Neljä päivää hän lepäsi

Neljään päivään en saanut aikaiseksi mitään tärkeää. Tai järkevää – niin kuin siivousta tai opiskelua. Kyllä minä sain aikaiseksi tärkeitä asioita. Kuten

Makasin mahallani sängyn tai sohvan vieressä

sillä halusin nähdä kissat, jutella niille kuin puhekykynsä (ja järkensä) menettänyt, lahjoa kalkkunaleikkeleillä, kertoa kuinka somia he ovatkaan, leikittää hiirellä ja paperipalloilla.

IMG_20171106_143818_569

Lenkkeilin nilkkoja myöten hangessa tarpoen päivällä

ja seuraavalla kerralla jo sulaneessa maassa, mutta pilkkopimeässä otsalampun valossa.

Hain vintiltä kynttelikön keittiön ikkunalle

todetakseni, että polttimot ovat palaneet ja todetakseni, että unohdin ostaa uusia käydessäni kaupassa.

Hain vintiltä myös seinähyllyn ja naulakon ja krääsää ja orjuutin Jeren mukaan keittiön rymsteeraukseen

ja hain myös lukuisat tauluni, kehystetyt korttini ja julisteeni ja pistin itse tuulemaan kukkakuvioisella vasarallani vessassa.

IMG_20171106_160508_228

Meni kaksi vuotta, ennen kuin raskin rei’ittää uusia seiniä olohuoneessa ja keittiössä remontin jälkeen. Meni yli kolme vuotta ennen kuin inspiraatio puraisi vessassa ja loputkin tauluni pääsivät kylmältä vintiltä esille.

Luin ihanaa paksua synttärilahjaksi saamaani kirjaa, se hupenee käsiin.

Eksyin Indiskan nettiputiikkiin ja tilasin sieltä jättikokoisen teemukin ja sulkakoristeisen teesihvilän ja pitkähihaisen mekon ja ponchon.

IMG_20171101_170706_147

Rakastan itseäni ja haluan ympäröidä maailmani kaikella pehmeällä, lämpimällä, kauniilla ja hyväntuoksuisella ja lillua jossain hämärässä onnellisuuskuplassa

ja toisaalta olla tehokas ja sähäkkä ja juoda uutta jännittävää tuttavuutta ginger kickiä,

jonka pahvipaketissa on kuvituksena hirmuisen hauska keltaisenoranssi lintu.

IMG_20171102_163304_582

Kävin elokuvissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan

ja söin kolmen päivän aikana yli kilon irtokarkkia.

 

Marraskuun ensimmäinen

Lumi satoi sankkana lokakuun puolella, mutta muodostuu kinoksiksi ja taivuttelee kuusten oksia vielä nyt marraskuun ensimmäisenäkin. Marraskuun ensimmäinen avautui kirkkaana. Aamulla avatessani silmäni näin ensimmäisenä kissan, joka istui yöpöydällä aurinkokylvyssä.  Olohuoneen ikkunasta vyöryi kirkas valo täyttämään makuuhuoneenkin.

IMG_20171101_163820_643

Marraskuun ensimmäinen avautui kylmänä. Pakkasta oli aamulla kymmenen astetta, päivällä kuusi ja iltapäivän hämärtyessä alkaa taas hiipiä alaspäin.

Toinen kissoista on muuttanut pönttöuunin päälle, toinen nukkuu sängyssä tyynyni vieressä myös päivisin. Koira ei tajua tuon taivaallista. Kanojen luukut on suljettu. Huomenna haetaan kaksi uutta kissaneitiä torppaan, niin loppuu tämä horrostus!

IMG_20171030_170549_974

Minä paahdan myskikurpitsaa uunissa ja keitän siitä keittoa. Kohotan leipätaikinaa vuorokauden kaapin päällä (kissantassujen ja nenien ja karvojen ja häntäsuikeroiden ulottumattomissa) ja paistan valurautapadassa iltapalaksi. Kaipaan mattoja keittiön lattialle ja ihailen kuurankukkia ulkoeteisen ikkunoissa. Kuuntelen punanenäisenä Muumilaakson marraskuuta lenkillä ja illalla saunan jälkeen joudun sipaisemaan kosteusvoidetta poskipäihin.

IMG_20171031_133002_730

Ok. Marraskuu. Olen valmis. Ole minulle hellä.

Valituslista

Saila kyseli Kohtisuora -blogissaan, että onko aina pakko olla onnellinen? Oh, well…

Mun oikea lapa/hartianseutu ja niska sanoivat sopimuksensa irti noin neljänkymmenen omenakilon ja pihamaan haravoinnin jälkeen. Jumien takia kärsin myös pari päivää putkeen päänsärystä, johon ei auttanut buranat. Määräsin itseni pakkolepoon eli parin päivän ajan kaikki ylimääräinen kotityö ja omenat ovat kiellettyjen listalla. Päänsärky hellitti, vaikka jumit vielä eivät. Olohuoneen sohvapöydällä seilaa mobilatit, kauratyyny, lämpöneste. Kauratyyny hartioilla piparminttuöljypöllyssä olen maannut katsomassa luentoja.

