Teneriffan tunnelmat

Olen todellakin ottanut niskalenkkiotteen ennakkoluuloistani ja heittänyt ne kanveesiin matkailemalla ensin vuoden vaihteessa Gran Canarialla ja nyt maaliskuun alussa reilun viikon verran Teneriffalla. Edelleenkin turistirantarysät ovat varmasti oma lukunsa, joissa siis myös vierailtiin, mutta kun ei jumiudu siihen vaan seikkailee ympäri saarta, saa näistäkin kohteista todella paljon upeutta irti.

53317884_1297524813727843_4061677342634803200_n

DSC_0002

DSC_0110

DSC_0012

DSC_0043

Lomamatkamme sattui hauskasti siihen kohtaan kun Teneriffalla vietettiin huikeita karnevaaleja. Nämä karnevaalit ovat maailman toiseksi suurimmat heti Rio De Janeiron zembaloiden jälkeen ja jengi siis bilettää menemään yksitoista päivää. Ohjelmaa ja nähtävää olisi siis riittänyt useammallekin illalle, mutta päädyimme tsekkaamaan vain yhden tapahtuman. Siinäpä sitä olikin ihmeteltävää riittämiin tällaiselle maalaistallukalle!

53285519_1296320667181591_940123716384194560_n

Olimme liikenteessä neljän hengen porukalla – minä, Jere, Jeren veli sekä hänen avovaimonsa. Kiinnostuksen kohteemme natsasivat yllättävän hyvin yhteen ja must see -listalle kerättiin läjäpäin kaikkia innostavaa nähtävää ja koettavaa. Oli pikkukyliä, hiekkarantoja, luonnon muokkaamia merivesialtaita, yllä mainitut karnevaalit, patikointia satumaisessa metsässä ja vuoristojen serpentiiniteitä. Tulivuori Teiden huippu jäi ainoastaan kokematta, koska etsiytyessämme sinne oli kaapelihissi suljettuna kovan tuulen takia.

53040331_1295316020615389_4330570247011565568_n


53265480_1297086987104959_2857108160508854272_n

53712313_1294522170694774_47576774371966976_n

53231246_1297086950438296_2449814921475522560_n

Pikkukylistä halusimme koluta vuoriston kätköissä sijaitsevan Mascan ja ihanan pohjoisrannikolla köllöttelevän La Orotavan vanhan kaupungin. Erityisesti Mascaa kohtaa meillä oli suuret odotukset, mutta se osoittautui hienoiseksi pettymykseksi. Kyseessä oli toki kaunis ja pieni paikka upeissa maisemissa, mutta sen sijaan, että olisimme tupsahtaneet idylliseen miljööseen paikallisten sekaan olikin kyseessä alue, jossa oli lukuisia ravintoloita ja vielä lukuisempia turisteja. No, ei se kuitenkaan ollut pöljempi paikka käyskennellä ja syödä lounasta!

53362495_1295316280615363_3790267033371803648_n

Syömisestä puheen ollen – sitä tuli harjoitettua suurella sydämellä ja vielä suuremmalla vatsakummulla! Mikäli joku matkailee Kanarialle niin suosittelen ehdottomasti testaamaan espanjalaisia rasvaisen imeliä herkkuja, churroja. Suolaiselta puolelta Kanarian perunat vievät kielen mennessään pienesti tulisen mojo-kastikkeen kera (älä ota lisukkeeksi ranskiksia, vaan valitse nämä!) sekä suosituslistalle kuuluu tietenkin myös tietenkin kaikki mereneläväiset.

53655999_2050838361661385_383731864491261952_n

53810905_341689266450586_6926911173245796352_n

Pikkukaupungeista puolestaan La Orotava oli toooodella ihastuttava. Saatan tosin olla puolueellinen, sillä sydämeni sykkii aina ja ikuisesti vanhoille rähjäisille taloille, lennokkaasti käytetyille väreille ja mukulakivikaduille.

DSC_0096

DSC_0091

53305495_1297086913771633_244542329594052608_n

53366855_1297087100438281_5408870079284641792_n

DSC_0104

Vaikka missasimmekin Teiden huipun, emme missanneet Teideä ja vuoristoa. Ajelimme paljon pitkin kiemuraisia, hulluja vuoristoteitä. Kävimme Teiden juurella ja tutustuimme vuoristomaisemiin pilvien yläpuolella, sekä upeisiin kanarianmäntymetsiin sekä eukalyptusten täyttämiin alueisiin.

