Valitetaanko vähän säästä?

Sataa! Liian kylmä! Tuulee! Ei tuule! Ei sada! Kakkaa, kun on kevät eikä vielä kesä. Kakkaa, kun on jo syksy ja kesä meni jo. Kakkaa, että lunta tulee tuutin täydeltä eikä voi enää hippastella ihanassa syyssäässä. Kakkaa kakkaa kakkaa kaikki on aina kakkaa.

Ja juuri nyt on IHAN HELVETIN LIIAN KUUMA.

DSC_0001

Mökillä oli viileää sisällä. Siellä vielä pärjäsin.

Kotona polvitaipeet hiestyy vain sohvalla lojuessa ja nuorisobarometreistä ei tahdo saada mitään selvää, kun puhelimen näyttö mähmöittyy hikisen nihkeistä sormenjäljistä. Tekee mieli mennä istumaan jääkaappiin, tai kellariin. Ikkunoita ei voi avata, koska niissä ei ole verkkoja, enkä ole kiinnostunut toistamiseen tuijottamaan kissaa männyssä.

DSC_0007

Kahvi maistuu pahalta.

Pyörin yön unen ja valveen välimaastossa, tungen peittoa reisien väliin ja taas pois, heittelehdin tuskastustuneena, Jeren käsivarsi painaa tonnin ja on ainakin plus sata-asteinen kietoutuessaan ympärilleni. Tekee mieli valua lattialle, viileälle laminaatille X-asentoon.

Naama punoittaa. Kainalot piirtävät hikilänttejä ja otsalla helmeillee jatkuvasti pisara, toinen. Jopa rintojen välistä, vaikka minulla ei varsinaisesti edes ole rintoja tai ainakaan niin paljoa, että voisi reteästi puhua rintojen välistä, valuu noro.

DSC_0003

Kissat kaipaavat mökkeilyn jälkeen huomiota ja hellyyttä, mutta niiden ei voi antaa tulla liian liki, ei ainakaan puskemaan ja pusuttamaan naamaa, tai muuten naamaa peittää hien lisäksi irtokarvamatto. Sylissä nukkuva kissa on lämpöpatteri, jota juuri nyt ei kaipaa.

Minä rakastan kesää. Haluaisin, että olisi kesä aina aina aina ja haaveilen siitä, että ehkä joskus sitten tulevaisuudessa, isona ja ryppyisempänä, olisi mahdollisuus muuttaa etelään ja sanoa ikuiset heipat Suomen talvelle. Ihan totta rakastan!

Mutta plus kolkyt astetta ennen puoltapäivää varjossa on hei ihan totta jo liikaa.

DSC_0004

Ihana metsätär kyseli tuossa joku aikaa sitten, että jos voisi valita, niin haluaisiko asua maassa, jossa olis suurimman osan ajasta napakat pakkaset vai maassa, jossa olisi suurimman osan ajasta huikee helle? Ihan just nyt tekisi mieli vastata, että viileetä puhuria tänne kiitos ja lunta ja kiukkuinen pakkasukko mutta en oikeesti niin halua. Vihaan pakkasta ehkä vielä enemmän kuin hellettä, vaikka just nyt tuntuukin, että kuolen. Mites te muut? 🙂

 

On ollut niin kivaa, että ei ole muistanut kuvata

Joskus jostain kuulin, että sillon on ollut ihan todella onnistuneet bileet, kun niistä ei ole ainoatakaan kuvaa. No jaa, en aivan allekirjoita tätä, mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että on ollut niin kiva viikko, että ei todellakaan ole muistanut ikuistaa yhtäkään hetkeä kameraan!

