Uusi viikko, uudet (ruoka)kujeet

Miltä detox tuntui? Heh, kun lukee tuota huonovointisuuden, pienehkön kiukkuisuuden ja nälkäisyyden sävyttämää viikkoa läpi, niin voisi kuvitella, että täällä torpassa on heilunu viis päivää yks perkele. Näin ei itseasiassa ole! Kaikesta huolimatta olen ollut pääasiassa tosi hyväntuulinen ja löytänyt esimerkiksi ihan mielettömän ulkoilun ja opiskelun ilon. Joka päivä on iskenyt valtaisa hapen tarve ja olenkin onnessani lenkkeillyt yksin ja yhdessä perheen kanssa ja joka päivä olen myös syventynyt opintojen maailmaan. Nälästä ja huonovointisuudesta huolimatta olo ei myöskään ole ollut mitenkään heikko, väsynyt tai nääntynyt.

Lähtisinkö uudestaan vetämään detoxia? Kyllä. Lähtisinkö uudestaan vetämään tuota detoxia? En. Hahah! Voi toki edelleenkin olla, että kaikkiin detoxeihin kuuluu huonovointisuus, mutta ihan yhtälailla voi olla, että juuri tämä ei sopinut minulle sitruunoineen, etikkoineen, pinaatteineen ja cayennepippureineen. Jotain muun tyyppistä voisin siis lähteä kokeilemaankin, ehkäpä ensi keväänä.

22323346_931827273630934_2135736654_n

Mitäs nyt sitten rankahkon detox viikon jälkeen? Joko on pekoni suussa ja punaviini avattuna? Käsi kyynärpäätä myöten sipsipussissa ja toinen hamuamassa viidettä palaa suklaata (ahdettavaksi suuhun kerralla)? Eiiii-i, eip! Ihme kyllä, eipä ei!

Detox vei minusta mukanaan 2,7 kilon verran nestepöhöjä, mutta vielä keikkuu ylimääräistä mukana. Täytyy myöntää, että olen lukemaan pettynyt. Odotin enemmän. Kaksi kiloa lähti jo kahden ensimmäisen päivän aikana, mutta seuraavana kahtena päivänä ei tapahtunut mitään. Viimeinen 700 g oli sitten vähempänä kun kävin tänä aamuna mittaamassa detoxin jälkeisen loppulukeman. Edellisessä postauksessa (ja postauksen kommenteissa) ihmeteltiinkin, että miksi kehoni päätti ruveta panttaamaan nesteitä? Vitsailtiin olisiko äkillinen raju muutos saanut kroppani kuvittelemaan, että täällä on hei nyt vakava nälänhätätilanne päällä!!!

Aion siis jatkaa jonkin sortin kevennetyllä linjalla eteenpäinkin, mutta en seuraa mitään paastoa, dieettiä tai muuta ”ohjelmaa” kuitenkaan. Kuten mainitsin jo älä tule paha syksy, tule hyvä syksy -postauksessa aion jatkaa lokakuun loppuun lihattomana, kun sellaisena sen detoxin myötä aloitinkin. Heipat siis pekonille ja himoitulle meetwurstipaketille. Tämän lisäksi päätin jälleen kerran, ehkä noin sadannen kerran, että vähintään viisi päivää viikossa eletään kurissa ja nuhteessa, 1-2 päivää saa sitten porsastella menemään mielitekojensa vietävänä. 

Päätin myös, että porsastelupäiviä ei ole ehkä kaikista fiksuinta ajoittaa heti detoxin perään, joten viikonloppuna kävin ostamassa kaapin täyteen kaikkea vihreää ja raikasta. Pyrin myös jatkamaan sitä, että syön tasaisesti pitkin päivää (tämäkin noin sadannen kerran).

22330669_931827413630920_391634472_n

Kun nyt maailma näin vahvasti pyörii ruuan ympärillä ja se nyt niin kovin pitää mielenkiintoani otteessaan, niin päätin nyt myös tarkemmin tutustua pitta-tyypin* ruokavalioon. Tämän olisi tietenkin voinut tehdä ENNEN KUIN kannoin sieltä kaupasta kaikkea vihreää ihanaa kotiin. Vasta tuossa vaiheessa nimittäin hoksasin, että pinaattikin kuuluu nou nou -listalle, ja minä tietenkin menin ostamaan pinaattikeitot lounaaksi parille ekalle päivälle. No, muilta osin ostokset onneksi menivät varsin nappiin (ja aion minä ne pinaattikeitot nyt kuitenkin syödä, mutta tiedänpähän jatkossa!)

Ruokavalioonhan siis liittyy kilometrin mittainen EI -lista ja kilometrin mittainen SYÖ POIS- lista. En aio näitä opetella ulkoa saati liimailla mihinkään kaapin oviin. En myöskään aio (pittamaiseen tapaan) pyrkiä perfektionismiin, listan täydelliseen noudattamiseen. Se mitä minä nyt alkuun tein, meni näin: tsekkasin ei-listalla sellaiset mun superherkut ja yleisesti käytössä olevat tuotteet ja kirjasin ne ylös. Tsekkasin syö pois -listalla kaikki sellaiset mitä tykkään syödä ja käytän usein ja kirjasin ne ylös. Nyt sitten näitä, huomattavasti lyhyempiä listoja seuraillen, alan tehdä pieniä muutoksia ruokavalioon. Suunnittelen vähitellen ruokalistoja syö pois -listan mukaisesti ja samalla heivailen niitä ei-listalla esiintyviä tuttuja juttuja vähemmäksi/harvemmin käytettäväksi.

