Kanoja ja kahvia

Istun yhdeltätoista ulkona juomassa aamukahvia ja katselemassa kanoja. Ulkona! Lämpimässä auringonpaisteessa! Päälläni on joka suuntaan lököttävät sydänkuvioiset pyjamahousut ja viininpunainen neuletakinkauhtana. En jaksa edes muistaa neuletakin ikää. Mutta siksi se onkin niin ihana, juuri oikeanlaiseksi pehmentynyt, kulahtanut ja lörpsähtänyt. Ja tässä minä tarkenen mainiosti juomassa aamukahviani ja katselemassa kanoja.

Picture_20180510_105955551

Picture_20180510_112340239

Kanankatselupenkki on yksi lempparipaikoistani pihassamme. Etenkin sitten kun ylös katoksi kaartuvat koivu ja pihlaja saavat kesäasun ylleen ja syksyllä, kun pään yllä roikkuu muhkeat pihlajanmarjatertut ja jaloissa rahisee värikkäät elämänsä antaneet lehdet. Mutta kyllä keväälläkin. Heti kun se sulaa ja kuivuu talven alta parkkeeraa peffa penkkiin ja katse kiinnittyy tosi-teeveeseen.

Picture_20180510_105920425

Picture_20180510_112312901

Kanoilla on jo täysi tohina päällä, minulla ei. Haen toisen mukillisen kahvia, ensimmäisestä mukillisesta puolet ehtii jäähtyä haaveillessa. Minulla on käsissäni neljä päivää vapaata. Neljä aamua ilman herätyskelloa, neljä mahdollisuutta istuskella aamukahvilla niin kauan, että se muuttuu päiväkahviksi. Näinä päivinä ehkä tartun haravaan, ehkä koulukirjoihin. Ehkä teen kaikkea ja ehkä en yhtään mitään.

PUPSEJA!

Tänään menin harjoitteluun aamulla ihan normaalisti, mutta sielläpä ei minulle mitään oman oppimisen kannalta järjellistä tekemistä ollutkaan, joten kaksi tuntia myöhemmin yhteistuumin ohjaajan kanssa todettiin, että mäne kottiin.

Eipä se mitään, sillä minäpä en mennytkään kotiin, vaan asustelen seuraavat pari päivää koiranhoitotätsänä sukulaispariskunnan luona heidän ollessa reissun päällä. Täällä asuu Maailman Paras Perhoskoira Martta, kooikerhondje Anilla ja…

ANILLAN KAKSI IHAN SUPERDYPERHYPER ÄLLÖTTÄVÄÄ PUPSIA!

31234946_1042877342525926_1450420886189534005_n

Lyhyen harkkapäivän vahinko otetaan kyllä takaisin huomenna ja ylihuomenna kun edessä on kahdentoista ja kymmenen tunnin työpäivät. Samoin juuri tämä viikko on erään toisen kurssin kohdalla intensiiviviikko eli joka päivä on luettavana esseitä 30-50 sivua ja niistä täytyy käydä aktiivista, reaaliaikaista keskustelua verkossa. Joka. Ikinen. Päivä. Että sinällään tällainen pätkäpäivä oli jees.

Paitsi että täällä on pupseja. PUPSEJA! Kaksi viisi viikkoista söpöliiniä. Ihan siis ensinnäkin olen kadottanut normaalin puhekykyni ja suustani tulee ulos vauvakieltä. Sen lisäksi tänään ollaan sylitelty, silitelty, ruokailtu ja tallottu ruoka-astiassa (tuitui mitkä ihanan tassut niiiii on nii töps töps tassuseet vuiiii) tassuilla, leikitty ja tuijoteltu unessa tuhisevaa vauvakoiran nenää. Isompia on myös silitelty, lahjottu juustolla, höpötelty ja kohta lähdetään päivälenkille.

Nii et opiskeltu kans?

Ei niin mainittavasti.

 

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö: lääkitys

Taas mennään! Edellisessä operaatio-postauksessa jäimme siihen, että liottelimme ja rapsuttelimme kukkopojan jalat viidennen kerran. Tämän jälkeen jalat ovat näyttäneet todella hyviltä (etenkin alkutilanteeseen nähden) emmekä siis liotushoitoja jatkaneet. Tämän kuluneen kahden viikon aikana olemme käsitelleet kaikkien jalat kalkkijalkavoiteella kahteen kertaan.