Viikko on silleen ollut ihan tavallinen, että siihen on sisältynyt muun muassa…

takapenkillinen tuoreita mansikoita ja skumppaa

extempore-puutarhabileet sisältäen niitä mansikoita, skumppaa ja mansikkakermakakkua

yli tunnin lenkki vesisateessa

ja onnellinen olo siitä sateesta ja viilenneestä ilmasta, olinkin jo muuttunut jotenkin nestemäiseksi vetkulaksi koko viikon jatkuneessa tukahduttavassa helteessä

toisessa persposkessa valtava mustelma, jonka syntyperästä ei mitään tietoa

arvosanaa vaille valmiiksi kärvistelty ja selätetty ruotsin valmentava kurssi

yksi (1) palautettu tutkimusviestinnän tehtävä

36407282_1089328121214181_6411821440563150848_n

iltatee ja verisuonet seisauttava supersuklainenmättömokkapala -istunto naapurin terassilla

saunatauolla kusipäähullunarsistisiaksi diagnosoitu mies jätkä eliö, itikoiden puremat nilkat, maailmanparannus ja suunnitelma seuraavan päivän uimarantailusta

ennen ja jälkeen saunaa muutama lasi punaviiniä

ja siitä syystä toteutumatta jäänyt uimarantailupäivä

hillittömästi naurua ja onnea ja kolmen naapuritontin rajojen yli kulkeutuneita viini- ja skumppalaseja

uusia kesämekkoja

ja jälleen muistutus siitä, että kesä on ihana ja kunpa se ei loppuisi koskaan.

Kandin tutkimuskysymyksen kirkastuminen ja vessassa ovi auki käyminen – siis viikonlopun kohokohdat

Minä tykkään hirvittävästi meidän eläimistä. Neljästä kissasta, yhdestä koirasta, seittämästä kanasta ja kahdesta kukosta. Minä tykkään hirvittävästi Jerestä. Minä tykkään aivan valtavan paljon siitä, että me asutaan omakotitalossa, hieman syrjemmässä keskustasta, rauhallisella alueella. Minä tykkään todella paljon siitä, että meillä on oma piha ja siinä pihassa paljon puuhasteltavaa ja siitä, että se ei ole koskaan valmis. Minä tykkään myös meidän kesämökistä, siitä, että minun on mahdollista viettää siellä aikaa tällä hetkellä milloin haluan ja kuinka kauan haluan ja siitä, että siellä asuu rauha.

IMG_20180608_182432_040

Tänä viikonloppuna minä tosin tulin myös siihen tulokseen, että minä tykkään myös kerrostaloasunnosta. Sellaisesta kerrostaloasunnosta, joka sijaitsee Jyväskylässä ja joka minun oli mahdollista vallata aivan yksin. Siitä, että toden totta olin täällä päivän ja yön seudun ja aamun yksin. Minä tykkään siitä, että kukaan ei ole vaatimassa ruokaa, kukaan ei pasko nurkkaan, kauppa on kävelymatkan päässä, kämppää ei tarvitse lämmittää puulla kesäkuussa, kenenkään vesikuppia ei tarvitse pestä ja täyttää, yhtäkään rehua kastella tai nyppiä ja siitä, että joku muu pesee käyttämäni petivaatteet ja pyyhkeen.

Olin vain minä ja hiljaisuus ja avattu kylmä kalja (kaksi) ja pieni pussillinen irttareita. Jääkaapin oven edessä paketista syöty jakamaton juustoviipale ja vessassa käyminen ovi auki. Kissankarvoista vapaa tyyny.

Picture_20180608_184003521

Se mitä minä täällä Jyväskylässä teen johtuu siitä, että tänään oli kanditapaaminen yliopistolla. Menin sinne takki auki, koko työn ideointi levällään, tutkimustehtävä ja -kysymykset tarkentumattomina. Vähän silleen nolona, että no tää nyt on vähän tämmönen ja tuota öö ja joo oon aasi.

