Ihan vaan sitä ku nyt on niin hyvä

Perjantain harmaassa vesisateessa töiden jälkeen viskasin reppuun nopeasti kirjan ja kalsareita, tyhjensin jääkaapin kylmälaukkuun, puhdistin kissojen hiekkalaatikot ja painoin lopulta kotioven kiinni perästäni. Viikonlopuksi mökille!

31957687_1050781225068871_585167784883781632_n

31949441_1427024830736742_2906212568848662528_n

Meidän oli alunperin tarkoitus lähteä mökille kahdestaan, mutta seuraamme tarttuikin mukaan veljeni ensin yhdeksi ja sitten toiseksi yöksi. Perjantai-ilta pysyi harmaana ja märkänä, mutta kuistilla oli hyvä ja saunassa lämmin.

31498097_1050781268402200_5919317098349199360_n

32072780_1050781138402213_8263969238776020992_n

Lauantai-aamu avautui lämpimänä eikä sateesta ollut tietoakaan. Mitä pidemmälle viikonloppu ehti, sitä kauniimmaksi sää muuttui. Kirja unohtui repun pohjalle ja iloinen puheen pulputus täytti ilman. Vuoroin myös kaakatus, töötötys, tuuttaus, räpiköinti ja veden läiske. Kaksi joutsenta majoittui vastarannalle, samoin sorsat ja ties mitkä muutkin kväk kväk kväkit olivat saapuneet huudeille.

Toisena iltana varasin saunan kuitenkin yksin itselleni. Kaipasin hetken hengähdystä ja hiljaisuutta, omaa rauhaa. Nostin jalat seinälle ja kuuntelin silmät kiinni tulen rätinää, poksahtelua.

31968036_1050780648402262_8918461266150817792_n

31959785_1050781078402219_5146116757643067392_n

Kirjoitin aiemmin, että olen ollut todella töötti huhtikuussa ja huhtikuun jäljiltä. Riippumatta siitä kuinka paljon tai kuinka hyvin nukun, on väsymyksen määrä vakio. Lauantaina hymähtelin ja hymyilin itsekseni nuotiolla, katselin Rikin köllöttelyä varvikossa ja nautin auringosta kasvoilla. Veli sattui paikalle ja tiedusteli, että heillekö naureskelen? En en. Ku ihan vaan sitä ku nyt on nii hyvä.

32104815_1050781331735527_4445877972741652480_n

Mökkireppu lojuu purkamattomana olohuoneen lattialla, kylmälaukku unohtuneena ja tyhjänä keittiössä jääkaapin vieressä. Mökkivaatteet roikkuvat naulakossa. Eteisessämme tuoksuu nuotio, savu, nauru.

Ensimmäistä kertaa paljain varpain

Eilen mökkimme rauha pakkasi kimpsunsa ja häipyi sitä mukaan kun pirttipöydälle katettiin kirjapino, läppäri, ipad ja puhelimia. Minun oli pakko uhrata yksi päivä lähes täydellisesti opiskelulle ja sitä varten tällä kertaa tarvitsin toimivan nettiyhteydenkin – siis muunkin kuin puhelimen näytöltä tihrustettavan. Pitkähkön taistelun ja muutaman kirosanan jälkeen saatiin netti läppärissä pelittämään.

Picture_20180331_115627371

Nytkin kirjoitan tätä postausta läppärillä pirttipöydän ääressä. Se tuntuu jotenkin sanoinkuvaamattoman väärältä. Tänne kuulumattomalta ja ikävällä tavalla arkiselta. Eilen illalla pakkasin opiskelun jälkeen kyllä kaiken pois ja valtasin tilan jälleen kynttilöille, rauhalle ja hiljaiselle pööpöilylle. Sen päätin, että ainakaan mitään Netflixiä en ala mökillä tuijottamaan ikinä!