Ehkä yksi upeimmista kokemuksista oli ajella ensin pilviharsojen läpi kirkkaansinisen taivaan alle auringonpaisteeseen, valkoisten pilvien kumpuilessa alapuolellamme. Ja jatkaa siitä matkaa Teiden juurelle, jossa laskeva ilta-aurinko maalasi vuoriston hehkuvan punaiseksi ja lopulta katselimme mykistyneinä auringonlaskua pilven hattaroihin noin 2500 metrin korkeudessa.

DSC_0079

DSC_0080

53423665_1295316190615372_109786274688139264_n

DSC_0087

Näimme ja koimme paljon upeita asioita myös to do -listan ulkopuolelta seikkaillessamme ympäri saarta. Kuten sanoin, ei rantalomalöllöily kerro tästä tai Gran Kanariasta matkakohteena yhtään mitään, ellei nyt sitten toki ole puhdasta rantalomalöllöilyä hakemassa. Tätä saarta voi kutsua jokseenkin skitsofreeniksi – tuntuu, että sieltä on löydettävissä osapuilleenkin kaikki luonnon tarjoamat kasvuvyöhykkeet. Toisaalta saari tarjoaa myös ihmisen rakentamia lukuisia mahdollisuuksia olemiseen ja ihmettelyyn. Isojen kaupunkien sykettä, pienempien pysähtyneisyyttä, loputtomia hiekkarantoja, ystävällisiä ihmisiä ja rantarolexeja.

53343557_1295316077282050_7954082151459192832_n

DSC_0018

DSC_0088

DSC_0049

DSC_0118

Vaikka olimmekin aivan loistoporukalla liikenteessä, oli minulle henkilökohtaisesti yksi ihanimpia kokemuksia se, kun vietin kokonaisen päivän yksin. Olen varsin introvertihko luonne ja kaipaan paljon omaa tilaa ja aikaa. Vaikka porukka olisikin tuttu ja rakas, on viikko (tai muutama päivä) kolmen muun ihmisen kanssa aamusta iltaan ja illasta aamuun minulle varsin raskasta – tulen ärtyneeksi ja uuvahdan. Niinpä kun muu porukka alkoi intoilemaan Euroopan suurimmasta vesipuistosta Siam Parkista avasin innokkaasti suuni – oi menkää te vaan, minä voin jäädä yksin jonnekin hengailemaan!

Vesipuistot ei lähtökohtaisesti kiinnostele minua muutenkaan, mutta tämä tilaisuus varastaa omaa aikaa tuli aivan täydelliseen saumaan. Niinpä minut jätettiin kyydistä Costa Adejeen muiden lähtiessä riekkumaan hullutusten pariin. Mitkä täydelliset seitsämän tuntia vain minua. Lojuin rannalla, opiskelin hieman, shoppailin turistikrääsäkaupoissa, googlettelin ex temporena hierontapaikan ja kävelin vajaan kilometrin päähän rantakatua pitkin kokovartalohierottavaksi. Sieltä valuin  maleksin  leijuin onnellisena lähimmälle terassille sangrialle, nirvanoiduin kunnes tuli nälkä ja lähdin etsimään ruokaa. Valitsemani ruokapaikka ei ulkoisilta puitteiltaan ollut hääppöinen, mutta söin siellä u s k o m a t t o m a n herkullista sieni-kanapastaa. Lisäksi tarjoilija kutsui minua darlingiksi siinä lyhyessä hetkessä ehkä useammin kuin Jere koko kymmenen vuoden aikana, joten se ja euron tuoppi olutta huuhtelivat suloisesti sieluani. 😀

54256992_298186460854833_8709065482868621312_n

53761857_1297524857061172_3109858761016082432_n

53439743_297475857614699_5234157578551820288_n

Tässäpä minun kokemukseni Teneriffasta 🙂 Josko syksyllä pääsisi taas johonkin päin maailmaa ihmettelemään ja ihastumaan…