Palasin sieltä mieli ja aihe kirkkaana. Nyt minä tiedän mitä olen tekemässä! Edessä raivokasta tiedonhakua, lukemista ja lisää lukemista, pikkuhiljaa kandityön luonnoksen aloittamista, jonka deadline onkin sitten lokakuun toinen päivä. Kirjallisuustutkielmani tulee koskemaan z-sukupolvea, siis niin sanottua milleniumsukupolvea. Nykynuoria ja nuoria aikuisia. Kiinnostuin Karl Mannheimin sukupolviteoriasta sekä sukupolvia yhteen sitovista avainkokemuksista, jotka ovat siis  hänen teoriassaan selittäviä tekijöitä sille, miksi jokin sukupolvi esimerkiksi ajattelee niin kuin ajattelee. Ohjaanani oli konsultoinut sosiologian opettajaa ideastani ja tämä oli miettinyt, että onkohan z-sukupolvella tällaisia kokemuksia? No, minun tehtäväni on nyt sitten tutkia, että onko! Vähän niin kuin analysoida nykynuorista tehtyä tutkimusta Mannheimin sukupolviteorian silmin. Ylevänä tavoitteenani on lisätä ymmärrystä siitä, että mitä vittua nykynuoriso oikein kelaa millaisia nykynuoret ovat ja mistä syistä, siis avainkokemuksista, se voisi johtua.

IMG_20180608_185119_200

Ei ollenkaan paska reissu kaupunkiin!

12 kysymystä kesästä

Blogihaaste pärähti Pöpelikköönkin ja vieläpä kahdesta suunnasta. Huhuh, meinas jo paineita pukata ja stressinpoikasta. No eiiii, kiitokset suttastiinalle älä ota sitä niin vakavasti ja toreynn näissä neliöissä – haasteesta ilolla koppi otettu ja teidän, ja muidenkin, vastauksia kesäiseen haasteeseen luettu 🙂

33767902_1063057223841271_223976342553624576_n

1) Lippis vai lierihattu

En mie käytä hattua ollenkaan, paitsi talvella kirkkaanvihreää pipoa. Joskus nuorempana, siis paljon nuorempana, päässä keikkui kyllä lippis. Minulla on hattujen ja aurinkolasien kanssa sama ongelma – tuntuu ettei mikään vaan kerta kaikkiaan sovi. Niinpä en käytä ollenkaan. Mikäli jokin hattuhullutus nyt ottaisi ja iskisi, niin ehkäpä kuitenkin lierihattuosastolle suuntaisin tieni. Vähä vois olla sellanen oman elämänsä täti moonika.

2) pehmis vai jäätelöpallo

PEHMIS! Jos niitä jostain saisi. Tässä kyläpahasessa ei juur pehmistarjontaa ole, mutta jos sellaisen bongaan niin oi kyllä. Pallojätskeillä siis mennään, mutta eipä niissäkään yhtään mitään valittamista – ja makujen valikoima on ahhh niin ihana. Tälle kesää (toukokuulle!) jätskikausi on tosin vielä aivan tyystin korkkaamatta.

3) herneet vai mansikat

Manzikat! Herneetkin on ihania ja niitä nytkin on tuolla penkissä kasvamassa, mutta MANZIKAT. Rasiallinen tänne kiitos, ei tee tiukkaa, voin ottaa toisen. 😀

4) palju vai järvivesi

Ikuisuushaaveena omaan pihaan on oma palju. Paljussa en tosin ole koskaan edes päässyt lilluttelemaan. Muuuutta haaveesta huolimatta ei järviveden voittanutta, kyllä se on se ygönen. Joskus syksyisinä iltoina sauna + palju + viini + loistoseura vois olla superia kyllä!

5) grilliherkut vai kesäkeitto

Vastaaks kukaan tähän muka kesäkeitto?

6) mökki vai teltta

Molempi parempi, mutta tätä nykyä (teille kaikille ylläripyllärinä) vastaan mökki. 😀

34101524_1063057310507929_4312693102771961856_n

7) varjo vai auringonpaiste

Minä en välitä kuumuudesta, tai oikeastaan en kestä kuumuutta kovinkaan hyvin. Hikoilen todella herkkään ja kesällä pelkästään hengittäminen nostaa hikikarpalot otsalle ja kainalot märiksi. Silti kyllä tykkään hengailla auringossa, mutta mahdollisuus varjoon siirtymisestä pitää olla olemassa. En todellakaan ole mikään biitsilöhöilijä tai asiakseni itseäni kärtsää, mutta siis onhan aurinko ihana ❤

8) kesäsade vai kesätuuli

Kesäsade silloin kun todellakin puhutaan kesäsateesta, joka vaan käväsee ja sit on raikas ilma ja maa viheriöi ja ihanaa. Ei siis sitä, että sataa kolme kuukautta putkeen.

