Muuttopäivän ekat havainnot

Tänään aamulla yhdeksän jälkeen starttasi auto kotipihasta kohti Uutta Seikkailua. Pakuun oli lastattuna sänky, patja, petivaatteet, kaksi pahvilaatikollista sälää, mattoja, aivot-opetustaulu (ihan vaan, että täälläkin olisi edes yhdet), varastoon jemmaan vuosia sitten jäänyt Ikean punainen metallilipasto (ystävien kesken asekaappi) ja repullinen vaatteita. Itse pakkaamisosio oli oma seikkailunsa, koska aikaahan olisi ollut vaikka kuukausia, mutta kiinnostus (tai no kiinnostus ja kiinnostus – pakon sanelema, kun yhtäkkiä ei ollutkaan enää marraskuu eikä joulukuu ja mistä tämä tammikuu tulla tupsahti?) asiaan heräsi vasta paria päivää aiemmin. Lisäksi jälleen, tai edelleen, lillun elämässäni jossain oudossa välimaastossa. Kaksi kotia, mutta minä matkaan siinä reppureissaajana välissä, ja joudun miettimään kumpaan osoitteeseen voin jättää mitäkin, ja mitä taas missään nimessä en.

Sain huoneeni sisustettua jotakuinkin viihtyisäksi. Ensimmäisenä kiipeilin peittämään ikkunan norsukankaalla, koska herrajumalatäälläonihmisiä. Seuraavalla reissulla tulemme Ikean kautta ja ostan pömpeliini kirjoituspöydän ja päiväpeiton (!!!! nytkö on aika opetella käyttämään sellaista?!). Kesämökillä on suloinen ja rähjääntynyt tuoli, joka muuttaa mukaani työtuoliksi ja kotona on pari veljieni lapsena taidekoulussa maalaamaa taulua, jotka haluan tänne seinälle. Sitten tämä kämppä on varmasti aivan mainion viihtyisä tilapäismajapaikaksi.

81630142_1555287967951525_8900309548946948096_n

Tänään muuttokuormaa tuodessa alkumatkasta vaivuin omiin ajatuksiini. Kuulin sivukorvalla muuttokavereiden juttelua, mutta en kuunnellut. Minua ahdisti. Jännitti ja pelotti. Vaikka muutos ei tule olemaan nyt kevään eikä kesän aikana suuren suuri, koska sijaintini on pääasiassa siellä oikeassa kodissa ja keikkahommelit vanhassa työpaikassa jatkuu varsin mukavasti, on pienikin uusi asia minulle aina hieman haasteellista kohdata. Varsinkin jos siihen sisältyy uusia ihmisiä ja aivan tuntematon ympäristö. Enhän minä Kuopiota vielä juuri tunne, tulevaa asuntoani en ollut nähnytkään pohjapiirrosta lukuunottamatta ja se kämppis! Kämppis, jollaista minulla ei ole koskaan ollut, ja josta en etukäteen tiennyt yhtään mitään ja jonka kanssa mahdollisesti tulisin seuraavat kuukaudet ja vuodet jakamaan pikkuruisen asunnon. Tai sitten en – se hemmetin kämppishän saattaa vaihtuakin tässä x kertaa ja gasp, taas uusi tyyppi.

Ja sitten se, että olen niin rutinoitunut omiin kuvioihini, siisteyskäsitykseeni, pieruverkkarihiihtämiseen, yökukkumiseen, itsenäisyyteen ja tietoon siitä kuka kotiovestani kulkee ja milloin. Kaikki tällainen minulle normaali ja hyvä menee uusiksi aina minun ollessani täällä. Tai no, edelleen aion yökukkuroida ja pieruverkkaroida ja elää omaa elämääni. Mutta uudessa ympäristössä uuden ihmisen kanssa tasapainon löytäminen ottaa varmasti aikansa, ja sen, ettei ole koko ajan tuntosarvet pystyssä tuleeko siihen omalle ovelle nyt joku.

