Anopin kanssa Kreetalla [Platanias/Rethymnon]

Olen jakanut nämä sata kuvaa ja tarinaa jo ympäriämpäri somea, mutta menkööt nyt täälläkin vielä kerran. Ihan nyt vaan vaikka siitä syystä, että ei sitä nyt jumaliste ihan joka päivä lähetä anopin kanssa ulukomaille. Plus sen takia, että jokseenkin ärsyttelee olla takaisin maassa, jossa jorpakko on jo jäässä, näpit jäätyy kun kirjoittelee näppiksellä, villasukat tarvii ihan oikeestioikeesti eikä vaan siksi kun ne ovat niin mukavat ja koska kuvien tunnelmat. (Ja vähän myös siksi, että koen syyllisyyden pistoksen kun blogi on jäänyt niin vähälle huomiolle.)

Se, kuinka päädyin anopin kanssa ulukomaille johtuu siitä, että tämä rakas tyyppi oli hoitanut milloin kenenkin koiraa kissaa kanaa torppaa kakaraa riippumatta siitä tuleeko taivaalta vettä, räntää tai kolme metrii lunta tai onko kuumetta, kun jälkikasvu ja jälkikasvun puoliskot ovat liihotelleet ympäri mualimaa ja jossain kohtaa hän vienon varovaisesti totesi, että no oishan tuo kiva päästä itekin. Juuri sopivasti tänä vuonna anopin mittariin pyörähti tasaluvut, jolloin kakarat laittoivat lahjaksi rahat pinoon ja minusta tehtiin matkaopas ja -johtaja (siis hurjan vastenmielinen tehtävä ja hyi en ois halunnu kyllä lähtee mihkään lämpöön ja pakko siis uhrautua) ja näin saatiin mamma maailmalle. Anopin toiveet matkakohteelle olivat hyvin yksinkertaiset: kunhan siellä on lämmintä ja meri. Päädyin valitsemaan kohteeksi Kreetan. Se oli itselle(kin) ennalta tuntematon kohde, mutta mielikuvani olivat, että se on hyvin iisipiisi ja sinne voi helposti ja stressittä joskus viedä vaikka kummitytön (tai tässä tapauksessa anopin). Mielikuva osoittautui oikeaksi.

71820452_1462840767196246_7213661430652862464_n

71855520_1463352373811752_5262336103066632192_n

71896127_1465699830243673_3892930993857757184_n

Varsinaiseksi määränpääksi valikoitui Platanias. Okei, se on yksi niistä ties kuinka monesta vain turisteja varten kyhätyistä lomakylistä, eli ei itsessään mitenkään hirvittävän mielenkiintoinen. Paitsi että meidän hotellista oli hiekkarannalle ja merelle jotakuinkin sata metriä ja hotellin ympäristössä oli ravintolaa ravintolan perään. Ei siis ollenkaan paha paikka sellaiselle, joka lähtee hakemaan lomaltaan a) merta, b) lämpöö, c) hyvää ruokaa ja d) totaalista pään tyhjennystä ja rentoutumista kaikesta arjen epämukavuuksista. Lisäksi lähimpään isompaan kaupunkiin Rethymnoniin oli matkaa vain kuutisen kilometriä niin mikäpäs siinä köllötellessä.

71909620_1461465514000438_7736639669638529024_n

72265398_1465700106910312_3301811088676356096_n

72230829_1462840573862932_5897832121451413504_n

Ja voe että me nautittiin. Meressä käytiin pulikoimassa ja rannalla köllöttelemässä lähes joka päivä. Säät olivat erityisen suotuisat. Vaikka osin viikko olikin varsin harmaa (ja kertaalleen saatiin niskaan kunnon sade- ja ukkosmyräkkäkin, joskin sillä hetkellä oltiin juuri sopivasti tyytyväisenä vetämässä napaan kreikkalaista salaattia sekä erittäin runsaskätistä katkissalaattia) oli lämpötila koko ajan silti jossain +24-26 tienoilla. Mahtuipa lomaan myös muutama täysin pilvetön päivä, ja niitä lämpötiloja en uskalla edes arvailla. Mutta nekin tosi tosi kuumat päivät onnistuttiin viettämään kivasti merituulen ja meriveden äärellä. Kahtena viimeisenä päivänä en minä enää hirvinnyt uimaan, koska aallokko oli aivan valtaisa. Anoppihan sinne, vanhana merikarhuna, pulahti ja tuomisenaan aaltojen syleilystä toi valehtelematta ison kourallisen pikkukiviä uimapuvussaan tissien välissä.