22384870_931827480297580_1500667219_n

Ei -listalla oli tosi tosi paljon sellaisia ihania rakkaita asioita, jotka kuuluvat mun lähes joka päiväiseen elämään. Niin kuin esimerkiksi vaikka ruisleipä, kahvi, lohi, valkosipuli, vadelmat, jugurtti ja uutena rakkautena tullut tulinen ruoka. Kyllä -listalta puolestaan löytyy ihanuuksia, kuten pastaa, olutta (!!!), sienet, tuore basilika, avokado, kananmunat, granola ja viinirypäleet (punaiset). Saa nähdä kuinka tasapainoilen näiden kanssa. Lähden kuitenkin sillä ajatuksella, että mistään ei tarvitse luopua kokonaan ja lopullisesti.

Rehellisesti sanottuna minun olisi hyvin vaikea, mahdotonta suorastaan, luopua kaikesta lopullisesti, sillä ei -listalla sattuu majailemaan lähestulkoon kaikki minun suosikkini! Ensimmäisellä vilkaisulla pittan ruokavalio vaikuttaa hyvin kevyeltä, jopa valjulta. Tarkoituksena lieneekin suitsia muuten niin tulista pittaa ei-niin-voimakkaalla ruokavaliolla.

Nyt maanantain, tiistain ja keskiviikon ruokalistat ehdin tosiaan suunnitella ja käydä kaupassa ennen pitta-juttuihin tutustumista. Lisäksi jääkaapissa on detoxviikolta jääneitä jämiä, jotka aion myös hyödyntää alkuviikon ruuanlaitossa. Näiltä tulevilta päiviltä siis löytyy pitta-tyypin kannalta niin hyvää kuin huonoakin. Hyviä asioita alkuviikolla tulee olemaan ainakin: päärynät, makeat omenat, inkivääri, lehtikaali, kurkku, avokado, pasta, herkkusienet, kesäkurpitsa, pavut, kananmunat, punakaali, kerma (?), kaurapuuro, mustikat (?) ja porkkana. Huonoja asioita puolestaan listan mukaan tulee olemaan: pinaatti, kauraleipä (ilmeisesti hiiva on huono?), juusto, punajuuri, paprika ja erittäinkin isolla todennäköisyydellä KAHVI.

22361174_931827426964252_1756771587_n

Hapuilua, pohtimista, päänraapimista ja ihmettelyä on kyllä taas elämä kerrassaan, mutta onpahan toisaalta taas ihmisellä yks mielenkiintonen projekti, kun yhdistellään kerralla menemään keventelyä, pitta-tyyppiä ja lihatonta lokakuuta! Varsinkin tuon pittan ruokavalion kanssa olin suistua epätoivoon, kun löysin useampia saat syödä/et saa syödä -listoja, jotka olivat iloisesti ristiriidassa keskenään. Päätin sitten luottaa hipiltä saamiini, kirjoista opittuihin listoihin, toveri Googlen sijaan.

Tästä siis jatketaan, UNOHTAMATTA tasapainoa kuitenkaan…viimestään loppuviikosta ihmisellä on myös se punaviini ja sipsi…

22361082_931835183630143_10132178_n

*Muistuttaisin, että edelleenkään minua ei ole ”diagnosoitu” pittaksi vaan tämä on parin nettitestin ja muutaman tunnin keskustelun tulos asiaan perehtyneen kanssa, mutta ei siis millään muotoa virallista. Luonnehdinnasta kuitenkin tunnistan itseni pittaksi, ja siksi haluan tutustua sen ruokavalioon hieman tarkemmin (ja ehkä myös siksi, kun kaikenlainen hippeily nyt vaan on kivaa).

Jos jotakuta kiinnostaa, niin oman ayurveda kehotyypin (doshan) voi testata esimerkiksi  täällä 

Täällä puolestaan on lyhyesti kuvailtuna millaisia ovat pitta, vata ja kapha

Tänne on koottu useita linkkivinkkejä ja tietoa ayurvedaan liittyen ja jos kiinnostusta seurata näitä juttuja on, niin kyseinen tyyppi pitää nykyisin majaansa täällä ja kirjoittelee ayurvedan lisäksi muistakin luontaishoitojutskiloista (ja elämästä).

 

 

Miltä detox tuntui?

Näin detoxkuurin loputtua ajattelin, että voisin kertoa myös siitä miltä nämä viisi päivää tuntuivat. Itseäni ainakin kiinnostaa paastoissa, dieeteissä ja muissa itsensä kiusaamisissa  terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä tempauksissa se puoli. Oltiinko sitä nälkäraivotautisena pitkin seiniä, huonovointisena ja nääntyneenä punkan pohjalla vai ihan muina porkkanoina?

22264965_930650570415271_1123005786_n

#1

Uutuudenviehätys ja iik jännää. Olin superonnellinen ja odottavaisin mielin kun päätin ryhtyä tällaiseen hulluuteen. Jääkaapin sisältö näytti ihan älyttömän ihanalta ja uusien juttujen kokeilu keittiössä nyt vaan on hauskaa. Tutkin mielenkiinnolla mitä kaikkea hyvää ja kaunista mikäkin aines lupailee.

Ravasin vessassa ihan koko ajan.

Kofeiinin puutos sai pään särkemään. (Tätä jatkui enemmän tai vähemmän joka päivä, mutta ensimmäinen päivä oli pahin.)

