Missä mennään nyt – ajatuksia elämänmuutoksesta

Ajatukset askartelevat jossain pitkällä tulevaisuudessa. Tai pitkällä ja pitkällä, oikeastihan tammikuu on jo ihan kohta käsillä, mutta jollain tapaa se tuntuu kuitenkin niin kovin kaukaiselta. Ajatukset alkavat usein sanoilla sitten kun tai eivät pääse syntymään kunnollisiksi ajatuksiksi saakka, koska siihen on vielä aikaa, turha miettiä vielä.

Lillun tällä hetkellä sellaisessa hieman ärsyttävässä välitilassa. En ole vielä sisäistänyt olevani opiskelija, koska elämäntilanne ei ole juurikaan muuttunut. Käyn edelleen töissä, asun kotona, opiskelu ja elämän koodaus kalenteriin ei juuri eroa siitä, kun opiskelin avoimessa. Se tuntuu ristiriitaiselta. Samaan aikaan tosi höh!hiltä ja pienesti kateelliseltakin, kun Facen feedi täyttyy kaikenlaisista tiedotuksista opiskelijariennoista ja mielenkiintoisen kuuloisista (tiede)tapahtumista. Että siellä ne mun fuksikamut saapi nauttia opiskelijaelosta heti täysin siemauksin. Samaan aikaan tuntee kiitollisuutta ja onnea siitä, että on kotona. Saa kyöhnätä miehen kainalossa, pallotella karvaelukoita, tienata roposia tulevaisuuden makaronia varten. Ja samalla kuitenkin haalia kasaan edes jonkin verran tutkintoon vaadittavia opintopisteitä. Olla matkalla maisteriksi.

70863110_1451622111651445_659057474531229696_n

On tämä vähän tällaista pööpöilyä nyt. Juu olen laittanut asuntohakemuksen vetämään ja juu olen syöttänyt näppäimistö sauhuten hyväksilukuhakemuksia menemään. Olen saanut vastauksiakin: suuri osa avoimen opinnoista menee läpi, kandini on tsekattu ja kypsyysnäyte hyväksytty, HOPS on syksylle ja keväälle rakenneltu, vaikka aikamoisen turhauttavalta palapeliltä se alkuun tuntuikin. Olen jo palautellut muutamia etätehtäviä ja lukenut maanantaina koittavaan ihkaensimmäiseen tenttiin. Olen myös tuttuun tapaan venytellyt raukeasti kukkasohvalla koira kainalossa, ja tuuminut, että sitten huomenna.

Odotan (kauhunsekaisella) innolla tammikuuta ja sitä, että silloin toivottavasti pääsen muuttamaan. Astumaan siihen ihan oikeaan opiskelijaelämään. Piiiiitkän avoimessa opiskelun jälkeen huomaan kaipaavani opiskelun kokonaisvaltaisuutta. Pääosin kun opiskeluni on tähän saakka ollut yksin puurtamista. Pidän siitä kyllä todella paljon, ja ryhmätyöt on edelleenkin saatanasta, mutta haluan päästä kokemaan myös yliopiston käytävät, epämukavat penkit luentosaleissa, lukupiirit, lounastauot. Haluan päästä osaksi kyykkyviinejä ja hivenen krapulassa raahaavia aamuja.

Odotellaan siis, ja samalla nautitaan tästä ihan tavallisesta arjesta ennen kuin kaikki kääntyy aivan ylösalaisin.

Yksi ajatus artikkelista “Missä mennään nyt – ajatuksia elämänmuutoksesta”

  1. Mä täällä jo pohdin että mahtaa opiskelijaelämä olla kiireistä kun ei blogia ehdi päivittämään 😉

    Ei vaan, tsemppiä tulevaan opiskelijaelämään, postauksia odotellessa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s