29341704_1026405817506412_928596487_n

Käyttämämme lääkeaine on siis ivermektiiniä, myydään esimerkiksi kauppanimellä Ivomec. Saimme lääkkeen lopultakin viime viikolla käsiimme ja eilen aloitimme lääkityshoidon. Lääkettä ei siis eläinlääkäreillä ole valmiina varastoissaan ja me odottelimme toimitusta kaksi viikkoa. Lukemani perusteella aikamoisen tujusta lääkkeestä on kyse!

Ivomecin kohdalla ei tutkimustietoa tai muuta, miten sanoisin, virallista (?) tietoa kanojen hoitoon ja varoaikoihin tahdo löytyä. Tuoteselosteessa itsessäänkin on mainittu vain naudat, siat ja porot. Eläinlääkäritkään eivät pääasiassa tunnu olevan kovinkaan perillä kanojen hoidosta ja lääkityksestä ja veikkaanpa, että jotain tehiksiä tuskin lääkitäänkään. Meidänkin tapauksessa ell luotti täysin meidän asiantuntemukseemme eikä esimerkiksi ole nähnyt kukkopojan jalkoja kertaakaan. Lisäksi olen lukenut, että joissain tapauksessa ell sekoittaa valmiin seoksen käytettäväksi loishäätöön, me saatiin ehtaa tavaraa koko purkki.

29547390_1026405767506417_1836263307_n

Mitään täydellistä, satavarmaa ja asiantuntevaa lääkitysopastusta en siis minäkään osaa antaa, vaan nojaan tietoon mitä olen saanut lukuisista siipikarjan harrastajien keskusteluista sekä blogeista. Näiden ohjeistusten mukaan Ivomec siis sekoitetaan esimerkiksi vaseliiniin, parafiiniöljyyn tai muuhun voiteeseen/öljyyn (laimennus 1:10). Me sekoitimme lääkeliuoksen kalkkijalkavoiteeseen, jota olemme muutenkin käyttäneet tässä kuluneiden viikkojen aikana. Seos on käytettävä heti ja se siis käytetään ulkoisesti, hierotaan jalkoihin.

29547636_1026405774173083_267746629_n

Munien syönnin varoajasta ei siis myöskään tahdo löytyä mitään tutkittua tietoa. Suurin osa lukemastani kuitenkin viittaa kuukauteen. Sitä en ole vielä osannut päättää, että uskallamme syöttää munat kuitenkin koiralle, vai nakkaammeko menemään. Onni onnettomuudessa on, että silkkikanan munat erottaa muiden munista helposti, koska ne ovat niin mallia mini!

No, joka tapauksessa, eilen illalla pääsimme siis lopultakin aloittamaan varsinaisen lääkityshoidon. Otimme lääkekäsittelyyn kukkopojan ja kanan, mutta päätimme myös käsitellä pääkukon (silkki sekin). Epäilemme, että kalkkijalkapunkki on pesiytynyt kanalaamme viime kesänä sen myötä kun lisäsimme silkkikanan ja pääkukon parveen*. Päätimme nyt toimia näin, vaikkakin lääkehoidon antaminen ihan vaan varmuuden vuoks ei varmasti ole suositelluin tapa toimia.

Aiomme uusia lääkehoidon ainakin kertaalleen kahden viikon päästä, silloin varmaan osataan jo sanoa tarvitseeko vielä senkin jälkeen uusia. Eilen käsittelimme oireettomienkin jalat, tosin ne toki vain kalkkijalkavoiteella. Sitäkin käsittelyä jatketaan niin kauan kuin lääkitystäkin.

