On/off

Oon sellanen tyyppi, että hurahtelen aina milloin mihinkin. Historiasta löytyy mehupaastoa, uimahallisekoilua (no okei, tämä sekoilu myös jatkuisi mikäli halli olisi taas auki), mökkimatkojen pyöräilyjä hetken mielijohteesta, karppausta, superdieettejä ja detoxia, opiskelijaksi heittäytymistä ja irtisanoutumista turvallisesta ja taatusta työpaikasta, kesämökkikauppoja asiaa oikeastaan edes harkitsematta kymmentä sekuntia kauempaa, ex tempore varattuja lomia niin ulkomailla kuin kotimaassa ja mitähän kaikkea. Voisi sanoa, että aina on jokin projekti päällä, tai jos sattuu ettei juuri sillä hetkellä ole, niin äkkiäkös sitä jotain keksii. Tälläkin hetkellä päässäni muhii kaksi suunnitelmaa, mutta ne ovat vielä haaveilu- ja harkinta-asteella, joten ei tässä kohtaa niistä vielä enempiä.

Kaikenlaiseen hurahteluun ja sinne tänne sinkoiluun liittyy olennaisesti se, että sitten en hurahdakaan enkä sinkoile. Kesken projektin kohdallani on ihan normaalia, että yhtäkkiä kaikki seisoo. Totaalista touhotusta seuraa täydellinen tekemättömyys, ja sitten taas toisinpäin. On ja off, on ja off. Tämä siis pidempiaikaisissa projekteissa. Mökkiä on pikkasen hankala laittaa eipä kiinnostakkaan tilaan, tai päättää kesken loman, että enpäs olekaan lomalla. Tällä hetkellä elämääni määrittää hyvin pitkälle kaksi isoa projektia, tai hurahdusta, tai miksi näitä nyt voisikaan nimittää: toinen on opiskelijaelämä ja toinen on liikunta. Ja voi pojat millaisen on/offin nämä kaksi minussa mahdollistaakaan!

Aloitetaan liikunnasta. Minä, vannoutunut sohvaperuna ja liikunnanvihaaja, olen tullut totaalisen hulluksi. Aloitin varovaisesti pyöräillen ja kävellen. Kokeilin juoksuaskeleita. Ostin crossarin. Ostin hulavanteen, nastalenkkarit, uimapuvun, sarjalipun uimahalliin. Pyysin jumppapallon lahjaksi ja pyyhin kahvakuulista pölyt. Ostin nettivalmennuksen ja ostan sitä edelleen kahden kuukauden jälkeen. Seuraan ja kirjaan kaiken SportsTrackeriin, asetan viikko- ja kuukausitavoitteita, ja ylitän ne. Kotitöistä varaan lumityöt itselleni (ei aiheuta vastaväitteitä) ja ylipäänsä suunnittelen päiväohjelmani, tekemiseni ja menemiseni niin, että siellä on sijaa liikunnalle. Minulle, vannoutuneelle sohvaperunalle, tulee hurjimpina on-aikoina liikuntaa kahta tuntia, tai jopa yli, päivässä (josta siis osa on, huomio, kuitenkin venyttelyä, joogaa tai muuta kehonhuoltoa, en mä sentään täällä steppaa sata lasissa tai punnerra jatkuvalla rääkillä).

….jaaa sitten saapuu se off-tila, jolloin röhnötän kaksi viikkoa sohvalla syömässä juustonaksuja. Valehtelematta.

Sitten opiskelu. Opiskelussa on/off-tilaan vaikuttaa toki paljon käsiteltävän kurssin ja aiheen kiinnostavuus. Mutta aina silläkään ei ole merkitystä. Pääni toimii niin kuin sitä nyt lystää toimia. Saatte tuoreen esimerkin!

Eilen oli sellainen päivä, joita kaikista eniten rakastan opiskelussa. Sellainen, kun ajan- ja paikantaju katoaa tyystin, sormet lentää näppiksellä, koneella on 100+1 välilehteä auki, aamupala vedetään lennossa, kahvit jäähtyy mukiin, rööki jää puoliksi polttamatta kun täytyy kiiruhtaa kirjaamaan ylös taas yksi leimahtanut ajatus.Sellainen päivä, kun kahdeksan-yhdeksän tuntia myöhemmin havahtuu taas todellisuuteen, kun alaselkä huutaa vittusaatanaa oltuaan läppärin kanssa kaksinkerroin läheisessä suhteessa sängyllä, ja vatsa ilmottaa, et vois hei syyvä. Sellanen päivä, jonka jälkeen on aivan tööt ja kaikkensa antanut, ja kiittää jumalia Woltista ja etukäteisviisaasta itsestä, joka on varannut jääkaappiin pari olutta ja popcornsuklaata.

