Hyvä tästä tulee

FB_IMG_1505976008400

Aloitin bloggaamisen muistaakseni vuonna 2007. Tämä on jo neljäs osoitteeni. Toivottavasti nyt olisi jo aika pysähtyä, asettua aloilleen ja katsastella, että juu-u, tämä on koti!

Täällä minä sitten harmaana ja kurttuisena mummona ajan kanaseni niitylle, olen hankkinut kolmannen, neljännen, viidennen kissan, pohdin keskiyöllä verhojen välistä naapureita kuikkien, että mikäs se auttokaan parhaiten unettomuuteen ja syysvitutukseen (ja hörppään lisää kahvia), juoksen helemat paukkuen mustikassa ja pitkospuilla ja juomassa viiniä maailmalla, kerron miten Jere rakastaa minut edelleenkin hyväksi. Ehkä myös avaudun miten nuoriso on aivan pilalla, jos siis päätän heittäytyä valveutuneeksi.

Siihen saakka höpöttelen aikalailla samoista asioista.

Joka kerta uutta blogia aloittaessa on jotenkin hirvittävän raskasta yrittää kertoa mitä olen, mitä kirjoitan. Siksi tein läpileikkauksen vuoteeni Lily.fi -sivustolla ja poimin sieltä reilun kasan postauksia tänne mukaan. Sellaisia postauksia, joiden ajattelen antavan läpileikkauksen minusta.

Toivottavasti tulet mukaan kuulemaan uusia tarinoita. Sellaisia jonninjoutavia ja hirveentärkeitä, niin kuin elämä.

Älyttömyyksiä

Julkaistu Lilyssä 23.6.2017

…kuljen kotona pitkässä villatakissa ja villasukissa, mutta polvimittainen hame pitää olla, koska on kesä. Jopa sisällä on melkein liian viileää vippastella hame päällä, mutta pönttöuunin lämmitys ei tule jääräpäällä kysymykseenkään, koska on kesä.

…palelen siis kotona, mutta silti suunnittelen Jeren kanssa innoissani heinäkuussa viikon reissua Pohjois-Norjaan Jäämeren rantaan telttailemaan. Telttailemaan. Jäämeren rantaan. Mutta ohhh niitä karuja maisemia ja pieniä kalastajakyliä ja pikkuruisia värikkäitä torppia ja ohh mitä kaikkea! Minulla ei siis vielä ole harmainta aavistusta tarkemmin siitä mihin sinne Jere meitä suunnittelee vievänsä, mutta ohh ohh!

IMG_20170621_194821_914.jpg

…tämän iltainen viimeinen luento käsitteli lapsen huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita, edeten tuomioistuimen käsittelyihin ja riitatilanteiden sovitteluihin asti. Olin jo aivan rättipoikki tämän päivän opiskeluista ja huomasin ajattelevani, että lopuuuuuu jo, että pääsen korkkaamaan oluen. Nauratti vähän, aaaa ihanaa mullei oo lapsiaaa saan juoda olutta keskellä viikkoa eikä tarvii tapella isipapan kanssa yhtään mistään saati ajatella mitääääään muuta kuin omaa etua (huom! tämän koko viikon luennot ovat käsitelleet lastensuojelullisia lakipykäliä lähtien YK:n lasten oikeuksien sopimuksista, isyyden tunnustamisia yms. asioita), mut sit iski ihan hirveä syyllisyyspistos – hui kauhee millainen ammattilainen minä olen tai minusta tulee kun tälleen opiskellessa jo oon tällee ihan empatiakyvytön kyrpä.

…sitten minua rupesi naurattamaan vähän lisää, kun tajusin oman ajatuskuvioni järjettömyyden ja sen, että minun ei tarvitse tuntea lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä asioista syyllisyyttä eikä tyytyväisyys omaan elämään tee minusta empatiakyvytöntä kyrpää.

IMG_20170603_143537_932.jpg

…Hertta-kananen on hautonut reippaan kaksi viikkosen ja joka päivä me nostetaan kana kakalle, syömään ja juomaan. Kyllä. Näin tehdään. Mitä järjen köyhyyttä? Kai sitä luulisi, ettei mikään elukka itseään näännyttäisi hengiltä! Mutta koska Hertta on äärimmäisen tunnollinen hautoja ja minä taipuvainen katastrofiajatteluun ja koska Hertta ei käsittelystä häiriinny ja minä nukun yöni paremmin, niin me kakatamme kanaa.