Kukkelspojan kinttu käsiteltynä

29745732_1026405820839745_699010299_n

Voiton puolella nyt kuitenkin ehdottomasti tässä operaatiossa ollaan! Lopuksi tähän vielä totean, että lääkepurnukka maksoi suolaiset 42 euroa ja siihen päälle on ostettu parafiiniöljyä, kalkkijalkavoidetta, kissanhiekkalaatikko (…), siivous- ja putsausvälineitä ja niin edelleenkään, puhumattakaan ajasta ja vaivasta jota on käytetty. Niinpä ma sanon jälleen kerran: kotitarvekanailijan ei missään nimessä kannata alkaa laskeskella tiun hintoja! 😀

Aiemmat postaukset tästä koko meidän operaatiosta:

Kanan kalkkijalka

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko1] + muita vinkkejä

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko2]

*Aion kirjoittaa jossain vaiheessa check listan kanojen hankkimista haaveileville näihin loisjuttuihin liittyen! Yhtenä nyrkkisääntönä sanottakoon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että jalat tulee tarkistaa aina. Näin mekin teemme kun uusia otetaan parveen tai luovutetaan eteenpäin. Siitä huolimatta, että kintut olivat tullessa terveet, meillä nyt myöhemmin ovat oireilleet silkkikana jonkin verran sekä silkkikanan ja pääkukon jälkeläinen kukkopoika rajusti. Näitä jälkeläisiähän lähti meiltä siis kolme kipaletta maailmalle, ja olen myös heitä informoinut kun ongelma meillä havaittiin. Kaksi kolmesta on vastannut, tarkistanut jalat ja todennut kaiken olevan ok. Toivotaan siis, että myös se kolmas on terve!

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko2]

Tämä viikko menikin sitten viime viikkoon nähden varsin rauhallisissa merkeissä. Viikko sitten sunnuntaina viimeksi lioteltiin kukkopojan jalat ja rasvattiin sen, sekä kaikkien muidenkin, jalat kalkkijalkavoiteella. Koko tänä viikkona ei sitten kanoihin tai kanalaan koskettu normaaleja hoitotoimenpiteitä lukuunottamatta. Ajateltiin, että saa se voide rauhassa vaikuttaa.

Viime viikkoisen kanalan suursiivouspäivän yhteydessä laitettiin lattialle purujen sekaan sekä pesäkoppeihin tuhkaa. Sen seurauksena joka ikinen potpotti on nyt sitten vähintään kinttujaan ja mahanalusiaan myöten likaisen harmaa! 😀 Silkkirouva on värjäytynyt yltäpäältä tuhkanharmaaksi, se siitä söpöisestä vanupallosta siis toistaiseksi… No, innoissaan nämä ovat kylpeä rypeneetkin puhtaan purun ja tuhkan seassa, että kivvaa on siis ollut!

DSC_0050

DSC_0048

Viime viikon ajan silkkikukon ja silkkikanan jalkoja on hoidettu liotellen, rapsutellen ja voitein/öljyin. Terveetkin kanat on voideltu/öljytty. Kanan kohdallahan totesimme jo parin liotuskerran jälkeen, että tarvetta ei enemmälle ole.

Tässä vertailun vuoksi lupaamani kuvat kukon jaloista. Ensimmäinen kuva siitä hirvittävästä lähtötilanteesta ja jälkimmäiset on otettu neljän liotuskerran jälkeen eilen illalla. Eteenpäin on siis todellakin tultu, paksut kerrokset valkoista kovaa möfnää ovat poissa!

alkutilanne

29101426_1016866555127005_2495602927868051456_n

Mietimme tuossa vaiheessa, että olisiko kukollakaan enää oikeastaan tarvetta liotushoidolle, mutta päätimme kuitenkin käsitellä jalat vielä kerran. Eilen siis kukko pääsi (joutui) viidettä ja samalla viimeistä kertaa tähän käsittelyyn! Tämän jälkeen rasvasimme jälleen jalat kalkkijalkavoiteella, myös oireettomilta vielä varmuuden vuoksi.

28872727_1372103639562195_5619160392585445376_n

Tästä eteenpäin odotellaan sitten vaan sen lääkkeen saapumista, jotta päästäisiin vielä lääkitsemään silkkikukon ja silkkikanan kintut. Pohdittiin, että onkohan sille oikeastaan tarvetta vai hoituisiko ongelma voitein – mutta ei haluta ottaa pienintäkään riskiä, vaan lääkitään. Lääkkeen saapumista odotellessa jatketaan rasvauksilla muutaman päivän välein.

