Älä tule paha tauti

IMG_20171217_141457_032

Tultiin lauantaina mökille pitkästä pitkästä aikaa viettämään pientä, muutaman päivän minilomaa. Jeren työvuorolistaan oli ilmestynyt häkellyttävän monta vapaata jo pidemmän aikaa kiertäneiden ykkösvapaiden sijaan, joten minäkin päätin määrätä itselleni vapaapäivät ja jätin läppärin, kirjat, ajatuksetkin opiskelusta kotiin.

Mökillä olemme täydellisiä sikaporsaita mitä esimerkiksi ruokavalioon tulee. Mitä suolaisempaa, rasvaisempaa ja tuhdimpaa niin sen parempi. Ruuan lisäksi kassiin pakataan mukaan kaikki mahdolliset herkut – sipsit, karkit, suklaat, oluet, glögit, limpparit, mitä ikinä voikaan keksiä tai mihin mieliteko voi iskeä kesken minkään tekemättömyyden.

Mökillä ollaan siis kuin toisessa todellisuudessa. Vähät välitetään Oikean Elämän odotuksista, velvollisuuksista, ohjeistuksista tai sydän- ja verisuonisairauksista.

Niinpä olen nyt aivan erityisen raasu! Miksi, MITEN tänne kuplaan voi saapua sellaisia todellisuuden mörköjä kuin öklötys, vatsakipu, horkka ja sanoinko jo vatsakipu? Varsinkin kun sairastan muutenkin todella harvoin ja vatsatautia en muista kohdanneeni koko aikuisiällä! (Toisaalta silloin kun sairastan, niin siitä saa tietää koko ympäröivä maailma. Oivoivoi, aijjaijai, pieni parka sairastaa, LOHDUTTAKAA!)

Ihmettelin jo illalla, kun mitään ei tehnyt mieli. Ei sipsejä, ei palavan rakkauteni kohteita hedelmätoffeita eikä vadelma-valkosuklaata. Saunominenkin tuntui huonolta eikä talvisessa, jouluisessa, maisemassa lepattaneet ulkoroihut ja myrskylyhdyt jaksaneet riemastuttaa niin kuin yleensä.

Aamulla sitten heräsin jäätävään vatsakipuun. Missään asennossa ei ole hyvä, kaikista vähiten levossa. Mitään ei edelleenkään tee mieli – ajatuskin syömisestä tai juomisesta saa vatsan muljahtelemaan, nostaa palaa kurkkuun. Yritän miettiä, että mitä voisin syödä. Lapsuudesta tuttu ”lääke” jaffapullo olisi vieressä, kylmälaukussa olisi rahkaa. Googletus kertoo, että juuri näitä tulisi välttää. Pah! Toisaalta, eipä niitäkään tee mieli.

Istun makuupussin mutkassa, Riki mutkalla vieressä. Radio soittaa joululauluja ja aiemmin aamupäivällä tullut keskustelu kinkun paistosta sai mahalaukun solmuun.

Perkele.

Mut okei, jos mun on pakko sairastaa, niin toki mieluummin nyt eikä esim. jouluna. Mutta ei mulla nytkään olisi aikaa sairastaa! Varsinkaan kun varastin itselleni vapaita jo nyt…niin päivät ennen joulua tulisi voida opiskella täysiä, jotta voin viettää hyvillä mielin vapaita myös joulun pyhät.

Sitäpaitsi olen mökillä. Täällä kuuluisi olla hyvä, lämmin ja hellä. Sen sijaan, että joutuu miettimään ulkohuussin sijaintia kaukana pakkasessa ja sitä minkä sankon uhraa jos tämä todella kääntyy oksennustaudiksi asti.

Pimeän keskellä minä

IMG_20171115_153835_170

Valvoin aamuöille, heräilin säpsähdellen, nukuin aamupäiviä

kunnes lopulta tipahdin iltakahdeksalta pilkittyäni kirjan päällä, nukuin syvää häiriintymätöntä unta, kunnes heräsin itsekseni neljätoista tuntia myöhemmin

ja maailma tuntui taas ihan ookoolta paikalta.

Lainasin pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa, ehkä viisitoista vuotta sitten viimeksi lainasin, kirjastosta romaanin. En ehtinyt tarttua siihen kun vasta nyt ja olen ahminut sitä nälkäisenä ja uppoutuneena

ja ärsyyntynyt, että lukukokemuksellani on deadline nimeltä kirjaston eräpäivä

ja muistanut, että tämä on yksi syy, materialistisen sisimpäni lisäksi, miksi haluan omistaa kirjani.

IMG_20171117_150303_095

Pukeudun hameisiin ja harjaan hiukseni, käyn lenkillä joka päivä, pilkon smoothien sekaan inkivääriä ja ripottelen kurkumaa ja spirulinaa, nielen multivitatabletin, en muista juoda riittävästi vettä päivän aikana

ja opiskelen kirkasvalolampun loisteessa ja laitan diffuuseriin extramäärän appelsiinin tuoksuisia tippoja.

