Kuinka mökillä opiskellaan – harhakuvitelma osa 2

Kesä täyttää kalenterini yhtäkkiä, aivan varkain. ”Kummatyttö yökylään” , ”Sonja ja Tero viikonlopuksi meille”,  ”Kesäjuhlat Pornaisissa!”, ”Milena ja etanat”. Heinäkuu katoaa. Yritän epätoivoisesti kirjoittaa kalenterin tyhjiin lokeroihin lue, tee, kirjoita, repeat. Elokuun, mikäli ryhmän osallistujamäärä täyttyy ja kurssi toteutuu, asustan lähes kokonaan Jyväskylässä juomassa viiniä vakkarissa  pänttäämässä viikonloput englannin puheviestintää ja viikot kirjoittaen kanditutkielmaa.

36980997_1104192966394363_8263943219864141824_n

Epätoivoisempaa on lokeroihin kirjoitettujen toteuttaminen. Mökkipäivät, jotka jatkuvat vielä huomiseen, eivät nyt tällä kertaa aivan yltäneet sille tuotteliaisuuden tasolle, jota itseltäni (etukäteen) vaadin. Kahden päivän aikana olen saanut uutta tekstiä aikaiseksi puoli sivua, hupsista. AJATUKSEN TASOLLA olen kyllä ollut tehokkaana ja suunnitelmallisena, mutta sitten suusta kuitenkin tulee ulos ihan ihmeellisiä asioita, kuten esimerkiksi ”laitatko kulta tuon riippumaton paikalleen”.

(Riippumatto jäi ripustamatta, koska unohdimme ottaa kotoa köyttä mukaan ja mökillä oleva paksu pyykkinaru ei Jeren mukaan kestäisi. Mietin olisiko tuosta pitänyt hieman loukkaantua, mutta olin ihan vaan meh, ja söin pähkinäsuklaata.)

37103914_1104192686394391_4592461087680495616_n

Istun terassin tuolilla ja plärään luen nuorisobarometreja ja artikkeleita. Muistiinpanovälineet lojuvat vieressä koskemattomina. Vakuutan kuitenkin itselleni, että lukeminen ja silmäily on kuitenkin tärkeää – lukemani asiat jäävät ainakin jollain tavalla elämään päähäni ja aivot askartelevat niiden parissa joutoaikoina, kehittelevät, jäsentelevät ja ideoivat. Eikös juu?

36878555_1104192696394390_4597529187744481280_n

SIIS KUINKA KÄTEVÄÄ! Voin siis huoletta jättää koko hommelin aivojen ongelmaksi ja jatkaa itse tärkeimpiin aiheisiin. Kuten valmiiseen ruokapöytään käymiseen, mato-ongintaan, Jari Tervoon, pähkinäsuklaaseen, avojaloin hipsutteluun, uimiseen, oman naaman kuvaamiseen, laiturilla istuskeluun, helteen kiroamiseen ja sitten taas sen rakastamiseen ja uudestaan kiroamiseen ja ihanasti venyvään grillattuaan halloumiin.

37003626_1104192776394382_416927731146555392_n

Lue myös aikaisemmat huippuhetket kesäopiskelujen sujumisesta:

Kuinka pihakeinussa opiskellaan – harhakuvitelma osa 1

 

Hiiteen velvollisuudet

Jerellä alkoi eilen parin päivän vapaat ja etenkin kesäisinhän se tarkoittaa sitä, että meitä ei keskustan, tai edes oman pikkuisen ja uneliaan asuinalueemme, nurkilla näy. Niin siis eilenkin, iltapäivällä, kaartoi auton nokka kivien ja juurakoiden yli mökkipihaan.

Päästin Rikin takakontista ja aloin kerätä takapenkiltä tavaralastia kannettavaksi mökkiin. Kylmälaukkua ja reppua, pussukkaa ja nyssäkkää. En ehtinyt kuin kääntyä takapenkin uumenista, kun Riki jo juoksi takaisin autolle yltä päältä vettä valuvana. Kadehdittavaa elämästä ja kesästä nauttimista: suoraan järveen vaan, asialliset hommat ehtii hoitaa myöhemminkin.