72285019_1465699773577012_6081418793416916992_n

72288013_1462840460529610_5402781258767925248_n

72694564_1465700220243634_5605282176431030272_n

Jos anoppi rakastaa merta, niin minä rakastan vanhoja kaupunkeja. Ihan sama mikä maa tai mikä valuutta, niin vanhat kaupungit saavat minun sydämeni hypähtelemään ilosta. Kävimme kahtena päivänä kiertelemässä ja shoppailemassa Rethymnonin vanhassa kaupungissa. Sieltä tarttui mukaan läjäpäin valokuvia, tuliaisia (muun muassa oliiveja, oliiviöljyä, keramiikkaa, baklavaa…), hyvää mieltä ja ihania ruoka- ja juomamuistoja.

71797333_1462628600550796_235318951750402048_n

72341362_1465700123576977_5914260517387501568_n

72441490_1463805317099791_8666494634614063104_n

Erittäin yhteinen rakkauden kohteemme on kissat. Niitähän Kreetalla(kin) riittää. Yllätyksekseni (ja onnekseni) suurin osa kissoista oli erittäin hyvävointisen ja -kuntoisen näköisiä. Vain pari vähän resuisempaa kaveria osui silmään. Meidän hotellin parvekkeen alla pyöri vakkarina tietyt kolme kissaa ja välillä myös vierailevia tähtiä. Mehän teimme periaatepäätöksen: yhtään ei nyt ruveta mitään kissoja täällä paapomaan. Tiukka päätöksemme kesti noin tunnin, eli heti ensimmäisellä kauppareissullamme mukaan tarttui myös pussillinen kissanraksuja. Ja niitä kissit olivat sitten säännöllisesti kurnauskimassa parvekkeen alla aamuin illoin.

72435136_1465699750243681_5593476402256019456_n

72449921_1462840387196284_3373289596568731648_n

72460164_1465700213576968_1206145246145019904_n

Paikalliset myös tuntuvat pitävän kulkukissoista varsin hyvää huolta. Ruoka- ja vesikippoja oli ripoteltu sinne tänne ja paikoin kissat saivat köllötellä vapaasti ravintoloiden tai baarien tuoleilla enkä nähnyt yhtä ainoatakaan kertaa, että kissoja olisi hätistelty vihaisesti tiehensä. Yksi baarikissa asettui meidän viereisen pöydän tuolille tyytyväisenä köllimään, kunnes seurueen poika halusi istumaan juuri siihen tuoliin. Baarimikko tuli nostamaan kissan pois – ja siinä silmänräpäyksessä kissa hyppäsi takaisin valitsemalleen paikalle. Räjähdettiin nauramaan – niin me kuin se seuruekin – ja minä tietenkin tarjoamaan meidän pöytämme ylimääräistä tuolia. Ja en suinkaan kissalle, vaan sille pojalle, haha! Mutta valitettavasti kissa joutui siirtymään ja poika sai tuolinsa kissan tuolin.

72548973_1462840447196278_8483251001686491136_n

72553781_1465699896910333_4722120773047681024_n

72652782_1465699820243674_633483083177263104_n

Lähtökohtaisesti koko reissun suunnitelma oli, että ei suunnitella mitään. Rentoudutaan ja nautitaan ja tehdään jotain jos huvittaa, ja jos ei huvita niin juodaan drinksu. Päädyimme sitten kuitenkin kaksi kertaa aktivoitumaan ihan True Turisteiksi: ekalla kerralla lähdettiin lampaina vene- ja snorklausretkelle ja tokalla kerralla yhdistettiin vanhan kaupungin kiertelyyn nähtävyyskäynti Fortezza-linnoitukselle.