Odotan hirvittävän kovasti viikonlopun Jyväskylän reissua, veljeni näkemistä, sitä että puen päälle uuden mekkoni ja menen ravintolaan syömään

ja odotan malttamattomana ensi kosketustani yliopistoon, sitä, että ihan oikeasti astelen opiskelijana pitkin yliopiston käytäviä,  olen konkreettisesti siellä (mutta sitä miksi sinne oikeasti menen, siis kvantitatiivisten menetelmien käytännönharjoituksiin, en odota tippaakaan).

20171121_094134

Mutta kaikista eniten tämän pimeän keskellä minä

olen hirvittävän väsynyt.

 

Äiti on vähän väsynyt

IMG_20171116_123745_078

Sanottasko viimeisen viikon sisään minuun on hiipinyt väsy. Otteeni vuorokausirytmistä on lähtenyt lipsumaan. Valvomiset venähtää aamuyön tunneille, aikaisemmin nousin yhdeksältä kun nykyisin painan silloin torkkua. En saa unen päästä kiinni ja itselleni epätyypilliseen tapaan heräilen herkkään pitkin yötä ja uudestaan nukahtaminen on vaikeaa.  Jos ei koira rapistele kynsillään laminaattia niin sitten kirjava kissa sekoilee pitkin öitä (niin kuin kissan kuuluu, mutta olin näiden vanhempien kissojen kanssa saanut tuudittautua yönsä nukkuviin kissoihin jo vuosikaudet) eikä siis ainakaan edesauta nukkumista. Aamuheräämiset venyy huonojen yöunien takia, pitkälle vetkuteltu aamu puolestaan vaikeuttaa illalla nukahtamista. Bonuksena vitutus siitä kun taas vötkyilin niin pitkään enkä kerkee saaha mitään aikaan saatanan laiska akka.

Lisäksi opintojen suhteen käännyttiinkin täyskäännös ja nyt minulla onkin jopa kiire. Tosin tämä on ihan kivaa ja mielenkiintoista kiirettä. MUTTA siihen päälle Jerellä on ollut nyt hirvittävän paljon ilta- ja yövuoroja ja vain ykkösvapaita, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vastuu kodista on lähestulkoon yksin minulla. Kanat, kissat, koira vaativat hoitoa, taloa pitää lämmittää ja puuta kantaa, siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, täytyy tässä nyt lenkillekin ehtiä oman hyvinvoinnin ylläpitämisen vuoksi ja edes johonkin sosiaalisin rientoihin (kävin eilen katsomassa tokasikajutun, oli aivan loistava!) ja piipaa piipaa.

Huomasin tänään aamulla lenkillä avautuvani kaverille suu vaahdossa. Nauruksihan se meni. ”Pennut valvottaa yöt eikä äijäkään tee mittään!!!11”

Nauru, lenkkiseura ja lenkkeily ylipäänsä, kakihedelmät (olen siis niin koukussa!), pesulasta vihdoin ja viimein haetut ihanat puhtaat matot, aamupalasmoothie ja yhdessä toteutettu siivouspäivä veivät känkän mennessään. Uskon ja luotan siihen, että saan vielä yöni ja rytmini tasaantumaan, että tämä ei ole mitään marraskuun metkuja, tai jos onkin, niin hyvin lievä ja ohimenevä vaihe.

Sitäpaitsi aamun avaus multakasan lakaisulla, ruukun sirpaleiden keräilyllä ja jukkapalmun uudelleen istutuksella kertoo vaan siitä, että meille pikkuhiljaa kotiudutaan.

IMG_20171115_192803_074

Elän niin kuin opetan ja se on hyvä

No, opetan ja opetan…mut siis pointti  tähän postaukseen oli se, että sitä täällä blogin puolella tulee jaettua kaikennäköisiä neuvoja ja vinkkejä asiaan jos toiseen (ja köh, kröhh, no, ihan myös livenä kysyttiin niitä tai sitten, useimmiten, ei) ja sitten niihin ei oikeastaan koskaan varsinaisesti palaa. Et ne vaan niinku jää jotenkin leijumaan tuonne blogihistoriaan monien monien muiden postausten sekaan.

Siitäpä syystä nyt tänä viikonloppuna, kun kaamos on entistä lähempänä ensi viikolla alkavan marraskuun ja tänä yönä siirrettävien kellojen takia, on meidän kaamosmasennustaistelijoiden aika asettua topakkaan rivimuodostelmaan! Tai, no, ainakin aika asettua seisomaan omien sanojemme taakse ja ammentamaan energiaa, voimaa ja hyvää oloa sieltä mitäs sitä tulikaan sanottua.

