Henkseleiden paukuttelu -postaus

Kaikesta märinästä, murinasta, jaksamisen rajallisuudesta ja selittämättömästä kiukusta huolimatta tämä viikko on ollut aivan uskomattoman hyvä. Ja nyt on vasta torstai! Ja huomenna heti mun yövuoron jälkeen lähdetään viikonlopuksi mökille! Siis jos vaan mahdollista, on viikko siis muuttumassa vieläkin paremmaksi.

Niinpä päätin olla nyt oikein superylpeä itsestäni, tästä viikosta ja tekemisistäni ja oikein hehkuttamalla hehkuttaa ja hieroa teidän naamaanne kuinka upea minä olenkaan.

52601799_565513353914761_3241195390594187264_n

Viikon kohokohta: keskiviikkona sain tiedon, että ruotsin kurssi meni läpi! Suullisen osuuden läpimenosta tiesin jo viikonloppuna, mutta kirjallisen tentin osuus jäi vielä nakertamaan takaraivoon ja odottavan aika oli t o d e l l a pitkä. Kurssi meni läpi rimaa hipoen, mutta ah, se riittää! Tämän tiedon myötä oloni kepeni huomattavasti. Huomaan, että vaikka minulla on miljoona muutakin asiaa työn alla, oli tämä se kaikista ahdistavan, stressaavin ja mieltä syövin. Nyt on taas niin paljon helpompi hengittää.

Keskiviikko oli muutenkin hieman liian jännittävä päivä. Tiistai-iltana, ennen yövuoroon lähtöäni, työkaveri viskasi viestillä: haluaisitko tenttiä huomenna aamulla lääkelaskut ja lääkehoidon teorian, sain esimiehiltä valtuudet toimia tentin vastaanottajana ja tulen itse aamuseiskaan töihin. FAAAAK! Opintovapaan jälkeen minun osaltani nämä olivat siis jääneet roikkumaan ja alkuperäinen tarkoitus oli, että tentin ne maaliskuussa. Yövuoroa tekevänä aikataulutus on varsin haastavaa ja noh, pitäähän näiden asioiden olla kirjoissa ja kansissa. Eipä siinä sitten mitään – tartuttava siihen on silloin kun kerrankin aikataulut sopivat. Tiistai-iltana klo. 23 avasin tenttimatskut ekaa kertaa ja aamulla klo. 7 yövuorosilmillä ja -aivoilla tein tentit. Molemmat meni läpi kerralla.

No okei. Pitäähän nuo asiat ihan oikeasti osata ja tietää ihan jo näin lähes seitsämän vuoden työkokemuksellakin. Mutta olen myös vakuuttunut siitä, että avoimen yliopiston opiskelut ovat kehittäneet minua hurjasti oppijana. Kun materiaalia on paljon ja aikaa vähän, auttaa opitut opiskelutekniikat. Sitä osaa jotenkin ihan eri tavalla seuloa ne olennaiset ja epäolennaiset, keskittää huomionsa tärkeisiin ja vain silmäillä ne muut sata asiaa – tavallaan käsillä olevan matskun osaa skannata. Lisäksi uskon, että ajatteluni laatu sekä kyky vastaanottaa tietoa ovat kehittyneet.

Viime yönä sain myös SEN SAATANAN SOSIOLOGIAN KIRJALLISUUSTEHTÄVÄN VALMIIKSI ja tänään iltapäivällä herättyäni säädin asetukset kuntoon, klikkasin palauta-painiketta ja KIITOS NÄKEMIIN. Ihmeiden aika ei ole ohi, sano.

Viime yönä myös annoin palautetta kirjoittamisen kurssin kaikista opiskelukamujen draamakohtauksista, vaikka deadline on vasta maanantaina. (Oma lehmä: haluan olla viikonlopun tekemättä yhtään mitään opiskeluun viittaavaa.)

