#19 Bujoiluun hurahtanut

Bujo, eli bullet journal, lienee kaikille enemmän tai vähemmän tuttu juttu. Jos ei itse ole hurahtanut bujoiluun, niin varmasti siihen on jossain vaiheessa törmännyt kuitenkin. Itsellänihän, näin niin kuin suuuuuurena listarakastajana, bujoilua on nyt takana kaksi vuotta. En ole kovinkaan kätevä käsistäni tai muutenkaan mikään askarteluvelho, mutta se ei ole minua estänyt pitämästä hauskaa bujon kanssa.

Lyhykäisyydessään bujohan siis pitää sisällään päiväkohtaisen, viikkokohtaisen, kuukausikohtaisen ja vuosikohtaisen kalenterin. Kalenteroinnin lisäksi bujoa käytetään muistikirjana kaikenlaiselle sälälle mitä nyt kenelläkin elämässä on meneillään. Ideana siis on, että lukuisten muistikirjojen ja läjäpäikseen lisääntyvien muistilappujen sijaan ihan kaikki olisi yksien kansien välissä. Kuinka kukin bujoaan koristelee ja askartelee tai on koristelematta ja askartelematta on ihan jokaisen oman maun ja kiinnostuksen mukaista.

Picture_20181212_222038077

Ensimmäisenä bujoiluvuotena tein säntillisesti kaiken ”ohjeiden” mukaan. Oli sisällysluetteloa ja muuta sälää. Tein sivut koko vuodelle, joihin kirjasin ylös jo etukäteen tietoon tulleita tulevia menoja ja tapahtumia. Niiden pohjalta tein joka kuukausi oman kolme sivuisen osion: kansilehti kuukaudelle, päivämääräsivu johon kirjasin kyseisen kuukauden menot sekä kyseisen kuukauden to do -listan. Näiden kuukausisivujen pohjalta puolestaan rakensin myös viikkosivut, joihin nostin päiväkohtaiset menot ylös. Sekavaa enough? 😀 No, tsekatkaa koko humpan juoni vaikka täältä!

Picture_20181212_222319105

Toisena bujoiluvuotena, eli siis tänä vuonna, löysin oman tapani toimia. Esimerkiksi sisällysluetteloa en ole täyttänyt enkä käyttänyt enää ollenkaan, sillä se on itselleni aivan täydellisen turha. Elämäni ei kuitenkaan ole niin hetkistä ja kirjaamisrikasta ettenkö muistaisi ainakin suunnilleen missä mikäkin asia kirjan sivuilla sijaitsee. Yksien kansien välissä -sääntöä rikkoen hankin myös rinnalle ihan tavallisen kalenterin. En siis tee enää bujoon päivä- ja viikkosivuja, vaan merkitsen muistettavat asiat kuukausittain tavalliseen kalenteriin. MUTTA tämä merkitseminen tapahtuu kuitenkin bujoa hyödyntäen ja sinne askarreltujen vuosi- ja kuukausinäkymien ja kirjausten kautta.

Erityisen rakkaaksi ja toimivaksi itselleni bujossa ovat osoittautuneet nimenomaan nämä vuosi- ja kuukausisivut. Esimerkiksi opiskeluasioita on usein tiennyt jo kuuuuuukausikaupalla ennen kuin ne varsinaisesti ovat ajankohtaisia (esimerkiksi kurssi-ilmoittautumiset ja deadlinet), joten niitä on ollut kätevää kirjailla muistiin. Kuukausisivut to do -listoineen ovat hellineet sisäistä neitsyttäni ja ovat myös oivallisesti ruoskineet minua eteenpäin oikeasti tekemäänkin niitä listattuja asioita.