…pesimme myös Silkkikukko-kukkoselta persauksen kylpyhuoneessamme lämpimän suihkun alla.

…askartelen bujoon opiskelusuunnitelmaa heinäkuulle, jotta varmasti muistan ja ehdin tehdä kaiken sen mitä itse itselleni olen asettanut tehtäväksi ja mitä kurssiin/kursseihin sisältyy. Saan hujahtamaan hommaan reippaasti yli tunnin, vaikka oikeasti niiden tärkeiden muistiinpanojen ylöslaittamiseen menis ehkä viis minuuttia. Priorisointia…

IMG_20170614_140121_026.jpg

Huomenna painutaan mökille ja siellä aion olla ihan älyttömän viineissäni, älyttömän ähkyssä, älyttömän onnellinen ja älyttömän vapaalla ja jos en tee mitään älytöntä, niin ainakin ajattelen!

Ihanaa juhannusta kaikille ❤

Pieniä suuria onnellisuushetkiä

Julkaistu Lilyssä 31.5.2017

Minun elämäni ei ole kovinkaan jännittävä. Siihen ei sisälly kiireisiä lounastreffejä, kopisevia korkoja, ei matkustusta maailman ääriin tai itsensä voittamista jossain extremelajeissa, ei fitnesstreenejä eikä dieettejä, ei huikeita ihmissuhdekoukeroita tai muutakaan mainittavaa draamaa. Kalenterini ei täyty zumballa, humpalla, ei lasten hammaslääkärikäynneillä, ei työelämän neuvotteluilla ja kokouksilla eikä ravintoloiden avajaiskutsuilla (tai no, millään kutsuilla).

Sitä vastoin kalenterissani saattaa olla merkintöjä, kuten ”pese kylppäri”, ”juo viiniä Jarnon kanssa”, ”raparperipiirakka!” tai ”Suomi-Tshekki klo. 21.15″. Sellaista kaikkea tärkeää. Samoin elämääni sisältyy karvainen sohva, umpisolmussa oleva kengännauha toisessa vaelluskengässä, ikuisesti hukassa oleva huulirasva, tyynyn viereen melkein-oksentava kissa (huomenta, rakas!), juurikasvu, paikalleen asennusta odottavat peuran pään muotoiset pyyhekoukut vessaan, viaton luottamus siihen, että voin aamulla jättää ulko-oven auki, jotta tuntematon huoltomies pääsee katsomaan astianpesukonettamme meidän ollessa töissä (hän kysyi lukitseeko oven sitten lähtiessään, kyllä kiitos!), neilikkakimppu keittiön pöydällä ja pönttöuunin lämmitys vielä toukokuun viimeisenä päivänä.

Lisäksi elämääni on kuulunut viime päivinä seuraavanlaisia pieniä suuria asioita…

Heitin talviturkkini mökkijokeen viime lauantaina. Anoppi usutti, ja minähän en häviä! Enkä varsinkaan anopille. Oltiin kahdestaan yötä mökillä. Juotiin viiniä, siirryttiin tuolien kanssa sitä mukaa kun aurinkokin siirtyi, paistettiin makkaraa nuotiolla, luettiin horoskooppikirjaa ja naurettiin yhteneväisyyksille, puhuttiin tärkeitä.

18834670_856535841160078_410059573_n.jpg

18870948_856535867826742_1305692076_n.jpg

Kukkapenkeissä tapahtuu paljon kasvamisjuttuja. Toisaalta jonkin verran on myös joutunut otsa huolikurtussa katselemaan, lähteekö? Lähdethän? Koivuihin on lopultakin poksahdelleet hiirenkorvat, ja ympärille on yhtäkkiä saapunut vihreys.

Auringonkukkia

18871118_856535811160081_554562482_n.jpg

Kävimme elokuvissa, se oli ihan jees. Elokuva (Pirates of the Caribbean) itsessään oli hienoinen pettymys, mutta onnellistuin hauskoista kakkuloista nenällä ja karkkipussista kourassa. Ei liene tarpeen kertoa, että käyn elokuvissa harmittavan harvoin?

Leffasta kotiin palatessa pysähdyimme ihmettelemään pelloilla keikistelevää ja hetken päästä kirmailevaa kaurista, sekä upeaa kurkipariskuntaa. Tänään työmatkalla puolestaan piti pysähtyä ihastelemaan sateenkaarta ja keltaisena loistavaa sänkipeltoa.