Ja tänään sain myös ensimmäisen palautteen omasta draamakohtauksestani! Se oli pelkkää hyvää, ei yhden yhtä kritiikin sanaa. Okei, kolme palautetta on vielä saamatta, mutta aion nyt suvereenisti leijailla tällä. On muuten vaikeaa kirjoittaa draamaa, kun pelkällä dialogilla pitää pystyä luomaan jännitettä, tunnelmaa, henkilöiden persoonaa ja henkilöiden välistä suhdetta. Mut näköjään mä nyt vaan on ihan pro.

Yövuorojen täyteisellä viikolla sain (saimme) myös kotikolomme kuosiin ja järjestykseen. Kaikki to do -listan hommelit on suoritettu, ja kotimme kiiltää, on karvaton, mähmätön ja raikas (ehkä viikon ajan). JA ARVATKAA MITÄ? Tänään vietiin myös NE MATOT lopultakin pesulaan! Haha! Kätsysti voidaankin levitellä puhtaat matot lattioille juuri kun loskaisenrapaiset kevätkelit alkavat.

53207649_2016373068480288_6668608743392935936_n

Huh huh ja pauks pauks! Näin upea minä olen. Jos vielä kovin näitä näkymättömiä henkseleitäni paukuttelen, niin ne venyy vanuu ja ratkee liitoksistaan. Niinpä nyt on sinun vuorosi – kehu itseäsi oikein olan takaa, kuinka mahtava tyyppi oletkaan!

Täynnä kaikkea

Elämä on nyt hirvittävän täynnä kaikkea. Lähinnä opiskelua, töitä, deadlineja, papereita, kansioita täynnä papereita, aivoja täynnä ajatuksia ja sitten taas aivoja täynnä ei yhtään mitään. Koti on täynnä karvaa ja pölyä ja epämääräistä möfnää ja tekemättömiä töitä ja syli liian harvoin täynnä toista.

Päiväni Jyväskylässä ovat nyt myös toistaiseksi täynnä. Tai ainakin toivottavasti, huomenna selviää tuleeko tarvetta mennä vielä uusintakierrokselle ruotsin kirjallisen tentin kanssa. Viime viikonloppuna suullinen osuus kurssista meni läpi, ja sen jälkeen sydän ei ole ollut enää ihan niin täynnä huolta ja hartiat painoa. Jyväskylän reissuja ei siis ainakaan tälle keväälle eikä kesälle ole enää tiedossa ainakaan opiskelun merkeissä, tähän ja tuleviin hetkiin haalitut kurssit tapahtuvat kaikki verkossa.

IMG_20190215_093845_289

Ulotin organisointimonsterini, listahirmuni ja delegointidiktaattorini opiskeluista ja työmaailmasta myös kodin rauhaan, ja keittiön pöydällä komeilee nyt viikkosiivouslista. Siis kirjaimellisesti viikkosiivouslista. Kyseessähän olisi siis oikeasti vaan astetta (tai kahta, kröhöm) kattavampi suursiivouspäivä, mutta koska aikaa ja jaksamusta ei ole, ripottelin tekemättömät työt viikoksi. Niin siellä komeilee nyt kivasti minun työt, sinun työt ja meidän työt. Sujuvasti latelin myös suustani, että tuosta voit sitten viivailla yli sitä mukaa kun hommelit on tehty ja tavoitehan on sitten perjantaihin mennessä.

Että juupasen juu. Normaalisti minä huolehdin meillä tönön siisteystasosta, mutta viime aikaisten kiireiden ja suoranaisen laiskuuden vuoksi siisteystaso on jämähtänyt pysyvästi kohtaan terveysuhka. Niinpä kunnolliselle räjäytykselle on nyt tarvetta eikä (mielen)terveys enää kestä vain imurilla huitomista keskilattioilla joskus ja jouluna. Oli muuten yllättävän rentouttavaa ja vapauttavaa hinkata jotain, en halua tietää mitä se on joskus ollut, länttiä roskiskaapin seinämästä.

Picture_20190216_151256711

Tämän viikon, siis maanantaista perjantaihin, paiskin yövuoroissa. Siinä sivussa iltaisin laitellaan kotia kuntoon, ja öisin töiden lisäksi piirrellään punaisia väkäsiä tehtyihin opiskeluhommeleihin. Tavoitteet siis on ainakin kovat, hah! Ainakin yksi kammotuskurssihirvitys on jo lähestulkoon selätetty – enhän tuota olekaan kierrellyt ja vältellyt kuin, ömmm, vähintääkin vuoden päivät.