IMG_20171027_180140_380

En todellakaan aio tässä postauksessa käydä läpi kaikkia niitä raapustamiani kaamosmasennusteemapostauksia (laitan kylläkin linkit vielä tuonne postauksen loppuun), vaan tämän hetkisen turhamaisen hattarafiiliksen myötä palailen vaan siihen postaukseen, jossa pohdin olenko ihminen ja jakelin lähinnä tällaiseen ulkoiseen habitukseen ja sitä kautta hyvän olon löytämiseen johtavia vinkkejä. Tai ”vinkkejä”. Sellasia niinku pue päällesi ja harjaa hiuksesi tyyppisiä juttuja, jotka toki jollekulle muulle saattaa olla sellasia ihan joka aamuisia perustoimenpiteitä.

20171028_140706

Joka tapauksessa minulle ne eivät niin olleet, johtuen siitä, että vietän aikani pitkälti kotona etäopiskellen ja jännittäviä sosiaalisia tapahtumia on mm. lähikaupassa käyminen. Päivät seurasivat toisiaan saman näköisinä, tuntuisina, hajuisina ja makuisina eikä loppujen lopuksi ollut enää mitään merkitystä onko arki vai pyhä, mälsä maanantai vai lystikäs lauantai. Tämä efekti tulee myös kaamosaikaan (vaikka olisi työelämässä tai sosiaalinen elämä olisi aktiivinen) ja siitäKIN syystä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin apatia ja melankolia saapuvat nuhjuisuuden ja aikatauluttomuuden vähemmän kivoiksi kavereiksi.

IMG_20171027_215142_835

Nyt olen sitten elänyt lokakuun kuin IHMINEN. Laitan joka aamu päivävaatteet päälle sen sijaan, että hiihtäisin aamusta iltaan ja päivästä toiseen jumpsuitissa tai pieruverkkareissa. Harjaan hiukseni ja joka kerta kauppaan lähtiessäni sipaisen meikkiä naamaan – hitto vie saatan huiskaista puuteria ja ripsaria nykyisin, vaikka poistuisin koko päivänä vain lenkille tapaamatta ketään. Herään joka aamu viimeistään yhdeksältä ja kaadun petiin ennen puolta yötä väsyneenä – terveellä, ihanalla tavalla väsyneenä. Ulkoilen joka päivä jos vain sää sallii – joko haravoiden, yksin lenkkeillen (muumikirjat äänikirjoina ovat muuten ihan superhauskaa lenkkiseuraa!) ja nyt viimeisen viikon aikana olen saanut kaverinkin mukaan. Touhuan joka päivä jotain kotihommia – kokkaan, pyykkään, siivoilen ja järjestelen. SYÖN AAMUPALAA. Okei, päivän ensimmäinen ateria saattaa olla vasta kahdeltatoista, vaikka heräänkin yhdeksältä, mutta se on aamupalaksi luokiteltava vihersmoothie, puuro tai raejuusto marjoilla EIKÄ lämmin ateria kolmelta iltapäivällä. Olen vähentänyt alkoholin käyttöäni runsaasti ja herkkupäivät ovat pysyneet aisoissa.

Ja arvatkaa mitä? Olen voinut lokakuussa aivan helvetin hyvin. Olen ollut energinen, aikaansaava, onnellinen ja touhukas. Hyväntuulinen ja tasapainoinen. Tarkoitukseni on jatkaa tätä ihmisenä oloa. Toivottavasti marraskuulla ei ole mitään sitä vastaan.

Täältä luettavissa minun vinkkejäni kaamostaistoon:

Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Pöpelikössä goes hippi

ja miksipä ei myös Mausteiden yms. terveysvaikutuksista (for dummies)

Uusi viikko, uudet (ruoka)kujeet

Miltä detox tuntui? Heh, kun lukee tuota huonovointisuuden, pienehkön kiukkuisuuden ja nälkäisyyden sävyttämää viikkoa läpi, niin voisi kuvitella, että täällä torpassa on heilunu viis päivää yks perkele. Näin ei itseasiassa ole! Kaikesta huolimatta olen ollut pääasiassa tosi hyväntuulinen ja löytänyt esimerkiksi ihan mielettömän ulkoilun ja opiskelun ilon. Joka päivä on iskenyt valtaisa hapen tarve ja olenkin onnessani lenkkeillyt yksin ja yhdessä perheen kanssa ja joka päivä olen myös syventynyt opintojen maailmaan. Nälästä ja huonovointisuudesta huolimatta olo ei myöskään ole ollut mitenkään heikko, väsynyt tai nääntynyt.

Lähtisinkö uudestaan vetämään detoxia? Kyllä. Lähtisinkö uudestaan vetämään tuota detoxia? En. Hahah! Voi toki edelleenkin olla, että kaikkiin detoxeihin kuuluu huonovointisuus, mutta ihan yhtälailla voi olla, että juuri tämä ei sopinut minulle sitruunoineen, etikkoineen, pinaatteineen ja cayennepippureineen. Jotain muun tyyppistä voisin siis lähteä kokeilemaankin, ehkäpä ensi keväänä.

22323346_931827273630934_2135736654_n

Mitäs nyt sitten rankahkon detox viikon jälkeen? Joko on pekoni suussa ja punaviini avattuna? Käsi kyynärpäätä myöten sipsipussissa ja toinen hamuamassa viidettä palaa suklaata (ahdettavaksi suuhun kerralla)? Eiiii-i, eip! Ihme kyllä, eipä ei!

