Tupakoimattomuuspäiväkirja, vko 1

27.5. Päivä 1

Mentholtupakan myynti lopetettiin viikko sitten. Loppuviikosta polttelin viimeisen vihreäni ja mietin, että josko tämä ois tässä. Seuraavana päivänä ostin sinistä.

Eilen iltapäivällä polttelin viimeisen sinisen. En ole vielä tappanut ketään. En ole vielä edes suunnitellut tappavani ketään. Huuleeni syöpyy kohta kolikon kokoinen pyöreä reikä sen ja ikenen välissä jatkuvasti lymyävästä tujakasta minttu-nikotiinitabletista ja tuprahtelen kuin höyryjuna pitkin mökkipihaa, kiitos miehen vapen.

Huomenna palaan kaupunkiin. Saa nähdä jääkö päiväkirja historiallisen lyhyeksi sen myötä. Niitä viimeisiä tupakoita kun on aika monta tälle taipaleelle mahtunut.

28.5. Päivä 2

Kuolleiden lukumäärä, edes uhattujen, pysynyt edelleen nollassa.

Pummin pihassa pyörähtäneeltä isäpuolelta yhden sätkän. Inhoan sätkää.

Kannan miehen vapea mukanani kuin turvariepua ja tilasin itselleni kolme makunestettä. Minä, joka vielä joskus kauan sitten vakuutin, etten ikinä ala leikkimään moisten hölöpölövekottimien kanssa ja paasasin, ettei niiden vaikutuksia ole tutkittu tarpeeksi (ja vedin samalla keuhkoni täyteen tervaa).

Mies kuskaa minut tänään töihin ja pois. Vältän näin kauppojen karikot.

29.5. Päivä 3

Pikkasen riipii. Eikä välillä ihan niin pikkasenkaan. Oon ollut pää edellä multapussissa, riipinyt sormet verillä talven törröttäjät kukkapenkeistä, pölistellyt kasvihuoneen siivotuksi. Mitätahansakunhanenajatteletupakkaa.

Kävin kaupassa. En sortunut. En edes, vaikka ostin viiniä ja tänään on luvassa grillikauden avajaiset. Tämä on mieletön saavutus minulle. Aiemmilla lopetusyrityksillä kun tässä kohdin olisi tullut pikkupränttejä sovittuun, pikkupräntin pikkupränttejä, pykäliä ja momentteja ja porsaanreikiä, kuinka nyt tällaisessa tilanteessa hei saa polttaa ja ei nyt niin vakavaa ole eikä maailma kaadu. Onpas ja kaatuupas ja eipäs saa.

Vituttelee, mut onpahan laitettu piha.

rusina

30.5. Päivä 4

Eilen tuli marinoitua itsensä punkulla niin hyvin, ettei tänään ole tupakka juolahtanutkaan mieleen. Hyvä päivä.

31.5. Päivä 5

Yövuoron jälkeen nukkumaan hyvillä mielin. Heräsin pahantuulisena kuin perkele. Nukutut (vähäiset) kuusi tuntia meni siihen, kun löysin takkien taskuista vajaita tupakka-askeja jatkuvalla syötöllä ja taistelin himoja vastaan. En sortunu, en ees unissani, mut on tää nyt helvetti työmaa.

1.6. Päivä 6

Ensin sananen eilisestä. Se oli hirveistä hirvein ja vaikein tähän saakka. Olin pahalla tuulella, itketti ja ahdisti enkä saanut nukutuksi. Velloin epätoivossa ja vielä viime metreillä ennen töihin lähtöä ratkesin ja lompsin naapuriin pummaamaan yhden röökin. Vitutti vielä vähän enemmän. Mutta ehkä sen vuoksi kykenin kokoamaan kaikki maailman tahdonvoiman rippeet ja pyöräilemään matkan varrella olevan kaupan OHI. Yksi poltettu on parempi kuin topallinen.

Tänään vuorostaan on ollut tosi paljon helpompaa. Sain nukuttua kunnon unet. Ei tehnyt tiukkaakaan edes istuskella tupakoitsijan seurassa ja vieläpä kahvitella siinä samalla. Tekee totta kai mieli, mutta ei niin paljoa, että repisi naamansa irti. Jännää aaltoilua!

2.6. Päivä 7

En tiiä mitä tunnen. Harmitusta ainakin, mut se on tän viikon melko vakio. Energisyyttä. Tosin en tiedä onko se aitoa, vai onko se vaan pakoreaktio tupakasta – hirveellä sykkeellä joka tapauksessa touhotan tekemään kaikenlaista. No, eipähän käy yövuoroissa aika pitkäksi ja tuleepa tehtyä jotain leipänsä eteen. On kuulkaa ikkunoita pesty ja kaapit ojennuksessa, pöytäliinat silitetty ja tykitetty kaikennäköstä taulukointia ja suunnitelmaa sähköpostit ja sharepointit täyteen. Juoksen, juoksen itteeni karkuun.

Nyt sitten vaan kohti uutta viikkoa, ja toivokaamme, että kuulette minusta näissä merkeissä vielä. Tai siis toivottavasti vähän paremmissa merkeissä, mutta siis you know. Ja ai niin, kuvituskuvaksi kanoja ja rusinoita. Ettei harmita ihan niin paljoa.

9 vastausta artikkeliin “Tupakoimattomuuspäiväkirja, vko 1”

  1. En osaa kuvitellakkaan kuinka vaikeeta lopettaminen on. Itse oon vaan joskus nuorena poltellut satunnaisia savukkeita, kuten niin moni muukin silloin teki. Siitä ei kuitenkaan koskaan (onneksi) tullut mun juttua.

    Oon kyllä seurannu lähipiirissä useammankin lopettamisia ja yrityksiä. Osa on onnistunut, osa ei todellakaan. 😅

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s