Sain iltapäivällä virtapiikin ja painuin tihkusateeseen tunnin lenkille. En kuitenkaan usko, että tällä oli mitään tekemistä itse kuurin kanssa. Iiik uutta jännää ihanaa vaan nyt otti vallan kaikesta.

Nukkumaan mennessä oli pientä nälän/tyhjyyden tunnetta vatsassa. Olenkin aina ollut iltasyöppö. Sohvalla makoillessa oli mielitekoja – mutta ei mikään ihme, kun monta kuukautta on hiihtänyt sohvalta jääkaapille napsimaan milloin mitäkin. Ensimmäinen päivä meni yllättävän helposti ja leppoisasti.

22330725_930695740410754_325408242_n

#2

Aamulla/aamupäivällä iski aivan jäätävän huono olo noin tunti aamudrinksun ja teen jälkeen. Vapisutti, oksetti, hikoilutti ja paleli saman aikaisesti. Pää tuntui pumpulilta. Hortoilin hetken ihan öönä, ja valmistin sitten aamupuuron. Helpotti! Uskoisin siis, että yön ja aamun aikana verensokerit pääsivät laskemaan liian alas.

Tänään ei pissattanut ihan niin paljoa.

Mutta ulkoilun ja hapen saannin tarve iski tänäänkin ja vietin 1,5h aikaa lenkkeillen ja leikkipuistoillen äitini ja veljentyttäreni kanssa. Sain myös opiskeluja etenemään ja hieman siivoiltuakin, joten energiaa on kyllä ollut ihan mallikkaasti.

Suolaa teki mieli.

Illalla huomasin ihmetteleväni, että päivän mittaan suu on tuntunut kuivalta. Vaikka juon vähintään kaksi litraa vettä päivässä (laitan kannullisen vettä joka aamu valmiuteen, jotta määrä varmasti tulee juotua) ja 3-4 isoa mukillista vihreää teetä. Myös kuuri itsessään pitää paljon sisällään nesteitä. Varsin tehokasta nesteenpoistoa siis!

22290270_930696980410630_1562517599_n

#3

Energiatasot edelleenkin hyvät, siis minun mittakaavallani. Ei ne siis ole nousseet mihinkään isompiin sfääreihin, mutta eivät laskeneetkaan. En tiedä olisinko voinut tällaista kuuria vetää töissä ollessani? Tuskin. Kotona ollessa kuitenkin mikä jottei. Heti aamudrinksun jälkeen (se on edelleenkin aivan järkyttävän hirveää! Pahinta koko kuurissa, prrrhrhhh!) lähdin vajaan tunnin ulkoilulle äitini ja veljentyttäreni kanssa.

Huono olo meinasi ehtiä iskemään tänäkin aamupäivänä, mutta tällä kertaa osasin ennakoida ja varautua siihen eikä tilanne päässyt niin pahaksi. Aamiainen tasasi jälleen olon nopeasti.

OLI AIVAN JÄRJETÖN NÄLKÄ. Näläntunne, jota ei juurikaan kahtena edellisenä päivänä tuntunut tai se tuntui pienenä tyhjyytenä, jyräsi tänään päälle täydellä voimalla. Loin päivän aikana lukuisia kaihoisia katseita meetwurstipakettiin.

Iltapäivän kärsin jälleen etovasta, oksettavasta olosta. Lisäksi pitkin päivää minua palelsi, vaikka olin pukeutunut sisälläkin neuleeseen ja villasukkiin ja pönttöuunissa oli tulet. Tätä ei voi kutsua hyväksi päiväksi. Mieli ja fiilis oli edelleenkin ihan hyvä ja virkeä, mutta fysiikka päätti pistää haistatellen.

Kolmas päivä oli myös perjantai ja lähdin huvikseni veljeni mukaan hakemaan toista veljeä naapurikaupungin juna-asemalta (joo, täällä pöndellä ei paljo junat kuljeskele paria vuoroa enempää). Eli siis istuin auton kyydissä hyvässä seurassa musiikkia kuunnellen 200 kilometriä ILMAN KALJAA. Vähän söi naista! (Siis kun mun mielestä takapenkkiteineily on edelleenkin yks parhaista ajanvietteistä, terkuin Pia 33v.)

22278756_930668553746806_35800160_n

 #4

Aamu oli ihan sikkehyvä! Pohdiskelin jo, että tätä voisi jatkaa viiden päivän sijaan kokonaisen viikon ja vakavasti jo harkitsin tekeväni niin.

MUTTA EN TEE!

Iltapäivällä iski jälleen se etova ja oksettava olo. Minä en oikein osaa kuvailla sitä. Sellainen ärsyttävä tunne vatsassa, ja pahimmillaan meinaa heittää ihan yökkäilyyn (muttei sentäs oksentamiseen) asti. Nieleskelyttää. Niin kuin krapulaa potisi! Narisin olotilastani Instatarinoiden puolella ja kas! Eräs hippi tuli Pirtistään kertomaan, että mun (mahdolliselle) pitta -tyypille ei käy etikat eikä sitrushedelmät. Ja kukahan niitä oli tässä vetänyt kitusiinsa jo neljänä aamuna…Myöhemmin itsekseni selvittelin, että myöskin pinaatti on nou nou. Sitäkin tässä vedetään desitolkulla päivittäin. Asioista ei tokikaan kannata ottaa etukäteen selvää…

No joo, ei tokikaan voi varmuudella tietää johtuuko oireiluni juurikin noista sopimattomista ruuista (etenkään kun ei ole varmuutta siitäkään olenko mikään pitta) vai ihan ylipäänsä tästä kuurista ja sen rankkuudesta/sopimattomuudesta minulle. Mielenkiintoista tämä on joka tapauksessa ja innostuin nyt tutkimaan näitä ruoka-aineasioita enemmänkin, kun aiemmin se oli jäänyt vielä meinaamisen tasolle.