Veneretki Captain Hook -aluksella (…) kesti kaikkiaan kuutisen tuntia. Siihen sisältyi venematka johonkin hornan kuuseen lahdenpoukamaan, johon vene ankkuroitui ja kaikki hiton hurjapäät hyppivät turkoosin väriseen pohjattomaan jortsuun snorkkailemaan ja uimaan. Olkoonkin, että nämä hurjapäät pitivät sisällään myös keskenkasvuisia kakaroita, niin minä pysyin tukevasti laivan kannella. Vesi ei todellakaan ole minun elementtini ja ajatus siitä, että jalat eivät yllä pohjaan, on hyytävä. Anoppi kuitenkin sai nauttia tästä täysin siemauksin, eikä minullakaan ollut mitenkään tylsää. Meriretki oli kiva kokemus ja reissuun sisältyi hyvä grillilounas laivalla, joten mikäs siinä keinuessa.

71845300_1463805523766437_130536082033868800_n

72257328_1463805323766457_1588620154097369088_n

72089077_1463805430433113_773007372120489984_n

72527058_1463805447099778_5296531928302747648_n

Fortezza-linnoitus puolestaan oli, no, rapistunut linnoitus heti vanhan kaupungin vieressä. Sen on rakentaneet Venetsialaiset joskus 1500-luvulla suojaksi ottomaanien hyökkäyksiltä ja lukemani mukaan linnoitus on ollut asuttu jopa 60-luvulle saakka. Enpähän nyt tiedä jäikö siitä nyt sen kummemmin mitään ahaa-elämystä tai wau-efektiä käteen, mutta tulipahan nyt sen verran turreiltua.

72101082_1465699966910326_3816329444679745536_n

71903849_1465700026910320_5901223019606441984_n

71901189_1465700230243633_8610055367025491968_n

72223001_1465700040243652_1766930179566862336_n

71877100_1465699956910327_1468908858528235520_n

Ruuasta on vielä pakko mainita tähän loppuun. Se oli järjettömän hyvää ja sitä oli järjettömän paljon. Annoskoot olivat suorastaan naurettavia ja eräänäkin päivänä, kun päätimme syödä vain kevyen salaattilounaan, emme kyenneet enää koko iltana käymään illallisella tai syömään edes iltapalaa. Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan. Lisäksi ihan jokaisessa paikassa laskun pyytämisen jälkeen pöytään kannettiin vielä jälkiruokaa ja pienet karahvit oletettavasti ouzoa talon puolesta – tulipa eräässä paikassa todella herkulliset alkupalatkin tervehdyksenä kokilta. Että jos niinku suussa sulavaa ruokaa ja loputonta ähkyä kaipaat, niin lompsippa Kreetalle siitä. Niin ja jos rakastat makeaa niin sitä suuremmalla syyllä sinne mars. Nää tyypit rakasta imelänmakeita jälkkäreitä.

72703596_1462840370529619_4131046360159879168_n

72959512_1465699903576999_6896319701744353280_n

73021834_1462840567196266_242105786057097216_n

72764302_1465700130243643_8116154438885834752_n

Niin ja ai niin! Tämä reissu oli täynnä niin hyvää mieltä, niiiiin paljon naurua ja niin paljon uusia pöljiä sisäpiirijuttuja, että ei mitään järkeä. Erittäin lämpimästi voin suositella kaikille matkailua anopin kanssa. Siis ainaki jos anoppina sattuu olemaan toi mun anoppi.

Teneriffan tunnelmat

Olen todellakin ottanut niskalenkkiotteen ennakkoluuloistani ja heittänyt ne kanveesiin matkailemalla ensin vuoden vaihteessa Gran Canarialla ja nyt maaliskuun alussa reilun viikon verran Teneriffalla. Edelleenkin turistirantarysät ovat varmasti oma lukunsa, joissa siis myös vierailtiin, mutta kun ei jumiudu siihen vaan seikkailee ympäri saarta, saa näistäkin kohteista todella paljon upeutta irti.