36996382_1102747703205556_2858130908186148864_n

Asettelin mökin pöydälle läppärin ja kaksi kandityöhöni liittyvää kirjaa, jotka otin mukaan mökille käydäkseni ne läpi täällä (ja niiden lisäksi läppärin uumeniin on tallennettu lukuisia muita verkkoaineistoja) ja jatkaakseni työskentelyä. Tuijotin kasaan hetken, tuijotin aurinkoista terassia ja kimaltelevaa vettä hetken ja päätin olla Riki. Hiiteen velvollisuudet!

Istahdin terassin tuoliin ja avasin oluen (sopii ihan mainiosti keventelyyn, varmistin kaverilta ja hän oli aivan samaa mieltä). Tunsin miten tyyneys ja rauha sai minusta heti otteen, valui päänahasta varpaisiin saakka. On tämä mystinen paikka!

Ihan mökkimme vieressä, näköyhteyden päässä, on toinen mökki. Se laitettiin myyntiin joskus viime vuonna ja siitä asti olemme olleet hieman jännittyneinä. Millainen tyyppi sen ostaa? Entä jos se on ihan urpo? Kyylää ja valittaa kaikesta tai huutaa ja meuhkaa päivät yöt. Tämä jännitys päättyi viime viikolla kun mökin uusiksi omistajiksi pölähtivätkin veljeni sekä hänen avovaimonsa! Miten mahdottoman huippua! Jatkossakin Riki saa siis juosta huoletta vapaana ja minä saunasta nakkena jortsuun.

37020716_1102747576538902_7618945892007018496_n

Eilen sitten vietettiin iltaa naapurimökissä. Istuttiin laiturilla kalastamassa ja testattiin millaiset löylyt on saunassa. Minä nappasin hienon hienon suomalaisen shampoon mukaani ja hyppäsin laiturilta uimaan ja peseytymään ensimmäisen, toisen, kolmannen kerran. Vesi oli häkellyttävän lämmintä ja taivaanranta maalautui lilan ja vaaleanpunaisen sävyihin. Jäähdytellessäni saunan jälkeen terassilla hiukseni pyyhetötteröllä ja kädessäni aika mones illan olut mietin, että tässä on ihan oikeasti kaikki.

36957886_1102747506538909_8011561857695350784_n

Tänään on kuitenkin otettava velvollisuuksistakin otetta. Yllättävän vähän minulla tuosta kandityöstä stressiä on, mutta kyllähän se takaraivossa nakuttelee silti koko ajan. Eteenpäin olen sen kanssa kuitenkin jo melko hyvin päässyt ja luonnoksen deadlineenkin on vielä aikaa kuitenkin puolitoista kuukautta. Opiskellaan, opiskellaan siis. Ja juostaan vaikka välillä jortsuun.

 

Ajatuksia moottoripyörän repsikan paikalta

IMG_20180702_165259_520

”Eiii hittooo tää ON NIIIIN MAHTAVAA!!”

”Meenoolippu, meenoolippu…eiku matkaan lähden mulla kauas menolippu ooo-on…juna jyskyttää-ää vanhaa ystävää hihih tirsk mulla kauas menolippu ooo-on…”

”Oispa musiikkia.” (Toistuva ajatus.)

”Puu puu puu mänty koivu puupupupuu kuusi hitto et on muuten tylsä pätkä”

”Tsing tsing tsingis…EI VITTU PIA HILJAA. Jotain mitä tahansa muuta, mitä tahansa hmmm sata salamaa joo SATA SALAMAA ISKEE TULTA JA KOKO ELÄMÄ RÄJÄHTÄÄ JA…öö…hmm ei mitään voin hyräillä hymmhymhyymhymhyy eiku hei PITKÄ KUUMA KESÄ…”

”Hmmm nenää kutittaa.”

”Jos nyt tulis äkkijarrutus nii mun olkapää lähtis takuulla irti kuopastaan.” (Tätä ajatusta en hautonut kovin kauaa.)

”Miks täällä ei oo yhtään poroa?”

”MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAAN…”

”Hitto että muuten OIKEESTI kutittaa nenää. Kuhan vähä hidastuu vauhti nii raotanpa vähä visiiriä…”

”Hmm pysähtysköhän Jere kohta ku vähä toi alaselkä. Ai ei pysähtyny. No ehkä kohta. Aarghh alaselkä tekee mut hulluks. Pysähy pysähy pysähy. Ahhh nyt kaarretaan pysäkille!”

”OMG MINUU AIVASTUTTAA OMG.”