Neljännen päivän iltapäivä ja ilta menikin sitten enemmän tai vähemmän kärvistellessä joko huonovointisena tai järjettömän nälkäisenä. Kävin kuitenkin tänäänkin heittämässä tunnin lenkin ihanissa syksyisissä maisemissa (aurinko paistoi yhdessä vaiheessa upeasti ennen kuin taivas jälleen repesi!) ja se auttoi, ainakin noin niin kuin henkisellä tasolla. Luovuttaminen pyörähteli mielessä useamminkin kuin kerran, mutta päätin, että kyllä minä perkele tämän loppuun asti vien!

22291958_931114530368875_2112477588_n

#5

Syyt miksi lähdin detoxia pitämään eivät olleet vain sellaisia suloisia ja itseäni halailevia haluan puhdistaa kehoani ja mieltäni -henkisiä. Ehei. Kyllä minä tässä lähdin myös hakemaan jykevää stoppia mässäilylle, uutta alkua kevyemmälle ruokavaliolle ja ihan rehellisesti muutaman kilon nopeaa pudotusta tästä manaattimaiseksi muuttuneesta kropastani. Tänä aamuna sainkin sitten heti aamusta alkaen känkkäränkän aikaiseksi, kun kahtena aamuna vaa’an lukemat eivät ole inahtaneetkaan alaspäin.

Mmmmmmiksi? Luulisi, että tällä jatkuvalla nälällä ja vessassa juoksemisella saisi jotain aikaiseksi ja liikkeelle! Vaan ei. Voiko muka olla, että ne ylimääräiset nesteet ja pöhöt holahtivat minusta liikkeelle kahtena ensimmäisenä päivänä ja nämä loput ovat ihan kuule pläskiä mitkä kupeillani hengailevat? Grrrr, turhaanko kärsin! (Juu, ei paljo henkeviä hyvinvointijuttuja tänä aamuna mietiskelty.)

Positiivista tässä päivässä kuitenki se, että ei oo paljoo öklötellyt! Pienesti meinasi taas tuossa keskipäivän aikoihin nieleskelyttää, mutta se meni yllättävän nopeasti ohi eikä nyt iltapäivään mennessä ole uudestaan näkyillyt.

Päivä on mennyt aika hyvässä hengessä. Opiskellessa ja siivotessa. Fiilistellessä sitä, että enää mun ei tarvii ikinä juoda sitä järkyttävää omenaviinietikka-sitruunalitkua ja huomenna saan syödä ihan oikeaa lämmintä ruokaa!

22323418_931765013637160_317394044_n

Huomenna tulossa postausta siitä mitä detoxin jälkeen. Maailmani jatkaa edelleen pyörimistään ruuan ympärillä, mutta kuinka…no, huomenna näette!

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Minulla on nyt jotenkin ylitse pursuavan hyvä fiilis. Olen saanut asioita etenemään, ja se vetää väkisinkin suupieliä hymyyn. Jos syyskuu oli täydellisen kiireetön, rento ja pehmeä, niin sitä samaa pehmeyttä on näin lokakuun alussakin – mutta siihen on lisätty ripaus energiaa. Syyskuinen pehmeys oli vaarassa muuttua, ja muuttuikin jo, nahjusmaiseksi aikaansaamattomaksi ameebaksi. Lokakuu on ollut tähän mennessä jotenkin raikkaampi.

22359154_931114550368873_247902996_n

Minulla on ihan erilainen ote kaikkeen. Opintoihin, omaan hyvinvointiini, kaikkeen. Lähitulevaisuuden pohdiskelu ei tunnu enää niin epäkiinnostavalta kuin vielä muutama viikko sitten eivätkä päivät niin tahmeilta. Vaikka päivieni sisältö on pääasiassa edelleenkin varsin leppoisa ja sohvantuntuinen, on siihen löytynyt jotain rytmiä. Esimerkiksi elokuussa aloittamani taistelu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä kohtaan on edennyt – aivoni eivät edelleenkään suostu ymmärtämään tilastomatematiikkaa ja viha on liian lievä ilmaus kuvaamaan suhdettani tähän kurssiin. Mutta löysin jonkinlaisen punaisen langan kuitenkin ja olen jo varma, että saan kyhättyä esseeni kasaan. Ehkä jopa sellaisen esseen, jolla pääsen kurssista läpi. Tämä oivallus ja askel eteenpäin innoitti muutenkin ja hieman hakusessa ollut motivaatio sai uutta virtaa. (Ymmärsin myös, että kaikessa ei tarvitse olla täydellinen eikä kaikkea tarvitse osata – kurssi, jonka oppeja todennäköisesti en tarvitse koskaan, mutta joka kuuluu pakollisiin, voidaan ihan mainiosti ohittaa vaikka ykkösellä. Niih.)

