Hei täällä ollaan!

Blogi ja minä vetäydyttiin lomalle joulunpyhien jälkeen enemmän tai vähemmän tarkoituksella, mutta hei täällä ollaan taas! Ette te minusta eroon pääse. Painuin lomalle ihan fyysisestikin etelän lämpöön ja palmupuiden katveeseen, mutta siitäpä tulossa yhteenvetopostausta myöhemmin. Kunhan jaksan istahtaa kunnolla koneen ääreen ja käydä läpi kameran muistikortille tallentuneet hetket ja muistot.

img_20190101_164727_154

Näin vuoden vaihteessa on yleensä tapana tehdä tilinpäätöstä menneestä vuodesta sekä pohtia tulevaa. Asettaa ehkä tavoitteita, tehdä lupauksia tai esittää toiveita siitä mitä tulevalta vuodelta haluaisi. Minä en tee tällä kertaa mitään näistä. Itse asiassa en ole vielä edes oikein sisäistänyt sitä, että vuosi on vaihtunut ja kipitellyt jo eteenpäinkin muutaman päivän.

Olen ollut jotenkin pihalla nyt kaikesta, pakka on aivan levällään. Minulla ei ole ollut energiaa kuroa mennyttä yhteen saati haahuilla tulevasta, kun tuntuu, että en ole edes varma siitä mikä päivä tänään on. Elämä on ollut viime viikkoina niin täynnä kaikkea, että onnistuin jotenkin hukkaamaan siinä sivussa maan jalkojeni alta pään huidellessa pilvissä. Elämäni on siis ollut aivan huikaisevan i h a n a a ja kaikki hektisyys on liittynyt mitä mahtavimpiin tapahtumiin ja menoihin, mutta suoraan sanottuna juuri nyt kaipaisi lomaa lomasta, arkea juhlan jälkeen.

Toisaalta, arki kyllä astuikin kuvaan aikamoisella rytinällä kun joulutohinoiden, megasynttäribileiden ja viikon auringon palvonnan jälkeen tupsahdettiin puolimetriseen hankeen yli kahdenkymmenen asteen pakkaseen siivoamaan koiran oksennusta ja neljätoista tuntiseen työvuoroon. Että sikäli…

Ehkä voisin siis kuitenkin yhden toiveen esittää tälle vuodelle:

Toivon tasapainoa.

Kaivoin joululahjaksi saamani muistikirjan sekä läjän kyniä esiin. Kirjoitan tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu… Tammikuuhun piirtyy päivämääriä, muistettavia asioita, hoidettavia töitä. Pikkuhiljaa saan joka suuntaan lepattavat ajatukset kiinni, kovan ja tasaisen maan tuntua jalkapohjiin, tunteen siitä, että hei kaikki järjestyy kyllä.

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

#24 Hyvää joulua!

48407789_268509813796300_9189254813815144448_n

received_306186106679661

”He kantoivat kuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. He koristivat sen näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksalle. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä. Kun kuusi oli valmis, kulki hemulintäti jälleen ohitse.
– Katso meidän kuustamme, Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia.”

(Tove Jansson, Näkymätön lapsi)

Ihanaa, rauhaisaa joulua kaikille! ❤

#22 Lapsuuteni joulut

Voihan kääk ja iik! Kävin tässä eräänä päivänä kotikotona penkomassa valokuva-albumeita ja apua mitä aarteita sieltä löytyikään. Kuvia minun lapsuuteni joulusta, tai nimenomaan minusta, ei läjäpäikseen ollut, mutta muutamia lapsuus- ja nuoruuskuvia jouluilta haluan jakaa täällä blogissa. Kuvien vähyys todennäköisesti johtuu siitä, että opin jo varhaisessa vaiheessa inhoamaan sekä pakoilemaan kameraa, haha. Lisäksi toki tuohon maailman aikaan ei ollut älypuhelimia valmiina napsaisemaan kuvia joka hiivatin hetkestä tai edes kameroita löytynyt joka torpasta.

