyviä leivän päällä ja ollaanpa kourallinen viskattu smoothienkin sekaan. Hernehiä ollaan kasvateltu ihan vaan kuivatuista ruokaherneistä. Niitä kun ensin liottelee ja sitten viskaa lootaan, niin ei montaa päivää mene kun jo alkaa vihertää.

Minulla on nyt ylipäänsä ihan älytön vihreyden ja vehreyden kaipuu. Joskus kauan sitten, siis puhutaan vuosikymmenestä, minulla oli kerrostaloasunnossani varsinainen miniviidakko. Sittemmin se innostus kuitenkin jotenkin laantui ja lopulta meidän kodissamme oli vain jotain pari hassuu vihreetä. Nyt kuitenkin kaipaan viidakkoani takaisin. Olen muun muassa kehitellyt pakkomielteen siitä, että haluan ehdottomasti peikonlehden. Ja kaikenlaisia rönsyileviä ja roikkuvia ja reheviä amppeleita. Useita. Että jotta niiden kukkien ja hyötykasvien siemenhyllyillä sekoamisen lisäksi mun vissiin tartteis päästä sekoamaan kukkakauppaan…

received_321328038514688

Pihalla keväthommia on ollut, ja tulee olemaan, nyt sen verran, että ulkona kuivatettuja polttopuita pitää kuskata liiteriin. Tämä on kyllä omakotitaloasumisen joka vuotinen ”riemu”. Tänään juuri jutusteltiin, että liiterimme on varsin pieni – voisikohan ulkorakennuksesta valjastaa jonkin toisenkin pömpelin liiterikäyttöön? Ja voisihan sen, vaatii nyt vaan ensin tyhjennystä. Kaikenlaista rojua sitä on nurkkiin kerääntynytkin, vaikka ei mitään hamstereita ollakaan! No, joka tapauksessa, kumpikaan meistä ei pidä siitä, että pihalla rötköttelee mitään ylimääräistä. Polttopuu nyt ei varsinaisesti ole mitään ylimääräistä, mutta kuivien sellaisten säilyttäminen pihalla ottaa aivoon ja näinpä aiomme laajentaa liiteriä. Sitpähän ei tarvii kattella ulkona muita puita kuin niitä, jotka odottelevat kuivumistaan (joita niitäkin on tänä kesänä tulossa luonnollisesti lisää).

Picture_20190428_134538066

Muuten en vielä ole pihalla päässyt kuopsuttelemaan ja rapsuttelemaan, joten energiapallous on tosiaan purkautunut kodin sisällä. Sain muun muassa eräänä iltana kello yhdeksän päähäni, että just nyt tällä sekunnilla mun on päästävä toisesta sohvasta eroon ja vaihdettava järjestystä. Näin myös tapahtui. Samoin keväthepuli iski ulkoeteiseen ja sisustin siitä kutsuvamman, iloisemman ja värikkäämmän. Mutta näistä sisustusasioista taidan pistää omaa postaustaan tulemaan myöhemmin. 🙂

Mitenkäs kevätpäissään muualla ollaan?

8 vastausta artikkeliin “Kevät kuplii kotona”

  1. Täällä kans jotain outoa kevätpöhinää, ihmeellisesti vaihdelleet mielialat, pistän kevään piikkiin kun en muutakaan keksi.

    Käytit taas hauskoja sanoja ja tekstisi on muutenkin kivan rentoa ja lennokasta. Itseironinen ote on höyhenenkeveän hihityttävä, osaat sen.

    Energiapallouden kansanterveydellinen vaikute ja sen maksimoimisen vertikaaliset hyötynäköpisteet kulminoituneessa maaseutukaupunkien toimintaympäristössä. (tuliskohan musta kapulakielen lisensiaatti jos oikein yrittäisin?)

    Muksaa alkavaa viikkoa ja ei kun sormet multaan. Rikille hauhau ja siliraps. =)

    Liked by 1 henkilö

  2. Kevätpäisyys on iskenyt niin multahommissa kuin sisustushommissakin. Sain pääsiäisenä kello 9 aamulta idean repiä työhuoneen ruman tapetin huishelvettiin ja alkuillasta olin sitten repinyt myös viereisen seinän paperit alas. Jahas. Nyt sitten vaan mietin, että kukahan nuo seinät hioisi ja maalaisi, kun miun kevätpäisyys asian suhteen loppui jo. :’D

    Liked by 2 people

    1. Ouh nou! 😂😂 Parisuhteellisuudessa on se hyvä puoli, että oman kevätpäisyyden voi myös jakaa ja delegoida – poraa, naulaa, kiipee, en yllä, kulta. En tosin tiiä onks tää arvostus molemminpuolista. 😂
      Numero yhdeksän taitaa olla kohtalokas luku. 🤔

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s