Picture_20181212_222133376

Muistikirjana bujo on ollut myös oiva. Olen kirjannut sinne blogipostausideoita, ruokareseptejä, kirjalistauksia, Jeren synttäribileiden järjestämiseen liittyviä asioita, lomamatkojen suunnittelua, tämän joulukalenterin ideointia ja niin edelleen. Muistikirjan avulla olen myös pysynyt todella hyvin kärryillä siinä missä olen opiskeluissani menossa ja mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Tällaisen listauksen ja taulukoinnin ansiosta olen pysynyt aikataulussa, suorittanut juuri ne kurssit mitkä pitääkin ja välttynyt esimerkiksi kurssien päällekkäisyyksiltä ja muilta ongelmilta, joita eteen olisi saattanut tulla. Aivan täydellistä siis!

Picture_20181212_222214056

Lienee siis sanomattakin selvää, että bujoilu jatkuu ahkerasti myös vuonna 2019. Uusi täytettävä kirjakin jo löytyi, mutta sain sen hyppysiini vain kuvausten ajaksi. Se nimittäin tulee olemaan joululahja äidiltäni, ja totta kai se täytyy paketoida ensin ja saan sen vasta aattona! 😀 Uusi kalenteri on vielä hankkimatta. Se onkin yksin minun ihan lemppariasioita elämässä – tyhjät sivut, jotka vaan odottavat elämää täyttämään ne.

Oletko sinä hurahtanut bujoiluun?

#18 Uudeksi vuodeksi Kanarialle

Saatiin töissä niin sanotut ”joululistat” kätösiimme reilu viikko sitten. Joululistalla on aina extravapaita ja koska teen vielä siihen päälle 80%-työaikaa näyttää lista varsin kutkuttavan kepeältä. Kaiken lisäksi listantekijä on tyrkännyt minulle vapaapäivät ruhtinaallisesti putkeen – niinpä siellä komeilee viikon vapaa heti joulun pyhien jälkeen ja jatkuen ensi vuoden puolelle!

Kummasti rupesi kutittamaan jotain äkkilähtöhermoa palmupuiden katveeseen se. Vähän tsekkailin siinä sitten tarjontaa ja hitsinpimpula Gran Canarialle oli juuri sillon mahdollisuudet päästä. Tai oikeastaan ainoat mahdollisuudet juuri kyseisenä ajankohtana kun lämpöä halajaa luut ja mieli. Ja tämänkin matkan hotskuvaihtoehto on sellanen jokeripokeripox eli ei edes tiedä missä majoittuu ennen kuin kohteessa.

Mullehan majotuksessa on aina ollut ihan supertärkeetä a) oma vessa ja suihku ja b) aamupala. Joku jokerivaihtoehto vähän siis nostaa hilsettä pintaan. Ja siis GRAN hiton CANARIA. On ehkä yhtä paljon itteesä kiinnostava matkakohde kuin Teneriffa taikka Turkin Alanya. Samalle listalle voin lykätä myös esimerkiksi Rodoksen, Kyproksen ja mitä näitä nyt on.

En siis halua kuulostaa ylimieliseltä tai jotenkin muka fiiniltä, mutta en voi sille mitään, että ajatuksena kyseiset kohteet nostaa kaikkea kakkaa pintaan. Mielikuvat siis väkisin kääntyy jonnekin ysäriin. Antennipipoihin, vyölaukkuihin, seuramatkoihin, auringossa nahkansa polttaneisiin känniörveltäjiin. Tunnistan kyllä asennevamman ja ennakkoluulot itsessäni.

20181215_125015

Mut eiii auttanut kuulkaa kutinaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama mikä paikka, kuhan siellä olisi aurinko ja lämmin ja jonkunlainen tyyny mihin päänsä painaa yöksi ja en oo helkkari soikoon päässyt reissuun nyt yli kahteen(ko?) vuoteen. Niinpä HUPSISTAKEIKKAA, pienehkön väsytystaistelun jälkeen, klikattiin Jeren kanssa ”vahvista varaus”-namiskaa ja niinpä sitä ollaan hyvin äkkilähtömäisesti viikon päästä jo jossain ihan muualla kuin pimeässä, lumisessa ja kylmässä.