Postauksen lopuksi vielä yksi kevennyskuva.  Tuuli oli paikka paikoin niin kova, että meinasi viedä tukan päästä ja tehdä minusta köyhän naisen Marilynin…joten saanko esitellä, kuvausassistenttini! 😀

54257824_2531553670219303_7311947904636157952_n

 

Ooooo Las Palmas ja muita tarinoita

Hola! Oltiin vuoden vaihde Gran Canarialla ja matkakuulumisten kertominen tänne blogin puolelle venyiiiiiii erinäisistä syistä. Nytpä kuvapläjäystä ja joitakin kokemuksia siis lopultakin kehiin. Aivan ensimmäiseksi on kerrottava, että jäätävät ennakkoluuloni koko matkakohdetta kohtaan sulivat pois jo heti ensimmäisenä päivänä eikä Gran Canaria ollut siis ollenkaan pöllömpi kohde tsekattavaksi.

picture_20190114_194827349

picture_20190114_183952329

picture_20190114_194910820

Lähdimme matkaan ensimmäistä kertaa ikinä matkajokerilla. Tämä siis tarkoitti sitä, että emme tienneet hotelliamme emmekä edes määränpääkaupunkia ennen kuin laskeuduimme Gran Canarialle ja nykäisimme kentällä matkaopasta hihasta. Minulle tämä oli sinällään suuri ja jännittävä seikkailu, sillä yleisesti ottaen minulle hotellivalinnassa on aina ollut tärkeää ainakin oma wc ja suihku sekä hyvä aamupala.

Tämä matkajokeri ei onnekseni tuottanut pettymystä. Päädyimme Las Palmasiin. Hotellihuone itsessään oli pieni ja synkkä, mutta ehdottoman suuren suuret plussat tulivat sijainnista (100 metriä rantaan ja rantakadulle), omasta pikkukeittiöstä sekä sydämellisestä henkilökunnasta. Aamupalatarjonta käytiin testaamassa kerran, mutta tulimme siihen tulokseen, että edullisemmin ja paremmin syömme kokkaamalla aamiaiset itse, ja näin siis teimme. Matkajokerin ehtoihin sisältyy myös se, että matkan aikana saattaa joutua vaihtamaan majapaikkaansa jopa kaksikin kertaa lyhyellä varoitusajalla. Me saimme kuitenkin viettää koko lomamme samassa hotellissa.

picture_20190114_194631028

picture_20190114_194747280

picture_20190114_195035750

Heti ensimmäisenä aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään autoa vuokralle. Ehdimme kiertää 3-4 vuokrauspaikkaa ja kaikissa myytiin eioota. Lopulta tärppäsi, mutta tarjolla oli enää ns. perheauto. No, eipä siinä mitään sitten! Hitusen kalliimmaksi sen vuokraaminen tuli (auto oli käytössämme viisi päivää), mutta tutkimusmatkalle on ihmisen päästävä. Säästöä tuli kuitenkin vuokrausfirman palvelusta, jollaiseen en ole aiemmilla matkoillamme törmännyt – mikäli olimme iltaisin takaisin maisemissa klo. 19 mennessä saimme auton veloituksetta yöksi heille parkkiin ja haimme auton taas seuraavana aamuna käyttöön. Kätevää!

picture_20190114_184228219

picture_20190114_194642443

picture_20190114_195050500

Päivät sitten ajeltiin ja tutkailtiin tätä pikkuruista saarta ympäriinsä. Vuoristomaisemissa ajellessa lusikallinen housussa oli normiolotila, joskin kello neljän ruuhka Las Palmasin keskustassa oli ehkä vielä sävähdyttävämpi kokemus. Erityisen mainitsemisen arvoisia käymiskohteita on esimerkiksi Maspalomas hillittömine silmän kantamattomiin jatkuvine hiekkadyyneineen ja loputtomine uimarantoineen. Kävimme uimassa kahteen kertaan ja hiekkaa oli puhelimessa, varpaiden välissä, silmissä, oluessa, pimp…NO EI OLLU, mut ihan kaikkialla muualla oli.