53317884_1297524813727843_4061677342634803200_n

DSC_0002

DSC_0110

DSC_0012

DSC_0043

Lomamatkamme sattui hauskasti siihen kohtaan kun Teneriffalla vietettiin huikeita karnevaaleja. Nämä karnevaalit ovat maailman toiseksi suurimmat heti Rio De Janeiron zembaloiden jälkeen ja jengi siis bilettää menemään yksitoista päivää. Ohjelmaa ja nähtävää olisi siis riittänyt useammallekin illalle, mutta päädyimme tsekkaamaan vain yhden tapahtuman. Siinäpä sitä olikin ihmeteltävää riittämiin tällaiselle maalaistallukalle!

53285519_1296320667181591_940123716384194560_n

Olimme liikenteessä neljän hengen porukalla – minä, Jere, Jeren veli sekä hänen avovaimonsa. Kiinnostuksen kohteemme natsasivat yllättävän hyvin yhteen ja must see -listalle kerättiin läjäpäin kaikkia innostavaa nähtävää ja koettavaa. Oli pikkukyliä, hiekkarantoja, luonnon muokkaamia merivesialtaita, yllä mainitut karnevaalit, patikointia satumaisessa metsässä ja vuoristojen serpentiiniteitä. Tulivuori Teiden huippu jäi ainoastaan kokematta, koska etsiytyessämme sinne oli kaapelihissi suljettuna kovan tuulen takia.

53040331_1295316020615389_4330570247011565568_n


53265480_1297086987104959_2857108160508854272_n

53712313_1294522170694774_47576774371966976_n

53231246_1297086950438296_2449814921475522560_n

Pikkukylistä halusimme koluta vuoriston kätköissä sijaitsevan Mascan ja ihanan pohjoisrannikolla köllöttelevän La Orotavan vanhan kaupungin. Erityisesti Mascaa kohtaa meillä oli suuret odotukset, mutta se osoittautui hienoiseksi pettymykseksi. Kyseessä oli toki kaunis ja pieni paikka upeissa maisemissa, mutta sen sijaan, että olisimme tupsahtaneet idylliseen miljööseen paikallisten sekaan olikin kyseessä alue, jossa oli lukuisia ravintoloita ja vielä lukuisempia turisteja. No, ei se kuitenkaan ollut pöljempi paikka käyskennellä ja syödä lounasta!

53362495_1295316280615363_3790267033371803648_n

Syömisestä puheen ollen – sitä tuli harjoitettua suurella sydämellä ja vielä suuremmalla vatsakummulla! Mikäli joku matkailee Kanarialle niin suosittelen ehdottomasti testaamaan espanjalaisia rasvaisen imeliä herkkuja, churroja. Suolaiselta puolelta Kanarian perunat vievät kielen mennessään pienesti tulisen mojo-kastikkeen kera (älä ota lisukkeeksi ranskiksia, vaan valitse nämä!) sekä suosituslistalle kuuluu tietenkin myös tietenkin kaikki mereneläväiset.

53655999_2050838361661385_383731864491261952_n

53810905_341689266450586_6926911173245796352_n

Pikkukaupungeista puolestaan La Orotava oli toooodella ihastuttava. Saatan tosin olla puolueellinen, sillä sydämeni sykkii aina ja ikuisesti vanhoille rähjäisille taloille, lennokkaasti käytetyille väreille ja mukulakivikaduille.

DSC_0096

DSC_0091

53305495_1297086913771633_244542329594052608_n

53366855_1297087100438281_5408870079284641792_n

DSC_0104

Vaikka missasimmekin Teiden huipun, emme missanneet Teideä ja vuoristoa. Ajelimme paljon pitkin kiemuraisia, hulluja vuoristoteitä. Kävimme Teiden juurella ja tutustuimme vuoristomaisemiin pilvien yläpuolella, sekä upeisiin kanarianmäntymetsiin sekä eukalyptusten täyttämiin alueisiin.

Ehkä yksi upeimmista kokemuksista oli ajella ensin pilviharsojen läpi kirkkaansinisen taivaan alle auringonpaisteeseen, valkoisten pilvien kumpuilessa alapuolellamme. Ja jatkaa siitä matkaa Teiden juurelle, jossa laskeva ilta-aurinko maalasi vuoriston hehkuvan punaiseksi ja lopulta katselimme mykistyneinä auringonlaskua pilven hattaroihin noin 2500 metrin korkeudessa.