Ollaan jo jonkin verran katseltu miltäs tämä saaripahanen näyttää ja mitä sillä on tarjota. Uskoisin, että ennakkoluuloistani huolimatta saadaan aikaiseksi tosi hyvä lomareissu! Niin kuin aina ennenkin, myös tällä reissulla, vuokrataan auto koko viikoksi alle. Tarkoituksena on koluta joka soppi ja kolkka, mitä nyt vaan ehditään! Toivokaamme myös, että tämä jokerimajoitus osoittautuu kivaksi. Ei me hotellissa todennäköisesti vietetä aikaa juuri enempää kuin mitä yöunet vaativat, mutta olishan se kiva, että se olisi siisti eikä myöskään sijaitsisi missään aivan hevonkuusessa palveluiden ulottumattomissa.

Lopetan siis joulunpyhien jälkeen yövuoroni aamulla kello seitsämän ja olemme kohteessa samana iltana puoli yhdeltätoista – melko huisia! Vietämme uuden vuoden Gran Canarialla ja pohdiskelin Facebookin puolella, että miltähän se sellainen mahtanee näyttää. Ystäväni, joka viettää talvet Espanjassa, osasi kertoa, että uuden vuoden aattona tulee pukeutua punaisiin alusvaatteisiin, sillä se tietää hyvää onnea koko tulevalle vuodelle. Lisäksi kellon lyödessä keskiyöllä kahtatoista on syötävä jokaisella kellon lyömällä viinirypäle – tämä tietää hyvää viinivuotta. Pyrinpä siis nämä asiat toteuttamaan. Kyllä minulle ensi vuonna kelpaisi niin onni kuin myös viini.

 

#17 Hauska pieni joulukysely

Joulukuu on jo pitkällä ja aatto kolkuttelee jo ihan pian ovella, mutta jos ei vielä ajatukset aivan ole saaneet joulusta kiinni, niin viritellään niitä nyt oikealle taajuudelle ja tunnelmaan! Kyselyn voi napata tästä itselleen ken niin haluaa! 🙂

Joulumusiikki – ne parhaimmat ja karmeimmat

Tiptaptipetipetit eivät oikein iske. Enkä oikein ole lämmennyt englannin kielisinkään joulurallatuksiin, joskin eipä niitä juuri ole tullut kuunneltukaan. Melko vähän ylipäänsä tulee joulumusiikkia kuunneltua, kuten nyt muutenkaan meidän torpassa harvoin musiikki raikaa. Useimmiten tulee ehkä kuitenkin käännyttyä raskasta joulua -jengin puoleen. Joululauluista puolestaan tulkoon joulu ja varpunen jouluaamuna ovat satavarmat herkistäjät.

Jouluelokuva

The Grinch! 😀 Ja hitsinvitsiläinen, Joulupukin noitarumpu pitäisi kyllä katsoa pitkästä pitkästä aikaa! Yksin kotona -pläjäykset, siis ne ensimmäiset kaksi, ovat kyllä myös aika nostalgista kamaa.

Jouluherkku ja -inhokki

Suklaista geisha on kyllä ehdoton ykkönen, samoin Fazerin vadelmajugurtti täytteiset suklaat on i h a n i a. Minä olen kuitenkin enemmän suolaisen kuin makean perään, joten (suola)keksit, juustolajitelma ja viinirypäleet tekevät tämän tytön onnelliseksi.

Inhokkeina perinteiset joulukonvehdit, marmeladit sekä marmeladeilla ja muilla lilleteillä täytetyt suklaat.

Jouluaterialla pitää olla – ja mitä taas ei todellakaan!

Pidän just siitä perinteisestä joulupöydästä. Karjalanpaisti, kinkku, lohi eri muodoissaan, kotitekoinen sienisalaatti, rosolli,  lanttulaatikko, karjalanpiirakat ja munavoi. Yksinkertaisia, perinteisiä makuja.

