Talvi yllätti pyöräilijän

Naputtelen tätä postausta tyylikkäällä vasemman käden yhden sormen taktiikalla, koska oikeaa kättäni koristaa pinkki kipsi. Valitsin värin itse. Kysyin myös kipsaajalta saako kaverit kirjoittaa kipsin täyteen hävyttömyyksiä. Kuulema saa. Pakko kai tästä on jotain riemua repiä kun ensi kertaa elämässäni onnistuin rikkomaan itseäni näin. Ei ole paljoa tarvinnut paikkailtava käydä elämänsä aikana. Kertaalleen on tikit tikattu vasemman silmän luomeen, kun ala-asteikäisenä vimmasin koiranpennun kanssa. Äiti kielsi menemästä selälleen, mutta minähän menin ja niin siinä leikin ja nahuamisen tiimellyksessä osui naskalihammas silmään. Ei se edes koskenut, mutta verta tuli ryöpyten ja pikkuveli juoksi itkien karkuun.

Tälläkään kertaa en ilmeisesti ole kuunnellut äitiä, vaan lähdin pyöräilemään töihin, vaikka jo viikkotolkulla tiet olivat olleet luistinrataa ja siihen päälle satoi höttölumen. Ilman kypärää tietenkin, mutta onneksi ei mennyt pää, vain ranne. Ja siis matkahan meni hyvin. Vasta viime metreillä, kääntyessäni työpaikan pihaan, lähti pyörä lipumaan kuin hidastetusti – mutta hallitsemattomasti – altani ja siellä sitä oltiin tantereessa. En kyennyt tekemään edes sitä perinteistä magnustina-ylös-näkikö-kukaan -liikettä, koska ensinnäkin käteen sattui niin helkkaristi ja toisekseen tien pinta oli pelkkää puhdasta peilikirkasta jäätä. Siinä istua tönötin ja laskeskelin tähtiä. Olin, tietenkin, ottanut maan vastaan oikealla kädelläni ja lisäksi käsi jäi alleni. Ja minä pyörän. Muutama matemaattinen kaavakin vilahti päässä, kun mietin miten pääsen sieltä ylös. Kengät eivätkä kaatuneen pyörän renkaat pitäneet yhtään, enkä voinut varata kädelleni painoa tai nostaa pyörää. Lopulta sain itseni sieltä kammettua ja hoiperrettua töihin.

Kaveri kommentoi, että enpä toisaalta ensiavun kannalta voinut paremmassa paikassa levitäkään. Iltahoitajakollegani juoksutti kädelle heti kylmäpussia ja huolehtivat siinä, että voinko ylipäänsä jäädä yöksi. Joojoo, totta kai voin. Ei tässä nyt ruveta ketään hätyyttelemään ja näitä tärskyjä nyt on ennenkin käynyt – aikansa ranne kiukuttelee ja siinä se. No vähänpä tiesin. Yksin jäätyäni kaivelin ensiapulaukusta kolmioliinan ja aikani sen kanssa askarreltuani pyysin asukasta apuun. Hän sitoi liinan niskani taakse ja sujautin kylmäpussin mukaan. Vähänhän tuo jomottelee, huomasin, ja nappasin yötä vasten burana-panadolkombon. Yötyöt tulikin huitaistua kirjaimellisesti vasemmalla kädellä. Siivoushommat jäi täysin tekemättä ja vihannekset aamupalalle viipaloimatta. Kokeilin kyllä voiko kurkkua viipaloida yhdellä kädellä. Ei voi. Ellei sitten sentin paksuisia könttejä lasketa viipaleiksi.