Detox vei minusta mukanaan 2,7 kilon verran nestepöhöjä, mutta vielä keikkuu ylimääräistä mukana. Täytyy myöntää, että olen lukemaan pettynyt. Odotin enemmän. Kaksi kiloa lähti jo kahden ensimmäisen päivän aikana, mutta seuraavana kahtena päivänä ei tapahtunut mitään. Viimeinen 700 g oli sitten vähempänä kun kävin tänä aamuna mittaamassa detoxin jälkeisen loppulukeman. Edellisessä postauksessa (ja postauksen kommenteissa) ihmeteltiinkin, että miksi kehoni päätti ruveta panttaamaan nesteitä? Vitsailtiin olisiko äkillinen raju muutos saanut kroppani kuvittelemaan, että täällä on hei nyt vakava nälänhätätilanne päällä!!!

Aion siis jatkaa jonkin sortin kevennetyllä linjalla eteenpäinkin, mutta en seuraa mitään paastoa, dieettiä tai muuta ”ohjelmaa” kuitenkaan. Kuten mainitsin jo älä tule paha syksy, tule hyvä syksy -postauksessa aion jatkaa lokakuun loppuun lihattomana, kun sellaisena sen detoxin myötä aloitinkin. Heipat siis pekonille ja himoitulle meetwurstipaketille. Tämän lisäksi päätin jälleen kerran, ehkä noin sadannen kerran, että vähintään viisi päivää viikossa eletään kurissa ja nuhteessa, 1-2 päivää saa sitten porsastella menemään mielitekojensa vietävänä. 

Päätin myös, että porsastelupäiviä ei ole ehkä kaikista fiksuinta ajoittaa heti detoxin perään, joten viikonloppuna kävin ostamassa kaapin täyteen kaikkea vihreää ja raikasta. Pyrin myös jatkamaan sitä, että syön tasaisesti pitkin päivää (tämäkin noin sadannen kerran).

22330669_931827413630920_391634472_n

Kun nyt maailma näin vahvasti pyörii ruuan ympärillä ja se nyt niin kovin pitää mielenkiintoani otteessaan, niin päätin nyt myös tarkemmin tutustua pitta-tyypin* ruokavalioon. Tämän olisi tietenkin voinut tehdä ENNEN KUIN kannoin sieltä kaupasta kaikkea vihreää ihanaa kotiin. Vasta tuossa vaiheessa nimittäin hoksasin, että pinaattikin kuuluu nou nou -listalle, ja minä tietenkin menin ostamaan pinaattikeitot lounaaksi parille ekalle päivälle. No, muilta osin ostokset onneksi menivät varsin nappiin (ja aion minä ne pinaattikeitot nyt kuitenkin syödä, mutta tiedänpähän jatkossa!)

Ruokavalioonhan siis liittyy kilometrin mittainen EI -lista ja kilometrin mittainen SYÖ POIS- lista. En aio näitä opetella ulkoa saati liimailla mihinkään kaapin oviin. En myöskään aio (pittamaiseen tapaan) pyrkiä perfektionismiin, listan täydelliseen noudattamiseen. Se mitä minä nyt alkuun tein, meni näin: tsekkasin ei-listalla sellaiset mun superherkut ja yleisesti käytössä olevat tuotteet ja kirjasin ne ylös. Tsekkasin syö pois -listalla kaikki sellaiset mitä tykkään syödä ja käytän usein ja kirjasin ne ylös. Nyt sitten näitä, huomattavasti lyhyempiä listoja seuraillen, alan tehdä pieniä muutoksia ruokavalioon. Suunnittelen vähitellen ruokalistoja syö pois -listan mukaisesti ja samalla heivailen niitä ei-listalla esiintyviä tuttuja juttuja vähemmäksi/harvemmin käytettäväksi.

22384870_931827480297580_1500667219_n

Ei -listalla oli tosi tosi paljon sellaisia ihania rakkaita asioita, jotka kuuluvat mun lähes joka päiväiseen elämään. Niin kuin esimerkiksi vaikka ruisleipä, kahvi, lohi, valkosipuli, vadelmat, jugurtti ja uutena rakkautena tullut tulinen ruoka. Kyllä -listalta puolestaan löytyy ihanuuksia, kuten pastaa, olutta (!!!), sienet, tuore basilika, avokado, kananmunat, granola ja viinirypäleet (punaiset). Saa nähdä kuinka tasapainoilen näiden kanssa. Lähden kuitenkin sillä ajatuksella, että mistään ei tarvitse luopua kokonaan ja lopullisesti.

Rehellisesti sanottuna minun olisi hyvin vaikea, mahdotonta suorastaan, luopua kaikesta lopullisesti, sillä ei -listalla sattuu majailemaan lähestulkoon kaikki minun suosikkini! Ensimmäisellä vilkaisulla pittan ruokavalio vaikuttaa hyvin kevyeltä, jopa valjulta. Tarkoituksena lieneekin suitsia muuten niin tulista pittaa ei-niin-voimakkaalla ruokavaliolla.