Se muuten jäikin mökkimme pikkumukavuudet -postauksessa mainitsematta, että vaikka sähköjä ei olekaan niin olemme mahdollistaneet minun opiskelut myös täällä mökillä raahaamalla auton akkua ja jotain piuhan pätkiä mukanamme. Siitä saamme virrat läppäriin ja puhelimetkin ladattua. Vaikka tämä hieman sotiikin hakemaamme yksinkertaista elämää vastaan, niin mieluummin näin kuin siten, että joutuisin kökkimään kotona jonkun hemmetin esseen takia.

Tältä reissulta opiskelu tosiaan lohkaisi päivän. Mutta vain yhden päivän. Muilta osin olin hirvittävän tehokas väistelemään kaikkea pakollista ja tekemään vain sen mitä halusin.

Picture_20180331_115647170

Aurinko paistoi koko viikonlopun upeana aamusta iltaan, vasta tänään paikalle hiipi harmaus. Luvatut lumisateet eivät ole tänne vielä ehtineet ja tänään palailemme kotiin. Autoon on kyllä varalta pakattu myös lumiketjut mukaan, mutta näyttää siltä, että säästyimme niiden käyttämiseltä.

Sauna lämpisi joka ilta. Rinteeseen pakkautui hyvä ja kantava polku, joten saunavedet sai ensimmäisen päivän hangessa rypemisen jälkeen ongelmitta. Jere innostui hakkaamaan jäät terassilta kun aurinko niitä niin mukavasti pehmitteli, ja minä hihkuin saunatauolla, ensimmäistä kertaa paljain varpain terassin laudoituksella tälle vuodelle!

Minun opiskellessa Jere kiipesi katolle ja kolasi, lapioi ja huhki sieltä miehen kokoiset kinokset alas. Nyt mökkiä ympäröi lumi kuin muuri, ikkunasta näkyy valkeus. Jere hihitteli ja toi minulle puhelimensa katsottavaksi. Puhelimessa oli kuva ja kuvassa Riki seisoi katolla savupiipun vieressä.

Picture_20180402_102604779

Kuvasin aitan räystäiltä tippuvaa vettä, lintujen sirkutusta, ilta-auringon kuparisiksi värjäämiä mäntyjen runkoja. Pesin hiukseni mustikan tuoksuisella hienon hienolla suomalaisella. Olen juonut aamuisin vain vademalla maustettua valkoista teetä, kahvia en ole edes kaivannut.

Huomenna alkaa arki, uusi jännittävä arki. Harjoitteluni ensimmäinen päivä kutkuttelee takaraivossa koko ajan. En kuitenkaan anna sille vielä valtaa. Sitäpaitsi, ajatus ei edes tunnu enää niin ristiriitaisen kaoottiselta kuin vielä viime viikolla. Olen nollannut, levännyt, hööpöillyt ja kasannut itseni ja ajatukseni täällä missä asuu rauha. Laitan vielä toisen mukillisen teevettä kiehumaan, syön aamiaiseksi suklaakeksin. Iltapäivällä menemme vielä anoppilaan syömään pääsiäispäivällistä.

Huomenna on vasta huomenna.

Mökkimme pikkumukavuudet

Sähköjä ei ole ja vesikin virtaa vain vapaana uomassaan. Silti, tai juuri siksi, mökkimme on mukavista mukavin.

Picture_20180331_115512758

SAUNA JA VESI

Mökkeröiseltä laskee rantaan jyrkkääkin jyrkempi rinne. Kesällä rakensimme laiturin, joten saunatauolla pääsee pulahtamaan mukavasti uimaan. Samoin sauna- ja tiskivedet saa haettua helposti. Talvella taas…no, lunta on ja sanoinko jo, että rinne on jyrkkä?