picture_20190114_184046889

picture_20190114_184204586

picture_20190114_195111272

Muita makeita kohteita oli saaren korkein kohta 1949 metrin korkeudessa Pico de Las Nievissä (jossa näkyvyys oli nolla, mutta meillä on jokin tarve tsekata aina ne korkeimmat),  saaren toiseksi korkeimmalla huipulla (1813m) sijaitseva valtava kivipaasi Roque Nublo sekä kiva patikointireitti sinne, saaren toiseksi pienin kyläpahanen Tejeda sisämaassa sekä ihastuttava kalastajakylä Puerto de Las Nieves valkoisine taloineen.

picture_20190114_184103707

picture_20190114_194714261

picture_20190114_195021300

Illat vietimme Las Palmasissa pussikaljaillen, kuljeskellen rantakadulla tai kahlaillen pitkin rantaviivaa sekä syöden. Rantakatu on, luonnollisestikin, täynnä kuppilaa jos jonkinmoista valittavaksi ja kävimme joka ilta syömässä eri ravintolassa – yhtään ruokapettymystä ei matkaamme sattunut! Viikkomme sisälsi siis sopivassa suhteessa niin rantalöllöilyä ja uimista, maisemien katselua, kauhukahvailua, pientä patikointia, halpaa viiniä ja onnellistunutta vatsaa.

picture_20190114_194734304

picture_20190114_194808596

picture_20190114_194934368

Paluumatkamme ei sitten sujunutkaan niinkuin Strömsössä ja mun on kyllä pakko sanoa, että TÄMÄ on ehkä reissukuvistamme meitsin ehdoton suosikki:

HYH miten kylymä, äkkiä pois täältä!

picture_20190114_183924618

Mehän oltiin varattu siis suorat lennot Kuopiosta, koska ah vitsit miten kätevää ja nopeaa (Kuopio on meitä huomattavasti lähempänä kuin Helsinki). Paluumatkalla teimme kuitenkin uukkarin, kuten kuvasta näkyy, ja painelimme Tukholmaan tankkaamaan. Kapteeni kuulutti, että Kuopion kentälle ei voida laskeutua ainakaan kyseisen illan aikana, koska kiitoradan sulatuksessa on sattunut jotain ongelmia/virheitä. Jumitimme Tukholmassa ikuisuuden eikä ollut mitään tietoa milloin ja mihin päädymme (wuhuu! toinen matkajokeri samaan hintaan!). Loppujen lopuksi päädyimme samana iltana Helsinkiin ja lukuisten ja taas lukuisten jonotusten ja selvitysten jälkeen saimme painaa päämme lentokenttähotellin sänkyyn jatkaaksemme matkaa aamulla. Loppujen lopuksi olimme perillä Kuopiossa 19 tuntia myöhässä aikataulusta.

picture_20190114_194853801

picture_20190114_195007403

No, loppu hyvin kaikki hyvin eikä tuo paluumatkan viivästyminenkään jaksanut oikeastaan edes ottaa päähän. Enemmän harmitti niiden puolesta, jotka odottivat Kuopiossa meitä päästäkseen itse lomalle…Meidän seuraava lomamatka onkin jo buukattu maaliskuulle, lähdetään tsekkaamaan vuorostaan Teneriffa. Jere on siellä jo käynytkin, nyt uusi ennakkoluuloista vapaa minä on myös lähdössä mielenkiinnolla matkaan. 🙂

picture_20190114_184023854

Ja ai niin! Kuinka Irwinin Las Palmas liittyy asiaan muutoin kuin että hotellimme sijaitsi Las Palmasissa? Noh. Näin kymmenenkin vuoden yhteiselon jälkeen arvostamme yksityisyyttä ja lukitsemme vessan oven perässämme. Näin kymmenenkin vuoden yhteiselon jälkeen vessassa käyminen toisen hengaillessa heti siinä oven takana on jokseenkin…jännittävää. Niinpä joka kerta mennessäni suorittamaan ruusun ja kielon tuoksuista toimitusta laitoin Irwinin soimaan täysillä…

Tarinan opetus: Kannattanee olla varovainen kysyttäessä pariskunnilta, että hei mikä on teidän biisi.

Tarinan opetus 2: Kakkajutut toimii aina.

