To do -lista (rakkaudesta listoihin)

Rakastatteko listoja? Järjestelettekö ranskalaisin viivoin tai pylpyröin siivouspäivä-listaa, ostoslistaa, laukkujen pakkauslistaa ennen reissuja, opiskelu/duunihommeleiden suorituslistaa, ihanmitähitontahansa -listaa? Oletko hujahtanut bujoon? Onko elämäsi ja suunnitelmasi ja koko maailmasi järjestyksessä ja värikoodattuna? (Ei silti tarkoita samaa kuin hallinnassa, huom!, vain hyvin jäsenneltynä!)

MINÄ RAKASTAN. Ihan minkä tahansa arkisen asian, arkipäivän touhut saati jotkut isommat jutskat, saa ympättyä listamuotoon. Ja minä tyttöhän ymppään! En hirveän montaa suurempaa nautintoa elämässä tiedä kuin asioiden säntillisen listaamisen JA tehtyjen asioiden yliviivaamisen/ruksimisen.

Päästäänkin tämän hetkiseen Arkisten Asioiden To Do -listaani.

TEE NÄMÄ:

[ ] Tyhjennä kasvulaatikot ja kasvihuone talveksi

[ ] Istuta callunat

[ ] Selvitä saisko humalakaarihässäkkään vedettyä joulu kaamosvalot

[ ] Postita kirpparilla myymäsi kirja

[ ] Värjäytä tyvikasvu

[ ] Siivoa liinavaatekaappi

[ ] Kirjoita loppuun&palauta luentopäiväkirja

VAIHEESSA:

[ ] Pese sohvan päälliset (ne ON pesty, mutta taitavat jäädä ”kuivumaan” ikuisiksi ajoiksi)

[ ] Huolehdi sato jemmaan (vielä on jäänyt parit yrtit lojumaan, samoin paprikat kai pitäs kerätä myös)

Dear Eki! Tyhmän kesän vuoksi rakkaat kesäkurpitsani eivät ehtineet kasvaa&kypsyä ja iso osa mädäntyi penkkiin. Voiko kypsyttää nämä vauvat sisällä niinku tomaatit vai onko lopputuloksena vain mätä kasa ja kukkakärpäskasvattamo? Anyone?

IMG_20170923_101746_401

TEHTY:

[X] Kirjoittele tärkeänä listaa sen sijaan, että oikeasti tekisit jotain

 

Arkiset ihanat

AAMUT.

Vetkuttelen Jeren kanssa pitkälle aamupäivään sängyssä. Pitkiä yhteisiä kainalointiaamuja on ihan liian harvoin.

Jatkan vetkulointia yksin yli puolen päivän juoden kahvia ja selaten puhelinta.

Huutaa kailotan lopulta olohuoneeseen ”Jere auta, minä en pääse täältä ylös!” ja kikatan kuin teinityttö Jeren tullessa pelastamaan minut tältä ihmisiä kaappaavalta tuplapeittohirviöltä (mikä kammottava kohtalo!).

IMG_20170922_123119_563

PÄIVÄT.

Kerään kasvihuoneesta tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja viimeiset yrtit kuivumaan. Suunnittelen viikonlopuksi syksyn pihahommia, kun on kuulema lupailtu AURINKOA. Callunat odottavat portin pielessä. Kasvihuone ja kasvulaatikot ovat antaneet jo kaikkensa. Aika luopua kesästä, valmistella syksy ja valmistautua talveen.

IMG_20170921_155436_624

Nappaan auringonkukan maljakkoon, niiden synttärineilikoiden seuraan, jotka saivat vielä jatkoaikaa suurimman osan kimpusta joutuessa jo roskiin. Niin resuista ja rähjäistä, että sydän sulaa.

20170921_173640

Riemuitsen pumpulipalloista  silkkikanojen tipeistä, jotka ovat kasvaneet jo isoiksi. Otan kuvia ja laadin myynti-ilmoituksia, sillä kersat täytyisi saada maailmalle ennen talvea.

IMG_20170922_132849_016

Osallistun naapurissa talkoisiin ja syön onnellisena emännän laittamaa omenapiirakkaa. Muutama tunti myöhemmin päässäni syttyy lamppu ja pitkät piuhat yhdistyvät – omenapiirakkaa! SOKERITON SYYSKUU! Kauhistun ja minun on välittömästi tunnustettava syntini Pirtin Jennalle. Saan anteeksi.

ILLAT.

Juon punaviiniä ja syön etanoita – taas! Etanat oli luvattu minulle jos olen viikon tupakoimatta. Nyt olen ollut yhdeksän päivää.