…ja sitten on näitä päiviä, kuin tänään. Nada.

Tällaiseen on/offeiluun liittyy hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia on ehdottomasti ne, että silloin kun tilanne on liekeissä, niin silloin t o d e l l a k i n tapahtuu. Tekeminen ja suorittaminen on kivutonta, smoothia, täydellisen pakottamatonta ja mukanaan vievää, onnistumisen iloa tuottavaa, laadukasta ja tekemisen meininki saa tehokkaan ja järjestelmällisen suorittajan minussa kehräämään onnesta. Opiskelussa nämä tällaiset päivät myös vievät asioita ja oppimistani eteenpäin, sekä vapauttavat kalenteriani ja aikaani kaikkeen muuhun kivaan, kun esseitä vain sinkoilee palautukseen päivä- tai jopa viikko(!)tolkulla etukäteen. Huono puoli on-vaiheessa sitten onkin se, että elämääni ja maailmaani ei tällöin mahdu mitään muuta kuin juuri se mihin olen hurahtanut. Oli se sitten opiskelutehtävä tai treeni. Ajatukseni täyttyvät vain siitä, heräämisestä nukkumaan menoon, ja vaikka flowta voikin kuvailla pakottamattomaksi, on siitä silti lyhyt matka pakonomaisuuteen.

Siinä mielessä off on siis hyvä. Itsensä pysäyttäminen ja pysähtyminen. Okei, off-tila ei välttämättä ole tietoisesti haettu ja valittu tila, pääasiassa se vain tulee, mutta mitä ilmeisemmin sen on tarkoituskin tulla – ja sen pitäisi antaa tulla. Off-tila saattaa aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Huonommuutta, itsensä solvaamista laiskuriksi, kuristuksen tunnetta kurkussa kalenteria tai eteisen nurkassa lojuvia lenkkareita katsoessa. Niistä ajatuksista tulisi päästää irti ja antaa itsensä olla ilman syyllisyyttä.

Niin, tai sitten voisi toki yrittää opetella kulkemaan siellä kultaisella keskitiellä. Opetella merkitsemään kalenteriin niiden tehtävien asioiden, deadlinejen ja treenien lisäksi myös ne lepopäivät säännöllisin välein – ja pysymään suunnitellussa.

4 vastausta artikkeliin “On/off”

  1. On-off-elämä on PAAAALJON mielenkiintoisempaa kuin aikataulutettu ja suunniteltu sellainen.
    Ja mitä väliä sillä on, jos hommat hoituu viime minuutilla, jos ne vaan hoituu? Tai jos makaa sohvalla/nojatuolissa/sängyssä jos se ei kuitenkaan ole se ainoa, pysyvä olotila.

    Liked by 1 henkilö

    1. Joo no hoituuhan ne, eipä sillä 😄 Mut välillä on aika rassaavaa omalle päälle suhata ensin sata lasissa ja sit taas syöksylaskulla alas. Tosin, on se niinkin, että sillon on taottava ku rauta on kuuma niin sanoakseni, eli inspis ei kyllä kalenteria katso! 🤷🏻‍♀️

      Liked by 1 henkilö

  2. Heipsan. Meneeko siulla semmosissa melko säännöllisissä noin kahden-kolmen viikon jaksoissa noi onnit ja offit? Jos, niin yleensä liittyy kuukautiskiertoon, terveisin toinen samanlainen 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Nyt kyllä täytyy sanoa, että enpä ole kiinnittänyt huomiota on-offeilun säännönmukaisuuksiin. Ajatuksena ne kyllä tuntuvat menevän ihan holtittomasti, mutta voihan se hyvinkin olla, että jonkinlainen rytmi ja toistuvuus ois havaittavissa, jos tarkemmin perehtyis 😄

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Pöpelikössä Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s