DSC_0079

DSC_0080

53423665_1295316190615372_109786274688139264_n

DSC_0087

Näimme ja koimme paljon upeita asioita myös to do -listan ulkopuolelta seikkaillessamme ympäri saarta. Kuten sanoin, ei rantalomalöllöily kerro tästä tai Gran Kanariasta matkakohteena yhtään mitään, ellei nyt sitten toki ole puhdasta rantalomalöllöilyä hakemassa. Tätä saarta voi kutsua jokseenkin skitsofreeniksi – tuntuu, että sieltä on löydettävissä osapuilleenkin kaikki luonnon tarjoamat kasvuvyöhykkeet. Toisaalta saari tarjoaa myös ihmisen rakentamia lukuisia mahdollisuuksia olemiseen ja ihmettelyyn. Isojen kaupunkien sykettä, pienempien pysähtyneisyyttä, loputtomia hiekkarantoja, ystävällisiä ihmisiä ja rantarolexeja.

53343557_1295316077282050_7954082151459192832_n

DSC_0018

DSC_0088

DSC_0049

DSC_0118

Vaikka olimmekin aivan loistoporukalla liikenteessä, oli minulle henkilökohtaisesti yksi ihanimpia kokemuksia se, kun vietin kokonaisen päivän yksin. Olen varsin introvertihko luonne ja kaipaan paljon omaa tilaa ja aikaa. Vaikka porukka olisikin tuttu ja rakas, on viikko (tai muutama päivä) kolmen muun ihmisen kanssa aamusta iltaan ja illasta aamuun minulle varsin raskasta – tulen ärtyneeksi ja uuvahdan. Niinpä kun muu porukka alkoi intoilemaan Euroopan suurimmasta vesipuistosta Siam Parkista avasin innokkaasti suuni – oi menkää te vaan, minä voin jäädä yksin jonnekin hengailemaan!

Vesipuistot ei lähtökohtaisesti kiinnostele minua muutenkaan, mutta tämä tilaisuus varastaa omaa aikaa tuli aivan täydelliseen saumaan. Niinpä minut jätettiin kyydistä Costa Adejeen muiden lähtiessä riekkumaan hullutusten pariin. Mitkä täydelliset seitsämän tuntia vain minua. Lojuin rannalla, opiskelin hieman, shoppailin turistikrääsäkaupoissa, googlettelin ex temporena hierontapaikan ja kävelin vajaan kilometrin päähän rantakatua pitkin kokovartalohierottavaksi. Sieltä valuin  maleksin  leijuin onnellisena lähimmälle terassille sangrialle, nirvanoiduin kunnes tuli nälkä ja lähdin etsimään ruokaa. Valitsemani ruokapaikka ei ulkoisilta puitteiltaan ollut hääppöinen, mutta söin siellä u s k o m a t t o m a n herkullista sieni-kanapastaa. Lisäksi tarjoilija kutsui minua darlingiksi siinä lyhyessä hetkessä ehkä useammin kuin Jere koko kymmenen vuoden aikana, joten se ja euron tuoppi olutta huuhtelivat suloisesti sieluani. 😀

54256992_298186460854833_8709065482868621312_n

53761857_1297524857061172_3109858761016082432_n

53439743_297475857614699_5234157578551820288_n

Tässäpä minun kokemukseni Teneriffasta 🙂 Josko syksyllä pääsisi taas johonkin päin maailmaa ihmettelemään ja ihastumaan…

Postauksen lopuksi vielä yksi kevennyskuva.  Tuuli oli paikka paikoin niin kova, että meinasi viedä tukan päästä ja tehdä minusta köyhän naisen Marilynin…joten saanko esitellä, kuvausassistenttini! 😀

54257824_2531553670219303_7311947904636157952_n

 