Saan ilmaiseksi ja kotiinkuljetettuna pari litraa puolukoita. Puhdistan niitä tyytyväisenä, mietin vispipuuroja ja kuohkeita rahkoja. Mikä perjantai-illan huuma!

Suorastaan villiinnyn perjantaista ja värjään hiuksiani siniseksi. Värjään onnistuneesti myös korvani, poskeni, olkapääni ja molemmat käsivarteni. Värjään myös valkoisen laminaatin, mutta läntti onneksi lähti irti. Siis sitten kun ymmärsin pyyhkiäkin sen kaiken sen sadattelun ja paniikinomaisen ympyrän juoksentelun jälkeen.

Laadin mielessäni to do -listaa ja se kasvaa huikeisiin mittoihin. Sen sijaan, että tarttuisin toimeen päätän katsoa vielä yhden jakson Grace and Frankieta ja jatkan myös Insta-tarinoiden täyttämistä kaikella tärkeällä. Ei sitä ihminen nyt vaan ehdi kaikkea eikä heti!

IMG_20170922_170440_135

 

Hyvä tästä tulee

FB_IMG_1505976008400

Aloitin bloggaamisen muistaakseni vuonna 2007. Tämä on jo neljäs osoitteeni. Toivottavasti nyt olisi jo aika pysähtyä, asettua aloilleen ja katsastella, että juu-u, tämä on koti!

Täällä minä sitten harmaana ja kurttuisena mummona ajan kanaseni niitylle, olen hankkinut kolmannen, neljännen, viidennen kissan, pohdin keskiyöllä verhojen välistä naapureita kuikkien, että mikäs se auttokaan parhaiten unettomuuteen ja syysvitutukseen (ja hörppään lisää kahvia), juoksen helemat paukkuen mustikassa ja pitkospuilla ja juomassa viiniä maailmalla, kerron miten Jere rakastaa minut edelleenkin hyväksi. Ehkä myös avaudun miten nuoriso on aivan pilalla, jos siis päätän heittäytyä valveutuneeksi.

Siihen saakka höpöttelen aikalailla samoista asioista.

Joka kerta uutta blogia aloittaessa on jotenkin hirvittävän raskasta yrittää kertoa mitä olen, mitä kirjoitan. Siksi tein läpileikkauksen vuoteeni Lily.fi -sivustolla ja poimin sieltä reilun kasan postauksia tänne mukaan. Sellaisia postauksia, joiden ajattelen antavan läpileikkauksen minusta.

Toivottavasti tulet mukaan kuulemaan uusia tarinoita. Sellaisia jonninjoutavia ja hirveentärkeitä, niin kuin elämä.

Älyttömyyksiä

Julkaistu Lilyssä 23.6.2017

…kuljen kotona pitkässä villatakissa ja villasukissa, mutta polvimittainen hame pitää olla, koska on kesä. Jopa sisällä on melkein liian viileää vippastella hame päällä, mutta pönttöuunin lämmitys ei tule jääräpäällä kysymykseenkään, koska on kesä.

…palelen siis kotona, mutta silti suunnittelen Jeren kanssa innoissani heinäkuussa viikon reissua Pohjois-Norjaan Jäämeren rantaan telttailemaan. Telttailemaan. Jäämeren rantaan. Mutta ohhh niitä karuja maisemia ja pieniä kalastajakyliä ja pikkuruisia värikkäitä torppia ja ohh mitä kaikkea! Minulla ei siis vielä ole harmainta aavistusta tarkemmin siitä mihin sinne Jere meitä suunnittelee vievänsä, mutta ohh ohh!

IMG_20170621_194821_914.jpg

…tämän iltainen viimeinen luento käsitteli lapsen huoltajuuteen ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita, edeten tuomioistuimen käsittelyihin ja riitatilanteiden sovitteluihin asti. Olin jo aivan rättipoikki tämän päivän opiskeluista ja huomasin ajattelevani, että lopuuuuuu jo, että pääsen korkkaamaan oluen. Nauratti vähän, aaaa ihanaa mullei oo lapsiaaa saan juoda olutta keskellä viikkoa eikä tarvii tapella isipapan kanssa yhtään mistään saati ajatella mitääääään muuta kuin omaa etua (huom! tämän koko viikon luennot ovat käsitelleet lastensuojelullisia lakipykäliä lähtien YK:n lasten oikeuksien sopimuksista, isyyden tunnustamisia yms. asioita), mut sit iski ihan hirveä syyllisyyspistos – hui kauhee millainen ammattilainen minä olen tai minusta tulee kun tälleen opiskellessa jo oon tällee ihan empatiakyvytön kyrpä.