9) lavatanssit vai festarit

Joskus sillon nuorena tuli ravattua festarit jos toisetkin. Nyt ei enää niin kiinnostele, mutta en välttämättä kieltäytyisi lähtemästäkään jos ois niinku ihan superkiinnostavia esiintyjiä ja superkivaa seuraa. Sen verran mukavuudenhaluiseksi on kyllä jo tullut, että kolme päivää leirintäalueella peseytymättä ei enää nappaile.

Lavatansseihin voisin mennä ihan vaan siksi, että vois ottaa nurkan takana salaa huikkaa ja hihitellä.

10) roadtrip vai riippumatto

Viime kesänä viriteltiin riippumatto mökille, en kieltäydy. Mutta etenkään road tripistä en kieltäydy! Autossa matkustaminen hyvässä seurassa on ihan huippua!

11) hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Haluaisin valita molemmat. Mutta jos täytyy päättää, niin hiirenkorvat. Keväässä ja kesän odotuksessa on jotain niin hykerryttävää. Koivut ovat kauneimmillaan aivan alkukesästä, tuoreina ja uudestisyntyneinä.

12) mato-onki vai golfmaila

Mato-onki. Onkiminen on ihanaa, jos itikoita ei lasketa. Mutta minä en todellakaan laita luikertelevaa matoa koukkuun paljain käsin (joo…mulla on ollut matohanskat sitä varten, koska en vaan kestä sitä luikertelua kämmentä vasten, hrrr!) ja vielä vähemmän minä kosken elävään kalaan. Varsinainen kalanainen siis! Mut siis niin kauan kuin Jere, tai joku muu mun sankari, on huudeilla nii minä tyttöhän jaksan onkia ja vahdata kohoa. Niin jännää!

34045738_1063057337174593_7390177066030727168_n

Minäpäs laitan haasteen etiäpäin! Kesäisiä ajatuksia siis toivon teiltä: Sus’, Hallamaa ja Lusikkalaatikko 🙂

 

Asioita, joita en ymmärrä

Lakritsin ja jäätelön yhdistämistä. Jätski on hyvää ja lakritsi on hyvää, mutta kuka törppö sai päähänsä, että ne muka vois toimii yhdessä?

Konttorirottapäiviä kun ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa ja tekis mieli jätskiä.

20180522_203526

Ihmisiä, jotka ei hikoile ja näyttää freshiltä, vaikka ulkona paistaa aurinko ja on ihanaa.

Sitä, että kanat parveilee kukkapenkissä, vaikka ympärillä olis vaikka kuinka vapaata tilaa myllätä sielunsa kyllyydestä.

IMG_20180524_210138_329

Etten ole vieläkään käynyt kesäkukkakaupassa.

Kun kissan oksennus mustavalkoraidalliselle matolle osuu aina sille valkoiselle raidalle.

Sitä, että mies käy kalalla joka ilta, mutta saaliiksi saa vaan vuosisadan krapulan. (Muahaha! 😀 )

Sitä, että jälleen alkaa olla yksi viikko harkkaa paketissa. Mihin mustaan aukkoon tämä aika menee?

IMG_20180523_164518_012

Sitä, että joskus stressaa ja ahdistaa aivan hulluna kaikki ja paria päivää myöhemmin kaikki on ihanaa. Ei mitään kaavaa tai logiikkaa tässä.

Kun kesä tuli

Niin minä unohduin ulos.

Historiallisen aikaisin järveen jätetty talviturkki – varmuuden vuoksi kaksi kertaa.

Karvaisia sääriä ja kainaloita, koska kesä yllätti, mutta mitä siitä. Bikinikuntoa ei saavutettu tänäkään vuonna, mutta joskus Jere minua lohdutti, että rantakunnossa ne hylkeetkin on, joten mitäpä siitäkään. (Ja kyllä, olen ihastuttava tyttöystävä.)