Eilen humpsahdin alas mennessä tyhjien sankojen kanssa haaruksiani myöten hankeen ja viikon luontoäänet saivat seurakseen kajahtavan sadattelun. Vähän siinä tuumailutti, että mites hitossa päästään vastaavasti ylös niiden jäävettä täynnä olevien sankojen kanssa?! ”Pitääkö tässä hitto kotona suihkussa käydä!”, tiuskahdin, ja kieleen kyllä sattu heti perään. Mökkeily kun ei ole mitään ilman saunaa ja urhoollisesti lähdimme matkaan. Parin ees taas ravaamisen jälkeen polku tallaantuikin kovaksi ja kantavaksi ja saimme saunavedet – ja mitä suloisimmat löylyt.

IMG_20180331_102349_736

Juomavettä saadaan Jeren kaivamasta kaivon tapaisesta, johon pulppuaa non-stoppina kirkasta ja raikasta lähdevettä. Talvella kuitenkin tuodaan juomavedet kotoa ja kesälläkin on varalta pönikkä mukana. Viime kesänä kaivossa nimittäin lillutteli kuollut hiiri, joten tuotekehittelyä kaivataan vielä…

IMG_20180330_170345_952

VALO

Valonlähteinä on läjäpäin kynttilöitä, yksi iso kaasuvalaisin ja muutamia patterikäyttöisiä valaisimia. Kuistia valaisee myrskylyhdyt, saunailtoina saunan ikkunan ulkopuolelle sytytetään myös myrskylyhty valaisemaan saunaa.

Picture_20180331_115551804

Vaikka iltahämyn tunnelmoinnit saavatkin sydämeni läpättämään…

…niin tämä luonnonvalo on saanut minut aivan pähkinöiksi pitkän pitkän pimeän ajanjakson jälkeen! Mökkimme sijainti on niin mainio, että kylvemme auringon valossa aamusta iltaan. Eilen paistatteli kuistille niin lämpimästi, että sai riisua takinkin pois ja nauttia vaan silmät kiinni, hymynkare huulilla. Lisäksi mökissä on ikkunoita joka seinällä, joten luonnonvalo pääsee tulvimaan sisään suorastaan riehakkaasti.

Yöllä puolestaan täysikuu valaisi tienoon niin upeasti ettei edes huussipolulle tarvinnut taskulamppua mukaan. En raskinut herättää mukaan edes Rikiä, joka kellotteli raukeana vatsansa vieressä. Silläkin oli karitsan makuinen pääsiäinen.

Picture_20180331_115403451

LÄMPÖ JA RUOKA

Ruoka valmistuu ja tee- sekä kahvivedet keitellään kaasuhellalla ja kaasu-uunissa. Kesäisin totta kai myös nuotiolla ja silloin tällöin käytössä on myös savustuspönttö. Talvella säilytellään ruuat joko ulkona kylmälaukussa tai oven pielessä, kesällä hurautetaan kaasujääkaappi käyttöön.

Picture_20180331_115709670

Lämpöä mökkiin saadaan kaasu- sekä petroolilämmittimillä. Myös seinän takana oleva sauna lämmittää palomuuria ja sitä kautta lämpöä siirtyy myös mökkiin. Keskellä sydäntalvea mökin lämpiäminen ottaa toki oman aikansa, mutta lopulta hyvä ja lämmin on ihmisen elellä – parinkymmenen asteen, tai ylikin, tienoilla on saatu mökkerön länpötilat pysymään vaikka seinän takana paukkuisi pakkanen.

Mökissä on myös tulipesänä avotakka, mutta sen funktiona taitaa olla lähinnä tunnelman tuoja. Emme siis käytä sitä, sillä se savuttaa jonkin verran ja lämmittämisen sijaan vetäisee lämmöt mukanaan hormiin ja taivaan tuuliin. Suunnitelmissa on, että puramme takan pois ja asennamme tilalle perinteisen tassuillaan seisovan puuhellan mikäli jostain sellaisen käytettynä bongaamme.

Picture_20180331_115442472

Tulimme mökille eilen ja aikeissa on viipyä maanantaihin saakka. Tunnelmointipostausta vielä meleko varmasti luvassa…

 

Arjensietokyky

Oi voi voi, oi joi joi. Kyllä on niin rankkaa tämä arki!