Vertailukohtana sanottakoon, että väsäsin murto-osassa aikaa läjään kakskytviis sivuisen kandidaatin tutkielman miljoonine lähteineen, siitä mitä olen onnistunut kuluttamaan tämän 6-7 sivuisen oppimistehtäväni ja yhden kirjan äärellä. Tänä yönä joka tapauksessa sain suomennettua itselleni loputkin tarvitsemani tuosta kirjan hirvityksestä, ja nyt enää tarvitse nitoa teksti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Suostuisikohan kirjasto myymään kyseisen opuksen minulle ihan vaan siksi, että voisin tuikata sen tuleen?

Joka tapauksessa, tuon tehtävän palautuksen jälkeen on olo taatusti kevyempi ja hymy mahdollisesti vielä herkemmässä kuin ruotsin kurssin jäljiltä. Perjantaina, yövuorojen loputtua ja viikon tavoitteet saavutettua, voisi hyvinkin tulla kysymykseen jälleen pako korpikuusen kannon alle. Siellä on elämä täynnä pelkkää hyvää ja kaunista,

#16 Adventtileipä

Joinakin vuosina minuun iskee järjetön kodinhengetärkohtaus ja häärään keittiössä valmistamassa itselle sekä joululahjoiksi kaikkea mahdollista pipareista ja sinapista paholaisen hilloon ja jos syötävät ideat loppuu, niin keittiön kaapeista löytyy sitten tarpeet vaikka ihokuorintaan tai jalkakylpypommeihin.

Joinakin vuosina sitten taas ei iske. Tämä vuosi on oivallinen esimerkki siitä.

Tämä leipäresepti sekä kuvat ovat peräisin siltä vuodelta, kun meidän keittiössä  kävi kuhina ja pöhinä kun jouluhulluus oli syönyt aivot ja viskonut tilalle hiplettiä, tiptappia, piparkakkumaustetta ja ylitsepääsemätöntä tahtoa tehdä kaikkea mahdollista itse. Vaikka resepti onkin siis esitelty blogissa jo aiemmin niin ei se haittaa, sillä kunnollinen vuokaleipä ei mene koskaan pois muodista!

Vuokaleipää tehdessä minulla on tapana säätää vähän yhtä sun toista. Reseptejä en revi päästäni, vaan seuraan (melko) orjallisesti nesteen, suolan, siirapin/sokerin ja sen sellaisten määriä. Jauhot kuitenkin yleensä laitan näppituntumalla ja jos ohjeessa on reilusti vehnäjauhoja tykkään korvata ainakin osan sen määrästä esimerkiksi sämpyläjauhoilla. Lisäksi viskon leivän sekaan mitä milloinkin kaapista sattuu löytymään, kuten auringonkukansiemeniä tai kuivattuja karpaloita.

Niinpä sävelsin hieman tämän adventtileivänkin kanssa. Alkuperäinen resepti sisälsi taikinan osalta kookoshiutaleita ja koristeluun oli käytetty cashewpähkinöitä. Sooloilin sen verran, että vaihdoin kookoshiutaleet auringonkukansiemeniksi (koska kookos leivässä kuulostaa epäilyttävältä) ja cashewpähkinät pähkinäsekoitukseen kivemman ulkonäön vuoksi. Lisäksi kannattaa tsekkailla leivän kypsymistä, sillä meidän uunilla ei mennyt kuin noin 35min kun leipä olikin jo valmis. 🙂

dsc_0008

dsc_0015

Mutta siis, mikäli rrrrakastat vuokaleipää ja varsinkin jos tykkäät makeasta leivästä, siis t o d e l l a makeasta leivästä, niin tämä kannattaa ehdottomasti laittaa kokeiluun!