32752090_1055924751221185_5359285738414276608_n

32678223_1055924741221186_965601406549491712_n

32708073_1055924944554499_3865380496640835584_n

32662627_1055925051221155_1358736496344956928_n

Liian monta juotua punaviinilasillista. Useita halauksia, jälleen näkemisen riemua ja taas hyvästejä ja lupauksia, että nähdään vielä.

Kolme nuotiomakkaraa.

Suunnitelmia Suomenlinnoista ja Kallion pubikierroksista, aamuyön viileyteen hajoavia naurunremahduksia, saunasta punoittavia kasvoja (ja ehkä siitä viinistä), kesän ensimmäiset syödyt etanat.

Ehtimistä pyörällä juuri ja juuri kotiin ennen kuin taivas repesi. Sade tuli voimalla, kasteli sitä varmasti jo janoavan maan kauttaaltaan, puhdisti ilman. Ukkonen tuli yhtä nopeasti päälle, ei paljon aikaa kulunut välähdysten ja jyrinöiden välillä, kesti vain hetken, mutta näytti voimansa. Minä makasin kukkasohvalla ja kuuntelin.

Sekoamista kaikesta vihreästä ja keltaisesta ja vaalenpunaisesta ja vielä kerran siitä vihreästä, joka yhtäkkiä hyökyy kaikkialla ja niin hirveän pian, että melkein surettaa.

…ja nyt menen takaisin unohtumaan ulos.

Että kirjoittamiseen asti viitsisi

Ensin minä hukkasin tunnit. Sitten lipesi päivät, kiiruhti viikot. En todellakaan tiedä minne huhtikuu livahti ja mikä on tämä toukokuun kolmas, joka kalenterin nurkassa ja läppärin alareunassa tönöttää, piirtyy muistiinpanoihin kahtena kaarena? Ei sanonut ees käsipäivää, tämä toukokuu, kun kiiruhti sisään, asettautui taloksi.

Sanoja, lauseita, ajatuksia ja asioita kulkee sormieni läpi, korvien välistä, kirjoittaen, puhuen ja kuunnellen. Tunnit, päivät ja viikot täyttyvät, informaatioähky on normi.

Yhtään mitään ei sitten täällä jaksa. Tai tänne ei enää riitä, ei sanoja eikä ajatuksia. Kaikki kepeä ja arkinen jää puolitiehen roikkumaan, hoippuu kantamattomiin, ei kasva tarpeeksi isoksi, että kirjoittamiseen asti viitsisi.

IMG_20180429_173940_360

Niin kuin että

on jo toukokuu eikä pöydän kulmalle tullut ostettua ainoatakaan narsissia

ja että aina kirjoittaessani narsissi minun on pakko tarkistaa etten tullut kirjoittaneeksi narsisteista.

Tulee jotenkin olemassa oloaan anteeksipyytelevä fiilis kun kaivaa lounastauolla esiin valmisruokapakkauksen

kun en nyt hitto tällä kertaa jaksanut kokata ja

vaikka tietääkin ettei ketään hei kiinnosta.

Kellarissa talvehtineista pelargonioista yksi innostui kukkimaan

ja orkidea puskee villinä uutta kukkavartta

vaikka filosofiani sisäkukkien hoidosta onkin hupsista saatana milloinkahan kastelin viimeksi?

Eilen kaadettiin iso kuusi tontin laidalta ja huokaistiin taivas! ja odotetaan lisää aurinkoa varjoisaan pihaamme

siltikin, vaikka viikon aikana lumi suli humisten meiltäkin (vaikka vielä sitä riittää)

ja paljasti raparperipenkin ja loputtomasti koiranpaskaa.

IMG_20180429_172746_438

On siis toukokuu ja kaikki herää ja kasvaa ja elää ja kurkottelee korkeuksiin. Minä kurkottelen lähinnä tyynyä ja herään yhtä väsyneenä kuin nukahdan. Huhtikuu vei mehut, jospa toukokuu palauttaisi.