22361140_931114350368893_987922505_n

Oman hyvinvoinnin kannalta tupakoinnin varsin onnistuneesti edennyt lopetus (reilu kolme viikkoa täynnä jo!) ja detoxiin hurahtaminen ovat omalta osaltaan parantaneet vointiani huomattavasti. Olen saanut kokea onnistumisen ja itseni voittamisen tunteita. Tulee sellainen olo, että en minä nyt ihan turha äpyli olekaan. On ollut hauskaa haastaa itseään ja huomata, että hitto minähän pystyn tähän. Mielitekoja niin tupakan kuin mässyjenkin suhteen toki on (esimerkiksi tällä hetkellä jääkaapissa oleva meetwurstipaketti on kerrassaan vastustamattoman ihana!) ja välillä suoraan sanoen vituttaa kuin pientä oravaa, mutta silti olen niistä päässyt yli. Olen saanut aikamoista itsevarmuusbuustia tässä muutamien viikkojen aikana!

22323248_931114517035543_167823139_n

Minä olen joskus aiemminkin sanonut, että tarvitsen itselleni koko ajan jonkinlaisen projektin pysyäkseni tyytyväisenä. Tylsistyn herkkään jos mitään ei ole meneillään tai vähintäänkin suunnitteilla. Tylsistymisestä seuraa alakuloisuus ja alakuloisuudesta sohvan pohja oikeastaan vuoden ajasta riippumatta (ei sellaisessa kivassa Netflix-hengessä). Tylsistys-alakulo-sohvanpohja-kombo saa minut siis vaipumaan juurikin siihen ameebamaiseen tilaan, ettei lopulta kiinnosta mikään ja päivät valuvat sormien läpi yhtenä tahmaisena massana. Minulla ja meillä onkin projekteja piisannut – lukuisia remontteja, matkustelua, opiskelua, kesämökki- ja omakotitalojuttuja, kaikenlaista. Nyt kun ajattelee, niin tupakoinnin lopetus ja detox ovat omalta osaltaan projekteja myös – ja niin monella eri tavalla hyvää tekeviä projekteja! Luulen, että pitkälti niiden ansiota on tämän hetkinen hyväntuulisuuteni, energisyyteni ja valoisuuteni, puhumattakaan siitä mitä hyvää ne minun keholleni tekevät.

Kun on jokin projekti ei ole aikaa märehtiä eikä murehtia. En ole ehtinyt synkkyyntyä syksystä. Päinvastoin! Olen nauttinut ulkoilusta, väreistä, lehtimatoista, ruskan värisistä pöytäkynttilöistä. Luonto on mielestäni edelleenkin niin kovin kaunis, samoin sininen IKEAn säkki keskellä olohuonetta. Niinpä ajattelin, että projektit. Projektit ovat ehkä niitä sellaisia juttuja, joiden avulla voin käydä kaamosmasennustaistoon!

22291726_931114427035552_899203834_n

Toki syksy on vasta aluillaan. Pää ja ajatukset ehtii heittää kuperkeikkaa vielä monen monta kertaa. Toisaalta minä olen niin onnekkaassa asemassa, että minun ei myöskään tarvitse ottaa vastaan sitä syksyn nurjaa puolta jos en niin halua – siis tuulta, sadetta ja loputtomalta tuntuvaa pimeyttä. Ei tarvitse lähteä työmatkapyöräilemään säässä kuin säässä tai nukkua kaiken valoisan ajan yli yövuorojen takia. Sitä alkaa ajatella, että tästähän voi ihan totta tulla hyvä syksy! Ehkä tänä vuonna olenkin syksyihminen, joka ensin nauttii kaikista niistä syksyn ihanista asioista (luonto, kynttilät, viltit, kaikki ne hömpät, kyllä te tiedätte) ja marras/joulukuussa höpsähtää jouluihmiseksi ja sitten pahin alkaakin olla jo ohi.

Tällä tavalla kun kehuskelee hyvällä olollaan ja syksyn odotuksillaan, niin vähän alkaa kieltämättä pelottaa, että houkuttelenko minä möröt paikalle. Maalailenko pirut seinille.

22330974_931114520368876_742379614_n

Suunnittelen silti innokkaana eloani eteenpäin. Ottaisinko pari kurssia jotain muuta oppiainetta syksylle täyttääkseni tyhjyyttä, kun missasin ne mitkä minun piti ottaa? Ehkäpä? Jatkaisinko detoxia sittenkin viidestä päivästä seitsämään päivään? Eeeehkä? Riippunee siitä millainen olo minulla on huomenna illalla, kun viides päivä on ohi. Ajattelin myös, että jatkoin sitten detoxlinjalla tai en, niin lokakuun voisin joka tapauksessa jatkaa loppuun lihattomana, kun sellaisena sen olen aloittanutkin.

Siinäpä hyvinvointia ja projektia syksyyn.

Mausteiden yms. terveysvaikutuksista (for dummies)

Aloitin eilen elämäni ensimmäisen detoxkuurin. Kaikki on ihan hirveen uutta ja jännää! Ylipäänsä en tällaista puhdistautumiskuuria ole koskaan vetänyt, mutta erityisen jännäksi meni kun perehdyin tarkemmin siihen, että mitäs tässä saapikaan syödä ja juoda…

Tein huomion, että jokaiselle päivälle (ja jokaiselle ruualle/juomalle) oli sisällytetty vähintäänkin yksi ainesosa näistä; sitruunaa, omenaviinietikkaa, kanelia, cayennea, kurkumaa ja inkivääriä. Mmmmmmiksi, minun aivoni ihmettelivät. Joku muu ruoka- tai terveystietäjä varmaan nyt pyöräyttää siellä silmiään, että nää on hei perusjuttuja. Mut minä en ole tietäjä, joten tässäpä pikakatsaus näiden aineiden terveysvaikutuksiin!