Nyt maanantain, tiistain ja keskiviikon ruokalistat ehdin tosiaan suunnitella ja käydä kaupassa ennen pitta-juttuihin tutustumista. Lisäksi jääkaapissa on detoxviikolta jääneitä jämiä, jotka aion myös hyödyntää alkuviikon ruuanlaitossa. Näiltä tulevilta päiviltä siis löytyy pitta-tyypin kannalta niin hyvää kuin huonoakin. Hyviä asioita alkuviikolla tulee olemaan ainakin: päärynät, makeat omenat, inkivääri, lehtikaali, kurkku, avokado, pasta, herkkusienet, kesäkurpitsa, pavut, kananmunat, punakaali, kerma (?), kaurapuuro, mustikat (?) ja porkkana. Huonoja asioita puolestaan listan mukaan tulee olemaan: pinaatti, kauraleipä (ilmeisesti hiiva on huono?), juusto, punajuuri, paprika ja erittäinkin isolla todennäköisyydellä KAHVI.

22361174_931827426964252_1756771587_n

Hapuilua, pohtimista, päänraapimista ja ihmettelyä on kyllä taas elämä kerrassaan, mutta onpahan toisaalta taas ihmisellä yks mielenkiintonen projekti, kun yhdistellään kerralla menemään keventelyä, pitta-tyyppiä ja lihatonta lokakuuta! Varsinkin tuon pittan ruokavalion kanssa olin suistua epätoivoon, kun löysin useampia saat syödä/et saa syödä -listoja, jotka olivat iloisesti ristiriidassa keskenään. Päätin sitten luottaa hipiltä saamiini, kirjoista opittuihin listoihin, toveri Googlen sijaan.

Tästä siis jatketaan, UNOHTAMATTA tasapainoa kuitenkaan…viimestään loppuviikosta ihmisellä on myös se punaviini ja sipsi…

22361082_931835183630143_10132178_n

*Muistuttaisin, että edelleenkään minua ei ole ”diagnosoitu” pittaksi vaan tämä on parin nettitestin ja muutaman tunnin keskustelun tulos asiaan perehtyneen kanssa, mutta ei siis millään muotoa virallista. Luonnehdinnasta kuitenkin tunnistan itseni pittaksi, ja siksi haluan tutustua sen ruokavalioon hieman tarkemmin (ja ehkä myös siksi, kun kaikenlainen hippeily nyt vaan on kivaa).

Jos jotakuta kiinnostaa, niin oman ayurveda kehotyypin (doshan) voi testata esimerkiksi  täällä 

Täällä puolestaan on lyhyesti kuvailtuna millaisia ovat pitta, vata ja kapha

Tänne on koottu useita linkkivinkkejä ja tietoa ayurvedaan liittyen ja jos kiinnostusta seurata näitä juttuja on, niin kyseinen tyyppi pitää nykyisin majaansa täällä ja kirjoittelee ayurvedan lisäksi muistakin luontaishoitojutskiloista (ja elämästä).

 

 

Miltä detox tuntui?

Näin detoxkuurin loputtua ajattelin, että voisin kertoa myös siitä miltä nämä viisi päivää tuntuivat. Itseäni ainakin kiinnostaa paastoissa, dieeteissä ja muissa itsensä kiusaamisissa  terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä tempauksissa se puoli. Oltiinko sitä nälkäraivotautisena pitkin seiniä, huonovointisena ja nääntyneenä punkan pohjalla vai ihan muina porkkanoina?

22264965_930650570415271_1123005786_n

#1

Uutuudenviehätys ja iik jännää. Olin superonnellinen ja odottavaisin mielin kun päätin ryhtyä tällaiseen hulluuteen. Jääkaapin sisältö näytti ihan älyttömän ihanalta ja uusien juttujen kokeilu keittiössä nyt vaan on hauskaa. Tutkin mielenkiinnolla mitä kaikkea hyvää ja kaunista mikäkin aines lupailee.

Ravasin vessassa ihan koko ajan.

Kofeiinin puutos sai pään särkemään. (Tätä jatkui enemmän tai vähemmän joka päivä, mutta ensimmäinen päivä oli pahin.)

Sain iltapäivällä virtapiikin ja painuin tihkusateeseen tunnin lenkille. En kuitenkaan usko, että tällä oli mitään tekemistä itse kuurin kanssa. Iiik uutta jännää ihanaa vaan nyt otti vallan kaikesta.

Nukkumaan mennessä oli pientä nälän/tyhjyyden tunnetta vatsassa. Olenkin aina ollut iltasyöppö. Sohvalla makoillessa oli mielitekoja – mutta ei mikään ihme, kun monta kuukautta on hiihtänyt sohvalta jääkaapille napsimaan milloin mitäkin. Ensimmäinen päivä meni yllättävän helposti ja leppoisasti.