DSC_0026

Minäkin hiimailin eräänä aamuna jotenkin onnellisena narskuvalla nurmikolla kun yön aikana oli laskeutunut ensimmäinen kuura. Minäkin otin instagrammiin hihkuen kuvan ensilumesta (joskaan meillä sitä ei tullut kinostolkulla). Mutta MIKSI? Minkä helvetin takia?! Tätä kylmää, kalseaa, kammottavaa paskaahan tässä tulee olemaan seuraava puoli vuotta! Pakkasta, pihamaan kolaamista kolaamisen perään, päivittäistä polttopuun raahaamista sisään läpi lumen ja viiman. BLÄRGH!

Neljästä kuoriutuneesta silkkilapsesta vain kanalapsi sai kodin. Kolme kukkopoikaa jäi käsiin. Ne kehittyvät vauhdilla – eilen kuului jo kiekumisharjoituksia ja Jere oli nähnyt ne jo keskenään kisailemassakin. Pääkukko ei, onneksi, ole vielä antanut nuorten kloppien hetkauttaa itseään. Aika kuitenkin käy vähiin. Sovittiin, että niin pitkään pidetään kun eivät verissäpäin tappele. Sitten on pakko tehdä niitä kanalan pitäjän ikävämpiä ratkaisuja.

DSC_0030

Imuroin joka toinen päivä ja silti  joka helvetin päivä täällä näyttää siltä, että imuriin ei ole koskettukaan. Kenen helvetin idea oli valkoiset laminaatit?! (Minun). Kuka helvetti halusi, että koira on sisällä 24/7?! (Minä). Kuka saatana oli sitä mieltä, että kyllä meille mahtuu toinenkin kissa ja avasi sylinsä kodinvaihtaja-Triolle?! (Minä). Kuka on se vatipää joka ei suostu edes keskustelemaan alakerran pönttöuunien purkamisesta ja siirtymisestä isoon leivinuuniin (= vähemmän puiden kantoa ja puuroskaa) vaan vaalii kynsin hampain pönttöuunejaan?! (Minä). Kenen helvetin mielestä oli hyvä idea, että otetaan tähän vielä kaksi kissaa lisää?! (Minun.)

IMG_20171024_112026_483

Siinäpä zeniä kaikille ja ihanaa viikonloppua. ❤

Sykkyräinen syyskuu

Syyskuu veti minut jotenkin ihan…en tiedä, sykkyrälle? Toisaalta kuukausi oli täynnä muutoksia, suunnanvaihdoksia, uusia alkuja, ihania ja nauruun pyrskähdyttäviä hetkiä. Toisaalta vetäydyin vielä normaalia enemmän itseeni, aikaansaamattomuuteen ja melankoliaan. Kiukkuun ja negatiivisten tunteiden kurimukseen.

22236121_928497500630578_1704136467_n

Syyskuussa

viuhahdin naapurille

lopetin tupakanpolton

tapasin vanhoja ystäviä, tutustuin uusiin

22184803_928496563964005_1346093865_n

tupruttelin huoneilman täyteen eteerisiä öljytuoksuja maailman söpöimmällä diffuuserilla kunnes tajusin, että kylään tuleva ystävä on astmaatikko

ja ennen kyläilyä kissa ripuloi hiekkalaatikkoon

ja muistin myös, että emme käytä maitoa ja laitoin ystävättärelle viestin, että tuoppa kuule omat kahvimaitos

olin taitava pro emäntä

join viiniä aamun pikkutunneille

22192757_928496483964013_370296877_n

aloitin bloggaamisen alusta, täällä

pidin sokeritonta syyskuuta (minun maailmassani viinissä ei ole sokeria)

löysin netflixistä hyviä ja ei niin hyviä sarjoja, mutta kuitenkin riittävän hyviä lojuakseni sohvalla tuntitolkulla

lojuakseni tuntitolkulla sohvalla koira- ja kissaeläinten kanssa

lojuakseni sohvalla

22207541_928497527297242_1758736517_n

oon ollu jotenkin ihan höpsähtänyt

keksin, että tee on oikeastaan aika hyvää (ainakin kun siihen upottaa hillittömästi hunajaa)

ja että piparminttu  ja appelsiini on tän syksyn the jutut

ja että pimeyskään ei oikeastaan haittaa, kun ulkona on kauniit valot ja sisällä villasukkia ja vilttejä