…sitten minua rupesi naurattamaan vähän lisää, kun tajusin oman ajatuskuvioni järjettömyyden ja sen, että minun ei tarvitse tuntea lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä asioista syyllisyyttä eikä tyytyväisyys omaan elämään tee minusta empatiakyvytöntä kyrpää.

IMG_20170603_143537_932.jpg

…Hertta-kananen on hautonut reippaan kaksi viikkosen ja joka päivä me nostetaan kana kakalle, syömään ja juomaan. Kyllä. Näin tehdään. Mitä järjen köyhyyttä? Kai sitä luulisi, ettei mikään elukka itseään näännyttäisi hengiltä! Mutta koska Hertta on äärimmäisen tunnollinen hautoja ja minä taipuvainen katastrofiajatteluun ja koska Hertta ei käsittelystä häiriinny ja minä nukun yöni paremmin, niin me kakatamme kanaa.

…pesimme myös Silkkikukko-kukkoselta persauksen kylpyhuoneessamme lämpimän suihkun alla.

…askartelen bujoon opiskelusuunnitelmaa heinäkuulle, jotta varmasti muistan ja ehdin tehdä kaiken sen mitä itse itselleni olen asettanut tehtäväksi ja mitä kurssiin/kursseihin sisältyy. Saan hujahtamaan hommaan reippaasti yli tunnin, vaikka oikeasti niiden tärkeiden muistiinpanojen ylöslaittamiseen menis ehkä viis minuuttia. Priorisointia…

IMG_20170614_140121_026.jpg

Huomenna painutaan mökille ja siellä aion olla ihan älyttömän viineissäni, älyttömän ähkyssä, älyttömän onnellinen ja älyttömän vapaalla ja jos en tee mitään älytöntä, niin ainakin ajattelen!

Ihanaa juhannusta kaikille ❤

Pieniä suuria onnellisuushetkiä

Julkaistu Lilyssä 31.5.2017

Minun elämäni ei ole kovinkaan jännittävä. Siihen ei sisälly kiireisiä lounastreffejä, kopisevia korkoja, ei matkustusta maailman ääriin tai itsensä voittamista jossain extremelajeissa, ei fitnesstreenejä eikä dieettejä, ei huikeita ihmissuhdekoukeroita tai muutakaan mainittavaa draamaa. Kalenterini ei täyty zumballa, humpalla, ei lasten hammaslääkärikäynneillä, ei työelämän neuvotteluilla ja kokouksilla eikä ravintoloiden avajaiskutsuilla (tai no, millään kutsuilla).

Sitä vastoin kalenterissani saattaa olla merkintöjä, kuten ”pese kylppäri”, ”juo viiniä Jarnon kanssa”, ”raparperipiirakka!” tai ”Suomi-Tshekki klo. 21.15″. Sellaista kaikkea tärkeää. Samoin elämääni sisältyy karvainen sohva, umpisolmussa oleva kengännauha toisessa vaelluskengässä, ikuisesti hukassa oleva huulirasva, tyynyn viereen melkein-oksentava kissa (huomenta, rakas!), juurikasvu, paikalleen asennusta odottavat peuran pään muotoiset pyyhekoukut vessaan, viaton luottamus siihen, että voin aamulla jättää ulko-oven auki, jotta tuntematon huoltomies pääsee katsomaan astianpesukonettamme meidän ollessa töissä (hän kysyi lukitseeko oven sitten lähtiessään, kyllä kiitos!), neilikkakimppu keittiön pöydällä ja pönttöuunin lämmitys vielä toukokuun viimeisenä päivänä.

Lisäksi elämääni on kuulunut viime päivinä seuraavanlaisia pieniä suuria asioita…

Heitin talviturkkini mökkijokeen viime lauantaina. Anoppi usutti, ja minähän en häviä! Enkä varsinkaan anopille. Oltiin kahdestaan yötä mökillä. Juotiin viiniä, siirryttiin tuolien kanssa sitä mukaa kun aurinkokin siirtyi, paistettiin makkaraa nuotiolla, luettiin horoskooppikirjaa ja naurettiin yhteneväisyyksille, puhuttiin tärkeitä.

18834670_856535841160078_410059573_n.jpg

18870948_856535867826742_1305692076_n.jpg

Kukkapenkeissä tapahtuu paljon kasvamisjuttuja. Toisaalta jonkin verran on myös joutunut otsa huolikurtussa katselemaan, lähteekö? Lähdethän? Koivuihin on lopultakin poksahdelleet hiirenkorvat, ja ympärille on yhtäkkiä saapunut vihreys.