Ooooo Las Palmas ja muita tarinoita

Hola! Oltiin vuoden vaihde Gran Canarialla ja matkakuulumisten kertominen tänne blogin puolelle venyiiiiiii erinäisistä syistä. Nytpä kuvapläjäystä ja joitakin kokemuksia siis lopultakin kehiin. Aivan ensimmäiseksi on kerrottava, että jäätävät ennakkoluuloni koko matkakohdetta kohtaan sulivat pois jo heti ensimmäisenä päivänä eikä Gran Canaria ollut siis ollenkaan pöllömpi kohde tsekattavaksi.

picture_20190114_194827349

picture_20190114_183952329

picture_20190114_194910820

Lähdimme matkaan ensimmäistä kertaa ikinä matkajokerilla. Tämä siis tarkoitti sitä, että emme tienneet hotelliamme emmekä edes määränpääkaupunkia ennen kuin laskeuduimme Gran Canarialle ja nykäisimme kentällä matkaopasta hihasta. Minulle tämä oli sinällään suuri ja jännittävä seikkailu, sillä yleisesti ottaen minulle hotellivalinnassa on aina ollut tärkeää ainakin oma wc ja suihku sekä hyvä aamupala.

Tämä matkajokeri ei onnekseni tuottanut pettymystä. Päädyimme Las Palmasiin. Hotellihuone itsessään oli pieni ja synkkä, mutta ehdottoman suuren suuret plussat tulivat sijainnista (100 metriä rantaan ja rantakadulle), omasta pikkukeittiöstä sekä sydämellisestä henkilökunnasta. Aamupalatarjonta käytiin testaamassa kerran, mutta tulimme siihen tulokseen, että edullisemmin ja paremmin syömme kokkaamalla aamiaiset itse, ja näin siis teimme. Matkajokerin ehtoihin sisältyy myös se, että matkan aikana saattaa joutua vaihtamaan majapaikkaansa jopa kaksikin kertaa lyhyellä varoitusajalla. Me saimme kuitenkin viettää koko lomamme samassa hotellissa.

picture_20190114_194631028

picture_20190114_194747280

picture_20190114_195035750

Heti ensimmäisenä aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään autoa vuokralle. Ehdimme kiertää 3-4 vuokrauspaikkaa ja kaikissa myytiin eioota. Lopulta tärppäsi, mutta tarjolla oli enää ns. perheauto. No, eipä siinä mitään sitten! Hitusen kalliimmaksi sen vuokraaminen tuli (auto oli käytössämme viisi päivää), mutta tutkimusmatkalle on ihmisen päästävä. Säästöä tuli kuitenkin vuokrausfirman palvelusta, jollaiseen en ole aiemmilla matkoillamme törmännyt – mikäli olimme iltaisin takaisin maisemissa klo. 19 mennessä saimme auton veloituksetta yöksi heille parkkiin ja haimme auton taas seuraavana aamuna käyttöön. Kätevää!

picture_20190114_184228219

picture_20190114_194642443

picture_20190114_195050500

Päivät sitten ajeltiin ja tutkailtiin tätä pikkuruista saarta ympäriinsä. Vuoristomaisemissa ajellessa lusikallinen housussa oli normiolotila, joskin kello neljän ruuhka Las Palmasin keskustassa oli ehkä vielä sävähdyttävämpi kokemus. Erityisen mainitsemisen arvoisia käymiskohteita on esimerkiksi Maspalomas hillittömine silmän kantamattomiin jatkuvine hiekkadyyneineen ja loputtomine uimarantoineen. Kävimme uimassa kahteen kertaan ja hiekkaa oli puhelimessa, varpaiden välissä, silmissä, oluessa, pimp…NO EI OLLU, mut ihan kaikkialla muualla oli.

picture_20190114_184046889

picture_20190114_184204586

picture_20190114_195111272

Muita makeita kohteita oli saaren korkein kohta 1949 metrin korkeudessa Pico de Las Nievissä (jossa näkyvyys oli nolla, mutta meillä on jokin tarve tsekata aina ne korkeimmat),  saaren toiseksi korkeimmalla huipulla (1813m) sijaitseva valtava kivipaasi Roque Nublo sekä kiva patikointireitti sinne, saaren toiseksi pienin kyläpahanen Tejeda sisämaassa sekä ihastuttava kalastajakylä Puerto de Las Nieves valkoisine taloineen.

