Ihan kädetöntä menoa

Tällaiselle säpäkkäluonteiselle kuin minä asioiden monimutkaisuus ja eri toimintojen hitauuuus on t o d e l l a tuskastuttavaa. Sukan jalkaan vetäminen, voileivän voiteleminen ja kahvin keittäminen noin niin kuin esimerkkinä ei olekaan ihan niin yksinkertaista, kun toinen käsi on (lähes) poissa pelistä. Mutta onneksi enää vain lähes! Pariin ensimmäiseen päivään nähden käsi on jo toimintakuntoisempi. Pystyn käyttämään läppärin kosketushiirtä ja kirjoittamaan näppiksellä, ainakin jotenkuten. Pystyn tarttumaan asioihin. Asetan terävän veitsen oikeaan käteeni, pidän käden vakaana ja suorana ja kitkutan vasemmalla kädellä tuorekurkkua veistä vasten – kurkkuviipaleongelma on ratkaistu.

Kuitenkin hampaat ja suu on kovassa käytössä niin asioiden kantajana kuin avaajana, oli sitten kyseessä ketsuppipurkki, puhelin tai kahvipaketti. Käden käytössä on kuitenkin rajoitteita. Kiertäminen tekee edelleen kipeää (joskaan ihan tähtiä en enää näe) ja siksi muun muassa puhelimella näpyttely ei onnistu näpsäkkään jouhevasti tai kengännauhojen sitominen, koska en kärsi kääntää kättä vaadittavaan asentoon. Puristusote on myös nou nou, samoin vetäminen (jota tarvitaan esimerkiksi sen kahvipaketin aukaisuun). Hiemankaan painavampien asioiden nostelu ja kantelu ei onnistu. Sujautan uunipellin yhdellä kädellä uuniin ja teen leivinpaperista suppilon, jolla kaadan makkaraperunat lautaselle. Oikealla kädellä en pysty käyttämään siis lastaa, ja vasemmalla kädellä huitoessa eväs vaan siirtyy pellin laidalta toiselle (ja arvannette kuinka hyvin sellainen pelleily sopii muutenkin tuskastustuneelle minä ite -tyypille, jolla on vakavaa taipumusta nälkäkiukkuun).

Käteen ei suuremmin jomottele, ja pärjäilen ottamalla buranaa aamuin illoin. Tämä siis hyvä. Vähemmän hyvä on se, että unohdan käden olevan kipeä ja huidon sillä sitten automaattisesti milloin mihinkin ja reagoin äkkinäisiin tilanteisiin (joita koirataloudessa jonkin verran on) luonnollisesti oikeakätisenä. Tällöin koko käsivarren mitalta sävähtää kipupiikki ja se kiertää koko kehon ja purkautuu suusta ulos jonakin vähemmän säihkyvänä ja kauniina. Olen siis oikeastaan aika kiitollinen tuosta kipsistä, jos ja toivottavasti vaikka paljastuisikin, ettei murtumaa ole. Se edes jonkin verran estää minua satuttamasta itseäni lisää rajoittamalla liikeratoja.

84096213_204920260683866_4243576354445983744_n

Yöt saan nukuttua ongelmitta ja suihkuunkin pääsin, kun mies kävi sitomassa käteni muovipussiin. Onnistuin jopa pesemään hiukseni, vaikka ensin meinasinkin nakittaa sen homman miehelle. Hiusten letityksen suihkun jälkeen näppärästi toimitti kuitenkin tämä omahoitajani. En ole uskaltautunut vielä kokeilemaan onnistuuko hiusten kiinnittäminen ponnarille itse, joten letti on osoittaunut oivalliseksi tavaksi pitää reuhka läjässä 24/7. Ihan heti kun ei huvita olla toistamassa suihkuseikkailua niin pitää keksiä kestäviä ratkaisuja (ja sitäpaitsi oon pakotettu nyt pysymään neljän seinän sisällä niin ihan sama olla räjähtänyt haisuli.) Yhdeksi ongelmaksi meinaa nyt tosin muodostua se, että mun pää kuvittelee sairasloman tarkoittavan saikkua myös tenttiin lukemiselta ja kaiken järjellisen toiminnon korvaamista suklaalla, ja motivaatio on pahasti kadoksissa.

Tällaista kuuluilee siis tänne. Ja kyllä, teen Suurta Draamaa näin pienestä asiasta, enkä edes häpeä asiaa yhtään. Joo joo joltakulta puuttuu käsi ja joku muu on neliraajahalvautuneena loppuikänsä pyörätuolissa, mutta aina ei jaksa olla niin hemmetin valveutunut ja onnellinen siitä mitä on. Mun käsi, mun napa.

7 vastausta artikkeliin “Ihan kädetöntä menoa”

  1. Jos mahdollista (ja toivottavasti ei ole murtumaa etkä tarvitse uutta kipsiä!) kannattaa vinkua sellainen uuden ajan kipsi, jonka kanssa voi vaikka uida. Toinen tenava teloi ranteensa kaatuessaan pyörällä erään kesäloman alussa ja sai sellaisen. Tosin kiva se ei kuulemma ollut, koska kuivuminen kipsin alta ei käynyt hetkessä. Mutta mitään rajoituksia kastumisen suhteen ei ollut, joten se oli aika kätevä, pienin rajoituksin, kuten yksikätisyys…

    Liked by 1 henkilö

  2. Voi sinua. Mutta kuten vanha sanonta menee, niin ”paranee se, kyllä se paranee” 🙂
    Mie olen saanut ”nauttia” käsipuolesta äidistäni, kun Kurppa meni kaatumaan ja katkomaan vasemman käden ranneluut molemmat. Sen parantuminen onkin kestänyt ikuisuuden, kun ei rouva pysty olemaan vain ja ottamaan rennosti. SIIVOTA PITÄÄ!!

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Pöpelikössä Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s