Vanhimmissa löytyneissä kuvissa minä olen noin 4-5-vuotias pellavapäinen tirppa. Nämä ovat ehdottomasti mun lemppareita! Siis kattokaa nyt mikä crazy catlady olen ollutkaan jo since 1984! Nämä kuvat on otettu minun mummolassani maalla ja kuviin minun lisäkseni ovat päässeet edustamaan serkkuni, äitini sekä silloinen isäpuoleni. JA TIETYSTI KISSAT!

Joulu88_Pia4v

Jouluna_88_Pia4v

”Minun kissa! MINUN!!”

Pia_4v

Näissä seuraavissakin kuvissa olen suunnilleen jotain 5 vee, mutta osasin jo hieman käyttäytyä. Oli meillä kyllä kissa tuohonkin aikaan… Kuvat on otettu silloisessa kodissamme, johon itse asiassa muutin uudestaan asumaan yksin ollessani parikymppinen ja jossa ehdimme myös vähän aikaa asua Jeren kanssa yhdessä! Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Joulupukki oli ihan huisin jännittävä. Kirjoitin aiemmin paljastelupostauksessa, että ”Lakkasin uskomasta joulupukkiin kun joulupukin sylissä istuessani hoksasin, että jumankekka sillähän on kädessään isäpuolen veljen hanskat! Muistini mukaan ne olivat aivan tavalliset mustat nahkahanskat, joten en ymmärrä kuinka asia oli minulle niin päivänselvä ja tuttu, kuinka ne niin vuorenvarmasti tunnistin. Ehkä tuoksusta tai ehkä lapsen silmin vain kiinnittää huomiota yksityiskohtiin jotenkin ihan eri tavalla. En muista minkä ikäinen olin, mutta uskoakseni en ollut vielä koulussa.”  Kuvasta päätellen vielä 5-vuotiaana uskoin Joulupukkiin kuitenkin ihan täpönä!

Pia5v ja äiti

Pia_5v

Näissä seuraavissa kuvissa olenkin jo 10-vuotias. Joulupukkiin en siis enää varmastikaan uskonut, mutta muistelisin ainakin, että pikkuveljien takia Pukki olisi käynyt meillä ihan joka ikinen vuosi. Näistäkin kuvista tulee kyllä hurjan hyvälle mielelle. Milloin tuosta reppuselässäni keikkuvasta pikkupojasta tuli vajaa kolmekymppinen kahden lapsen isä?!

Pia_10v

Jouluna_94

Viimeisimmissä kuvissa, joita tässä jakoon laitan, olenkin jo esiteini. Olen siis näissä jotain 11-13-vuotias. Tässä vaiheessa sisaruskatraamme olikin jo täydentynyt kahdella kaksoispojanpallerolla. Niistäkin on kasvanut jo aikamiehiä! Käsittämätöntä, kun itse ei kuitenkaan ole vanhentunut eikä ryppyyntynyt päivääkään…

Joulu_96

”Joulu on vakava asia. Ja elämä. Ja kaikki, vittu, iha sama.” T. Pia 13v

Joulu_97

Näitä kuvia katsellessa on kyllä pakko myös hieman hihitellä kaikelle muullekin, mitä kuvista välittyy. Siis kasarin ja ysärin hiusmuotia, sisustusratkaisuja, silmälaseja ja vaatetuksia…oh no. 😀

Ihanaa viikonloppua ja ihan kohta kohta kooooohta saapuvaa jouluaattoa kaikille! Ottakaahan paljon kuvia, joita voi sitten muutaman vuosikymmenen päästä kauhunsekaisella riemulla pläräillä ja muistella… 😀

#21 Kiitollisuudesta (Tuoksuöljysekoitus+tuoksukivi ARVONTA)

Vuoden kiiruhtaessa hirmuista haipakkaa kohti loppuaan on hyvä katsastella aikaa hieman taaksepäin ja miettiä, että no mikä meni hyvin ja mistä olen kiitollinen.