Tällaista tänne! Huomattavasti iloisemmissa ja huojentuneemmissa merkeissä mennään! 🙂 Aiemmat postaukset löytyy täältä, eli Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko1] + muita vinkkejä ja koko hässäkän alkutilanne Kanan kalkkijalka.

Operaatio kalkkijalkapunkin häätö [vko1] + muita vinkkejä

Havaitsimme sunnuntaina 25.2., että pieneen potpottilaamme on päässyt pesiytymään kalkkijalkapunkki. Tämä ötökkä ja sen tekemät tuhot ja oireet eivät olleet meille sinällään ennestään tuntemattomia ja vieraita, sillä lähes viisi vuotta kanoja pitäneenä ja ahkerasti keskustelupalstoja lukeneena sitä oli ehtinyt imeä itseensä tietoa jos jonkinmoista, joten tiesimme heti mistä on kyse, kun näimme kukkoparkamme jalat. Olisi voinut tietysti toivoa, että tämä olisi jäänyt vain tiedon asteelle, ei kokemuksen, mutta näin nyt sitten kävi… Ensimmäisistä hetkistä ja pienen infopläjäyksen kirjoitin blogiin täällä.

Viikko on nyt vierähtänyt, ja meillä se on sujunut näin:

MAANANTAI

Raivoisaa tiedon etsintää, googlettelua ja Facebookin Munanetti -ryhmän hyödyntämistä. Selvitin mitä täytyy tehdä, miksi ja missä järjestyksessä. Maanantaina tarkistimme myös muiden kanojemme ja pääkukon jalat. Selvisi, että myös silkkikanalla on oireita, onneksi huomattavasti lievempiä kuin silkkikukolla. Otimme molemmat vuorotellen käsittelyyn, tästä liotuksesta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. 

Jere laittoi tilaukseen kalkkijalkavoiteen (lanoliinin). Tarkoitukseen sopisi myös esimerkiksi tummeli, vaseliini, parafiiniöljy , oliiviöljy tai mikä tahansa muu oikein rasvainen tuote. Voiteiden, rasvojen ja öljyjen tarkoituksena on, että ne tukahduttavat punkit. Sen verran tässä ehdin oppia, että mineraaliöljyt (kuten parafiiniöljy tai vaseliini) toimivat tehokkaammin kuin kasvi- tai eläinrasvat.

TIISTAI

Liottelukäsittely jatkui. Tällä kertaa aikaa säästääksemme kökimme molemmat yhtä aikaa kylpyhuoneessa – toinen liotteli kanan jalkoja, ja toinen kukon. Pidensimme myös liotusajan puoleen tuntiin, joka oli hyvä. Kököt olivat huomattavasti pehmeämmät ja tulosta syntyi paremmin kuin edellisenä päivänä. Minä olen se, joka jalat liottelun jälkeen käsittelee eli rapsuttelen, hieron, pyyhin ja nypin kökkäreitä pois. Jere pitää siis käsiteltävää lintua sylissään, toinen tirppa odottaa vuoroaan pahvilaatikossa.

Edellisen päivän Munanetissä viettämäni aika ja sieltä saadut vinkit ohjasivat minut keittiömme kaapeille. Siellä oli avattu purkki kookosöljyä. Siis mikä tahansa muu oikein rasvainen tuote. Liottelun ja rapsuttelun jälkeen käsittelin kanan ja kukon jalat kookosöljyllä!

28459534_1011057472374580_1244959248_n

KESKIVIIKKO

Päätimme pitää välipäivää liottelusta, sillä se on eläimille epämiellyttävää ja mahdollisesti kivuliastakin. Itse tilanteessa ovat hyvin rauhallisia, pitävät suurimman osan ajasta silmiäänkin kiinni, mutta epäilemättä tilanne on kuitenkin stressaava ja takuulla räpiköisivät karkuun heti jos ote hellittäisi. Annettiin siis levätä.

Jere yritti saada eläinlääkäriä kiinni, jätti lopulta soittopyynnön. Sen osalta asia ei edennyt. Itse kuitenkin ollaan edetty sen verran, että tarvitsemamme lääkeaine on ivermektiiniä ja kauppanimellä myydään Ivomecina ja Noromectinina.