18816963_1132914833481078_284949178_n.jpg

Finnair yllätti, ja maksaa meille sittenkin korvauksia mönkään menneestä lennosta. Minä oon silleen vähän nahjus ja pessimisti, huiskautan vaan kädellä ja totean, että njäääh ne mitään korvaa. Onneks Jere puolestaan on jäärä, joka jaksaa käydä sähköpostivaihtoa ja tökkiä oikeuksiensa perään. Kannatti näköjään olla, sillä saamme valita joko 500€ rahaa tai 700€ arvoisen lahjakortin Finskille. Jeij! Vakuutusyhtiön päätöksiä muilta osin persiölle keikahtaneista lennoista ja hotellikuluista ootellaan yhä…

18870774_856535814493414_952050655_n.jpg

Huomenna on minun viimeinen työpäivä. Nyt se hetki on ihan oikeasti tässä, kun haave alkaa muuttua todeksi. Mieli täyttyy haikeudella, kutkuttavalla jännityksellä, odotuksella ja ylpeydestä itsestä.

Kuten sanottua, mun elämä ei ole kovinkaan jännittävä. Mut kiva se on, hirveen kiva!

Lonkero viinilasissa ja muita erätarinoita

Julkaistu Lilyssä 30.1.2017

Olen niin fiini, että pakkasin mökille mukaan viinilasin. Fiineys tosin sai pahan kolauksen siinä kohtaa kun muistin ettei punaviinikauppa ole sunnuntaisin auki. Lipitin sitten tyttölonkeroa viinilasista, jonka kyljessä Tommy Tabermann kyselee kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.

IMG_20170129_170400.jpg

Rutiinit muodostuvat nopeasti. Huomaamatta. Mökille tullessa otamme molemmat sylin täydeltä tavaraa autosta. Jerellä on avain. Hän jää sytyttelemään lämmittimiä mökkiin kun minä lähden hakemaan autolta toista sylillistä, ehkä kolmatta. Jere napsauttaa radion päälle, minä sytytän kynttilät. Jere nostelee myrskylyhdyt ulos, minä ruokatarvikkeet kaappiin. Yhtä aikaa huokaistaan. Toinen sytyttää pikkusikarin (vain erikoistapauksissa) ja toinen mentholtupakan (aina ja kaikkialla). Kaikki sulautuu saumattomasti yhteen kuin tanssi, jonka askeleet ja rytmin tiedämme vain me.

IMG_20170130_115101.jpg

Herätyskelloa ei aamulla käytetty. Oli makuupussin mutkaan survoutuva koiran kylmä ja kostea nenä. Raotin silmiäni ja pari ruskeita silmiä ja siitä näkövinkkelistä katsottuna valtavat korvat kertoivat minulle, että tänään on iiiiiiihana ihana aamu, herää jo, ihana aamu!

20170130_111942.jpg

Paistoimme tänään makkaraa nuotiolla. Ensin piti saada se nuotio. Jere kaivoi alueen esiin lumen alta, minä haalin polttopuita ja sanomalehtiä.

”On se nyt jumalauta kun ei ees paperi syty!”, minä rähisin yksinäni tuulisessa hangessa viides tulitikku loppuun palaneena.

Jere lähestyi mun on tämäkin saatana työmaatani.

”En minä SINUA tänne kutsunut!”, sylkäisin sanat ja olemus täynnä ei-tartte-auttaa-mentaliteettia.

Jere ei sanonut mitään. Viskasi vain kourallisen vuolemaansa tervasta viereeni.

Minäkään en sanonut mitään. Nuotio syttyi.

(Kiitos kulta. Ja anteeksi.)

Minäminäminä 16×3

Julkaistu Lilyssä 30.10.2016

Just nyt kun minulla ei ole mitään painavaa sanottavaa mistään (hahah, ikään kuin kovin usein muutenkaan olisi) ja elämässä ei tapahdu mitään jännittävän mullistavaa ja syksy on muutenkin ihan blargh, niin voinkin puhua lempiaiheestani; minusta. Tässäpä siis 16×3 faktaa siitä mitä mun napani ympärillä ja korvieni välissä liikkuu.

3 asiaa, joista pidän…

–        Kahvista. Ihan sama mikä merkki tai miten se on valmistettu, kunhan se on vahvaa, sitä on saatavilla ja sitä on riittävästi (paljon). Juon kahvini mustana, siihen ei pidä lisättävän mitään ylimääräisiä härpäkkeitä. (Paitsi joskus loraus jotain kahvilikööriä on ihan ok, hah.)