Olen kiitollinen opiskelusta. Siitä, että sain olla opintovapaalla ja keskittyä vain opiskeluun. Siitä, että sain sosiaalityön aineopinnot kunnialla päätökseen ja kandidaatin tutkielmani erinomaisella arvosanalla. Siitä, että olen selättänyt pelkäämäni kieliopinnot (vielä ruotsia lukuunottamatta) ja siitä, että löysin sosiologian opinnoista jotain todella mieltä kutkuttavaa. Ja siitä, että pääsin sisään kirjoittamisen perusopintoihin, jotka aloitan ensi vuonna.

Olen kiitollinen töistä. Siitä, että minulla oli paikka mihin palata opintovapaan jälkeen. Siitä, että töissä kuunnellaan ja huomioidaan työntekijän omia tarpeita ja ominaisuuksia ja näin ollen olen saanut tehdä paljon ilta- ja yövuoroja. Olen kiitollinen palkkapäivistä.

Olen kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä. Siitä, että he ovat aina valmiina paikalla, vaikka emme tiiviisti yhteyttä pitäisikään. Siitä, että he ovat valmiita heittäytymään ja olemaan mukana esimerkiksi mahtavissa teemajuhlissa ja siitä, että he ovat apuna ja tukena eri asioissa sitä erikseen pyytämättäkin.

Olen kiitollinen Jerestä. Tästä voisin kirjoittaa varmasti hyyyyvin pitkän liirumlaarumin, mutta mennään nyt lyhyesti näin. 😀 Juuri nyt olen erityisen kiitollinen siitä, että Jere on seikkailunhaluinen ja helposti kaikkeen syttyvä – esimerkiksi äkkilähtö matkajokerina Kanarialle on jo aivan nurkan takana.

Olen kiitollinen terveydestäni! Tämä oli nyt aivan pakko tähän erikseen mainita, koska hoksasin, että sitä asiaa ei juurikaan tule ajateltua kuin vasta sitten kun jotain on pielessä. Olen perusterve tyyppi ja siitä jos mistä on syytä olla kiitollinen.

Mistä sinä olet kiitollinen?

Picture_20181220_150631946

No niin. Ja tästä kaikesta kiitollisuudesta päästään siihen, että näin blogin joulukalenterin ollessa loppusuorallaan haluan vielä muistaa teitä lukijoita ARVONNALLA. Mikäpä tähän teemaan paremmin sopisikaan kuin ihastuttava Kiitos-setti. Setti sisältää Danke-tuoksusekoituksen sekä minikokoisen neliapila-tuoksukiven.

Tuoksusekoitus tuo kotiin ”hedelmällisellä ja makealla appelsiiniöljyn sekä ruusugeraniumin kukkaisella tuoksullaan lämpöisen tunnelman”.  Kuvissa on minun omat kappaleeni tätä settiä (arvontaan totta kai lähdössä avaamaton setti lahjapussukassaan) ja ah! Tuoksu on aivan ihastuttavan raikas ja pehmoinen.

Lisäksi itselleni tuoksukivet ovat aivan uusi tuttavuus, joita nyt tällä kokemuksella voin todellakin suositella. Tähän saakka olen tuprutellut diffuuserilla huoneilmaan tuoksuja, joka siis sekin on kiva, mutta viime aikoina olen kaivannut jotenkin hienovaraisempaa ja miedommin nenä- ja mielihermoja kutkuttelevaa. Tuoksukivi on ollut minulla olohuoneen sohvapöydällä ja 1-2 tippaa öljyä on ollut juuri hyvä ja riittävä määrä omiin fiilistelytarpeisiin.

Picture_20181220_150709066

Tämän setin arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen tai Pöpelikön Facebook-sivuilla tämän nimenomaisen postauksen kommenttiosioon. Voit myös tuplata arpaonnesi kommentoimalla molempiin! Osallistumisaikaa 25.12. saakka! Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti vkon 52 aikana, joten muistathan jättää yhteystietosi. Paketti voittajalle lähtee kuitenkin vasta alkuvuodesta, sillä olen itse uuden vuoden vaihteen mualimalla.