22236551_930056400474688_1448683828_n

Tällä detoxkuurilla kulautetaan joka aamu tyhjään vatsaan lasillinen lämmintä vettä, johon on sekoitettu ruokalusikallinen omenaviinietikkaa ja puristettu puolikas sitruuna. Sitruunan vaikutuksista jopa minä tiesin (mm. tehostaa ruuansulatusta, puhdistaa vatsaa, toimii diureettina ja sillä on antibakteerisia ominaisuuksia), mutta omenaviinietikka? Miksi? Yök? No, toveri Google osasi kertoa minulle, että ”etikkahappo alentaa painoa ja sen vaikutus tuntuu etenkin vatsan, vyötärön ja jalkojen alueella, jossa se polttaa pois ylimääräistä rasvaa” ja ”voi auttaa kontrolloimaan verensokeriarvoja” ja ”kiihdyttää elimistölle haitallisten bakteerien tuhoamista”. Tämäpä selvä ja eikun vaan kippis! (Hrrr, tämä juoma on rehellisesti sanottuna aika hirvittävän makuista, mutta mitäpä sitä ei taas hulluuspäissään tekisi).

22237092_930056313808030_1390894142_n

Mausteista kanelista löysin pikaisesti vähiten terveysvaikutuksia ja toisaalta myös hyvin ristiriitaista tietoa. Sanotaan, että pieni määrä (½ tl päivässä) kanelia tekee hyvää, isommat määrät eivät. Niin tai näin, kanelin sanotaan pitävän verensokeria tasaisena. Tällä kuurilla olen nauttinut kanelia aamupalojen yhteydessä, mutta välipalalla jätän omenan dippaamisen kaneliin pois. Ihan vaan makukysymyksiä tämä, haluan omenan omenana.

Cayennesta ja kurkumasta sitä vastoin löytyi paljonkin jännää tietoa. Ja itselle ihan uutta, en muista olenko näitä mausteita muutenkaan käyttänyt ikinä mihinkään. Ilmeisestikin cayenne, kurkuma ja inkivääri ovat ihan perusjuttuja mitä kehon puhdistamiseen tulee (postauksen lopussa myös linkki ”tehokkaaseen detox-juomaan, jolla yhdistetään nämä kolme” – itse en ole sitä kokeillut, mutta kuulostaa järjelliseltä). Cayennepippurista sanotaan, että ”puhdistava vaikutus johtuu sen verenkiertoa, imusuoniston toimintaa ja ruuansulatusta tehostavasta vaikutuksesta”. Kurkumalla puolestaan on ”antioksidanttinen, tulehdusta lievittävä ja puhdistava vaikutus” ja sen nauttiminen tehostaa aineenvaihduntaa.

22237178_930056390474689_2030080008_n

Inkivääri on ihana. En tosin tuoretta ole käyttänyt koskaan, jauhettuna vain johonkin ruuanlaittoon ja leivontaan. Mutta kun leikkasin tuoreesta pienen palasen vihersmoothietani varten, niin se tuoksu…Oh! Hello my love! Kiinalaisessa lääketieteessä inkiväärillä on varmaan noin miljoona eri tarkoitusta ja vaikutusta. Toveri Google kertoi minulle, että ”inkivääri sisältää runsaasti hoitavia öljyjä, vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja, jotka ehkäisevät sairauksia ja vahvistavat immuniteettia.” Kuulostaa ihan hyvältä rakkauskohteelta siis, ja maistuukin!

22278685_930056377141357_1186962497_n

Kirjoittelin tämän postauksen vain siitä näkökulmasta, että mitä vaikutuksia kehon puhdistuksen ja kevennyksen kannalta näissä aineksissa on. Niiden lisäksi terveysvaikutuksia on lukuisia muitakin! Laitan tähän loppuun linkkivinkit, joista itsekin tietoa ammensin – niistä löytyy paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa.

Etenkin nyt flunssakauden jyllätessä kannattaa tutustua näihin ruoka-aineisiin! Sisältävät nimittäin mielettömät määrät antioksidantteja, vitamiineja ja kaikkea muuta mieletöntä!

Aamuisin juodun sitruunaveden hyödyt x 10

Omenaviinietikan hyödyt

Kurkuma, inkivääri ja cayennepippuri

Mun eka detoxkuuri ikinä

Viime postauksessa rallattelin pehmeää, lempeää syyskuuta. Totta puhuen koko mennyt kesä on ollut yhtä pehmoista löllöttelyä. Liikunta, jota en muutenkaan harrasta käytännössä ollenkaan, tippui olemattomiin kun työmatkapyöräilykin on jäänyt pois. Sitä vastoin kurkusta on kaatunut alas kiihtyvällä tahdilla viiniä, olutta, sipsua, karkkia, pitsaa, nachoo, jätskii, kaikkee.

Samaisessa postauksessa heitin lokakuulle toiveen, että josko se palauttaisi kurin elämään ja otteen arkeen. TOIVEEN. Hah, kuka täällä mitään toivomalla saavuttaa. Niinpä päätin vetää itseltäni kerralla luulot pois ja polkaista käyntiin viiden päivän detoxkuurin, BUAHAHAHAA.