Muutoin operoitiin siten, että Jere vuoli orsien pinnat, sillä tähän hätään ei uutta orsimateriaalia ole saatavilla. Lisäksi illanhämyssä hiippailimme kanalaan ja käsittelimme kaikilta kanoilta ja kukoilta, siis myös oireettomilta, jalat kookosöljyllä ja siinä samalla napsuteltiin kynsiä lyhyemmiksi.

Tämä operaatio suoritettiin otsalampun valossa, jossa on valittavana myös punainen valo. Punainen valo rauhoittaa kanaa, joten tällaiset hoitotoimenpiteet olivat helppoja tehdä – eikun vaan nappaa kanan orrelta syliin ja antaa mennä. Kirkkaassa päivänvalossa ja/tai keinovalossa saisi aikaan vain paniikin ja yleisen härdellin.

28536757_1011478215665839_223024931_n

TORSTAI

Siivouspäivää! Aloitimme poistamalla kakkalaudoilta sekä seinällä keikkuvien pesälaatikoiden päältä muoviset pöytäliinat ja vaihdoimme tilalle puhtaat (näitä löytää kivasta esimerkiksi Facebookin  roskalavaryhmistä kun vaan kysyy ja helpottavat päivittäistä siivoamista suuresti!). Jere oli jo edellisenä päivänä vuollut orsien pinnat pois, tänään vuoleskeli vielä hieman pesien sisäänkäynneiltä. Minä käsittelin parafiiniöljyyn kastellulla sienellä orret, lattialla olevan pesälaatikon päällisen, orsille vievän rampin ja pesät myös sisäpinnoilta – siis kaiken irtaimen, minkä päällä nämä kekkuloivat. Myös pesämateriaalit ja purut lattioilta lähtivät vaihtoon. Lattian lakaisimme, mutta sen suuremmin emme sitä käsitelleet. Sen materiaali on filmivaneria, joten olettaa voi, että sellaiseen ei ötöt kaivaudu ja viihdy. Puhtaiden pesämatskujen ja purujen lisäksi päätimme kuitenkin viskoa lattialle, ja jopa niihin pesälaatikoihinkin, tuhkaa. Tuhka on siis luonnon oma loisten ennaltaehkäisy- ja häätöaine! Normaalisti laitamme tuhkaa vain ulos kanojen kylpypaikalle, sillä se pölyää tuhottomasti, mutta juuri nyt kaikki keinot ovat sallittuja.

28536735_1011478225665838_1760585393_n

20180301_141308

Siivouspäivän lisäksi otimme silkkikukon ja -kanan kolmanteen liotuskäsittelyyn. Jere oli kehitellyt idean, josta en osannut päättää, että onko se järjettömän innovatiivinen vai vain järjettömän järjetön! Hän siis oli ostanut kannellisen ja luukullisen kissanhiekkalaatikon ja idea oli, että tuupataan kana ja kukko sinne seisoskelemaan mäntysuopaveteen – nehän kun ei hämärässä boksissa mihinkään liiku ja näin säästytään mekin epämukavalta kökkimiseltä kylppärin lattialla. Uskokaa tai älkää, tämä idea osoittautui NEROKKAAKSI! Laitoimme vielä laatikon pohjalle pyyhkeen (kiitokset vaan Pirttiin tästä vinkistä!), joten sielläpä kököttivät kaikessa rauhassa liukastelematta reilun puolituntisen! 😀

Liottelun jälkeen rapsuttelut ja hiphei, tältä erää tilanne näyttää siltä, että kanan kohdalla ei enää tarvitse liotteluja jatkaa! Jipii! Kukolla tätä lystiä kyllä on vielä edessä, mutta hienosti edistyi senkin suhteen. Lopuksi vielä rasvasimme jalat kauttaaltaan parafiiniöljyllä.

Jere sai eläinlääkärin kiinni ja hän kirjoittaa meille reseptin Ivomeciin. Menee kuitenkin kuulema pari viikkoa ennen kuin lääkettä on saatavilla. Siihen saakka jatkamme parafiiniöljy/kookosöljy/kalkkijalkavoidekäsittelyillä muutaman päivän välein ( +kukolla ne liottelut niin pitkään kun tarve vaatii).