PS. Jos tällaiset tuoksuhommelit, yrttihommelit, luonnonjutskat ja muut ihanat hommelit kiinnostelee enemmänkin, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Jennan blogiin osoitteessa tuulenpolku.com

 

#19 Bujoiluun hurahtanut

Bujo, eli bullet journal, lienee kaikille enemmän tai vähemmän tuttu juttu. Jos ei itse ole hurahtanut bujoiluun, niin varmasti siihen on jossain vaiheessa törmännyt kuitenkin. Itsellänihän, näin niin kuin suuuuuurena listarakastajana, bujoilua on nyt takana kaksi vuotta. En ole kovinkaan kätevä käsistäni tai muutenkaan mikään askarteluvelho, mutta se ei ole minua estänyt pitämästä hauskaa bujon kanssa.

Lyhykäisyydessään bujohan siis pitää sisällään päiväkohtaisen, viikkokohtaisen, kuukausikohtaisen ja vuosikohtaisen kalenterin. Kalenteroinnin lisäksi bujoa käytetään muistikirjana kaikenlaiselle sälälle mitä nyt kenelläkin elämässä on meneillään. Ideana siis on, että lukuisten muistikirjojen ja läjäpäikseen lisääntyvien muistilappujen sijaan ihan kaikki olisi yksien kansien välissä. Kuinka kukin bujoaan koristelee ja askartelee tai on koristelematta ja askartelematta on ihan jokaisen oman maun ja kiinnostuksen mukaista.

Picture_20181212_222038077

Ensimmäisenä bujoiluvuotena tein säntillisesti kaiken ”ohjeiden” mukaan. Oli sisällysluetteloa ja muuta sälää. Tein sivut koko vuodelle, joihin kirjasin ylös jo etukäteen tietoon tulleita tulevia menoja ja tapahtumia. Niiden pohjalta tein joka kuukausi oman kolme sivuisen osion: kansilehti kuukaudelle, päivämääräsivu johon kirjasin kyseisen kuukauden menot sekä kyseisen kuukauden to do -listan. Näiden kuukausisivujen pohjalta puolestaan rakensin myös viikkosivut, joihin nostin päiväkohtaiset menot ylös. Sekavaa enough? 😀 No, tsekatkaa koko humpan juoni vaikka täältä!

Picture_20181212_222319105

Toisena bujoiluvuotena, eli siis tänä vuonna, löysin oman tapani toimia. Esimerkiksi sisällysluetteloa en ole täyttänyt enkä käyttänyt enää ollenkaan, sillä se on itselleni aivan täydellisen turha. Elämäni ei kuitenkaan ole niin hetkistä ja kirjaamisrikasta ettenkö muistaisi ainakin suunnilleen missä mikäkin asia kirjan sivuilla sijaitsee. Yksien kansien välissä -sääntöä rikkoen hankin myös rinnalle ihan tavallisen kalenterin. En siis tee enää bujoon päivä- ja viikkosivuja, vaan merkitsen muistettavat asiat kuukausittain tavalliseen kalenteriin. MUTTA tämä merkitseminen tapahtuu kuitenkin bujoa hyödyntäen ja sinne askarreltujen vuosi- ja kuukausinäkymien ja kirjausten kautta.

Erityisen rakkaaksi ja toimivaksi itselleni bujossa ovat osoittautuneet nimenomaan nämä vuosi- ja kuukausisivut. Esimerkiksi opiskeluasioita on usein tiennyt jo kuuuuuukausikaupalla ennen kuin ne varsinaisesti ovat ajankohtaisia (esimerkiksi kurssi-ilmoittautumiset ja deadlinet), joten niitä on ollut kätevää kirjailla muistiin. Kuukausisivut to do -listoineen ovat hellineet sisäistä neitsyttäni ja ovat myös oivallisesti ruoskineet minua eteenpäin oikeasti tekemäänkin niitä listattuja asioita.

Picture_20181212_222133376

Muistikirjana bujo on ollut myös oiva. Olen kirjannut sinne blogipostausideoita, ruokareseptejä, kirjalistauksia, Jeren synttäribileiden järjestämiseen liittyviä asioita, lomamatkojen suunnittelua, tämän joulukalenterin ideointia ja niin edelleen. Muistikirjan avulla olen myös pysynyt todella hyvin kärryillä siinä missä olen opiskeluissani menossa ja mitä täytyy tehdä seuraavaksi. Tällaisen listauksen ja taulukoinnin ansiosta olen pysynyt aikataulussa, suorittanut juuri ne kurssit mitkä pitääkin ja välttynyt esimerkiksi kurssien päällekkäisyyksiltä ja muilta ongelmilta, joita eteen olisi saattanut tulla. Aivan täydellistä siis!