22237104_929129480567380_1585133735_n

Sen verran itseäni tunnen, että jotkut mehupaastot/puhdistautumiset voidaan unohtaa ihan suorilta. Ei tuu onnistumaan. Voi olla, että tämänkin detoxin kanssa tulee olemaan aika hiton vaikeaa, mutta tässä saa edes syödä. Bongasin tämän Lily.fi:n sivustolta Kriseldan blogista ja tarkemmat ohjeet, reseptit ja jopa ostoslista Heartbeats detox -kuurin vetämiseen löytyy täältä.

Aloitan kuurin siis huomenna. Tänään jo valmistauduin käymällä kaupasta koko viiden päivän tarpeet sekä sekoittelemalla valmiiksi hummuksen ja salaatteihin tulevan soosin. Oli muuten ihan älyttömän ihanaa purkaa ostoskasseista noin paljon ihanan värisiä, tuoksuisia ja taatusti terveellisiä tuotteita!

22237165_929129410567387_437112798_n

22236260_929130423900619_330180234_n

Olen parin viime viikon aikana saanut siivoushepulikohtauksia kotona. Olen muunmuassa myllännyt meidän liinavaatekaapin järjestykseen, jynssännyt jääkaapin ja pessyt keittiön kaapit yltä, alta, sisältä ja sivuilta. Ehkä on paikallaan siivota myös itsensä! Ajattelisin, että tämä voi olla myös yksi ase Pirtin julistamassa kaamostaistelussa. Jos puhdistautuminen todella toimii (ja kykenen ylipäänsä vetämään tämän kunnialla alusta loppuun) niin odotettavissa on kevyempi, raikkaampi, energisempi ja kaikinpuolin hehkuvampi olo.

22215000_929129430567385_845640830_n

(Haluan kuitenkin jo varmuuden vuoksi pyytää anteeksi teiltä kaikilta, joita mahdollisesti tapaan livenä tämän viikon aikana. Tulen olemaan tupakanhimoisen lisäksi NÄLKÄINEN. Anteeksi, rakkaat. Toivottavasti myös elän vielä ensi maanantainakin onnellisessa avoliitossa.)

22236493_929129520567376_1518199617_n

Ja ai niin! Kriselda heitti blogissaan yhdeksi vinkiksi, että haasta kaveri mukaan vertaistueksi. Anyone?

Sykkyräinen syyskuu

Syyskuu veti minut jotenkin ihan…en tiedä, sykkyrälle? Toisaalta kuukausi oli täynnä muutoksia, suunnanvaihdoksia, uusia alkuja, ihania ja nauruun pyrskähdyttäviä hetkiä. Toisaalta vetäydyin vielä normaalia enemmän itseeni, aikaansaamattomuuteen ja melankoliaan. Kiukkuun ja negatiivisten tunteiden kurimukseen.

22236121_928497500630578_1704136467_n

Syyskuussa

viuhahdin naapurille

lopetin tupakanpolton

tapasin vanhoja ystäviä, tutustuin uusiin

22184803_928496563964005_1346093865_n

tupruttelin huoneilman täyteen eteerisiä öljytuoksuja maailman söpöimmällä diffuuserilla kunnes tajusin, että kylään tuleva ystävä on astmaatikko

ja ennen kyläilyä kissa ripuloi hiekkalaatikkoon

ja muistin myös, että emme käytä maitoa ja laitoin ystävättärelle viestin, että tuoppa kuule omat kahvimaitos

olin taitava pro emäntä

join viiniä aamun pikkutunneille

22192757_928496483964013_370296877_n

aloitin bloggaamisen alusta, täällä

pidin sokeritonta syyskuuta (minun maailmassani viinissä ei ole sokeria)

löysin netflixistä hyviä ja ei niin hyviä sarjoja, mutta kuitenkin riittävän hyviä lojuakseni sohvalla tuntitolkulla

lojuakseni tuntitolkulla sohvalla koira- ja kissaeläinten kanssa

lojuakseni sohvalla

22207541_928497527297242_1758736517_n

oon ollu jotenkin ihan höpsähtänyt

keksin, että tee on oikeastaan aika hyvää (ainakin kun siihen upottaa hillittömästi hunajaa)

ja että piparminttu  ja appelsiini on tän syksyn the jutut

ja että pimeyskään ei oikeastaan haittaa, kun ulkona on kauniit valot ja sisällä villasukkia ja vilttejä

22185115_928496840630644_597621538_n

päivääni sisältyy lukuisia suukkoja ja kosketuksia

aloitettiin yhdessä projekti mummon kammarin remppa, kun mummo niin nätisti pyysi (ruusukuvioista tapettia, en kestä!)

hiukseni ovat taas mustaa ja sinistä, eivät enää senttitolkulla maantienharmaata ja jotain sinisen ja mustan kaltaista

22192780_928496630630665_545940659_n

sokeriton syyskuu ei kestänyt ihan koko syyskuuta

retkahdin tupakkaan (lakko jatkuu kyllä, no worries)

opinnot etenivät koko kuukauden aikana pyöreät 0 askelta eteenpäin + missasin kahdelle verkkokurssille ilmoittautumisen

20667960_928498280630500_1366628182_n

Kiitos syyskuu. Tervetuloa lokakuu. Toivon sinulta, lokakuu, lisää pehmeitä hetkiä, naurua, hymyjä, suudelmia, kuumaa teetä, paljon viiniä ja ystäviä. Toivon sinulta, lokakuu, myös kurinpalautusta ja tarttumista arkeen.