ADVENTTILEIPÄ

Ainekset

100 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia

1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

2 ½ dl kermaviiliä

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 dl auringonkukansiemeniä

1 dl rusinoita

Vuokaan

voita tai margariinia

vehnäjauhoja

Koristeluun

1 dl pähkinäsekoitusta

Vatkaa rasva ja fariinisokeri. Sekoita joukkoon munat. Lisää muut ainekset. Kaada taikina voideltuun, jauhotettuun vuokaan (tilavuus 1½-2 litraa). Ripottele pinnalle pähkinät. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä vuoassa.

#12 Soodataikinasta joulukoristeita

Ihanan keveitä ja hempeän vaaleita joulukuusenkoristeita saa tehtyä soodataikinasta. Näitä voi tehdä lasten kanssa (ihan pienten kanssa en suosittele, taikina on hieman hankala käsiteltävä) tai sitten ihan vaan yksin niin kuin eräs jouluun höpsähtänyt nainen teki inspiraation iskiessä keskellä yötä. Kaikki tarvittavat aineet löytyvät, no jos nyt ei omasta kaapista, niin ruokakaupasta. Niin ja nämähän taipuvat moneen tarkoitukseen jos nyt ei kuuseensa näitä tahdo killumaan; mielestäni kiva (pikku)joululahjaidea tai vaikka somisteeksi joulukorttiin tai –lahjaan.

Soodataikina

1dl maissitärkkelystä

2 dl soodaa

1,25 dl vettä

Kaulin & muotteja

Pitsiliina, kuviolautasia tai liinoja muotoiluun

Puutikku

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. Sekoita ainekset keskenään ja lämmitä miedolla lämmöllä, kunnes taikina kiinteytyy. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. Massa on valmista muotoiltavaksi jäähdyttyään. Kauli soodataikina mielellään muovialustan tai liinan päällä noin 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuvioita pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla (esim.kastehelmi) ja muista tehdä reijät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua yön yli huoneenlämmössä tai 75 asteessa uunissa noin 1h.

Omia vinkkejä ja havaintoja koristeiden tekemisestä:

– Taikinaa ei saa päästää kuivaksi/liian kiinteäksi (töissä kävi näin) – painokuviointi ei onnistunut, taikina halkeili. Muutoin koristeet onnistuivat kyllä.

– Liian löysä/kostea taikina (näin kävi minulle) puolestaan tarttuu joka paikkaan – ratkaisin ongelman hieromalla maizenaa kaulitun taikinan + kuviolautasen pohjaan jolloin käsittely onnistui.

– Tee koristeet SUORAAN sille alustalle jolla aiot ne kuivattaa, oli se sitten uunissa tai huoneenlämmössä. Koristeiden siirtely ei onnistu.

– Jos et halua tehdä painokuviota/kuviointi ei jostain syystä onnistu voi koristeet tuunata myös niiden kuivuttua (jos ei pelkkiä valkoisia läkkäröitä siis halua). Töissä esimerkiksi maalasivat osan sydämistä punaisiksi ja osa sydämistä sai valkoiseen pintaansa hopeista glitteriä ja/tai hopeisia tähtiä.

–  Ei näistä nyt niin kauniita tullut mitä olisin toivonut, mutta ovatpahan edes itsetehtyjä! Nimim. wannabe-martta

Olen julkaissut tämän ohjeen kuvineen jo vinkkeineen kaksi vuotta sitten Lilyssä, mutta koristeet tulevat meillä käyttöön tänäkin vuonna ja ovat edelleen ihan yhtä ihastuttavia. Lisäksi näihin liittyy yksi riemastuttava joulumuisto:

Älä jätä läkkäröitä kuivuttuaan hellan päälle pellille jos taloudessanne asuu makealle persoja tyyppejä. Ai miks? Minä sain töihin Jereltä viestin, että ”ne pellillä olleet valkoset jutut ei olleet hyviä.” Pfffhfhfhhh… :’D

 

 

 

#7 Amerikkalaiset inkivääripiparkakut

Useana vuonna meillä on ollut perinteenä, että minä pyöräytän piparkakut meille itsellemme, mutta myös kotikotiin. Yleensä olen keittiössä varsin saamaton ja laiska mukavuudenhaluinen ja tehokkuuteen pyrkivä, ja leiponut piparit ihan vaan valmistaikinasta. Tässä parina aiempana vuotena päätin kuitenkin yllättää niin itseni kuin muutkin ja väsätä taikinankin itse, sillä sain käsiini mielenkiintoisen ja herkullisen kuuloisen ohjeen amerikkalaisiin inkivääripiparkakkuihin.