Picture_20181212_222214056

Lienee siis sanomattakin selvää, että bujoilu jatkuu ahkerasti myös vuonna 2019. Uusi täytettävä kirjakin jo löytyi, mutta sain sen hyppysiini vain kuvausten ajaksi. Se nimittäin tulee olemaan joululahja äidiltäni, ja totta kai se täytyy paketoida ensin ja saan sen vasta aattona! 😀 Uusi kalenteri on vielä hankkimatta. Se onkin yksin minun ihan lemppariasioita elämässä – tyhjät sivut, jotka vaan odottavat elämää täyttämään ne.

Oletko sinä hurahtanut bujoiluun?

#18 Uudeksi vuodeksi Kanarialle

Saatiin töissä niin sanotut ”joululistat” kätösiimme reilu viikko sitten. Joululistalla on aina extravapaita ja koska teen vielä siihen päälle 80%-työaikaa näyttää lista varsin kutkuttavan kepeältä. Kaiken lisäksi listantekijä on tyrkännyt minulle vapaapäivät ruhtinaallisesti putkeen – niinpä siellä komeilee viikon vapaa heti joulun pyhien jälkeen ja jatkuen ensi vuoden puolelle!

Kummasti rupesi kutittamaan jotain äkkilähtöhermoa palmupuiden katveeseen se. Vähän tsekkailin siinä sitten tarjontaa ja hitsinpimpula Gran Canarialle oli juuri sillon mahdollisuudet päästä. Tai oikeastaan ainoat mahdollisuudet juuri kyseisenä ajankohtana kun lämpöä halajaa luut ja mieli. Ja tämänkin matkan hotskuvaihtoehto on sellanen jokeripokeripox eli ei edes tiedä missä majoittuu ennen kuin kohteessa.

Mullehan majotuksessa on aina ollut ihan supertärkeetä a) oma vessa ja suihku ja b) aamupala. Joku jokerivaihtoehto vähän siis nostaa hilsettä pintaan. Ja siis GRAN hiton CANARIA. On ehkä yhtä paljon itteesä kiinnostava matkakohde kuin Teneriffa taikka Turkin Alanya. Samalle listalle voin lykätä myös esimerkiksi Rodoksen, Kyproksen ja mitä näitä nyt on.

En siis halua kuulostaa ylimieliseltä tai jotenkin muka fiiniltä, mutta en voi sille mitään, että ajatuksena kyseiset kohteet nostaa kaikkea kakkaa pintaan. Mielikuvat siis väkisin kääntyy jonnekin ysäriin. Antennipipoihin, vyölaukkuihin, seuramatkoihin, auringossa nahkansa polttaneisiin känniörveltäjiin. Tunnistan kyllä asennevamman ja ennakkoluulot itsessäni.

20181215_125015

Mut eiii auttanut kuulkaa kutinaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama mikä paikka, kuhan siellä olisi aurinko ja lämmin ja jonkunlainen tyyny mihin päänsä painaa yöksi ja en oo helkkari soikoon päässyt reissuun nyt yli kahteen(ko?) vuoteen. Niinpä HUPSISTAKEIKKAA, pienehkön väsytystaistelun jälkeen, klikattiin Jeren kanssa ”vahvista varaus”-namiskaa ja niinpä sitä ollaan hyvin äkkilähtömäisesti viikon päästä jo jossain ihan muualla kuin pimeässä, lumisessa ja kylmässä.