83260136_1576524099161245_7153660338095783936_n

Yön aikana tuli erittäin selväksi, ettei kättä kärsinyt käyttää mihinkään. Käsivartta ei kärsinyt kiertää, rannetta ei voinut taivuttaa ylös-alas, sormien koukistus ja ojennus sattui. En voinut tarttua edes kynään ja kääntää kättäni kirjoitusasentoon tai kärsinyt painaa puhelimesta lukitusta pois. Ranne turposi kivikovaksi ja mustui hivenen. Aamuvuorolaisista toinen sitoi kengännauhani ja toinen auttoi takin päälleni. Olin lupautunut viikoksi koiranhoitotädiksi ja tajusin, että tämä täti se ei muuten lenkitä yhtäkään koiraa. Onneksi on aidattu piha, johon saatoin koirat aamulla päästää ennen terkkarille lähtöä. Laittelin siinä viestiä lomailijoillekin päin ja sovittiin, että he hankkivat koirille lenkittäjät, mutta minä voin täällä muilta osin pestiäni jatkaa.

Lähdin taapertamaan terkkarille ja olin varautunut kolmen tunnin odottamiseen. Yllätyksekseni käynti sujuikin varsin sukkelasti. Lopulta oli niin mielenkiintoinen tuo minun käsi, että sitä ihmeteltiin ja väänneltiin (ja tirskautettiin miusta kyyneleet ulos) kahden tohtorin voimin. Radiologin mukaan jotakin epämäärästä kuvissa näkyi, mutta ei selkeää murtumaa. Ilmeisesti räpylä oli sit kuitenkin sen näkönen ja kivut niin [piiiiip], että tohtorit päätyi laitattamaan kipsin tueksi ja ihan siltäkin varalta jos on murtunut. Viikon päästä kuulema näkee varmuudella, eli sillon otetaan uudet kuvat. Siihen asti kuljen kipsi kädessä nimimerkillä ”ruhje”. Toivottavasti saan puhtaat paperit silloin, ettei tarvii kipsistellä x viikkoa. Tämän kipuilun minä vielä kestän (hän sanoi buranaliuskansa äärestä), mutta kiukuttaa ihan älyttömästi menetetyt työt ja ahdistaa niskaan hönkivät deadlinet. Tenttiinkin voin lukea ykskätisenä, mutta jos kipsin pito jatkuu, voi tentin tekeminen olla mielenkiintoista. Puhumattakaan siitä, että edessä on useita laajoja esseitä. Toivotaan siis, että tokenen tästä viikossa ja pääsen takaisin värikoodattuun maailmaani. Yksi viikko ei ole vielä katastrofi, mutta enempää aikaa minulla ei tällaiseen pelleilyyn ole.

Nyt sitten jatkan toipilaana koiranhoitotäteilyelämääni. Muutamia havaintoja olen jo ehtinyt tekemään tästä kipsielämästä – kuten esimerkiksi sen, että ihan kaikki toiminta on tuskastuttavan hidasta. Illalla muistin, että yksi koirista ei uskalla kiivetä rappusia, petini on yläkerrassa enkä voi kantaa koiraa. Ja alas jäädessä siltä tietenkin pääsee itku. Nukuin sohvalla. Ja laitoin miehelle viestin, että tuletko kantamaan minulle patjan alas kunhan töiltäsi ehdit. Iltapalaa laittaessani jatkoin miehelle viestittelyä. Pyysin, josko hän samalla käynnillä siivuttaisi minulle säkillisen juustoa valmiiksi. Olen myös jo harkinnut avaavani elämääni tyystin uuden ulottuvuuden taistellessani mesejen ja whatsappien kanssa – ääniviestien maailman. Suihkussa käyntiä en ole tohtinut vielä miettiä.

Katsellaan kuinka naisen käy. Viikon päästä olen joko aivan sietämätön, avuton, tuskastunut ja kiukkuinen ämmänlänkyrä tai sitten ihan superpro vasenkätinen ja minä ite -multitaskaaja.

5 vastausta artikkeliin “Talvi yllätti pyöräilijän”

  1. Todellakin onni onnettomuudessa, että tärähdys kävi vasta työpaikan pihalla! Toivotaan, että viikon kuluttua kuvissa ei näkyisi mitään ikävää, vaan hommat voisi jatkua hiljalleen normaaliin tapaan.

    Meilläkin on nyt niin liukasta, että pihamäkeä aamuisin autolla lasketellessa mennään yleensä kivasti auton kylki edellä ja postia en ole uskaltanut laatikosta hakea moneen viikkoon. Että kevättä ootellessa tai ees kunnollista talvea!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s