22330725_930695740410754_325408242_n

#2

Aamulla/aamupäivällä iski aivan jäätävän huono olo noin tunti aamudrinksun ja teen jälkeen. Vapisutti, oksetti, hikoilutti ja paleli saman aikaisesti. Pää tuntui pumpulilta. Hortoilin hetken ihan öönä, ja valmistin sitten aamupuuron. Helpotti! Uskoisin siis, että yön ja aamun aikana verensokerit pääsivät laskemaan liian alas.

Tänään ei pissattanut ihan niin paljoa.

Mutta ulkoilun ja hapen saannin tarve iski tänäänkin ja vietin 1,5h aikaa lenkkeillen ja leikkipuistoillen äitini ja veljentyttäreni kanssa. Sain myös opiskeluja etenemään ja hieman siivoiltuakin, joten energiaa on kyllä ollut ihan mallikkaasti.

Suolaa teki mieli.

Illalla huomasin ihmetteleväni, että päivän mittaan suu on tuntunut kuivalta. Vaikka juon vähintään kaksi litraa vettä päivässä (laitan kannullisen vettä joka aamu valmiuteen, jotta määrä varmasti tulee juotua) ja 3-4 isoa mukillista vihreää teetä. Myös kuuri itsessään pitää paljon sisällään nesteitä. Varsin tehokasta nesteenpoistoa siis!

22290270_930696980410630_1562517599_n

#3

Energiatasot edelleenkin hyvät, siis minun mittakaavallani. Ei ne siis ole nousseet mihinkään isompiin sfääreihin, mutta eivät laskeneetkaan. En tiedä olisinko voinut tällaista kuuria vetää töissä ollessani? Tuskin. Kotona ollessa kuitenkin mikä jottei. Heti aamudrinksun jälkeen (se on edelleenkin aivan järkyttävän hirveää! Pahinta koko kuurissa, prrrhrhhh!) lähdin vajaan tunnin ulkoilulle äitini ja veljentyttäreni kanssa.

Huono olo meinasi ehtiä iskemään tänäkin aamupäivänä, mutta tällä kertaa osasin ennakoida ja varautua siihen eikä tilanne päässyt niin pahaksi. Aamiainen tasasi jälleen olon nopeasti.

OLI AIVAN JÄRJETÖN NÄLKÄ. Näläntunne, jota ei juurikaan kahtena edellisenä päivänä tuntunut tai se tuntui pienenä tyhjyytenä, jyräsi tänään päälle täydellä voimalla. Loin päivän aikana lukuisia kaihoisia katseita meetwurstipakettiin.

Iltapäivän kärsin jälleen etovasta, oksettavasta olosta. Lisäksi pitkin päivää minua palelsi, vaikka olin pukeutunut sisälläkin neuleeseen ja villasukkiin ja pönttöuunissa oli tulet. Tätä ei voi kutsua hyväksi päiväksi. Mieli ja fiilis oli edelleenkin ihan hyvä ja virkeä, mutta fysiikka päätti pistää haistatellen.

Kolmas päivä oli myös perjantai ja lähdin huvikseni veljeni mukaan hakemaan toista veljeä naapurikaupungin juna-asemalta (joo, täällä pöndellä ei paljo junat kuljeskele paria vuoroa enempää). Eli siis istuin auton kyydissä hyvässä seurassa musiikkia kuunnellen 200 kilometriä ILMAN KALJAA. Vähän söi naista! (Siis kun mun mielestä takapenkkiteineily on edelleenkin yks parhaista ajanvietteistä, terkuin Pia 33v.)

22278756_930668553746806_35800160_n

 #4

Aamu oli ihan sikkehyvä! Pohdiskelin jo, että tätä voisi jatkaa viiden päivän sijaan kokonaisen viikon ja vakavasti jo harkitsin tekeväni niin.

MUTTA EN TEE!

Iltapäivällä iski jälleen se etova ja oksettava olo. Minä en oikein osaa kuvailla sitä. Sellainen ärsyttävä tunne vatsassa, ja pahimmillaan meinaa heittää ihan yökkäilyyn (muttei sentäs oksentamiseen) asti. Nieleskelyttää. Niin kuin krapulaa potisi! Narisin olotilastani Instatarinoiden puolella ja kas! Eräs hippi tuli Pirtistään kertomaan, että mun (mahdolliselle) pitta -tyypille ei käy etikat eikä sitrushedelmät. Ja kukahan niitä oli tässä vetänyt kitusiinsa jo neljänä aamuna…Myöhemmin itsekseni selvittelin, että myöskin pinaatti on nou nou. Sitäkin tässä vedetään desitolkulla päivittäin. Asioista ei tokikaan kannata ottaa etukäteen selvää…

No joo, ei tokikaan voi varmuudella tietää johtuuko oireiluni juurikin noista sopimattomista ruuista (etenkään kun ei ole varmuutta siitäkään olenko mikään pitta) vai ihan ylipäänsä tästä kuurista ja sen rankkuudesta/sopimattomuudesta minulle. Mielenkiintoista tämä on joka tapauksessa ja innostuin nyt tutkimaan näitä ruoka-aineasioita enemmänkin, kun aiemmin se oli jäänyt vielä meinaamisen tasolle.