Ollaan jo jonkin verran katseltu miltäs tämä saaripahanen näyttää ja mitä sillä on tarjota. Uskoisin, että ennakkoluuloistani huolimatta saadaan aikaiseksi tosi hyvä lomareissu! Niin kuin aina ennenkin, myös tällä reissulla, vuokrataan auto koko viikoksi alle. Tarkoituksena on koluta joka soppi ja kolkka, mitä nyt vaan ehditään! Toivokaamme myös, että tämä jokerimajoitus osoittautuu kivaksi. Ei me hotellissa todennäköisesti vietetä aikaa juuri enempää kuin mitä yöunet vaativat, mutta olishan se kiva, että se olisi siisti eikä myöskään sijaitsisi missään aivan hevonkuusessa palveluiden ulottumattomissa.

Lopetan siis joulunpyhien jälkeen yövuoroni aamulla kello seitsämän ja olemme kohteessa samana iltana puoli yhdeltätoista – melko huisia! Vietämme uuden vuoden Gran Canarialla ja pohdiskelin Facebookin puolella, että miltähän se sellainen mahtanee näyttää. Ystäväni, joka viettää talvet Espanjassa, osasi kertoa, että uuden vuoden aattona tulee pukeutua punaisiin alusvaatteisiin, sillä se tietää hyvää onnea koko tulevalle vuodelle. Lisäksi kellon lyödessä keskiyöllä kahtatoista on syötävä jokaisella kellon lyömällä viinirypäle – tämä tietää hyvää viinivuotta. Pyrinpä siis nämä asiat toteuttamaan. Kyllä minulle ensi vuonna kelpaisi niin onni kuin myös viini.

 

#17 Hauska pieni joulukysely

Joulukuu on jo pitkällä ja aatto kolkuttelee jo ihan pian ovella, mutta jos ei vielä ajatukset aivan ole saaneet joulusta kiinni, niin viritellään niitä nyt oikealle taajuudelle ja tunnelmaan! Kyselyn voi napata tästä itselleen ken niin haluaa! 🙂

Joulumusiikki – ne parhaimmat ja karmeimmat

Tiptaptipetipetit eivät oikein iske. Enkä oikein ole lämmennyt englannin kielisinkään joulurallatuksiin, joskin eipä niitä juuri ole tullut kuunneltukaan. Melko vähän ylipäänsä tulee joulumusiikkia kuunneltua, kuten nyt muutenkaan meidän torpassa harvoin musiikki raikaa. Useimmiten tulee ehkä kuitenkin käännyttyä raskasta joulua -jengin puoleen. Joululauluista puolestaan tulkoon joulu ja varpunen jouluaamuna ovat satavarmat herkistäjät.

Jouluelokuva

The Grinch! 😀 Ja hitsinvitsiläinen, Joulupukin noitarumpu pitäisi kyllä katsoa pitkästä pitkästä aikaa! Yksin kotona -pläjäykset, siis ne ensimmäiset kaksi, ovat kyllä myös aika nostalgista kamaa.

Jouluherkku ja -inhokki

Suklaista geisha on kyllä ehdoton ykkönen, samoin Fazerin vadelmajugurtti täytteiset suklaat on i h a n i a. Minä olen kuitenkin enemmän suolaisen kuin makean perään, joten (suola)keksit, juustolajitelma ja viinirypäleet tekevät tämän tytön onnelliseksi.

Inhokkeina perinteiset joulukonvehdit, marmeladit sekä marmeladeilla ja muilla lilleteillä täytetyt suklaat.

Jouluaterialla pitää olla – ja mitä taas ei todellakaan!

Pidän just siitä perinteisestä joulupöydästä. Karjalanpaisti, kinkku, lohi eri muodoissaan, kotitekoinen sienisalaatti, rosolli,  lanttulaatikko, karjalanpiirakat ja munavoi. Yksinkertaisia, perinteisiä makuja.

Sillit saisi mun puolesta jäädä uiskentelemaan sinne missä sillit nyt sattuukaan uiskentelemaan. Hämmästystä kummastusta herättää myös ajatus makaronilaatikosta tai maksalaatikosta joulupöydässä, joskaan näillä huudeilla en ole sellaiseen perinteeseen koskaan törmännytkään.