Sillit saisi mun puolesta jäädä uiskentelemaan sinne missä sillit nyt sattuukaan uiskentelemaan. Hämmästystä kummastusta herättää myös ajatus makaronilaatikosta tai maksalaatikosta joulupöydässä, joskaan näillä huudeilla en ole sellaiseen perinteeseen koskaan törmännytkään.

Joulukoristeet, jotka kotiin kuuluu

Haluaisin aidon kuusen ja parina vuonna se on meillä olohuoneen nurkassa kököttänytkin. Nyt kuitenkin kun eläimiä on neljän kissan ja yhden aivottoman saksalaisen verran voi olla, että järkisyistä jätän kuusen hankkimatta. Mutta siis, kuusi kyllä kuuluu jouluun!

Kuusen lisäksi tärkeitä on erilaiset valot siellä sun täällä – tosin keittiön ikkunalle laitettavaa kynttelikköä lukuunottamatta ne ovat meillä joka tapauksessa kausivaloina ympäri vuoden. 😀

Sen suuremmin en hiplettimistä sun muusta joulukrääsästä välitä.

46499195_899624710427049_2862377123308371968_n

Joulunviettopaikka ja mikä on seurasta parhain

Vietämme joulua vierailemalla meidän molempien kotikodeissa. Useimmiten se menee niin, että päivällä käymme minun kotikodissa ja illaksi siirrymme anoppilaan. On hauskaa, että tämän koko kymmenen vuoden aikana aikataulujärjestelyt ovat sujuneet kitkatta! Eikä meidän ole tarvinnut viettää joulua erillään kuin korkeintaan töiden vuoksi, ja sitäkin on sattunut harvoin. Yöksi tulemme aina kahdestaan omaan kotiin.

Lahjat – mitä toivot itsellesi, teetkö lahjat itse vai ostatko, mikä on kamalin ja parhain saamasi lahja?

KIRJOJA! Kirjoja kirjoja kirjoja minulle, niin olen onnellinen pieni joulumytty. Tykkään itse hirveästi lahjoa muita, mutta usein homma jää kiinni rahasta. Jos kuitenkin lahjon, niin lahjon vain Jeren sekä meidän molempien perheiden jäsenet. Kavereiden lahjomiset on näin aikuisiällä jäänyt, ja se on ihan okei.

Viime vuosina olen tehnyt paljon lahjoja itse, pääasiassa ruokalahjoja. Esimerkiksi viime vuonna mehustin ja hillosin omenoita viitisenkymmentä kiloa. Tein kolmen sorttista hilloa: kanelilla, inkiväärillä ja vaniljalla maustettuja. Niitä purkkeja sitten riittikin lahjottavaksi ympäriinsä.

Kamalin lahja, hmmm. Saako lahjaa haukkua? No, sanottaisiinko, että teini-ikäisenä mummolta saadut kolme kokoa liian isot puuterin väriset mammasloggit pisti hieman yskittämään. Mutta hei, mummot. ❤

Jouluperinteet

Me sitä ollaan sillä tavalla ketkuloita kolmekymppisiä itsenäisiä ja omaa taloutta pyörittäviä ihmisiä, että parkkeeraamme suvereenisti takamuksemme toisten valmiiksi laittamiin joulupöytiin. Me emme siis ole koskaan viettäneet varsinaisesti omaa joulua omine keskinäisine perinteineen ja joulupöytineen. Tilanne olisi ehkä eri silloin jos meillä olisi lapsia. Mutta koska ei ole, niin ensin saavumme kutsuttuna minun vanhempieni ja sisarusteni kanssa yhteiseen joulupöytään vanhempieni luo ja siitä sitten vyörymme Jeren vanhempien ja sisarusten jouluherkkuja notkuvaan pöytään. Toki autan valmisteluissa etukäteen esimerkiksi valmistamalla jotain yhteiseen pöytään, kuten joulutorttuja, pipareita, joskus leipää tai vaikka salaatteja ja itse pitopaikassa autan pöydän kattamisessa ja siivoamisessa.