46654911_267804287266877_5869120471236083712_n

Tässäpä siis jakoon tämä herrrrkullinen ohje pipareihin, joiden ihastuttavan raikas maku tulee raastetusta sitruunan kuoresta ja inkivääristä. Näiden koostumus on jollain tapaa ”sitkaampi” kuin perinteisessä piparkakuissa.

AMERIKKALAISET INKIVÄÄRIPIPARKAKUT (n.100 kpl)

1 dl vettä

2 dl tummaa siirappia

300 g voita tai margariinia

1 rkl soodaa

1 sitruunan raastettu kuori

2 rkl jauhettua inkivääriä

10-11 dl vehnäjauhoja

2 dl fariinisokeria

2dl hienoa sokeria

+ koristeluun 75 g manteleita halkaistuna jos niin haluaa

Paloittele rasva kuumaa kestävään kulhoon. Kiehauta vesi ja siirappi kattilassa ja kaada seos rasvan päälle. Sekoita kunnes rasva on sulanut ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita keskenään jauhot, sooda ja inkivääri ja lisää ne siirappi-rasvaseokseen yhdessä raastetun sitruunan kuoren kanssa. Sekoita taikinaksi. Peitä kelmulla ja anna maustua jääkaapissa vähintään vuorokausi.

Sekoita fariinisokeri ja hieno sokeri keskenään. Levitä seos leivinpöydälle. Pane taikina päälle ja vaivaa sokeri taikinaan joukkoon. Rullaa taikina pötköiksi ja leikkaa paloiksi. Muotoile paloista pyöreitä pikkuleipiä ja laita ne leivinpaperille uunipellille. Koristele mantelinpuolikkailla. Paista 150 asteessa 20 minuuttia. Anna piparkakkujen jäähtyä pellillä.

Sokeriseoksen vaivaaminen taikinaan vie hetken, mutta onnistuu kyllä. Suosittelen jakamaan taikinan pienempiin osiin ja pehmittelemään taikinaa siten ensin. Lisäksi minä ohjeesta poiketen olen kaulinnut taikinan ihan perinteiseen tapaan ja käyttänyt muotteja. Herkullisia hetkiä teille!

Resepti julkaistu aiemmin myös Lilyssä kun vielä bloggasin siellä

Elämä ilman mikroaaltouunia

Tässäpä kuulkaa aivan äärimmäisen tärkeä ja laajasti ihmisiä puhuttava postaus! Mutta koska puhun täällä paljon ihan tavallisista arkisista asioista niin uskokaa pois, mikroaaltouuni on aikas yllättävän iso osa sitä arkea ja näin ollen ansaitsee tulla nostetuksi esiin.

Mehän ollaan eletty ilman mikroa nyt useampi viikko, koska eräs kissan ketale (rukkaseksi viime aikoina nimitetty) päätti ottaa mikron rakkautensa ja merkkailunsa kohteeksi. Postaus kissojen kuulumisista ja ongelmakäyttäytymisen ratkaisukeinoista siis luettavissa täällä. Mikrohan ei suinkaan ole ainoa vempele, joka on meidän taloudessa saanut yllättäen lähtöpassit. Olikohan vuonna 2009 kun telkkarimme sanoi sopimuksensa irti – eikä uutta telkkaria ole sen koommin tässä torpassa nähty. Mutta onko mahdollista elää ilman mikroa?

Vastaus: Ei ole.

Tai okei, toki on, henkihän täällä edelleenkin pihisee, mutta elämä ilman mikroa nyt vaan on kertakaikkisesti monimutkaisempaa eikä yhtään niin miellyttävää.