22185115_928496840630644_597621538_n

päivääni sisältyy lukuisia suukkoja ja kosketuksia

aloitettiin yhdessä projekti mummon kammarin remppa, kun mummo niin nätisti pyysi (ruusukuvioista tapettia, en kestä!)

hiukseni ovat taas mustaa ja sinistä, eivät enää senttitolkulla maantienharmaata ja jotain sinisen ja mustan kaltaista

22192780_928496630630665_545940659_n

sokeriton syyskuu ei kestänyt ihan koko syyskuuta

retkahdin tupakkaan (lakko jatkuu kyllä, no worries)

opinnot etenivät koko kuukauden aikana pyöreät 0 askelta eteenpäin + missasin kahdelle verkkokurssille ilmoittautumisen

20667960_928498280630500_1366628182_n

Kiitos syyskuu. Tervetuloa lokakuu. Toivon sinulta, lokakuu, lisää pehmeitä hetkiä, naurua, hymyjä, suudelmia, kuumaa teetä, paljon viiniä ja ystäviä. Toivon sinulta, lokakuu, myös kurinpalautusta ja tarttumista arkeen.

22192880_928496367297358_2140673152_n

Asioita minusta

Nyt, kun olen ilmeisen varmasti päättänyt asettaa ahterini tälle alustalle, olisi varmaan hyvä kertoa itsestään hieman jotain. Niin kuin esimerkiksi:

Pelkään kuollakseni käärmeitä. Siis todella kuollakseni. Pelkään myös ajatusta tulipalosta. Itsehän kuvittelen olevani sen verran ninja, että selviäisin, mutta pelkkä ajatus kissoista saa kuristamaan kurkkua.

Rakastan hiljaisuutta ja yksin oloa. Tai hiljaa kaksin oloa. Olemme hirvittävän hyviä olemaan yhdessä hiljaa. En esimerkiksi kuuntele musiikkia käytännössä koskaan ja yleinen hälinä ja (iso) ihmisjoukko tekee minusta levottoman ja ärtyneen.

22053239_926308477516147_1881475095_n

Olen järjestelmällinen ja tunnollinen, mutta joskus myös hykerryttävän epälooginen ja kultakalanmuistinen. Kävimme lomareissulla Madeiralla 1,5 vuotta sitten. Tällä viikolla löysin sieltä tuotuja karkkeja, suklaata ja viinaa kun siivosin liinavaatekaappimme.

Useimmiten ensimmäinen vastaukseni kaikkeen on ei. Useimmiten tämä vastaus myös muuttuu hetimmiten kylläksi, kun hetken sulattelen asiaa itsekseni.

Toisaalta äskeisestä poiketen, minut on helppoa saada mukaan ex tempore -reissuille. Teen välillä melko ex tempore -ratkaisuja elämässä: esimerkiksi varaan vain itselleni matkan Riikaan harkittuani asiaa tunnin tai jäänkin lyhennetyn työajan sijaan opintovapaalle.

22119304_926308350849493_948789685_n

Olen ollut kaksi viikkoa tupakoimatta (tupakoituani elämästäni yli puolet). Eilen jo kävelin kauppaan vakain aikomuksin ostaa tupakkaa. En kuitenkaan ostanut.

NOLO TUNNUSTUS: Olen koukussa Johanna Tukiaiseen. Olen seurannut hänen elämäänsä Hymyn keskustelupalstalla jo vuosia. Tuksu on kipeä, ja minä ehkä vielä hieman kipeämpi, kun seuraan moisen ihmisparan tempauksia mielenkiinnolla.

Näen usein unta lentämisestä tai siitä, että minulla on pitkät hiukset. Molemmat unet ovat ihania ja niistä herääminen harmittaa suunnattomasti.

22054401_926308394182822_36725780_n

En pidä oliiveista, tutustumisleikeistä enkä olkahihnattomista laukuista.

Pidän sinihomejuustosta, yksin työskentelystä ja pitkistä virttyneistä villatakeista.

22091716_926308297516165_1694974407_n

Postauksen kuvitukseni viime päivien elämäni.

 

 

To do -lista (rakkaudesta listoihin)

Rakastatteko listoja? Järjestelettekö ranskalaisin viivoin tai pylpyröin siivouspäivä-listaa, ostoslistaa, laukkujen pakkauslistaa ennen reissuja, opiskelu/duunihommeleiden suorituslistaa, ihanmitähitontahansa -listaa? Oletko hujahtanut bujoon? Onko elämäsi ja suunnitelmasi ja koko maailmasi järjestyksessä ja värikoodattuna? (Ei silti tarkoita samaa kuin hallinnassa, huom!, vain hyvin jäsenneltynä!)

MINÄ RAKASTAN. Ihan minkä tahansa arkisen asian, arkipäivän touhut saati jotkut isommat jutskat, saa ympättyä listamuotoon. Ja minä tyttöhän ymppään! En hirveän montaa suurempaa nautintoa elämässä tiedä kuin asioiden säntillisen listaamisen JA tehtyjen asioiden yliviivaamisen/ruksimisen.