Parasta joulussa

Yhdessä olo. RUOKA. Melkeinpä perinteeksi muodostunut ties-millaisten-legorakennelmien väsääminen miehen siskontytön kanssa kun hän  niitä on joululahjaksi saanut. Siinä sitä ollaan kökitty kovalla lattialla ja yhdistelty millin kokoisia legopalasia toisiin millin kokoisiin legopalasiin. Ihan melkein harmittaa kun tyttö alkaa olla jo niin iso, että nämä hommat jäävät varmasti jo piakkoin pois jouluohjelmasta!

 

 

 

 

#15 Ylläripikkujoululahja lukijalle!

Yllätyyyyyys! Ajattelinpa pikkujoululahjoa teitä oi rakkaat lukijani pienen, himppasen erilaisen, arvonnan merkeissä. Erilaisen arvonnasta tekee se, että

en itsekään tiedä mitä tässä ollaan arpomassa!

eikä tämä oikeastaan edes ole arvonta sanan varsinaisessa merkityksessä

En siis voi paljastaa teille mitä ylläripikkujoulupaketista paljastuu, sillä en tiedä sitä vielä itsekään. Ajatuksena kuitenkin on, että pakettiin sujahtaa jotain pientä, kivaa, ehkä sievää tai jännittävää tai muuten vaan kutkuttavaa, joka on osoitettu juuri sinulle.

Tässä kohtaa siis astut sinä mukaan kuvioon! Mikäli haluat tämän yllärilahjan, niin jätä kommenttia. Kommentissa kerro minulle miksi juuri sinun tulisi tämä mikä-se-nyt-ikinä-onkaan saada. Ehdottoman tärkeää on myös kertoa jotain pientä itsestäsi – mistä pidät, mistä et, millainen tyyppi siellä kommentin takana oikein luuraa, voit kertoa myös jotain jouluista itseesi liittyvää. Ihan mitä tahansa! Tämä auttaa minua tsiigailemaan kauppojen hyllyjä juuri sinä mielessäni…

Picture_20181115_192751759

Ai niin ja tämän lisäksihän minä valitsen ihan täysin omavaltaisesti voittajan. Ei umpimähkäistä arvontaa, ei onnettarella näppejään pelissä. Pistä siis parastasi kommenttilootaan, vain sinä voit minut hurmata!

Paketti ei varmasti tule olemaan mikään suuri, mahtava, upea, arvokas ja huimaava enkä lupaa sen ehtivän jouluksi. Mutta toivottavasti se tulee olemaan hauska ja ihana yllätys, hyvän mielen tuoja. Kommentointiaikaa on 18.12. saakka!

#14 Unelmieni joulu

Unelmieni joulu olisi aika pitkälti alla olevan kuvan mukainen. Pehmoinen, paksu, vaakatasossa oleva, pörröinen ja lämmin. Samanaikaisesti nuo sanat ehkä kuvaisivat minun olemustani mikäli saisin viettää juuri sellaisen täydellisen joulun.

Picture_20181122_184308494

Unelmieni jouluun kuuluisi se, että ei tarvitsisi siivota. En minä mitään komeron nurkkia tosin siivoile muutenkaan, en ripustele jouluverhoja enkä kiillota ja puunaa. Mutta ettei tarvitsisi tehdä edes sitä vähää minkä teen, ah se olisi ihanaa. Kun joku kotitonttu vaan hoitaisi sen homman alta pois (ja ottais samalla ne komerotkin)!