–        Yksinolosta ja hiljaisuudesta. Viihdyn parhaiten yksin, ahdistun isoissa ihmisjoukoissa. Joskus (usein) yksikin ihminen minun lisäkseni on liikaa. En myöskään kuuntele koskaan kotona musiikkia (paitsi hiprakkapäissäni) eikä meillä ole esimerkiksi televisiota, joka huutaisi päivät olohuoneen nurkassa ihan vaan olemassa olonsa ilosta. Nautin eräjormailusta Jeren kanssa. Silloin voimme olla hiljaa yhdessä, tulehen tuijottelijoita.

–        Kissoista. Ehkä maailman vmäisimpiä lemmikkejä, ja juuri siksi maailman parhaita. Kissanomistajat ymmärtävät. Meillä on myös koira, mutta kissoilla on se suurin paikka minun sydämessäni.

3 asiaa, joista en pidä…

–        Teestä. Tee on maailman suurin huijaus. Rakastan teen tuoksua, erityisesti kaikkien maustettujen ihanuuksien. Voisin nuuhkutella kaupan teeosastolla ikuisuuksia. Joskus sitten hurahdan ostamaan jotain iiiiihanan tuoksuista ja lilluttelen sitä onnessani kuumassa vedessä, odottaen tuoksun perusteella jotain tosi tosi nannaa tajunnanräjäytystä. En opi koskaan. Lopputulos on joka kerta mukillinen hyväntuoksuista, mutta mautonta kuumaa vettä ja paha mieli. (Irtoteet, haudutus ja muut blah blah blah jutut voitte unohtaa, en kaipaa tähän ketään teenörttiä nyt valistamaan, kiitos. 😀 ) Poikkeuksena kun on flunssa tai muuten kipeä, silloin juon teetä. Ei silloinkaan tee maistu sen kummemmalta, mutta jotain outoa lohtua se tuo.

–        Aamuista. Siis sellaisista aamuista kun on pakko herätä aikaisin (= ennen puoltapäivää). Olen aina ollut ilta/yöihminen ja pirtsakoissa aamuihmisissä on jotain epäilyttävää. Toisaalta pidän niistä aamutunneista kun itse on valvonut koko yön ja maailma alkaa hiljakseen herätä.

–        Epärehellisyydestä. No joo, tää on aika perus. Mutta arvostan rehellisyyttä itsessäni ja muissa. Mieluummin suorasanainen mulkku kuin hymyn taakse kätkeytyvä kaksinaamaisuus.

13557685_660563310757333_544050492573565402_n.jpg

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna…

Tämä viikonloppu on toki vielä kesken, mutta varmuudella voin sanoa sen sisältäneen/tulevan sisältämään:

–        Töitä.

–        Netflixiä.

–        Punaviiniä.

3 asiaa, jotka osaan…

–        Vältellä epäkiinnostavia asioita. Opiskelutehtävien deadlinet hengittelee niskaan tai kodissa vallitsee kaaos, mutta juuri silloin mun mielestäni on paljon tärkeämpää esimerkiksi siivota kuiva-ainekaappi, värikoodata kirjat hyllyyn tai napsia lukuisia selfietä ja jakaa niitä somessa.

–        PomottaaOpiskeluaikaan ryhmätehtävissä ja työelämässä tiimijutuissa minä olen hyvin herkkään se, joka ottaa (tai ainakin pyrkii ottamaan) roolikseen pomon. Suunnittelen, delegoin tehtäviä ja organisoin systeemin sujuvaksi mielelläni. Muistan kuinka kouluun haun yhteydessä pällitesteissä minua kuvattiin hivenen hyökkääväksi.

–       Puolustaa itseäni ja/tai omiani. Hyökkäys (tarkoitan tässä lähinnä henkistä sellaista, esim. oikeuksien polkemista tai muita mulkkupäitä ja räyhänhenkiä) minua tai ystäviäni kohtaan herättää sisältäni leijonaemon (ja joskus myös kalauttaa itsesuojeluvaiston kanveesiin).

3 asiaa, joita en osaa…

–        Käsityöt. Hädintuskin erotan sukkapuikkoa virkkuukoukusta ja ompelukone on aivan käsittämätön mysteerivempele. Vihasin käsityötunteja yläasteella, eikä kiinnostusta opetella ole tänäkään päivänä. Jere kiinnittää irronneet napit ja hänen veljensä lyhentää farkkujeni lahkeet. Näin on hyvä. 😀

–        Paistaa lettuja tai kauniita kananmuniaEn tiiä, paistinpannulla tapahtuu aina jotain mystistä.