Päästäänkin tämän hetkiseen Arkisten Asioiden To Do -listaani.

TEE NÄMÄ:

[ ] Tyhjennä kasvulaatikot ja kasvihuone talveksi

[ ] Istuta callunat

[ ] Selvitä saisko humalakaarihässäkkään vedettyä joulu kaamosvalot

[ ] Postita kirpparilla myymäsi kirja

[ ] Värjäytä tyvikasvu

[ ] Siivoa liinavaatekaappi

[ ] Kirjoita loppuun&palauta luentopäiväkirja

VAIHEESSA:

[ ] Pese sohvan päälliset (ne ON pesty, mutta taitavat jäädä ”kuivumaan” ikuisiksi ajoiksi)

[ ] Huolehdi sato jemmaan (vielä on jäänyt parit yrtit lojumaan, samoin paprikat kai pitäs kerätä myös)

Dear Eki! Tyhmän kesän vuoksi rakkaat kesäkurpitsani eivät ehtineet kasvaa&kypsyä ja iso osa mädäntyi penkkiin. Voiko kypsyttää nämä vauvat sisällä niinku tomaatit vai onko lopputuloksena vain mätä kasa ja kukkakärpäskasvattamo? Anyone?

IMG_20170923_101746_401

TEHTY:

[X] Kirjoittele tärkeänä listaa sen sijaan, että oikeasti tekisit jotain

 

Arkiset ihanat

AAMUT.

Vetkuttelen Jeren kanssa pitkälle aamupäivään sängyssä. Pitkiä yhteisiä kainalointiaamuja on ihan liian harvoin.

Jatkan vetkulointia yksin yli puolen päivän juoden kahvia ja selaten puhelinta.

Huutaa kailotan lopulta olohuoneeseen ”Jere auta, minä en pääse täältä ylös!” ja kikatan kuin teinityttö Jeren tullessa pelastamaan minut tältä ihmisiä kaappaavalta tuplapeittohirviöltä (mikä kammottava kohtalo!).

IMG_20170922_123119_563

PÄIVÄT.

Kerään kasvihuoneesta tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja viimeiset yrtit kuivumaan. Suunnittelen viikonlopuksi syksyn pihahommia, kun on kuulema lupailtu AURINKOA. Callunat odottavat portin pielessä. Kasvihuone ja kasvulaatikot ovat antaneet jo kaikkensa. Aika luopua kesästä, valmistella syksy ja valmistautua talveen.

IMG_20170921_155436_624

Nappaan auringonkukan maljakkoon, niiden synttärineilikoiden seuraan, jotka saivat vielä jatkoaikaa suurimman osan kimpusta joutuessa jo roskiin. Niin resuista ja rähjäistä, että sydän sulaa.

20170921_173640

Riemuitsen pumpulipalloista  silkkikanojen tipeistä, jotka ovat kasvaneet jo isoiksi. Otan kuvia ja laadin myynti-ilmoituksia, sillä kersat täytyisi saada maailmalle ennen talvea.

IMG_20170922_132849_016

Osallistun naapurissa talkoisiin ja syön onnellisena emännän laittamaa omenapiirakkaa. Muutama tunti myöhemmin päässäni syttyy lamppu ja pitkät piuhat yhdistyvät – omenapiirakkaa! SOKERITON SYYSKUU! Kauhistun ja minun on välittömästi tunnustettava syntini Pirtin Jennalle. Saan anteeksi.

ILLAT.

Juon punaviiniä ja syön etanoita – taas! Etanat oli luvattu minulle jos olen viikon tupakoimatta. Nyt olen ollut yhdeksän päivää.

Saan ilmaiseksi ja kotiinkuljetettuna pari litraa puolukoita. Puhdistan niitä tyytyväisenä, mietin vispipuuroja ja kuohkeita rahkoja. Mikä perjantai-illan huuma!

Suorastaan villiinnyn perjantaista ja värjään hiuksiani siniseksi. Värjään onnistuneesti myös korvani, poskeni, olkapääni ja molemmat käsivarteni. Värjään myös valkoisen laminaatin, mutta läntti onneksi lähti irti. Siis sitten kun ymmärsin pyyhkiäkin sen kaiken sen sadattelun ja paniikinomaisen ympyrän juoksentelun jälkeen.

Laadin mielessäni to do -listaa ja se kasvaa huikeisiin mittoihin. Sen sijaan, että tarttuisin toimeen päätän katsoa vielä yhden jakson Grace and Frankieta ja jatkan myös Insta-tarinoiden täyttämistä kaikella tärkeällä. Ei sitä ihminen nyt vaan ehdi kaikkea eikä heti!

IMG_20170922_170440_135