Melkein toivoisin, että se sama tonttu myös koristelisi kodin jouluiseksi, mutta en sittenkään. Se on kuitenkin ihan hauskaa puuhaa tehdä itsekin. MUTTA unelmieni jouluun ehkä kuuluisi aito joulukuusi, joka ei karistelisi neulasiaan niin, että niitä löytyy vielä huhtikuussakin ihmepaikoista. Ja että se kestäisi uteliaat kissat. Ja että se olisi täydellisen symmetrisen muotoinen, täydellisen kokoinen ja täydellisen tuoksuinen.

Tänä jouluna tosin koristelukiinnostukseni tuntuu nukkuvan Ruususen unta. Tähän havahtui mieskin ja sattuipa tuo kysäisemään viime viikolla, että enkö minä aio ollenkaan joulua kotiin laittaa. Enpä arvannut, että moinen häntä edes kiinnostelisi, vaikka pitkiä katseita hän onkin luonut joulukuusiin viime aikoina (ja minä puolestani olen sitten luonut pitkiä katseita hammajaisia näkeviin kissoihin). Näinpä jälleen totesin olevani huonoa vaimomatskua, kun eihän meillä vieläkään ole edes mattoja lattioilla saati että keittiössäkään olisi tapahtunut mitään (jouluista) liikehdintää. Hätäpäissäni kuitenkin viskasin edes taljan sohvan nurkkaan.

Ja olenpa myös pistänyt merkille tuolla somemaailmassa, että tyypit tekee aivan mielettömän hienoja jouluasetelmia pahvilaatikoihin. No, tässä on sitten meidän versiomme siitä! Tämän DIY-jouluasetelman ohje on erittäin helppo! Aseta pahvilaatikko haluamaasi paikkaan. Loppu hoituu itsestään. HUOM! Kyseessä on kuitenkin oltava entuudestaan kissatalous. Ethän ota joulukissaa! ☝️

IMG_20181212_200243_545

Unelmien jouluun kuuluisi se, että saisin viettää sen kaikkien läheisteni ja rakkaimpieni kanssa. Niin ettei kenelläkään olisi kiire mihinkään, kaikilla olisi leppoisaa ja kaikki viihtyisivät. Viihtymistä on niin monenlaista – unelmieni jouluun ei kuulu se, että väkipakolla pönöttäisimme ja seurustelisimme. Vaan se, että olisimme yhdessä, vaikka samaan aikaan yksi lukisikin kirjaa, toinen olisi kolmatta kertaa santsikierroksella jääkaapilla, jotkut katsoisivat jouluelokuvaa, jollain punehtuisi posket punaviinistä, joku saunoisi toista tuntia. Ja olisimme kuitenkin kaikki läsnä, paikalla, lausuttujen sanojen ja yhteisen naurun ulottuvilla.

Unelmieni jouluun kuuluisi myös se, että kenenkään ei tarvitsisi stressata ja höösätä jouluruuan laittamisista, emännöinnistä. Ellei siis tietenkin itse siitä suuresti nauti ja niin halua tehdä. Olisi aivan mahtavaa jos voisin simsalabim loihtia meidät kaikki jollekin upealle mökille, jossa olisi valmiina kaikki ja jossa voisimme viettää täyspalveltuina joulunpyhät. Olisi notkuvat ruokapöydät, tarjolla jokaisen lemppareita, niin suolaista kuin makeaa. Olisi takkatuli, upottavia sohvia ja pehmoisia vilttejä, lunta ja pieni kirpsakka pakkanen. Ja olisi joku, joka siivoaisi, laittaisi, huolehtisi kaiken arkisen ja tylsän, niin ettei kenenkään meistä tarvitsisi muuta kuin keskittyä olennaiseen.

Millainen olisi sinun unelmiesi joulu?