22192880_928496367297358_2140673152_n

Pöpelikössä goes hippi

En tiedä onko sokerittomuus (lakko tosin kuivu kasaan tossa pari päivää sitten, oho hups) ja nikotiinittomuus tehneet jotain outouksia mun päässä vai onko kyseessä jokin syksyn tuoma viiraus, mutta viime aikoina olen ollut jotenkin erityisen kiinnostunut kaikenlaisesta pimpelipompelista. Ehkä sitä säiden viiletessä, luonnon hiipuessa ja pimeyden lisääntyessä alkaa luonnostaan hakea ympärilleen kaikkea jollain tapaa lohdullista.

Aiemmin, ja toki yhä edelleen, minulle on tullut tarve saada kotiin kaikkea pörröistä, pehmeää ja hämyisää syksyn tullen ja talven lähestyessä. Tämä nyt lienee tosin osapuilleenkin kaikille meille yhteistä. Sitä alkaa mylläämään kynttiläkippo- ja kynttilävarastojaan, kaupassa katse hakeutuu uusiin ihaniin. Alkaa olla aika kaivella kaapin perukoilta lampaantalja esiin. Pönttöuunin lämmitys on vielä tässä vaiheessa jotenkin ihanan romanttista (viimeistään tammikuussa alkaa ottaa päähän jatkuva puuroska lattioilla, sininen IKEA-kassi keskellä olohuonetta ja puiden haku kinosten keskellä tarpoen) ja sitä alkaa sytytellä tunnelmavaloja vähän sinne sun tänne ympäri torppaa.

Tänä vuonna uutuutena tämän hämypesäkolon rakentamiseen tuli tuoksut. Tilasin aroma diffuuserin ja kolme erilaista eteeristä öljyä siihen (noin niinku alkuun…). Aiiiiiii että oon ihan innoissani! Minä en ole ihan varma uskoisinko varsinaisesti aromaterapiaan, mutta ainakin koti tuoksuu nyt aivan mahdottoman suloiselta ja kotoisalta. Lisäksi valitsemani vempele on mielestäni söpö ku mikä. Erittäin tarpeellisena ominaisuutena siitä voi myös vaihtaa väriä fiiliksen ja mieltymyksen mukaan, hihii!

22091801_926885117458483_965031136_n

22091837_926885140791814_61923329_n

Tuoksuiksi nyt ensimmäistä kertaa valikoitui appelsiini, piparminttu sekä rentouttava Pitta -öljyseos. Appelsiinin luvataan rentouttavan, kohottavan mielialaa sekä vähentävän hermostuneisuutta. Piparmintun puolestaan pitäisi lisätä työvireyttä. Kaikille näille olisi tilausta kyllä! (Laitoin juuri piparmintun pörisemään, sillä tarkoitukseni oli pitää siivouspäivää. No, sain minä imuroitua, mutta sitten jumahdin tähän…). Pitta puolestaan liittyy ayurvedaan, josta keskustelin Pirtin Jennan kanssa erään aamuyön tunnit. Näiden keskustelujen ja muutamien testien myötä näyttäisi siltä, että minä olisin kuuma, voimakas, terävä ja päämäärätietoinen pitta (ei siis mikään virallinen diagnoosi) ja miksipä en sitten kokeilisi näitä piirteitä tasapainottavaa eteeristä öljyä. Keskustelimme myös pittan ruokavalioon liittyvistä asioista, mutta niihin en ole vielä ehtinyt paneutua sen suuremmin.

Diffuuseri ja öljyt tilattu täältä.

22093584_926885037458491_1067386416_n

Ihana Lumos puolestaan kirjoitteli Valoa -blogissaan kuukupeista ja muistutteli mieleeni, että kuinka mahtava keksintö se olikaan. Hänen postauksessaan on näistä hyvistä puolista jo hienosti kerrottu, eli en niistä sen suuremmin lähde jaarittelemaan. Itse käytin kuppia joskus vuooooooosia sitten, mutta sitten koko homma unohtui. Tuon postauksen ansiosta asia muistui taas mieleen, ja laitoin tilaukseen vaadin Jereä tilaamaan minulle kupin synttärilahjaksi. Seikkailtiin safkanet.fi -sivustolla ja aaaargghhh minähän meinasin seota siellä ihan täysin! Niinpä ostoskoriin klikkailtiin myös spiruliinaa (josta Jere kuulema aikoo käyttää puolet). Minun kukkaro sanoi ikävästi sekoamiskohtaukselleni ”ei”, mutta aion vielä palata. Erityisesti minua jäi houkuttelemaan nokkosuute ja ihanan kuuloiset himalajansuolakuorintahässäkät, etenkin piparminttu. (Mikähän juttu tää piparminttufiksaatio nyt oikein on? Yrittääköhän mun kroppa kertoa mulle, että rakas, oot vähä kiree?)

22091820_926885050791823_1880206741_n.jpg

Että tällasta pimpelipompelia Pöpelikössä tällä kertaa. Extrahullutuksena tässä on vielä ilmennyt sellaisia piirteitä, että minä vannoutuneena kahvinjuojana ja en-pidä-teestä -tyyppinä, olen alkanut janoamaan teetä. TEETÄ. Kylläpä kyllä. Lähes joka ilta tässä viime aikoina olen onnellisena hääräillyt kaapin perukoilta löytyneen irtoteepussin ja hunajapurkin kanssa, lusikkaa kilkutellut mukia vasten eteerisenä sohvan nurkassa istuen.

22156653_926903767456618_2057680723_n