Auringonkukkia

18871118_856535811160081_554562482_n.jpg

Kävimme elokuvissa, se oli ihan jees. Elokuva (Pirates of the Caribbean) itsessään oli hienoinen pettymys, mutta onnellistuin hauskoista kakkuloista nenällä ja karkkipussista kourassa. Ei liene tarpeen kertoa, että käyn elokuvissa harmittavan harvoin?

Leffasta kotiin palatessa pysähdyimme ihmettelemään pelloilla keikistelevää ja hetken päästä kirmailevaa kaurista, sekä upeaa kurkipariskuntaa. Tänään työmatkalla puolestaan piti pysähtyä ihastelemaan sateenkaarta ja keltaisena loistavaa sänkipeltoa.

18816963_1132914833481078_284949178_n.jpg

Finnair yllätti, ja maksaa meille sittenkin korvauksia mönkään menneestä lennosta. Minä oon silleen vähän nahjus ja pessimisti, huiskautan vaan kädellä ja totean, että njäääh ne mitään korvaa. Onneks Jere puolestaan on jäärä, joka jaksaa käydä sähköpostivaihtoa ja tökkiä oikeuksiensa perään. Kannatti näköjään olla, sillä saamme valita joko 500€ rahaa tai 700€ arvoisen lahjakortin Finskille. Jeij! Vakuutusyhtiön päätöksiä muilta osin persiölle keikahtaneista lennoista ja hotellikuluista ootellaan yhä…

18870774_856535814493414_952050655_n.jpg

Huomenna on minun viimeinen työpäivä. Nyt se hetki on ihan oikeasti tässä, kun haave alkaa muuttua todeksi. Mieli täyttyy haikeudella, kutkuttavalla jännityksellä, odotuksella ja ylpeydestä itsestä.

Kuten sanottua, mun elämä ei ole kovinkaan jännittävä. Mut kiva se on, hirveen kiva!

Lonkero viinilasissa ja muita erätarinoita

Julkaistu Lilyssä 30.1.2017

Olen niin fiini, että pakkasin mökille mukaan viinilasin. Fiineys tosin sai pahan kolauksen siinä kohtaa kun muistin ettei punaviinikauppa ole sunnuntaisin auki. Lipitin sitten tyttölonkeroa viinilasista, jonka kyljessä Tommy Tabermann kyselee kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä.

IMG_20170129_170400.jpg

Rutiinit muodostuvat nopeasti. Huomaamatta. Mökille tullessa otamme molemmat sylin täydeltä tavaraa autosta. Jerellä on avain. Hän jää sytyttelemään lämmittimiä mökkiin kun minä lähden hakemaan autolta toista sylillistä, ehkä kolmatta. Jere napsauttaa radion päälle, minä sytytän kynttilät. Jere nostelee myrskylyhdyt ulos, minä ruokatarvikkeet kaappiin. Yhtä aikaa huokaistaan. Toinen sytyttää pikkusikarin (vain erikoistapauksissa) ja toinen mentholtupakan (aina ja kaikkialla). Kaikki sulautuu saumattomasti yhteen kuin tanssi, jonka askeleet ja rytmin tiedämme vain me.

IMG_20170130_115101.jpg

Herätyskelloa ei aamulla käytetty. Oli makuupussin mutkaan survoutuva koiran kylmä ja kostea nenä. Raotin silmiäni ja pari ruskeita silmiä ja siitä näkövinkkelistä katsottuna valtavat korvat kertoivat minulle, että tänään on iiiiiiihana ihana aamu, herää jo, ihana aamu!

20170130_111942.jpg

Paistoimme tänään makkaraa nuotiolla. Ensin piti saada se nuotio. Jere kaivoi alueen esiin lumen alta, minä haalin polttopuita ja sanomalehtiä.

”On se nyt jumalauta kun ei ees paperi syty!”, minä rähisin yksinäni tuulisessa hangessa viides tulitikku loppuun palaneena.

Jere lähestyi mun on tämäkin saatana työmaatani.

”En minä SINUA tänne kutsunut!”, sylkäisin sanat ja olemus täynnä ei-tartte-auttaa-mentaliteettia.

Jere ei sanonut mitään. Viskasi vain kourallisen vuolemaansa tervasta viereeni.

Minäkään en sanonut mitään. Nuotio syttyi.

(Kiitos kulta. Ja anteeksi.)