 

 

#10 Jouluisia faktoja minusta x 10

Lukuisten blogivuosien aikana on tullut osallistuttua jos vaikka millaiseen haasteeseen ja kerrottua itsestään yhtä sun toista nippelitietoa (kuten esimerkiksi synttäreiden aikaan täräytin paljastaa 34 asiaa minusta!). Näitä kuitenkin on niin hauskaa miettiä sekä lukea muiden vastaavia. Aina sitä vaan keksii itsestään jotain uutta kerrottavaa sekä oppii muista! Niinpä tässä sitä mennään jälleen, tällä kertaa jouluisin paljastuksin

1.  Olen vakaasti päättänyt, että en voi sietää minkään sortin kastikkeissa tai ilman olevia sillejä, vaikka en ole koskaan yhtäkään edes maistanut. Silli näyttää ja haisee niin ellottavalle, että en voisi kuvitellakaan laittavani moista suuhuni (enkä voi ymmärtää, miten joku voi.)

2. Teini-ikäisenä, joskus jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä, vihasin joulua. Tai ainakin näin annoin ymmärtää kaveriporukoissa, koska kai se oli jotenkin coolia. Eräänä jouluna angsteissani muun muassa paketoin joululahjat mustista jätesäkeistä leikkaamiini palasiin ja sidoin paketit kirkkaanpunaisella lahjanauhalla. Olin siis kuitenkin hankkinut muille joululahjoja ja osallistuin muutenkin joulunviettoon, että hirveen loogista ja uskottavaa oli tämä.

3. Parasta jouluyössä on jääkaapin oven raosta syöminen.

4. Lakkasin uskomasta joulupukkiin kun joulupukin sylissä istuessani hoksasin, että jumankekka sillähän on kädessään isäpuolen veljen hanskat! Muistini mukaan ne olivat aivan tavalliset mustat nahkahanskat, joten en ymmärrä kuinka asia oli minulle niin päivänselvä ja tuttu, kuinka ne niin vuorenvarmasti tunnistin. Ehkä tuoksusta tai ehkä lapsen silmin vain kiinnittää huomiota yksityiskohtiin jotenkin ihan eri tavalla. En muista minkä ikäinen olin, mutta uskoakseni en ollut vielä koulussa.

IMG_20181201_205228_796

5. Rakastan jääkylmää rusina-luumukiisseliä. Mutta vain jouluisin, ei tulisi mieleenkään himoita moista muulloin. Jouluna se nyt vaan on kerta kaikkiaan paras mahdollinen jälkkäri mitä kuvitella saattaa.

6. En käy läheskään joka joulu haudoilla, vaikka sinne useampi läheinen onkin jo päätynyt, kuten isäni. Kuitenkin kun palailemme myöhään aattoiltaisin/öisin kotiin pyydän Jereä ajamaan hautuumaan ohi, koska jouluöisin siellä on niin sanoin kuvaamattoman kaunista.

7. En ole lähettänyt tai antanut joulukortteja ehkä noin viiteentoista vuoteen.

8. Viime vuoteen saakka olin myös vakaasti päättänyt, että en pidä lanttu- enkä porkkanalaatikosta. Koskaan maistamatta niitä kumpaakaan, tietenkin. Viime jouluna maistoin lanttulaatikkoa ja menetin sille sydämeni välittömästi. Porkkanalaatikko on kuitenkin vielä mielestäni jotenkin epäilyttävää. Ehkä tänä vuonna annan sillekin mahdollisuuden?

9. En välitä perinteisistä joulun väreistä oman kotini joulukoristelussa, kuten siis punaisesta, vihreästä tai etenkään sinisestä. Ylipäänsä jouluinen koristelu on hyvin vähäistä ja hillittyä, ja useana vuonna väreiksi ovat valikoituneet ne samat ja vanhat kaapeista valmiiksi löytyvät hopea ja violetti. Ylipäänsä meidän joulusisustus on hyvin pitkälti sama kuin talvisisustus muutamia joulun aikaan laitettavia härpäkkeitä lukuunottamatta. Siis koko talvi kodissamme tunnelmoidaan kynttilöillä, valoilla, pörröisillä tyynyillä ja talvisemmilla koristetyynyn päällisillä sekä taljalla.