DSC_0090

Aamupäivällä sanottiin heipat mökille ja huomasinpa hästägäileväni instaan paluusta arkeen. Joo siis kyllä. On ihan siis todella rankkaa viettää ensin illanhämyjä ja aurinkoisia päiviä mökillä tehden oikeastaan ei mitään ja sitten tupsahtaa keskelle perjantaita. On. Rankkaa on arki.

Totta kai siinä on se laukkuhässäkkä. Pakkaa kamat, kanna autoon, kanna autosta ulos, pura kamat. Likapyykki, puhtaat vaatteet, jääkaappitavarat, kuiva-aineet, vie tuo ja laita kaikki paikalleen. Kylmälaukku varastoon, vesikanisterit kuivumaan, äkkiä puhelin lataukseen. Talviaikaan nyssäköiden määrä on kesään nähden huomattavan suuri, kun mökillä ei voi säilyttää esimerkiksi ruoka-aineista mitään jäätyvää. Kannetaan sitten edes takaisin oliiviöljyt, sinapit, säilykkeet ja juomat.

Sitten alkaa ne kotihommat. Jere jää hoitamaan ulkohommia – ruokkii kanat, lakaisee portaat, kolaa päivien aikana kertyneet lumet, tyhjentää postilaatikon. Minä työnnän kissanruokaa neljään kuppiin, silitän, leperrän ja leikitän. Sytytän tulet pönttöuuniin ja napsautan sähköpatterit pois päältä. Järjestelen, siivoilen, putsaan hiekkalaatikot, palautan koulutehtävän. Jerellä on iltavuoroon meno, joten ravitsevaa lounasta edustaa pakastepitsa. Minä teen eväät.

DSC_0045

Minulla on tänään jännittävä ilta tiedossa. Jo jokin aika sitten minuun otti yhteyttä lapsuuden aikainen ystäväni lähettäen kaveripyynnön Facebookissa. Olemme vaihtaneet muutaman sanan, mutta tavanneet emme ole sitten ala-asteen.  Voi että, olimme silloin kauan kauan sitten niin bestiksiä! Viikko sitten hän aloitti keskustelun, josko tavattais? Kun hän on tänne meidän kaupunkiin palannut, unelmien omakotitalon vuokrannut, kanoista haaveilee. Että juotasko vaikka vähän viiniä?  Sovimme treffit tälle illalle. Ajattelimme, että kun ystävyydelle on pohjat silloin aikoinaan luotu, niin kannattaahan tämä kortti katsoa! Katsoa, että mitä meistä on tullut, olisiko vielä meitä. Jos ei ole, niin sitten ei, mutta täytyyhän siitä ottaa selvää!

Hän siis tulee meille. Joten arkeen paluuseeni kuului myös raivokasta imurin heiluttelua, pölyjen pikaista pyyhintää, vessan kuurausta ja yläkertaan valmiin puhtoisen pedin laittamista. Havahduin siihen, että meillä ei ole mattoja. Hieman saatoin korotella ääntäni, että ei nyt hyvänen aika ilman mattoja voi, ei nyt hittolainen voi tulla ekaa kertaa meille ihminen silleen ilman mattoja! TEE JOTAIN! JUOKSE! HAE! Ja niin Jere haki isot matot ulkorakennuksen vintiltä (iso, avoin ja kylmä tila) takaisin sisään, jonne ensin ne olin käskyttänyt hänen viemään (siis joskus kovien pakkasten aikaan, siivoushepulissani, tuulettumaan ja raikastumaan…öö…noin kuukausi sitten? Kyllä, olen hyvin on/off -tyyppi mitä hepuleihin tulee.)

DSC_0050

Mökiltä kotiutumisen ja kaiken tämän hässäkän ja lopulta päätyen (todella) raikkaiden mattojen levittämiseen lattialle välissä kului aikaa ehkä jotain pari tuntia.