picture_20190114_184103707

picture_20190114_194714261

picture_20190114_195021300

Illat vietimme Las Palmasissa pussikaljaillen, kuljeskellen rantakadulla tai kahlaillen pitkin rantaviivaa sekä syöden. Rantakatu on, luonnollisestikin, täynnä kuppilaa jos jonkinmoista valittavaksi ja kävimme joka ilta syömässä eri ravintolassa – yhtään ruokapettymystä ei matkaamme sattunut! Viikkomme sisälsi siis sopivassa suhteessa niin rantalöllöilyä ja uimista, maisemien katselua, kauhukahvailua, pientä patikointia, halpaa viiniä ja onnellistunutta vatsaa.

picture_20190114_194734304

picture_20190114_194808596

picture_20190114_194934368

Paluumatkamme ei sitten sujunutkaan niinkuin Strömsössä ja mun on kyllä pakko sanoa, että TÄMÄ on ehkä reissukuvistamme meitsin ehdoton suosikki:

HYH miten kylymä, äkkiä pois täältä!

picture_20190114_183924618

Mehän oltiin varattu siis suorat lennot Kuopiosta, koska ah vitsit miten kätevää ja nopeaa (Kuopio on meitä huomattavasti lähempänä kuin Helsinki). Paluumatkalla teimme kuitenkin uukkarin, kuten kuvasta näkyy, ja painelimme Tukholmaan tankkaamaan. Kapteeni kuulutti, että Kuopion kentälle ei voida laskeutua ainakaan kyseisen illan aikana, koska kiitoradan sulatuksessa on sattunut jotain ongelmia/virheitä. Jumitimme Tukholmassa ikuisuuden eikä ollut mitään tietoa milloin ja mihin päädymme (wuhuu! toinen matkajokeri samaan hintaan!). Loppujen lopuksi päädyimme samana iltana Helsinkiin ja lukuisten ja taas lukuisten jonotusten ja selvitysten jälkeen saimme painaa päämme lentokenttähotellin sänkyyn jatkaaksemme matkaa aamulla. Loppujen lopuksi olimme perillä Kuopiossa 19 tuntia myöhässä aikataulusta.

picture_20190114_194853801

picture_20190114_195007403

No, loppu hyvin kaikki hyvin eikä tuo paluumatkan viivästyminenkään jaksanut oikeastaan edes ottaa päähän. Enemmän harmitti niiden puolesta, jotka odottivat Kuopiossa meitä päästäkseen itse lomalle…Meidän seuraava lomamatka onkin jo buukattu maaliskuulle, lähdetään tsekkaamaan vuorostaan Teneriffa. Jere on siellä jo käynytkin, nyt uusi ennakkoluuloista vapaa minä on myös lähdössä mielenkiinnolla matkaan. 🙂

picture_20190114_184023854

Ja ai niin! Kuinka Irwinin Las Palmas liittyy asiaan muutoin kuin että hotellimme sijaitsi Las Palmasissa? Noh. Näin kymmenenkin vuoden yhteiselon jälkeen arvostamme yksityisyyttä ja lukitsemme vessan oven perässämme. Näin kymmenenkin vuoden yhteiselon jälkeen vessassa käyminen toisen hengaillessa heti siinä oven takana on jokseenkin…jännittävää. Niinpä joka kerta mennessäni suorittamaan ruusun ja kielon tuoksuista toimitusta laitoin Irwinin soimaan täysillä…

Tarinan opetus: Kannattanee olla varovainen kysyttäessä pariskunnilta, että hei mikä on teidän biisi.

Tarinan opetus 2: Kakkajutut toimii aina.

#18 Uudeksi vuodeksi Kanarialle

Saatiin töissä niin sanotut ”joululistat” kätösiimme reilu viikko sitten. Joululistalla on aina extravapaita ja koska teen vielä siihen päälle 80%-työaikaa näyttää lista varsin kutkuttavan kepeältä. Kaiken lisäksi listantekijä on tyrkännyt minulle vapaapäivät ruhtinaallisesti putkeen – niinpä siellä komeilee viikon vapaa heti joulun pyhien jälkeen ja jatkuen ensi vuoden puolelle!