”Uaaaa lietelanta haisee uaa hyi”

”MITÄ MIKS SE JARRUTTAA aiiii poro ja ooo pikkuvasa kans voiiii duudeli mäne mehtään siitä kipikipi nii nuiiin just sinne hyvä poro”

”HMBFHTSÖH!” (Sisäänkäännetty, tukahdutettu aivastus. Ei klimppejä visiirissä.)

”IIH HEVONEN!”

”Onpahan muuten levee tie! Hmmm miks tää on näin levee, tähänhän vois laskeutuu vaikka lentokone? Jaaa nii oiskohan tää joku hätälaskujuttu tai armeijajuttu hmm no ei kai mikään armeija, mut hätälasku ehkä hmm pitääpä muistaa kysyä Jereltä ku pysähytään.”

”Nyt mennään kyllä lujaa…mitenkähän kovaa, kurkkaanpa olan yli OHO sataakahtakymppii hups hähää bääd ääs”

”Vähä kyl pissittäs.”

Kuusi tuntia on melkoisen pitkä aika olla yksin oman kypäränsä sisällä.

 

 

 

Reissukokemus Ranuan eläinpuistosta

Täältä se nyt sitten tulee! Tooooodella pitkä ja tooodella monilla kuvilla pläjäytetty reissukertomus Ranuan eläinpuistosta. Tai no, luntatakseni RanuaZoon nettisivuja voin kertoa, että siellä asustelee Suomen ainoat jääkarhut ja viiskyt muuta arktista eläinlajia ( = noin 200 eläinyksilöä) niin aika pintaraapaisuhan tämä löpinä tulee olemaan. 😀

36513669_1092798190867174_4866773240057430016_n

DSC_0201

36609438_1092939307519729_6377785559909138432_n

Tosi ilahduttava asia, jota en siis ennestään tiennyt, oli se, että yhdellä hinnalla/rannekkeella sai käydä puistossa niin monta kertaa kuin alueella majoittuukin – jokaiselle päivälle tai kerralle ei siis tarvitse ostaa pääsylippua/ranneketta aina uudestaan. Mehän olimme siis leirintäalueella lauantai-iltapäivästä maanantai-aamuun saakka ja tänä aikana kävimme kiertämässä puiston kolme kertaa! Vähän vielä maanantaina aamupalalla mielessä kutkutteli, että jos nyt vähän vielä vilkaistas. Jalat tosin totesi tässä kohtaa, että eiköhän tämän reissun läpsyttelyt ole nyt läpsytelty. Pääsylippu/ranneke maksaa aikuiselle 17€ ja lapsille 14€, alle 4-vuotiaat pääsevät maksutta.

36479528_1092785244201802_4269577386376298496_n

36481706_1092800907533569_2476678494508023808_n

36498719_1092939434186383_1460774242009219072_n

Ennen lähtöä haaveilin näkeväni erityisesti naalin, punaketun ja suden. Punakettu ei meille valitettavasti näyttäytynyt ja naalikin oli niin vikkelä, että kameraan tallentui vain valkoinen tossa se oli ja tonne se meni. Susihukkanen bongattiin kyllä nukkumassa kiepillä pusikossa! Puiston uusin tulokas manuli (aasialainen arokissa) jäi tällä reissulla myös näkemättä, tosin näin siitä sitten unta. Unessa manuli oli sellainen harmaa siliteltävä ja syliteltävä kotikissa, aivan varmasti on totta näin. 😀

Kaikista näistä maailman eläimistä minun sydämeni kuitenkin ehdottomasti vei kaikenmaailman kärpät, vesikot, näädät ja VAIVAISHIIRET. Nämä kaverit kuitenkin olivat puolestaan sen verran veikeitä, että aina paikalle sattuessa ne vetivät joko ihan älytöntä rundia, jonka perässä kamera ei pysynyt tai nukkuivat myttyrällä pesässään tai riippumatossaan. Niiiiin ja PÖLLÖISTÄ! Pöllöistä minä en ehkä koskaan saa tarpeekseni.