28721913_1011622212318106_1164514842_n

PERJANTAI JA LAUANTAI

Välipäivät kolmesta eri syystä. Eläimet: Saivat välillä levätä noin niinku henkisesti, mutta myös fyysisesti kintut sai hetken toipua käsittelystä. Lisäksi ei ollut järkevää huuhtoa torstaina laitettuja parafiiniöljyä heti pois. Ihmiset: Jerellä iltavuorot ja minulla viikonloppuvieras kaukaa isolta kirkolta. Ajattelin viettää aikaani muualla kuin kylpyhuoneen lattialla.

SUNNUNTAI ELI TÄNÄÄN

Kunhan Jere pääsee iltavuorosta, niin napataan kukkeli kainaloon ja kainalon kautta kissanhiekkalaatikkoon likoamaan. Haha, en kestä tätä ajatusta vieläkään, vaikka se toimivaksi todettiinkin! Liotukset ja rapsuttelut luvassa siis tänäänkin. Jere hoiti aamulla kanalan aamutoimet ja totesi, että jalat alkavat näyttää tosi hyviltä jo.  Samoin tilaamamme kalkkijalkavoide saapui postissa tänään, niin aiomme illalla käsitellä myös kaikkien potpottimien jalat sillä.

Yritän alkuviikosta ottaa vielä kuvat kukon jaloista, niin nähdään vertailua siitä mistä lähdettiin liikkeelle ja missä ollaan nyt. Palaillaan siis taas asiaan!

 

 

 

Kanan kalkkijalka

Syyhypunkki (Cnemidocoptes mutans) aiheuttaa kalkkijalan nimellä tunnettua loissairautta. Syyhypunkit kaivautuvat syvälle ihoon, ja sivutuotteena jalan pinnalle kertyy kuolleen ihon muodostama paksu, rustomainen pintakerros. Kalkkijalan hoito on melko työlästä, mutta kunnolla hoidettu kana paranee siitä täydellisesti.” (Helena Telkänranta: Kanojen maailma)

Oireet: Korostuneet suomut. Kutiaa.  Jalat karhean ja suomuttoman näköiset. Jaloissa saattaa olla ”rupia” jotka itse asiassa ovat punkkien ulostetta ja kuollutta solukkoa. Pahoissa tapauksissa jalat voivat olla kokonaan ”ruven” peitossa, näyttäen siltä kuin jalat olisivat täynnään kasvaimia tai jotain sienikasvustoa. Päästessään rauhassa kasvamaan aiheuttaa varpaiden virheasentoja, vaikeuttaa eläimen liikkumista ja on melkoinen bakteeripesäke, johon saattaa kehittyä pahoja tulehduksia.” (Munanetti -keskustelupalsta)

Hiphei ja hurraa! Lähes viisi vuotta potpottilan pitäjän uraa takana täysin tauditonna ja ötökätönnä, mut ei enää. Nuoren kukkopojan kinttuihin on iskenyt pahemman kerran kalkkijalka. En tiedä mistä se on peräisin – voi tarttua esimerkiksi ihan vaan ulkoillessa tai sitten on saattanut kulkeutua kesällä hankkimiemme silkkikanojen mukana (vaikkakin niiden jalat tarkistettiin ostohetkellä).  Märät ja likaiset tilat ovat myös oivallinen kasvualusta kaikenlaisille öllimönkiäisille, mutta meidän kanalassa on kyllä minun mielestäni ollut kanojen oltavat aina hyvät. Telkänranta myös kirjoittaa, että useimmiten tartunta on saatu jo pikkupoikasena, mutta oireet kehittyvät vasta aikuisella iällä.