Kummasti rupesi kutittamaan jotain äkkilähtöhermoa palmupuiden katveeseen se. Vähän tsekkailin siinä sitten tarjontaa ja hitsinpimpula Gran Canarialle oli juuri sillon mahdollisuudet päästä. Tai oikeastaan ainoat mahdollisuudet juuri kyseisenä ajankohtana kun lämpöä halajaa luut ja mieli. Ja tämänkin matkan hotskuvaihtoehto on sellanen jokeripokeripox eli ei edes tiedä missä majoittuu ennen kuin kohteessa.

Mullehan majotuksessa on aina ollut ihan supertärkeetä a) oma vessa ja suihku ja b) aamupala. Joku jokerivaihtoehto vähän siis nostaa hilsettä pintaan. Ja siis GRAN hiton CANARIA. On ehkä yhtä paljon itteesä kiinnostava matkakohde kuin Teneriffa taikka Turkin Alanya. Samalle listalle voin lykätä myös esimerkiksi Rodoksen, Kyproksen ja mitä näitä nyt on.

En siis halua kuulostaa ylimieliseltä tai jotenkin muka fiiniltä, mutta en voi sille mitään, että ajatuksena kyseiset kohteet nostaa kaikkea kakkaa pintaan. Mielikuvat siis väkisin kääntyy jonnekin ysäriin. Antennipipoihin, vyölaukkuihin, seuramatkoihin, auringossa nahkansa polttaneisiin känniörveltäjiin. Tunnistan kyllä asennevamman ja ennakkoluulot itsessäni.

20181215_125015

Mut eiii auttanut kuulkaa kutinaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan sama mikä paikka, kuhan siellä olisi aurinko ja lämmin ja jonkunlainen tyyny mihin päänsä painaa yöksi ja en oo helkkari soikoon päässyt reissuun nyt yli kahteen(ko?) vuoteen. Niinpä HUPSISTAKEIKKAA, pienehkön väsytystaistelun jälkeen, klikattiin Jeren kanssa ”vahvista varaus”-namiskaa ja niinpä sitä ollaan hyvin äkkilähtömäisesti viikon päästä jo jossain ihan muualla kuin pimeässä, lumisessa ja kylmässä.

Ollaan jo jonkin verran katseltu miltäs tämä saaripahanen näyttää ja mitä sillä on tarjota. Uskoisin, että ennakkoluuloistani huolimatta saadaan aikaiseksi tosi hyvä lomareissu! Niin kuin aina ennenkin, myös tällä reissulla, vuokrataan auto koko viikoksi alle. Tarkoituksena on koluta joka soppi ja kolkka, mitä nyt vaan ehditään! Toivokaamme myös, että tämä jokerimajoitus osoittautuu kivaksi. Ei me hotellissa todennäköisesti vietetä aikaa juuri enempää kuin mitä yöunet vaativat, mutta olishan se kiva, että se olisi siisti eikä myöskään sijaitsisi missään aivan hevonkuusessa palveluiden ulottumattomissa.

Lopetan siis joulunpyhien jälkeen yövuoroni aamulla kello seitsämän ja olemme kohteessa samana iltana puoli yhdeltätoista – melko huisia! Vietämme uuden vuoden Gran Canarialla ja pohdiskelin Facebookin puolella, että miltähän se sellainen mahtanee näyttää. Ystäväni, joka viettää talvet Espanjassa, osasi kertoa, että uuden vuoden aattona tulee pukeutua punaisiin alusvaatteisiin, sillä se tietää hyvää onnea koko tulevalle vuodelle. Lisäksi kellon lyödessä keskiyöllä kahtatoista on syötävä jokaisella kellon lyömällä viinirypäle – tämä tietää hyvää viinivuotta. Pyrinpä siis nämä asiat toteuttamaan. Kyllä minulle ensi vuonna kelpaisi niin onni kuin myös viini.