36528656_1092939514186375_3359363525888704512_n

36514950_1092798117533848_7429113959636008960_n

36566667_1092789757534684_8776497564632481792_n

DSC_0191

Hypetetyin juttu koko puistossa on totta kai ne jääkarhut. Jääkarhuista ja eläintarhoista – tai no eläintarhoista ylipäänsä – voidaan olla montaa mieltä enkä minäkään täällä käynyt aivan ristiriidattomissa tunnelmissa. Mutta nyt on kyllä tämän kokemuksen jälkeen sanottava, että etenkin petoeläimillä oli minun silmääni todella hyvät ja laajat tilat olla ja elää. Vapaus on toki aina vapaus ja vankeus on vankeus, mutta Ranuan eläinpuisto tekee tätä työtä mielestäni hyvällä sydämellä, ja vaikka kyseessä toki onkin myös liike/matkailutoiminta ei minulle missään vaiheessa tullut sellainen olo, että tätä tehtäisiin rahankiilto silmissä.

36589937_1092792737534386_3656546636814876672_n

36481724_1092792687534391_9191749708777783296_n

Ranuan eläinpuisto on EAZAN jäsen ja esimerkiksi Ranuan jääkarhut, saukot, vesikot ja myskihärät ovat osa eurooppalaista luonnonsuojeluohjelmaa (EEP). Ilvekset, karhut ja metsäpeurat kuuluvat puolestaan ESB-ohjelmaan (lähde klik!) . Ranuan eläinpuisto toimii myös vahingoittuneiden luonnoneläinten hoitolana. Tällä reissulla bongasin esimerkiksi saukon, joka on orpona tullut ja tuttipulloruokinnalla hoidettu Ranualla ja elää siellä nyt onnellista saukkopojan elämää sekä kaksi vahingoittunutta, lentokyvytöntä merikotkaa saavat elellä Ranuan eläinpuistossa turvassa. Muitakin esimerkkejä varmasti on!

Jotkut eläinpuiston eläimet laittoivat kyllä mietityttämään, että onkohan niiden nyt oikeasti tarpeellista niiden itsensä ja lajin säilymisen kannalta olla tarhassa, vai onko taustalla ihmisten pällistely. Niin kuin nyt vaikka supikoirat, hirvet, korpit tai ne ketut, joiden näkemistä itsekin odotin. Toisaalta en toki voi tietää onko näilläkin tapauksilla olemassa jokin taustatarina miksi ovat puistoon päätyneet. Mutta joka tapauksessa, vaikka ristiriitaisin fiiliksin ajoittain meninkin, niin ei minulle missään nimessä jäänyt eläinten elinoloista pahaa mieltä.

DSC_0004

36589647_1092828360864157_7947048055885266944_n

36498341_1092795454200781_8438211363280519168_n

Jos nyt jostain haluaa motkottaa (ja minähän haluan!) niin ollakseen maineeltaan ja arvoiltaan luonnon- ja eläinsuojelun asialla oli muoviin liittyviin asioihin kiinnitetty huomiota hävettävän vähän. Esimerkiksi Wild Arctic Restaurantin niin sanotulla ”hampurilaispuolella” (oma nimitykseni, haha!) ei ollut tarjolla muita kuin muovisia ruokailuvälineitä, kun kävimme syömässä hampurilaisateriat. Leirintäalueella ei myöskään ollut erillistä jätteiden keräysastiaa muoville, vaikka muilta osin kierrätysasiat oli suhteellisen hyvin hoidettu. Erityisen silmiin pistävää tästä puutteesta teki myös se, että keskellä Ranuan eläinpuistoa on Maija Kovarin suuri ympäristötaideteos Seven Steps to Save the Ocean, joka ”kannustaa arkipäivän tekoihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja arktisen luonnon suojelemiseksi.”