Neljännen päivän iltapäivä ja ilta menikin sitten enemmän tai vähemmän kärvistellessä joko huonovointisena tai järjettömän nälkäisenä. Kävin kuitenkin tänäänkin heittämässä tunnin lenkin ihanissa syksyisissä maisemissa (aurinko paistoi yhdessä vaiheessa upeasti ennen kuin taivas jälleen repesi!) ja se auttoi, ainakin noin niin kuin henkisellä tasolla. Luovuttaminen pyörähteli mielessä useamminkin kuin kerran, mutta päätin, että kyllä minä perkele tämän loppuun asti vien!

22291958_931114530368875_2112477588_n

#5

Syyt miksi lähdin detoxia pitämään eivät olleet vain sellaisia suloisia ja itseäni halailevia haluan puhdistaa kehoani ja mieltäni -henkisiä. Ehei. Kyllä minä tässä lähdin myös hakemaan jykevää stoppia mässäilylle, uutta alkua kevyemmälle ruokavaliolle ja ihan rehellisesti muutaman kilon nopeaa pudotusta tästä manaattimaiseksi muuttuneesta kropastani. Tänä aamuna sainkin sitten heti aamusta alkaen känkkäränkän aikaiseksi, kun kahtena aamuna vaa’an lukemat eivät ole inahtaneetkaan alaspäin.

Mmmmmmiksi? Luulisi, että tällä jatkuvalla nälällä ja vessassa juoksemisella saisi jotain aikaiseksi ja liikkeelle! Vaan ei. Voiko muka olla, että ne ylimääräiset nesteet ja pöhöt holahtivat minusta liikkeelle kahtena ensimmäisenä päivänä ja nämä loput ovat ihan kuule pläskiä mitkä kupeillani hengailevat? Grrrr, turhaanko kärsin! (Juu, ei paljo henkeviä hyvinvointijuttuja tänä aamuna mietiskelty.)

Positiivista tässä päivässä kuitenki se, että ei oo paljoo öklötellyt! Pienesti meinasi taas tuossa keskipäivän aikoihin nieleskelyttää, mutta se meni yllättävän nopeasti ohi eikä nyt iltapäivään mennessä ole uudestaan näkyillyt.

Päivä on mennyt aika hyvässä hengessä. Opiskellessa ja siivotessa. Fiilistellessä sitä, että enää mun ei tarvii ikinä juoda sitä järkyttävää omenaviinietikka-sitruunalitkua ja huomenna saan syödä ihan oikeaa lämmintä ruokaa!

22323418_931765013637160_317394044_n

Huomenna tulossa postausta siitä mitä detoxin jälkeen. Maailmani jatkaa edelleen pyörimistään ruuan ympärillä, mutta kuinka…no, huomenna näette!

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Minulla on nyt jotenkin ylitse pursuavan hyvä fiilis. Olen saanut asioita etenemään, ja se vetää väkisinkin suupieliä hymyyn. Jos syyskuu oli täydellisen kiireetön, rento ja pehmeä, niin sitä samaa pehmeyttä on näin lokakuun alussakin – mutta siihen on lisätty ripaus energiaa. Syyskuinen pehmeys oli vaarassa muuttua, ja muuttuikin jo, nahjusmaiseksi aikaansaamattomaksi ameebaksi. Lokakuu on ollut tähän mennessä jotenkin raikkaampi.

22359154_931114550368873_247902996_n

Minulla on ihan erilainen ote kaikkeen. Opintoihin, omaan hyvinvointiini, kaikkeen. Lähitulevaisuuden pohdiskelu ei tunnu enää niin epäkiinnostavalta kuin vielä muutama viikko sitten eivätkä päivät niin tahmeilta. Vaikka päivieni sisältö on pääasiassa edelleenkin varsin leppoisa ja sohvantuntuinen, on siihen löytynyt jotain rytmiä. Esimerkiksi elokuussa aloittamani taistelu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä kohtaan on edennyt – aivoni eivät edelleenkään suostu ymmärtämään tilastomatematiikkaa ja viha on liian lievä ilmaus kuvaamaan suhdettani tähän kurssiin. Mutta löysin jonkinlaisen punaisen langan kuitenkin ja olen jo varma, että saan kyhättyä esseeni kasaan. Ehkä jopa sellaisen esseen, jolla pääsen kurssista läpi. Tämä oivallus ja askel eteenpäin innoitti muutenkin ja hieman hakusessa ollut motivaatio sai uutta virtaa. (Ymmärsin myös, että kaikessa ei tarvitse olla täydellinen eikä kaikkea tarvitse osata – kurssi, jonka oppeja todennäköisesti en tarvitse koskaan, mutta joka kuuluu pakollisiin, voidaan ihan mainiosti ohittaa vaikka ykkösellä. Niih.)