Sen jälkeen minä olen vain haahuillut, räpsinyt kotonakin kameralla kuvia ihastuneena valon määrästä, leikkinyt lisää kissojen kanssa, lämmittänyt itselleni ravitsevaksi lounaaksi pyttistä, juonut kahvia, selaillut mökkikuvia, katsonut Netflixistä pari jaksoa uutta kautta ihanaa kolme miestä ja tyttöä, kirjoittanut tätä.

Tässä minä vain odottelen, kaikessa rauhassa, iltaa. Iltaa, jolloin voin juoda viiniä, syödä pinaatti-fetapiirakkaa, tutustua uudestaan ihmiseen, josta ainakin aiemmin valtavasti pidin.

Et joo. Jooo-o. Hirveen rankkaa on tämä arki. Ehkä tän sietää.

Illan tullen ihmetellen

Olemme viettäneet mökillä lukuisia iltoja ja öitä. Saapuneetkin tänne jo pimeän laskeuduttua. Mutta vasta tällä viikolla, toissapäivänä, näin mökkimme näin. Juuri ennen auringon katoamista, tästä vinkkelistä, valon palaessa ikkunasta.

Kannoin nopeasti laukut sisään, nappasin kameran laukusta ja kiipesin takaisin pienen nyppylän päälle. Ihmettelemään ja kuvaamaan tuota niin tuttua, mutta niin uutta.

Picture_20180208_163721115

Näytti kutsuvalta ja lämpimältä. Todellisuudessa mökissä oli vielä jäätävän kylmää. Edellisestä käynnistä oli aikaa ja viime viikkoina kurittivat kovat pakkaset – mökin seinät, lattia, katto ja nurkat hohkivat. Useampi tunti meni ennen kuin hirvisi sisälläkään heittää takin, pipon. Vaan vähät me siitä!

Picture_20180208_163626393

Viime yönä mökki oli jo suloista ja pehmeää. Yötä päivää pöhisseet lämmittimet ja seinän takana lämmitetty sauna hoitivat hommansa. Makuupussin alta vilkkui paljaat varpaat ja käsivarret. Riki siirtyi jalkopäästä lattialle omalle viltilleen, heittäytyi kyljelleen, pitkille pituuttaan.

Pakkanen näytti kauniilta ja jälleen kirmailin kameran kanssa sormet kohmeessa.

Picture_20180208_163645691

Valoisan ajan toimitamme asioita. Käymme kotona ruokkimassa kanat, silittelemässä kissat. Minä opiskelen, Jere kantaa vettä saunaan, minä laitan ruokaa, Jere kolaa.

Iltapäivällä hämärän hiipiessä minä lopettelen esseetä. Makuupussista toiselta puolen huonetta kuuluu vaimea kuorsaus. Riki aloittaa liikehdinnän, lähes kellontarkan, tuijottaa merkitsevästi keittiönurkkausta. Siellä on raksut, tiedän tiedän.

Picture_20180208_163700678

Pimeän tullen ei tehdä mitään, ja toisaalta tehdään kaikkea.

Lämmitetään saunaa. Saunotaan. Kuljetaan tauolle avojaloin myrskylyhdyn valossa. Usutetaan toista hankeen, nauretaan, menen jos sinä menet. Kumpikaan ei mene.

Kuunnellaan radiota. Radio Suomen luontoillat ovat ihanaa ja mielenkiintoista kuultavaa. Viime kesän Pohjois-Norjan reissun jälkeen Jere on ottanut tavakseen laittaa silloin tällöin saamelaisen radiokanavan päälle. Ei me siitä mitään ymmärretä, mutta sitä on hauska kuunnella.

Picture_20180208_163710662

Minä luen kirjoja. Jere selailee puhelinta. Saattaa heittää yhtäkkiä kysymyksiä, kuten jos me tehtäs lapsia nii tulisko niitä kaljuja? Selvisi, että oli lukenut jotain perintötekijöistä.