46514601_2461131710789421_6008058832150855680_n

Ei ole yks tai kaks tai hiton monta kertaa kun seison keittiössä orpona kylmä soppalautanen kädessä ja mietin, että no hitto. Siinäpä sitten kauhon sopan pikkukattilaan ja lämmittelen sitä sekoitellen hellalla, kun rakkaan mikron kanssa sen olisi voinut tuikata lautasineen mikroon ja odottaa vapauttavaa PING-ääntä. Ja siinäpä sitten minulla on lautasen ja jääkaapissa kököttävän soppakattilan lisäksi tiskattavana toinen hiton soppakattila ja kauha. Eikä nyt mennä yhtään siihen, että tiskikone on meillä se joka tiskaa, koska ihan hiton rankkaa on tämä. 

Lisäksi me syödään täällä harvoin yhtä aikaa, joten tuo ylläoleva kuvio toistuu kahden ihmisen toimesta eri aikoina. Paljon ylimääräistä tiskiä, ylimääräistä vaivaa ja säätämistä. Tai entäs sitten kun uudestaan lämmitettävänä ruokana ei olekaan soppaa, vaan sapuska, joka koostuu useista eri osasista? Vaikkapa perunoita ja rehuja, kastiketta ja köntti lihaa? NII. Okei, mikroonkin ne kyllä työntäisi kaikki samalla lautasella, mutta kattilaan survottuna koko satsi ei nyt vaan ole kovin ruokahalua herättävää katseltavaa.

Että kyllä, valtaisan koko ihmiskuntaa puhututtavan ongelman äärellä ollaan täällä!

Mikrolle ei siis todellakaan käy tässä talossa niin kuin televisiolle kävi. Yllättävän tarpeellinen mööpeli se on, vaikka yleensä ottaen onkin melko ruma ja tilaa vievä sekä ärsyttävä puhdistettava. Uutta mikroa talouteen ei kuitenkaan tule ennen kuin ollaan saatu leikkuutettua tuo kattikarvajalka. Uskon nimittäin, että rakkaudelliset hellyyden osoitukset kohdistuisivat myös siihen. Leikkuuaika on varattuna ensi maanantaille, joten pitäkääs sormet ja varpaat ristissä, ettei kissa kehittele uutta kiimaa ennen sitä ja ME SAATAS TÄNNE LOPULTAKIN UUSI MIKRO (niin ja paremmin voiva kissa).

 

Kasvishaaste pöytään Satokausikalenterin innoittamana! (+ ARVONTA!)

Picture_20181019_134458441

Picture_20181019_134534494

Yhteistyössä satokausikalenteri.fi kanssa

Vuosi sitten ostin elämäni ensimmäisen satokausikalenterin vuodelle 2018. Ihastuin tuolloin välittömästi tyyliin, jolla kalenteri oli tehty. Ihaniin, lämpöisiin kuviin ja tietenkin koko kalenterin pääpointtiin – vuoden jokaisen kuukauden listauksiin siitä mitkä vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat ja sienet ovat parhaimmillaan juuri nyt meillä ja maailmalla.

IMG_20181019_135740

Picture_20181019_135252963

Jokainen varmasti tietää nämä perusjutut: satokaudellaan kasvikset ovat maukkaimmillaan sekä edullisimmillaan. Kalenteria seuraamalla on siis mahdollista helliä niin suuta kuin kukkaroa – ja myös luontoa! Nämä tyypit nimittäin muun muassa suosii mahdollisimman vähän kuljetettuja ja varastoituja kasviksia ja erityisen paljon kotimaisia ja mahdollisimman lähellä sijaitsevia kasvisten tuottajia (lisää hyviä syitä käyttää satokausikalenteria listattuna täällä)!

Nyt sain blogin kautta hyppysiini vuoden 2019 satokausikalenterin ja eipä kuulkaa pettymystä tuottanut tämäkään! Extrana kalenterissa on muun muassa opastusta villiyrttien maailmaan, reseptejä erilaisiin kasvisliemiin sekä vinkkejä erilaisiin tapoihin kasvisten kypsentämiseksi.