22361140_931114350368893_987922505_n

Oman hyvinvoinnin kannalta tupakoinnin varsin onnistuneesti edennyt lopetus (reilu kolme viikkoa täynnä jo!) ja detoxiin hurahtaminen ovat omalta osaltaan parantaneet vointiani huomattavasti. Olen saanut kokea onnistumisen ja itseni voittamisen tunteita. Tulee sellainen olo, että en minä nyt ihan turha äpyli olekaan. On ollut hauskaa haastaa itseään ja huomata, että hitto minähän pystyn tähän. Mielitekoja niin tupakan kuin mässyjenkin suhteen toki on (esimerkiksi tällä hetkellä jääkaapissa oleva meetwurstipaketti on kerrassaan vastustamattoman ihana!) ja välillä suoraan sanoen vituttaa kuin pientä oravaa, mutta silti olen niistä päässyt yli. Olen saanut aikamoista itsevarmuusbuustia tässä muutamien viikkojen aikana!

22323248_931114517035543_167823139_n

Minä olen joskus aiemminkin sanonut, että tarvitsen itselleni koko ajan jonkinlaisen projektin pysyäkseni tyytyväisenä. Tylsistyn herkkään jos mitään ei ole meneillään tai vähintäänkin suunnitteilla. Tylsistymisestä seuraa alakuloisuus ja alakuloisuudesta sohvan pohja oikeastaan vuoden ajasta riippumatta (ei sellaisessa kivassa Netflix-hengessä). Tylsistys-alakulo-sohvanpohja-kombo saa minut siis vaipumaan juurikin siihen ameebamaiseen tilaan, ettei lopulta kiinnosta mikään ja päivät valuvat sormien läpi yhtenä tahmaisena massana. Minulla ja meillä onkin projekteja piisannut – lukuisia remontteja, matkustelua, opiskelua, kesämökki- ja omakotitalojuttuja, kaikenlaista. Nyt kun ajattelee, niin tupakoinnin lopetus ja detox ovat omalta osaltaan projekteja myös – ja niin monella eri tavalla hyvää tekeviä projekteja! Luulen, että pitkälti niiden ansiota on tämän hetkinen hyväntuulisuuteni, energisyyteni ja valoisuuteni, puhumattakaan siitä mitä hyvää ne minun keholleni tekevät.

Kun on jokin projekti ei ole aikaa märehtiä eikä murehtia. En ole ehtinyt synkkyyntyä syksystä. Päinvastoin! Olen nauttinut ulkoilusta, väreistä, lehtimatoista, ruskan värisistä pöytäkynttilöistä. Luonto on mielestäni edelleenkin niin kovin kaunis, samoin sininen IKEAn säkki keskellä olohuonetta. Niinpä ajattelin, että projektit. Projektit ovat ehkä niitä sellaisia juttuja, joiden avulla voin käydä kaamosmasennustaistoon!

22291726_931114427035552_899203834_n

Toki syksy on vasta aluillaan. Pää ja ajatukset ehtii heittää kuperkeikkaa vielä monen monta kertaa. Toisaalta minä olen niin onnekkaassa asemassa, että minun ei myöskään tarvitse ottaa vastaan sitä syksyn nurjaa puolta jos en niin halua – siis tuulta, sadetta ja loputtomalta tuntuvaa pimeyttä. Ei tarvitse lähteä työmatkapyöräilemään säässä kuin säässä tai nukkua kaiken valoisan ajan yli yövuorojen takia. Sitä alkaa ajatella, että tästähän voi ihan totta tulla hyvä syksy! Ehkä tänä vuonna olenkin syksyihminen, joka ensin nauttii kaikista niistä syksyn ihanista asioista (luonto, kynttilät, viltit, kaikki ne hömpät, kyllä te tiedätte) ja marras/joulukuussa höpsähtää jouluihmiseksi ja sitten pahin alkaakin olla jo ohi.

Tällä tavalla kun kehuskelee hyvällä olollaan ja syksyn odotuksillaan, niin vähän alkaa kieltämättä pelottaa, että houkuttelenko minä möröt paikalle. Maalailenko pirut seinille.

22330974_931114520368876_742379614_n

Suunnittelen silti innokkaana eloani eteenpäin. Ottaisinko pari kurssia jotain muuta oppiainetta syksylle täyttääkseni tyhjyyttä, kun missasin ne mitkä minun piti ottaa? Ehkäpä? Jatkaisinko detoxia sittenkin viidestä päivästä seitsämään päivään? Eeeehkä? Riippunee siitä millainen olo minulla on huomenna illalla, kun viides päivä on ohi. Ajattelin myös, että jatkoin sitten detoxlinjalla tai en, niin lokakuun voisin joka tapauksessa jatkaa loppuun lihattomana, kun sellaisena sen olen aloittanutkin.

Siinäpä hyvinvointia ja projektia syksyyn.