–        Olla hiljaa mitä mielipiteisiin tulee. Kysyttiin tai ei, niin täältä paukkuu.

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

–        Lentää. 😀

–        Laulaa, soittaa jotain instrumenttia tai tanssia. Kaikilla noilla saroilla olen täydellisen lahjaton. En omaa lauluääntä enkä minkäänlaista rytmitajua. Nämä seikat eivät tosin aina minua estä laulamasta tai tanssimasta siitä huolimatta. 😀

–        Kokata ja leipoa paremmin. Unelmissani haluaisin olla sellainen 50-luvun ämörikkalainen kotirouva, joka tuoksuu pullalta ja pyöräyttää sunnuntaipaistit noin vain sukkelaan. Samanaikaisesti toki jokainen hiussuortuva olisi päässä huolitellusti, huulipunaa ei olisi hampaista (haluaisin btw osata käyttää myös huulipunaa) ja koti olisi aina tip top.

DSC_0107 (2).JPG

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

–        Mainitsinko jo opiskelutehtävien deadlinesta…

–        Lopettaa tupakointi. (Never gonna happen.)

–        Pohdiskella vakavasti tarttenko oikeesti syksyn aikana kehooni keräämääni rasvakerrosta talvella vai tarttisko asialle tehdä jotain.

3 asiaa, joita stressaan…

–        Deadline, deadline, deadline.

–        Opiskelun ja työn yhdistäminen. Ensi vuonna voisi oikeasti olla aika tehdä päätöksiä ja stressaan sitä, että onko minulla rohkeutta, aikaa ja varaa lähteä toteuttamaan unelmiani.

–        En keksi tähän kolmatta, tällä hetkellä nuita kahta lukuun ottamatta fiilis ja elämä on aika seesteistä.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

–        Nukkuminen. Nukkuminen on syömisen ohessa parasta maailmassa.

–        EräjormailuMetsään ja korpikuusen kannon alle janoaa mieli, pahimpaan pulaan auttaa myös kesämökkeröinen. Jo yksi yö maailmaa karussa nostaa mielialaa ja rentouttaa suunnattomasti.

–        Kissan silittely tai ihan vaan nukkuvan kissan tuijottelu. Mikään ei ole suloisempaa kuin unessa tuhiseva kissa tai kyljessä huriseva silkkinen karvapallo.

DSC_0004.JPG

3 asiaa, joista puhun usein…

–        Minä, minun, minulle, minusta.

–        Tällä hetkellä tuo opiskelusta haaveilu pulpahtelee puheissa usein.

–        Ööööhhh, en tiedä kolmatta joka toistuisi usein ja aina? Minusta tuntuu, että puhua pälpätän koko ajan jotain ihan mistä tahansa, en vain jostain tietystä asiasta. 😀

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

–        Lötköpötkölököhousut kotona, aina.

–        Farkut ihmisten ilmoilla. Olen farkkukansalainen.

–        Ihan sama kunhan se on tumma. (Okei, kesäaikaan olen alkanut lipsua tästä ja kaapistani löytyy yllättävän värikkäitäkin vaihtoehtoja.)

3 asiaa, joita en pue päälleni…

–        Poolokauluspaidat tai muut puserot, joissa on vähänkään tiukka kaulaosa. Jopa huivit/kaulaliinat ahdistaa, vaikka ne pyöräyttäisi hyvin löyhästi kaulaan (mutta talvella pakko pitää, yhh.)

–        Mitään eläinkuosia.

–        Yöasua.

IMG_20160322_124513.jpg

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

–        Ajokortti. (Toinen never gonna happen -juttu.)

–        Lisää rahaa.

–        Rikkaimurin. 😀

3 asiaa, joista unelmoin…

–        No se opiskelu.

–        Se, että voisin asua talvet jossain Etelä-Euroopassa maanpaossa lunta, moskaa, räntää, kylmyyttä ja pimeyttä.

–        Lottovoitosta. (Asiaa saattaisi auttaa jos joskus muistaisi lototakin.)

IMG_20160307_113345.jpg

3 asiaa, joita pelkään…

–        Korkeat paikat.

–        Käärmeet.

–        Pimeä.

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

–        Että löytäisin jostain sitä rohkeutta ja viisautta toteuttaakin niitä unelmiani ainaisen jahkailun ja (yli)analysoinnin sijaan.

