Unohdettu vuosipäivä

Perjantaina oli meidän vuosipäivä. Molemmat tosin unohdettiin se aivan täydellisesti. Ehkä universumi sen sitten muisti, koska olimme muuten vaan puuhanneet mökkitreffisuunnitelmia sunnuntaille paljuineen ja saunoineen, ihan vaan kahdestaan. Mies oli painunut mökille jo perjantaina, minulla oli vielä perjantaina ja lauantaina töitä ja muita menoja. Sunnuntaina hän haki minutkin mukaan tänne tammikuiseen vesisateeseen ja peilijäisille poluille. Pääsin valmiiksi lämpimään mökkiin eikä minun tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin villasukista ja tenttikirjoista. Ruokahuolto, iltaherkut ja kaikki oli valmiiksi suunniteltuina ja hankittuina.

A422F69C-1B6B-428E-9595-E926EF326FC3

Meidän yhteinen arki oli jälleen koko tammikuun ollut yhtä lentoa ja yhteinen aika on ollut kortilla. Alkukuusta minä vietin aikaa Kuopiossa, sen jälkeen työvuorot menivät ristiin. Miehen ollessa vapailla minä painoin tuplavuoroa. Minun päästessä vapaille oli miehellä iltavuorot. Ja minun tehdessäni iltaa olikin mies puolestaan aamut töissä. Tammikuun loppu ja helmikuun alku eivät näytä yhteisen ajan suhteen yhtään sen paremmilta – minä tulen viettämään pari viikkoa eri osoitteessa ensin koiranhoitotätinä ja sitten Kuopiossa. Tämä sunnuntai, yksi yö ihan kahdestaan, oli kalenterissa vaalittu ja odotettu hetki. Ja se sattuikin olemaan meidän melkein-vuosipäivä.

Tenttikirjat minun piti mökillekin tosin raahata mukaan ja leikata viipale arvokkaista tunneista lukemiseen. Uskotte varmasti sen motivaation määrän siinä hetkessä, mutta…ei auta. Keväästä muodostuu juuri niin tiukkatahtinen kuin odotinkin. Asia ei kuitenkaan suuresti onneksi haitannut miestä. Hän touhuili laittamassa meille iltaa. Lämmitti paljua pitkin päivää, kantoi vedet ja puut valmiiksi saunaan. Iltapäivän tummuessa laitoin kirjat sivuun ja venytellen tallustin mökin kuistille. Pimeydessä kajasti pehmeä valo. Mies oli laittanut paljon ympärille myrskylyhtyjä ja ulkoroihuja. Meille, meitä varten, kun minä vaan tankkasin päähäni tietoa suomalaisesta elämänkulusta, työurista ja suurista ikäluokista. Olin pakahtua.

171A5A6B-E4C8-4C62-A28D-ADC5B432A876

Yksitoista vuotta me ollaan katseltu suuntia ja niitä sitten yhdessä kuljettu. Yhteiset kuvat näiltä vuosilta ovat harvassa, mutta nämä kaksi ovat erittäin kuvaavia ja siksi minulle rakkaita ja hymyn huulille nostattavia. Tämä tyyppi saa minut nauramaan, tämän tyypin kanssa minä olen onnellinen. Tähän tyyppiin voin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Yksitoista vuotta me ollaan oltu meleko hyvä tiimi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s