Picture_20181019_140332646

IMG_20181019_141343

Picture_20181019_135410978

Mainittujen syiden lisäksi itseäni satokausikalenteri on inspiroinut lisäämään kasviksia omaan ruokavalioon. Okei, myönnän, välillä paremmalla ja sit taas huonommalla menestyksellä. Todellakin elämään mahtuu kausia, kun ruokavalio koostuu lähinnä pakastepitsasta ja kasvista edustaa pastan päälle turautettu ketsuppi…

Mutta sit taas elämään mahtuu myös niitä kausia kun kasvikset kiinnostaa ihan hurjan paljon! Etenkin silloin kalenteri on ahkerassa käytössä ja etenkin minunlaiselle tyypille se on mielenkiintoinen, tarpeellinen ja hauska työväline, kun usein polku kauppojen heviosastolla on urautunut tomaatti-kurkku-jäävuorisalaatti-porkkana-banaani -linjalle.

Olen siis tehnyt satokausikalenterin avulla löytöjä sekä laajentanut omaa maku- ja kokkausmaailmaani. Esimerkiksi vuonna 2018 ruokapöytääni on tullut (ja jäänyt!) itselleni sellaiset uudet ja alkuun hieman epäilyttävät tuttavuudet kuin kyssäkaali, myskikurpitsa ja kaki.

Picture_20181019_141721859

Picture_20181019_141814572

IMG_20181019_142436

Tämän aiemman hyvän kokemukseni perusteella sekä selaillessani vuoden 2019 kalenteria päätin lyödä itselleni haasteen pöytään: testaa joka kuukausi vähintään yhtä itselle ennestään tuntematonta kasvista! Miltä esimerkiksi kuulostaisi ugli helmikuussa, vihanneskrassi huhtikuussa, parsa toukokuussa, pitahaya heinäkuussa, kriikuna elokuussa, raitajuuri lokakuussa, kastanja marraskuussa ja sweetie joulukuussa…

Picture_20181019_135332092

Picture_20181019_140843739

Syksyisin mieli vetää juureksiin ja uunissa valmistettaviin ruokiin. Hunajalla ja oliiviöljyllä valellut sekä suolalla, pippurilla ja rosmariinilla maustetut lohkot palsternakkaa, perunaa, kyssäkaalia, ruusukaalia, keltasipulia, valkosipulia ja porkkanaa paahtuu uunissa ihan itsekseen. Nämä nautittiin itse tehtyjen haukipullien kanssa – ja niissä tietenkin runsaasti tuoretta tilliä!

IMG_20181014_125415_957

Kasvissosekeitto toimii AINA! Tässä oranssin makeassa keitossa myskikurpitsaa, bataattia ja porkkanaa. Lisälämpöä syksyyn tuo sekaan raastettua nokare tuoretta inkivääriä.

IMG_20181010_122421_200

Koska minulla on nyt kalentereita kaksi kappalein, haluan arpoa toisen niistä teidän lukijoiden kesken! Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen tai Pöpelikön Facebook-sivuille tämän nimenomaisen postauksen kommenttiosioon! Voit myös tuplata arpaonnesi kommentoimalla molempiin. 🙂  Olisi hauskaa myös kuulla kuinka haluaisit hyödyntää satokausikalenteria omassa arjessasi. 

Osallistumisaikaa 28.10. saakka.  Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti vkon 44 aikana, joten MUISTATHAN JÄTTÄÄ MYÖS YHTEYSTIETOSI (esim. sähköposti)!

Mikäli arpaonni ei suosi tai haluat kalenterin myös vaikka lahjaksi, vuoden 2019 satokausikalenterin voit tilata täältä! Ja vink vinkkinä samassa osoitteessa keittokirja ”Modernia maakuntaruokaa” kuulostaa myös varsin mielenkiintoiselta! Yli 35 euron tilauksiin sisältyy ilmainen toimitus. 🙂 Kannattaa laittaa myös instassa seurantaan @satokausikalenteri, on nimittäin toooosi inspiroivia (ja vatsaa nälkäkurisuttavia…) kuvia, ideoita, tarjouksia ja kilpailuja!