–        Loma ois hirveen kiva. (Joulukuu, tuu jo!)

–        Kasa paistettua pekonia minulle, kiitos.

Hehee, tämän postauksen tekeminen oli hauskaa. Tuli mieleen ihan yläasteajat, jolloin kavereiden kesken pyöriteltiin slämyjä ja muita vastaavia. Harrastinpa tuolloin jossain määrin myös swappausta, iiiks mikä nostalgiaryöppy tällaisestä nousikaan mieleen… 🙂

(Pitkän) parisuhteen pikkuparhaudet x 10

Julkaistu Lilyssä 5.10.2016

1. Herätessä omaan pieruunsa ei tarvii esittää nukkuvaa ja miettiä vauhkona et kuulikse.

2. Vaikka ostoslistaan kirjoittaa vain elintarvikkeiden nimet niin tietää mitä merkkejä/makuja tuoda kaupasta.

3. Vessapaperirulla on aina oikeinpäin telineessä.

4. Ei tartte esittää kainoa, jaloa ja kohteliasta ja jakaa karkkipussiaan. Se on mun perkele, osta omas. (Toimii molempiin suuntiin.)

5. Mies vastaa kaikkiin ulkonäkökysymyksiin ”joo”. Mies on näet oppinut, että naisen kysymys sisältää jo naisen mielipiteen ja naisen mielipide = totuus. ”Näytänkö hyvältä näissä vaatteissa?” ”Joo.” ”Näyttääks mun perse isolta?” ”Joo.” Tuohon viimeiseen voi toki olla vaarallista vastata ”joo”, mutta pitkässä parisuhteessa sen jo voi, ja kannattaa tehdä. Jos mies valehtelee kertoo mielipiteensä, että ei kun kiva nätti pylly, tuntee nainen joka tapauksessa olonsa illanvietossa epämukavaksi, valaaksi ja tympeäksi (vaikka pylly oikeasti olisikin nätti ja kiva, mutta kun naisesta ei tunnu siltä). Vastatessa ”joo” nainen vaihtaa vaatteet ja ilta on onnistunut ja kiva.

6. Jääkaapissa on aina muutakin kuin valo.

7. Tietää millä elämänalueilla homman sujumisen vastuu on itsellä, ja milloin voi vain heittäytyä toisen vietäväksi. Työnjako arjessa on selvää ja sujuvaa. Esimerkiksi ennen (erä)reissuille lähtemistä mun vastuulla on eläinten hoidon järjestäminen ja kodin asioiden järjestäminen siten ettei palatessa ole vastassa kaaos ja roskakaapissa mätänevä terveysuhka. Mies puolestaan hoitaa retkijärjestelyt ja -pakkaamiset siten, että me pärjätään, vaikka suunniteltu parin päivän luontolöllöttely muuttuisi eloonjäämistaisteluksi, mun ei tartte uhrata ajatustakaan muuhun kuin villasukkiin ja mukaan otettavan hyvän kirjan valintaan. 😀

8. Peiton rohmuajalle voi keskellä yötä rähistä ja kiskaista peittoa niin, että rohmuaja heittää voltin. Ei siis tarvitse olla maailman iiiihanin ja huomioonottavin kumppani vaaleanpunaisessa hattaramaailmassa ja varoa herättämästä omaa pikku kultamussupupelohanipöötä ja palella itse 20×20 kaistaleen alla.

9. On ihan okei kantaa kotiin tappourheiluvälineet ja siihen liittyvät tappourheiludvd-ohjelmat silmät onnesta kiiluen ja pakottaa liikuntaan nihkeästi suhtautuva avovaimo mukaan harrastamaan (kahdeksan vitun viikkoa kuusi kertaa viikossa sitä kesti ja uusintakierros ois kuulema tässä talvella alkamassa). On myös ihan okei pakottaa lihansyöjä-miehensä lihattomalle lokakuulle kaveriksi, koska minä haluan. Toisinsanottuna pitkässä parisuhteessa on pokkaa vaatia toista mukaan tueksi ja kaveriksi omiin prokkiksiin ja myös halua lähteä tueksi ja kaveriksi toiselle tärkeisiin ja intoa herättäviin juttuihin.

10. Valomerkin jälkeen on varma saanti.

Mies huomauttaa, että olisi kiva jos joskus näyttäisin asialliselta kotonakin. No mitä mie teen? Ostan uudet superpehmeät ja -lötköt pieruverkkarit tietenkin! 😀

14344954_698599203620410_8317830974892831384_n.jpg