Joulukoristeet, jotka kotiin kuuluu

Haluaisin aidon kuusen ja parina vuonna se on meillä olohuoneen nurkassa kököttänytkin. Nyt kuitenkin kun eläimiä on neljän kissan ja yhden aivottoman saksalaisen verran voi olla, että järkisyistä jätän kuusen hankkimatta. Mutta siis, kuusi kyllä kuuluu jouluun!

Kuusen lisäksi tärkeitä on erilaiset valot siellä sun täällä – tosin keittiön ikkunalle laitettavaa kynttelikköä lukuunottamatta ne ovat meillä joka tapauksessa kausivaloina ympäri vuoden. 😀

Sen suuremmin en hiplettimistä sun muusta joulukrääsästä välitä.

46499195_899624710427049_2862377123308371968_n

Joulunviettopaikka ja mikä on seurasta parhain

Vietämme joulua vierailemalla meidän molempien kotikodeissa. Useimmiten se menee niin, että päivällä käymme minun kotikodissa ja illaksi siirrymme anoppilaan. On hauskaa, että tämän koko kymmenen vuoden aikana aikataulujärjestelyt ovat sujuneet kitkatta! Eikä meidän ole tarvinnut viettää joulua erillään kuin korkeintaan töiden vuoksi, ja sitäkin on sattunut harvoin. Yöksi tulemme aina kahdestaan omaan kotiin.

Lahjat – mitä toivot itsellesi, teetkö lahjat itse vai ostatko, mikä on kamalin ja parhain saamasi lahja?

KIRJOJA! Kirjoja kirjoja kirjoja minulle, niin olen onnellinen pieni joulumytty. Tykkään itse hirveästi lahjoa muita, mutta usein homma jää kiinni rahasta. Jos kuitenkin lahjon, niin lahjon vain Jeren sekä meidän molempien perheiden jäsenet. Kavereiden lahjomiset on näin aikuisiällä jäänyt, ja se on ihan okei.

Viime vuosina olen tehnyt paljon lahjoja itse, pääasiassa ruokalahjoja. Esimerkiksi viime vuonna mehustin ja hillosin omenoita viitisenkymmentä kiloa. Tein kolmen sorttista hilloa: kanelilla, inkiväärillä ja vaniljalla maustettuja. Niitä purkkeja sitten riittikin lahjottavaksi ympäriinsä.

Kamalin lahja, hmmm. Saako lahjaa haukkua? No, sanottaisiinko, että teini-ikäisenä mummolta saadut kolme kokoa liian isot puuterin väriset mammasloggit pisti hieman yskittämään. Mutta hei, mummot. ❤

Jouluperinteet

Me sitä ollaan sillä tavalla ketkuloita kolmekymppisiä itsenäisiä ja omaa taloutta pyörittäviä ihmisiä, että parkkeeraamme suvereenisti takamuksemme toisten valmiiksi laittamiin joulupöytiin. Me emme siis ole koskaan viettäneet varsinaisesti omaa joulua omine keskinäisine perinteineen ja joulupöytineen. Tilanne olisi ehkä eri silloin jos meillä olisi lapsia. Mutta koska ei ole, niin ensin saavumme kutsuttuna minun vanhempieni ja sisarusteni kanssa yhteiseen joulupöytään vanhempieni luo ja siitä sitten vyörymme Jeren vanhempien ja sisarusten jouluherkkuja notkuvaan pöytään. Toki autan valmisteluissa etukäteen esimerkiksi valmistamalla jotain yhteiseen pöytään, kuten joulutorttuja, pipareita, joskus leipää tai vaikka salaatteja ja itse pitopaikassa autan pöydän kattamisessa ja siivoamisessa.

Parasta joulussa

Yhdessä olo. RUOKA. Melkeinpä perinteeksi muodostunut ties-millaisten-legorakennelmien väsääminen miehen siskontytön kanssa kun hän  niitä on joululahjaksi saanut. Siinä sitä ollaan kökitty kovalla lattialla ja yhdistelty millin kokoisia legopalasia toisiin millin kokoisiin legopalasiin. Ihan melkein harmittaa kun tyttö alkaa olla jo niin iso, että nämä hommat jäävät varmasti jo piakkoin pois jouluohjelmasta!