Saunan jälkeen syödään. Yleensä jotain rasvaista ja epäterveellistä ja syntisen ihanaa. Kokkaillaan yhdessä, ahtaassa nurkkauksessa toisiamme väistellen, takapuolelle taputellen. Nachovuokaa. Hampurilaisia tai uunileipiä. Sipsejä, irtokarkkeja. Päivisin syödään järkevästi ja hyvin, mutta pimeällä on oma elämänsä.

Paljon tehdään kaikkea oikeastaan tekemättä mitään.

Vielä tämä ilta ja yö.

Älä tule paha tauti

IMG_20171217_141457_032

Tultiin lauantaina mökille pitkästä pitkästä aikaa viettämään pientä, muutaman päivän minilomaa. Jeren työvuorolistaan oli ilmestynyt häkellyttävän monta vapaata jo pidemmän aikaa kiertäneiden ykkösvapaiden sijaan, joten minäkin päätin määrätä itselleni vapaapäivät ja jätin läppärin, kirjat, ajatuksetkin opiskelusta kotiin.

Mökillä olemme täydellisiä sikaporsaita mitä esimerkiksi ruokavalioon tulee. Mitä suolaisempaa, rasvaisempaa ja tuhdimpaa niin sen parempi. Ruuan lisäksi kassiin pakataan mukaan kaikki mahdolliset herkut – sipsit, karkit, suklaat, oluet, glögit, limpparit, mitä ikinä voikaan keksiä tai mihin mieliteko voi iskeä kesken minkään tekemättömyyden.

Mökillä ollaan siis kuin toisessa todellisuudessa. Vähät välitetään Oikean Elämän odotuksista, velvollisuuksista, ohjeistuksista tai sydän- ja verisuonisairauksista.

Niinpä olen nyt aivan erityisen raasu! Miksi, MITEN tänne kuplaan voi saapua sellaisia todellisuuden mörköjä kuin öklötys, vatsakipu, horkka ja sanoinko jo vatsakipu? Varsinkin kun sairastan muutenkin todella harvoin ja vatsatautia en muista kohdanneeni koko aikuisiällä! (Toisaalta silloin kun sairastan, niin siitä saa tietää koko ympäröivä maailma. Oivoivoi, aijjaijai, pieni parka sairastaa, LOHDUTTAKAA!)

Ihmettelin jo illalla, kun mitään ei tehnyt mieli. Ei sipsejä, ei palavan rakkauteni kohteita hedelmätoffeita eikä vadelma-valkosuklaata. Saunominenkin tuntui huonolta eikä talvisessa, jouluisessa, maisemassa lepattaneet ulkoroihut ja myrskylyhdyt jaksaneet riemastuttaa niin kuin yleensä.

Aamulla sitten heräsin jäätävään vatsakipuun. Missään asennossa ei ole hyvä, kaikista vähiten levossa. Mitään ei edelleenkään tee mieli – ajatuskin syömisestä tai juomisesta saa vatsan muljahtelemaan, nostaa palaa kurkkuun. Yritän miettiä, että mitä voisin syödä. Lapsuudesta tuttu ”lääke” jaffapullo olisi vieressä, kylmälaukussa olisi rahkaa. Googletus kertoo, että juuri näitä tulisi välttää. Pah! Toisaalta, eipä niitäkään tee mieli.

Istun makuupussin mutkassa, Riki mutkalla vieressä. Radio soittaa joululauluja ja aiemmin aamupäivällä tullut keskustelu kinkun paistosta sai mahalaukun solmuun.

Perkele.

Mut okei, jos mun on pakko sairastaa, niin toki mieluummin nyt eikä esim. jouluna. Mutta ei mulla nytkään olisi aikaa sairastaa! Varsinkaan kun varastin itselleni vapaita jo nyt…niin päivät ennen joulua tulisi voida opiskella täysiä, jotta voin viettää hyvillä mielin vapaita myös joulun pyhät.

