10 havaintoa mehupaastosta

Vedinpä sitten sen Vogelin viiden päivän mehupaaston, jonka uhmapäissäni menin lupaamaan. Tai no, tänään on vasta se viides ja viimeinen päivä meneillään, mutta tuskin tässä enää mitään mullistavan uutta eteen tulee. Tarkoitus oli vetäytyä mökille yksin kiroilemaan kävyille ja itkemään elämän julmuutta, mutta Jere halusi välttämättä mukaan. Okei, mutta siinä kohtaa pesin käteni vastuusta. Jos ei oo aikuisella miehellä sen vertaa itsesuojeluvaistoa, niin minkäs teet (kun ottaa huomioon, että hän kuitenkin on näiden vuosien saatossa nähnyt nälkäraivoni volyymin).

No joo. Ihan hyvin meillä meni. Ei räjähdellyt päät, oma eikä muiden. Läpsyttelin lempeillä verkkaisilla lenkeillä metässä aamuin illoin, luin pitkästä aikaa ihan oikeaa kirjaa ja sitä rataa. Ilmeisesti Jere myös osaa käsitellä naistaan, sillä tuoreet valmiit aamukahvit ilmestyi pyytämättä ja sauna lämpeni suloisesti.

Ajattelin kirjoittaa muutamia havaintojani paastosta. Näissä ei varmastikaan ole mitään uutta heille, jotka taaperrustani Instan storyissa seurasivat (ja pettyivät siihen, ettei raivo koskaan yltynytkään, haha), mutta kirjoitellaas koontia nyt kuitenkin. Muistutan tässä vielä, että mikäli kaipaat kokemuksia 100% oikeaoppisesti ja puhtaasti vedetystä mehupaastosta, ei tämä postaus ole sinulle. Minähän en siis aamukahvistani luopunut enkä suolihuuhteluihin sekaantunut.

Havaintoni x 10

Päädyin vetämään ensimmäisen paastopäiväni niin, että minulla oli vielä iltavuoro. Virrrrhe, mietin. Mutta ratkaisu osoittautui kuitenkin varsin oivalliseksi – eka päivä meni jokseenkin kivuttomasti ohi, sillä töiden tiimellyksessä en ehtinyt liiaksi miettimään nälkää ja ruokaa (tosin palvikinkku ei ole ehkä koskaan tuoksunut yhtä hyvältä).

Älä katso Gilmoren tyttöjä jos olet paastolla.

Elämä paaston aikaan on yhtä teen juontia, teen keittämistä tai teen jäähtymisen odottelua, jotta voi taas juoda teetä.

Älä kyykisty kuvaamaan kesken lenkin ja nouse vauhdikkaasti takaisin ylös. Etenkään jos olet keskellä metsää yksin eikä koirasi satu olemaan Lassie. Päässä sanoo huips.

Mökillä paastoilu ei ollut toimivin ratkaisu, koska kusettaa armottomasti 24/7 ja öisin on aika todella pimeää ja kylmää (joskin eräänä yönä oli upea kuutamo, plussapisteet siitä).

Kolmantena iltana kohtasin aivan järjettömän tarpeen PURESKELLA JOTAIN. Kaapin kätköistä löytyi onneksi millin paksuisia riisikakkuja. Otin yhden. Se maistui nuhjaantuneelta pahvilta, mutta sain natustamisen tarpeen tyydytettyä ja kävin onnellisena nukkumaan.

Neljäntenä päivänä puskista hyökkäsi huonovointisuus ja heikotus. Jouduin jättämään aamulenkkini aiottua lyhyemmäksi ja aiempi energinen ja iloinen itseni alkoi muistuttaa lähinnä apaattista vuodepotilasta. Järkeilin kehoni kaipaavan suolaa. Ainoa suolanlähde kun taisi olla vain vähäsuolaisista liemikuutioista peräisin, ja tässä nyt oli kuitenkin tullut lenkkeiltyä, ravattua pissalla yhtenään ja saunottua. Lisäsin kasvisliemeeni hieman suolaa ja lopulta otin sitä myös sellaisenaan purkista. Olotila koheni kohisten eikä lopulta nuutuneesta töötti-tilasta ollut tietoakaan.

Ennen paastoa minua peloteltiin hirvittävillä päänsäryillä. Niistä en kuitenkaan joutunut kärsimään.

Paasto eteni siis pääasiassa yllättävän kivuttomasti, mutta johtunee siitä, että olen kevennellyt muutoinkin jo kesän ajan – keho ei siis pamahtanut shokkitilaan.

No, onhan mulla näläkä saatana (en siis kuulu niihin onnekkaisiin, joilta näläntunne saattaa tyystin kadota paaston edetessä), mutta edellä mainitusta keventelystä johtuen minusta ja Pikku Nälästä on tullut jo hyvän päivän tuttuja. Niinpä nytkään se kaveri ei oo päässyt mahdottomasti vituttelemaan.

Nyt, kuten sanottua, on mehupaastoni viimeinen ja viides päivä. Vogelin ohjelappusessa sanotaan, että ”paaston lopetus on haasteellinen, mutta tärkeä vaihe. Paaston lopettaminen tapahtuu hitaasti (n. 4 päivää), sillä nopea kiinteään ravintoon siirtyminen voi aiheuttaa ruuansulatusongelmia.” Lisäksi ohjeessa kehoitetaan muun muassa syömään alussa pieniä määriä ja suosimaan kevyttä kasvispainotteista ruokaa. Noh. Minullahan on heti ylihuomenna tiedossa kakkua ja viiniä. Voi olla, että luvassa on varsin extreme-känät, mutta onneksi ei tarvitse lähteä naapuria kauemmaksi, joten on lyhyt matka ryömiä kotiin. Bileistä pois jääminen ei ole vaihtoehto, sillä olen näiden kimppasynttärikemujen toinen juhlittava (ja milloin nyt hei muutenkaan kieltäytyisin punkusta ja juustokakusta?). Niinpä päädyin siihen päätökseen, että aloitan paastolta palautumisen jo tänä iltana nauttimalla iltapalaksi pienen annoksen puuroa ja marjoja. Tuntuu hieman huijaukselta, mutta toisaalta mun kroppa, mun säännöt. Hullulta puolestaan tuntuu se, että minä en edes pidä puurosta (paitsi jos se on upotettu marjoihin, eli kyseessä on oikeastaan enemmänkin marjat puurolla kuin puuro marjoilla), mutta juuri nyt suussa helmeilee pelkästä ajatuksesta!

Että näin sitä vaan tuli laitettua itsekuri tulikokeeseen, ja selvittyä siitä!

2 vastausta artikkeliin “10 havaintoa mehupaastosta”

  1. Haa mieleen lävähti mainoksista tuttu Pikku Nälkä. 😀
    Mä en kyllä uskaltais lähteä tohon. Pari päivää varmaan pärjäisin, mutta 5 päivää ois sellanen rutistus, että makaisin lattialla jalat kohti kattoa ja saisin vetää koko suolapurkin päästäkseni ylös. 😀

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s