#18 Uudeksi vuodeksi Kanarialle

Saatiin töissä niin sanotut ”joululistat” kätösiimme reilu viikko sitten. Joululistalla on aina extravapaita ja koska teen vielä siihen päälle 80%-työaikaa näyttää lista varsin kutkuttavan kepeältä. Kaiken lisäksi listantekijä on tyrkännyt minulle vapaapäivät ruhtinaallisesti putkeen – niinpä siellä komeilee viikon vapaa heti joulun pyhien jälkeen ja jatkuen ensi vuoden puolelle!

Kummasti rupesi kutittamaan jotain äkkilähtöhermoa palmupuiden katveeseen se. Vähän tsekkailin siinä sitten tarjontaa ja hitsinpimpula Gran Canarialle oli juuri sillon mahdollisuudet päästä. Tai oikeastaan ainoat mahdollisuudet juuri kyseisenä ajankohtana kun lämpöä halajaa luut ja mieli. Ja tämänkin matkan hotskuvaihtoehto on sellanen jokeripokeripox eli ei edes tiedä missä majoittuu ennen kuin kohteessa.

Mullehan majotuksessa on aina ollut ihan supertärkeetä a) oma vessa ja suihku ja b) aamupala. Joku jokerivaihtoehto vähän siis nostaa hilsettä pintaan. Ja siis GRAN hiton CANARIA. On ehkä yhtä paljon itteesä kiinnostava matkakohde kuin Teneriffa taikka Turkin Alanya. Samalle listalle voin lykätä myös esimerkiksi Rodoksen, Kyproksen ja mitä näitä nyt on.

En siis halua kuulostaa ylimieliseltä tai jotenkin muka fiiniltä, mutta en voi sille mitään, että ajatuksena kyseiset kohteet nostaa kaikkea kakkaa pintaan. Mielikuvat siis väkisin kääntyy jonnekin ysäriin. Antennipipoihin, vyölaukkuihin, seuramatkoihin, auringossa nahkansa polttaneisiin känniörveltäjiin. Tunnistan kyllä asennevamman ja ennakkoluulot itsessäni.

20181215_125015

Mut eiii auttanut kuulkaa kutinaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama mikä paikka, kuhan siellä olisi aurinko ja lämmin ja jonkunlainen tyyny mihin päänsä painaa yöksi ja en oo helkkari soikoon päässyt reissuun nyt yli kahteen(ko?) vuoteen. Niinpä HUPSISTAKEIKKAA, pienehkön väsytystaistelun jälkeen, klikattiin Jeren kanssa ”vahvista varaus”-namiskaa ja niinpä sitä ollaan hyvin äkkilähtömäisesti viikon päästä jo jossain ihan muualla kuin pimeässä, lumisessa ja kylmässä.

Ollaan jo jonkin verran katseltu miltäs tämä saaripahanen näyttää ja mitä sillä on tarjota. Uskoisin, että ennakkoluuloistani huolimatta saadaan aikaiseksi tosi hyvä lomareissu! Niin kuin aina ennenkin, myös tällä reissulla, vuokrataan auto koko viikoksi alle. Tarkoituksena on koluta joka soppi ja kolkka, mitä nyt vaan ehditään! Toivokaamme myös, että tämä jokerimajoitus osoittautuu kivaksi. Ei me hotellissa todennäköisesti vietetä aikaa juuri enempää kuin mitä yöunet vaativat, mutta olishan se kiva, että se olisi siisti eikä myöskään sijaitsisi missään aivan hevonkuusessa palveluiden ulottumattomissa.

Lopetan siis joulunpyhien jälkeen yövuoroni aamulla kello seitsämän ja olemme kohteessa samana iltana puoli yhdeltätoista – melko huisia! Vietämme uuden vuoden Gran Canarialla ja pohdiskelin Facebookin puolella, että miltähän se sellainen mahtanee näyttää. Ystäväni, joka viettää talvet Espanjassa, osasi kertoa, että uuden vuoden aattona tulee pukeutua punaisiin alusvaatteisiin, sillä se tietää hyvää onnea koko tulevalle vuodelle. Lisäksi kellon lyödessä keskiyöllä kahtatoista on syötävä jokaisella kellon lyömällä viinirypäle – tämä tietää hyvää viinivuotta. Pyrinpä siis nämä asiat toteuttamaan. Kyllä minulle ensi vuonna kelpaisi niin onni kuin myös viini.