10. Ostan joka vuosi äidilleni saman joululahjan. Tai siis uusimman kirjan kirjasarjasta, jota hän kerää. Vastaavasti tiedän joka joulu mitä saan äidiltäni lahjaksi. Mutta silti lahjat täytyy aina paketoida ja antaa vasta aattona.

En haastamalla haasta tähän ketään mukaan, mutta tämän saa napata omaan blogiinsa jos niin haluaa! Jos päädyt paljastelemaan itsestäsi jouluisia asioita, niin olisi kuitenkin hauskaa jos ilmiantaisit itsesi kommenteissa! Näin minä ja muutkin päästäisiin lukemaan myös sinun jouluiset faktasi! 🙂 TAI jos sinulla ei ole blogia, mutta kovasti nyt paljasteluttaa, niin kommenttikenttä on vapaa! 😀

#9 Munankuorimosaiikki [kirja-arvonta!]

Pöpelikön joulukalenterin luukun yhdeksän takaa paljastuu ihanan ihana munankuorimosaiikki-kirja arvottavaksi lukijoiden kesken!

dsc_0023

Kirjoitin keväällä vuonna 2017: ”Vaikka kirja onkin ollut minulla tosiaan jo vuoden-pari, niin olen saanut aikaiseksi näperrettyä vasta yhden ruukun. Huraa.” No, nyt edetään joulukuuta 2018 eikä tuotteliaisuus ole tuosta edistynyt! Oikeasti kyseessä on aivan superihastuttava kirja ja eipä montaa sivua tarvitse selailla kun inspiraatiota alkaa pukata. Valitettavasti tässä osoitteessa inspiraatio kädentaitoja vaativissa tehtävissä hyvin harvoin etenee käytännön tasolle saakka, vaikka kovasti haluaisinkin olla sellainen supermartta ja tee-se-itse-nainen.

dsc_0025

Niinpä ajattelin, että laitetaas tämä ihanuus kiertoon vaikkapa blogiarvonnan kautta! Kyseessä ei siis ole uuden uusi kirja, vaan se on majaillut minun kirjahyllyssäni, pari kertaa sitä on lehteilty ja kerran tosiaan yhtä ohjetta hyödynnetty. Minun mielestäni kirja kuitenkin on aivan uutta vastaavassa kunnossa – tai jopa paremmassa, sillä minun hyllyssäni sitä ei ole rähmäkäpälöineet kuin vaan yhdet kädet! Aivan mainiosti minun mielestäni soveltuu siis vaikka joululahjaksi jos ei itselle ole tarvetta.

dsc_0026

Suosittelen tätä ehdottomasti kyllä kaikille, jotka näpertelystä tykkää! Kirjasta löytyy nopeista, helpoista ja yksinkertaisista ohjeista vaativiin ja haastaviin ohjeisiin. Tosi tosi plussaa se, että tarvittavat materiaalit ovat edullisia (tai jopa ilmaisia, niin kuin minäkin ensimmäiseen työhöni kierrätin vanhan saviruukun ja remontista jäänen liisterin!) ja helppo hankkia.

Kirjassa munankuorimosaiikilla on päällystetty rasioita ja purkkeja, kulhoja ja tarjottimia, lampun- ja kynttilänjalkoja, koruja, avaimenperiä, peilin- ja taulujen kehyksiä jopa huonekaluja. Munankuoria sommitellen voi tehdä myös tauluja ja kortteja. Luulenpa, että vain mielikuvitus on rajana! 🙂

dsc_0024

Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen tai Pöpelikön Facebook-sivuille tämän nimenomaisen postauksen kommenttiosioon! Voit myös tuplata arpaonnesi kommentoimalla molempiin.

Osallistumisaikaa 13.12. saakka.  Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti vkon 50 aikana, joten MUISTATHAN JÄTTÄÄ MYÖS YHTEYSTIETOSI!