Minähän en siis vielä, näin muutaman tunnin huudeilla olon jälkeen, ole tavannut kämppistäni. Voihan se olla, että hän ei täällä koko vkonloppuna ole, tai voihan se olla, että ovi kolahtaa aamuneljältä. Olen kuitenkin havainnut, että hänellä on reino-tossut, kaunoluistimet, keittiössä samanlainen lintuverho kuin meillä makuuhuoneessa ja että hän on tahmainen.

…siis ensi töikseni, kun olin saanut tavarat paikoilleen, pesin jääkaapin ja keittiön ovenkahvat.

…ja illan suunnitelmana on avata punkku, laittaa musiikkia soimaan ja pestä vessa.

AHAHAHA! Tästä siis todellakin tulee minulle oikea seikkailu ja piiiitkän pitkä oppimiskokemus. Mutta otan sen siis positiivisesti, vaikka tämä postaus saattaa nyt narinalta kuulostaakin. Tässä jos jossain olen t o d e l l a k i n poistunut mukavuusalueeltani jonnekin satojen miljoonien kilometrien päähän ja uskon, että tällä on vain kasvattava ja positiivinen vaikutus minuun ihmisenä. Siedätyshoitoa ja kasvutarinaa, sitä tulee olemaan minun uusi vuoteni 2020.

8 vastausta artikkeliin “Muuttopäivän ekat havainnot”

      1. Mun mielestä oli outoa jo pelkästään se, kun ennen pääsykokeita opistolla yövyin tuntemattoman kanssa asuntolan huoneessa. Saman huoneen jakaminen oli tooodella outoa. Etenkin suht puhumattoman ihmisen kanssa. 😂

        Liked by 1 henkilö

  1. Päiväpeitto on eksoottinen asia! Minulla on sellainen, kaapissa, kun tuntuu kovin vieraalta ja vaivalloiselta laittaa se paikalleen joka aamu ja sitten taas riipiä pois illalla. Laitan sen paikalleen vain silloin, kun tilanne sitä vaatii eli viimeeksi kolmisen vuotta sitten, kun täytin kolkkent ja tupa oli täynnä ihmisiä kaksi päivää. Ja sitä paitsi, pitäähän sängyn antaa tuulettua!

    Onnea uuteen kotiin! Toivottavasti kämppiksesi ei ole muina tahmatassuina koko aikaa. ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos! ❤

      Joo päiväpeitto on mullekin yksi elämän mysteeri. Ärsytti jo kakarana ja teininä, mutta kotikotona oma sänky "pakotettiin" petaamaan. Ymmärrän kyllä, että ehkä se kuuluu tavallaan perussiisteyteen, kai. Tai jotain. Pari kertaa olen saanut aikuisuuspuuskan sisustuspäissäni ja hankkinut päiväpeiton. Muutaman hienostelukerran jälkeen ne ovat aina jääneet mytyksi makkarin lattialle, siitä kaapin perukoille ja lopulta lahjoitukseen/myyntiin.

      Nyt kuitenkin ajattelin antaa päiväpeitolle uuden mahdollisuuden, koska vietän kuitenkin päiväni tässä pienessä kopissa ja oishan se kiva, jos yleisilme olisi siisti ja laitettu (kotona se nyt on ihan sama, ku makkarin oven saa tarvittaessa kiinni eikä siellä ketään ole). Saa nähä miten käy…mytty vai mahdollisuus.

      Tykkää

    1. Lohdullista 😀 Ei vaan tämä tahmaisuus minua nyt meinaa hämmästyttää kummastuttaa, jota bongailin siis muun muassa jääkaapista, mikrosta, kaapinovien kahvoista ja vessan peilin hyllyltä. Ehkä oon hienoperse, ehkä en, mutta rätti on heilunut. 😀 Mut juu lähen nyt kuitenkin siitä oletuksesta, että ihminen itsessään on varmasti ihan kiva enkä myöskään aio olla täällä naama mutrussa natseilemassa ja jakamassa vessanpesuvuoroja. :’D

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s