DSC_0047

Tässä on aika hemmetin kovasti itseään sättinyt, sillä jalat ovat päässeet jo todella, siis todella pahaan kuntoon, eikä me olla sitä älytty. Nyt vasta tajuttiin tilanne ja vain siksi, että otettiin kukko eilen illalla sisälle persiön pesulle (näillä jää silloin tällöin kakkakökkäreitä roikkumaan takaliston höyheniin ja pestään ne pois, ettei kerry lisää ja aiheuta mahollisia muhimistulehuksia) ja nähtiin samalla jalat kunnolla.Järkytys oli aika suuri. Kukko, niin kuin silkit ovat, on hyvin matalalla maavaralla varustettu ja jalat ovat lähes kauttaaltaan höyhenten peitossa, joten näkyvyys jalkoihin normaalissa tilanteessa on huono. Lisäksi tämä yksilö on varsin arka, joten päivittäisillä kanalakäynneillä ei ole päässyt tiirailemaan eikä me muutenkaan kanoja juuri käsittelemällä käsitellä. Mut eijei, selitykset sikseen, ei silti ole nyt ollut ollenkaan kanamamma tehtäviensä tasalla ja ehkä olisi tarvetta tsekkailla näitä murusia aika ajoin tarkemminkin kuin vain silmämääräisesti.

Hävetyksestä ja järkytyksestä huolimatta halusin kuitenkin tulla kertomaan tästä(kin) asiasta avoimesti blogiin. Niin paljon olen teille potpoteista rupatellut ja muutamat teistä myös minulta neuvoja kysyneet milloin mistäkin kanojen hoitoon ja pitoon liittyvästä asiasta, että katsoin asialliseksi valottaa myös tätä puolta. Kun asiat ei sitten aina valitettavasti menekään niin kuin Disney-elokuvissa. Ehkäpä se tämäkin oli nyt sitten vaan koettava!

DSC_0043

Lohduttaudun nyt Telkänrannan sanoilla siitä, että kärsivällisyys palkitaan ja kukko siitä kyllä toipuu. Lisäksi lohduttaudun sillä, että tämä on kanaloissa ilmeisesti varsin yleinen vaiva ja ohjeita sekä kokemuksia kalkkijalan hoitamiseen löytää helposti.

Tänään tarkistimme muidenkin kanojen jalat ja ikäväksemme saimme huomata, että myös silkkirouvalla on kalkkijalan oireita. Onneksemme, ja sen onneksi, sillä kuitenkin on vain vähäisessä määrin! Silkkipojan ja silkkirouvan jalat joutuvat nyt siis liotus- ja lääkityskäsittelyyn. Tällä hetkellä muiden jaloissa ei onneksi ollut oireita havaittavissa, mutta varmuuden vuoksi aiomme antaa kaikille vähintään lanoliini/parafiiniöljykäsittelyn, ellei sitten supervarmuuden vuoksi jopa ihan lääkehoitoa kaikille.

Etenemme seuraavaksi siis näin:

  1. Liottelemme jalkoja mäntysuopavedessä päivittäin ja rapsuttelemme varovasti käsin ja/tai pehmeällä hammasharjalla möfnää irti. Tätä toistetaan niin monta päivää kunnes möfnät on saatu irti (sitä ennen lääkinnästä ei ole hyötyä, sillä punkit elää jalkojen ”suomujen” alla).
  2. Hankitaan Ivomecia (tappaa punkit) eläinlääkäriltä (toivottavasti sitä on saatavilla) ja parafiiniöljyä (tukehduttaa punkit) apteekista ja näiden seosta hierotaan huolellisesti kinttuihin, kahden viikon välein, 3-4 kertaa.
  3. Pohdinnassa, että hankitaanko myös lanoliinia levitettäväksi kinttuihin (tukehduttaa punkit). Myös tavallinen vaseliini kävisi, mutta Jere haluaa tilata mieluummin tuota.

Käytännössä homma on tänään mennyt siis niin, että:

Istuin kylpyhuoneessa ensin kukkopojan kanssa 20 minuuttia. Pitelin siis kukkopoikaa seisomassa jalkojeni välissä olevassa pesuvadissa, jossa oli mäntysuopavettä. Valot olivat koko session ajan pois päältä, jotta stressaava tilanne olisi kukolle edes hitusen siedettävämpi. Liottelun jälkeen Jere saapui paikalle ja otti kukkopojan syliinsä. Minä kuivasin sen jalat aloin rapsutella möfnää irti hammasharjalla sekä käsin ja pyyhkellä hieroen.

Sitten toistimme saman session kanan kanssa.

28511952_1360586580713901_1490810828_n

Möfnä mikä kukon jaloista irtosi oli aika vähäistä. Voi olla, että liotusta olisi pitänyt jatkaa kauemmin tai voi olla, että minun otteeni ovat liiankin hellät – kun ei nyt tässä satu olemaan tästä aiheesta aiempaa kokemusta.