DSC_0202

36594201_1092785217535138_4425828657382031360_n

36601487_1092789837534676_7295299636439285760_n

Omaehtoisen ja omatahtisen kiertelyn lisäksi hauskinta antia eläinpuistossa olivat ruokintanäytökset. Me kävimme katsomassa kaikki kolme, joita tarjolla oli: jääkarhujen ja karhujen ruokinnan, saukon ruokinnan sekä vuorisusien ruokinnan. Eläimet osasivat selvästi odottaa ruoka-aikaansa jo hyvissä ajoin ja esimerkiksi jääkarhut aloittivat vedessä polskimisen ja palloleikit hetkeä ennen hoitajan saapumista. Karhua ei puolestaan näkynyt missään ennen kuin hoitaja huusi sitä nimeltä ”syömääääään!”. Sieltä se lyllitteli pusikoista esiin ja kellahti kiven juureen istualleen ja rapsuttelemaan mahaansa, odottelemaan herkkupaloja. Vuorisudet olivat paikalla odottamassa (kun edellisenä iltana käydessämme niistä ei näkynyt kuin korvanpäät) ja seurasivat hoitajan vihellystä ja odottivat aitaukseen lentäviä poronlihaklönttejä innoissaan kuin, no, koirat. Saukkopoika Harri puolestaan kuuli ruoka-auton kaartavan jo kaukaa ja kipitti ovelle odottamaan vinkuen ja kerjäsikin sitten kaloja hoitajan reiteen nojaten. Ruokintanäytösten aikaan siis varmuudella näkee eläimet ja lisäksi hoitaja kertoo siinä samalla mielenkiintoista faktatietoa toisaalta kyseisestä/kyseisistä yksilöistä kuin myös ylipäänsä lajista.

DSC_0173

36512433_1092792620867731_3216290490152386560_n

36587731_1092799957533664_2127428779247665152_n

Mieleen jäi myös karhujen hyrinä! Jääkarhupoika Sisu hyrisi emänsä sylissä. Niin hyrisi myös orpo tyttökarhu, jonka tapauksessa sellainen käytös on epätyypillistä ja johtuu todennäköisesti siitä, että karhu on jäänyt vaille emonsa hoivaa. Hyrinä oli todella mielenkiintoisen ja hauskan kuuloista! Se kumisi kuin jostain syvältä kaikukopasta ja kuului todella selvästi, vaikka karhu oli pitkän matkan päässä. Tai no, sanottaisiinko, että mielenkiintoisen ja hauskan kuuloista noissa olosuhteissa. Jos joskus kuulen metsässä vastaavaa niin suattaapi mennä housut vaihtoon.

36499875_1092795554200771_878064423959265280_n

DSC_0232

Tähän loppuun voisin kirjoittaa vielä muutaman sanasen majoituksesta. Kuten kerroin jo aiemmin, me majoituimme teltassa RanuaZoo Camping -alueella. Tämä alue sijaitsee aivan eläinpuiston vieressä. Kyseessä on ihan sellainen perinteinen ja siisti leirintäalue – paikalta löytyy keittiö, pyykkihuoltotilat, wc- ja suihkutilat ja sauna lämpiää joka ilta. Keittiö oli varustetasoltaan perushyvä ja lisäksi myös ulkona oli kokkausmahdollisuudet niin hiili- kuin kaasugrillillä sekä nuotiolla. Lisäksi leirintäalueen vierestä lähti metsäreitti, jonka varrella oli noin puolen kilometrin päässä kota ja puolentoista kilometrin päässä laavu, jos omassa rauhassa kokkailu ja hengailu tuntuu kivemmalta. Mehän käytiin huvikseen käppäilemässä ja hengailemassa laavulla, se oli oikein soma ja siisti laavu lammen rannalla.

36492932_1092795517534108_8929795001945161728_n

36510042_1092939400853053_6760363139054698496_n

Yleensä meillä on reissuilla mukana trangiasta lähtien kaikki, mutta tällä kertaa emme ottaneet mukaan yhtään minkäänlaisia ruuanvalmistusvälineitä. Hyödynsimme leirintäalueen keittiötiloja keittämällä siellä aamukahvit sekä kätevää oli, että aamu- sekä iltapalatarpeet sai säilöttyä jääkaappiin. Ruuanvalmistusmahdollisuuksia ei tällä reissulla kuitenkaan hyödynnetty, vaan söimme pääateriat molempina päivinä Wild Arctic Restaurantissa.

Muita majoitusmahdollisuuksia on toki myös esimerkiksi lomakylä Gulo Gulo, joka sijaitsee myös eläinpuiston vieressä ja muutaman kilometrin päässä oleva Ranuanjärven leirintäalue. Tämä leirintäalue olisi vaikuttanut viihtyisämmältä, mutta oli harmiksemme remontin vuoksi kiinni juuri meidän reissun ajankohtana. Mutta toisaalta, lyhyt matka eläinpuistoon ja ravintolaan oli kyllä plussaa!

36540473_1092798144200512_3892797695252758528_n

36488228_1092789807534679_3523883536652173312_n

Tässäpä vielä aiemmat Ranuan reissuun liityvät postaukset:

Ja kun lopulta pääsin uneen päätti kurki huutaa KA-KAA!