Sitäpaitsi olen mökillä. Täällä kuuluisi olla hyvä, lämmin ja hellä. Sen sijaan, että joutuu miettimään ulkohuussin sijaintia kaukana pakkasessa ja sitä minkä sankon uhraa jos tämä todella kääntyy oksennustaudiksi asti.

Kun mies ja nainen valmistautuvat talveen

Ennen mökille lähtöä mies ostaa rasiaporanterä-sarjan, ikkunatiivisteitä ja kaivonrenkaan sekä muistuttaa pakkaamaan vesikanisterit (ai meillä on sellaisiakin, hämmästyen ilahtuu hyvä vaimomatsku) kun hänen viime mökkikäynnillään lähdevesikaivossa oli hiirenrato. Pakkaa poran ja työkaluja, kalsarit.

Nainen huolehtii mitä syödään? Onhan riittävästi kaikkea? Teetä, hunajaa. Suklaata ei pidä unohtaa eikä juustonaksuja! (Mökillä vallitsevat tyystin erilaiset terveyssäännöt kuin kotona). Otetaan mukaan valkosipuli ja paprika ennen kuin nuupahtavat. Ennen lähtöä hän pilkkoo ruskean banaanin ja jääkaappiin unohtuneet keitetyt perunat kanoille. Kassiin hän pakkaa villasukkia, kirjoja, pöytäkynttilöitä. Miettii, että mökiltä täytyy pikkuhiljaa palautella kotiin se hyvä hoitoaine, tarkistaa mitä jäätyviä ruoka-aineita on kaapeissa. Miettiä täytyykö pastat ja muut kuiva-aineet pakata talveksi astioihin. Hiirien varalta, vaikka ei niitä ole kesällä näkynyt.

Mökillä on huomattu, että kosteus tiivistyy ikkunan väleihin. Mökissä tuntuu kosteus ja syksyn myötä se lisääntyy luonnostaan. Myös lisääntyvä kaasulämmittimen ja kaasuhellan käyttö lisäävät kosteutta (ja palaessaan syövät happea), joten mies miettii ilmanvaihtoa. Nainen miettii lämpöä miehen tiivistäessä ikkunoita. Isot sisustustyynyt ja seinävaate lähtevät talveksi varastoon kosteutta keräämästä, ilmoittaa mies. Nainen nyökyttelee, mutta varmuuden vuoksi parahtaa, että mattoja ei viedä! Ei halua laskea varpaitaan kylmälle puulattialle. Ei ollut tarkoituskaan.

Mies poraa ilmastointiräppänöitä oveen ja parille seinälle. Nainen poraa itseään syvemmälle makuupussin mutkaan. On vuorautunut villasukkiin ja muhkeaan fleeceen, juo höyryävää vadelmateetä ja uppoaa pitkästä aikaa rikospatologin maailmaan.

Nainen valittaa miten varpaita paleltaa, mökki on kylmä. Mies on juossut mökkiä ympäri räppänöitä tehdessään, ohimennessään korjaillut saunan kynnystä, kantanut saunaan säkillisen puita. Pieni hiki otsallaan vilkaisee naista merkitsevästi.

Nainen nousee. Kantaa saunaan vedet. Kuorii porkkanoita, perunoita, sipulia ja valkosipulia. Paloittelee ne höysteeksi miehen valmistamille kuhafileille. Lakaisee havunneulaset kuistilta ja pesee mustikanvioletin linnunkökön ulkotuolin selkänojalta. Pistää merkille, että tuikkuja ja kruununkynttilöitä täytyy ostaa lisää. Heittää sitruunamelissan pois ja vie ruukun varastoon.

Illalla istuvat yhdessä ulkona. Mitään ei näe lyhdyn muodostaman valoympyrän ulkopuolelta. Molempien ihot höyryävät saunan kuumuutta ulkoilman kylmyydessä. Höyry katoaa ilmaan.

Ja hiljaisuus on hyvä.