No, joka tapauksessa, huomenna jatketaan! Huomenna jatketaan myös kanan kanssa samoissa merkeissä. Sen tapauksessa tosin voi olla, että päästäisin aloittamaan lääkehoito jo toisen liotuksen jälkeen, mikäli paikalliselta eläinlääkäriltä sitä vaan on saatavilla. Heti kun lanoliini saapuu käsittelemme joka tapauksessa koko parven.

28510792_1360586550713904_1536883460_n

Luin myös, että punkki leviää kosketustartuntana kanasta toiseen (ihmiseen ei, luojan kiitos!). Ilman isäntää ötökkä elelee jopa kuukauden. Ymmärsin näin, että punkit eivät välttämättä viipottele orsia pitkin kanasta toiseen, mutta oman mielenrauhan vuoksi on siivoushommatkin edessä. Pohdinnan alla on siis, että mitä tehdään kanalan irtaimelle, jolla kanat tallustelevat. Eli siis orsille, pesälaatikoille, kakkalaudalle ja niin edelleen. Kakkalaudalta saa helposti vetäistyä siinä olevan muoviliinan roskiin ja vaihdettua uuden tilalle, mutta muut tasot ja orret mietityttävät vielä. Hävitetäänkö esimerkiksi orret kokonaan ja vaihdetaan uusiin  vai vedelläänkö kaikki mahdolliset öljyllä tai jollain. Luonnollisesti purut lattialta lähtevät vaihtoon myös ja lattia putsataan.

Aivan älytön siivousurakka on siis edessä ja sopivasti juuri nyt kun seuraaville päiville on luvattu -30 asteen pakkasia tänne meidän huudeille. Hitsi kun meillä ei ole kanoille olemassa evakkotiloja, muuten näillä pakkasilla olisi saanut luonto hoitaa kanalan ötökkäongelman! Ja hitsin hitsin hitsi kun on talvi – kesällä kanalan myllääminen olisi huomattavasti yksinkertaisempaa! Toisaalta minulle jäi erinäisistä ohjeistuksista huolimatta vielä hieman epäselväksi, että täytyykö kanalan siivous aloittaa just nyt välittömästi (liuotusvaiheessa) vai vasta sitten kun aloitetaan lääkintä.

DSC_0050

Pitäkää peukkuja, että selätämme ongelman mahdollisimman pian ja kivuttomasti ja ettei tämä nyt räjähdä käsiin ja leviä lopuillekin potpoteille! Palailen vielä myöhemmin asiaan,  joidenkin päivien tai viikkojen päästä, riippuen siitä milloin loishäädön etenemisestä on uutta kerrottavaa.

Asiasta kiinnostuneille täällä hyvä tietopaketti kalkkijalkapunkin hoitoon ja ehkäisyyn!

 

 

Hänen kuninkaallinen torttunsa

Meillä on täällä aika tarkaksi hioituneet aamurutiinit. Kaikki aamutoimeni noudattavat joka aamu jotakuinkin samaa kaavaa. Yksi rikkomaton, pyhä sääntö kuitenkin on: ensimmäisenä ruoki kissat.

Viimeiset kolme kuukautta, siitä saakka kun tulokkaat saapuivat, on oikeastaan vahingossa muodostunut toinen rutiini. Ruokintajärjestys ollut seuraava: ensin pitempään talossa olleet Pikkunen ja Trio, sitten vasta kaksi muuta. Tämä rutiini on ollut joka aamuinen, ei yhtäkään poikkeusta, ei ainuttakaan lipsahdusta.

Paitsi eilen. Eilen jostain syystä päätinkin toimia toisin (jännittävää!) ja kiikutinkin ensin aamiaisen olohuoneeseen tulokkaille ja vasta sitten keittiössä kekkaloiville korkeammasta arvosta nauttiville kissoille.

Puoli tuntia myöhemmin keittiön nurkassa oli paska.

Picture_20180123_131735625

Mitä tästä opimme? Rutiini on hyvä ja säännöille on syynsä. Henkilökunta kuittaa…

*Otsikko on kaverini joskus lanseerama käsite, ja niin mainio!