Yllärikesäreissu Ranualle

Ja kun lopulta pääsin uneen päätti kurki huutaa KA-KAA!

Leiriydyimme leirintäalueella, mutta noin muuten leirintäaluemeininki ei ole ihan meidän juttu. Onneksi aivan vierestä lähti metsäreitti. Lauantai-iltana pakkasimme laukkuun pari olutta ja talsimme puolentoista kilometrin päähän lammen rantaan laavulle saadaksemme viettää iltaa kahden.

IMG_20180630_195955_474

Ensimmäisenä yönä palelsi aivan hulluna, toisena yönä sukelsin makuupussiin villapaitoineni ja -sukkineni. Kun lopulta pääsin uneen päätti kurki huutaa KA-KAA! Päivällä se sitten nukkui tyytyväisenä naamioituneena kiveksi, joten en saanut ryökäleestä kuvaa. Aamuisin sai myös herätä kotoisasti kukkokiekuuhun.

Tunsin huvittunutta huojennusta bongaillessani eläinpuistossa myös muita lapsettomia pareja. Joskus mietin, että olisi pitänyt tehdä lapsia ihan vaan siksi, että pääsisi kaikkiin kivoihin paikkoihin, niin kuin Muumimaailmaan. (Siellä haluaisin oikeasti käydä, mutta ilman alamittaista tekosyytä matkassa se tuntuisi creepyltä, eikä varmasti ainoastaan minusta.)

IMG_20180701_111846_748

Meillä oli mukana sellaiset käsin pumpattavat telttapatjat. Menimme pumppaamaan niitä teltan sisälle (ettei esim. pienet kivet tms. puhkaise patjaa paljaalla maalla) ja…no, sehän kuulosti siltä kuin teltassa todellakin, köh, pumpataan. Minua alkoi naurattaa ihan älyttömästi ja oli pakko siirtyä ulos hihittämään ja jättää Jere telttapatjahommiloihin. Kun ympärillä kuitenkim niitä lapsiperheitä ja kaikkea.

IMG_20180701_112908_568

Minä kävin yleisessä saunassa! Tämä oli siis minulle itselleni todellinen riemuvoitto ja itseni ylitys. Okei, sain molempina iltoina istua siellä yksin ja rauhassa, mutta siis yleiset vessa- ja pesutilat ovat minulle reissuilla kauhistus, vaikka en mikään hieno leidi noin muuten olekaan.

Minulla on reissutuliaisina kamerassa 240 kuvaa eläimistä ja kantapäässä rakkula.

Yllärikesäreissu Ranualle

Jere laitteli torstaina kesken työpäivänsä viestiä, että voitas lähtee huomenna reissuun. Minä kysyin et ai minne ja se vastas et Ranualle ja minä vastasin et joo.

Perjantain lähtö tosin vaihtui lauantai-aamulle, koska koko perjantai oli aamusta alkaen harmaa ja sateinen ja harmaa ja helvetin sateinen. Päätettiin siis lähteä reissuun moottoripyörällä, joten sateessa ja tuulessa matkaaminen ei ole ihan kaikista mukavinta, vaikka molemmilta kunnolliset ajopuvut ja niiden päälle vedettävät sadevaatteet löytyvätkin. Sitäpaitsi kun meillä ei varsinaisesti ole kiire, niin lähtöpäivää pystyi siirtämään – Jeren tarvitsee olla töissä vasta tiistaina.

IMG_20180630_112757_578

Ennen lähtöä minua jännitti kaksi asiaa:

  1. Mahdunko enää ajopukuuni?
  2. Näenkö jääkarhun?

Ensimmäiseen osioon olen jo saanut myöntävän vastauksen. Tai ehkä se oli sellainen kyllähkö, jos nyt rehellisiä ollaan. Huomenna menemme sitten tsippailemaan Ranuan eläinpuistoon ja toivottavasti näen sen jääkarhun ja pöllöjä ja iiiiik ilveksen ja oijoi naaleja ja punakettuja ja vaikka mitä muita.

IMG_20180630_170325_782

20180630_192011

Maanantaina sitten takaisin kotia kohti. Nämä pari yötä vietämme telttailen täällä RanuaZoo Camping -alueella – ehkäpä koko leirintäalueen JA eläinpuistoturistien ainoina lapsettomina tyyppeinä. 😀 Huomenna kamera varmasti laulaa ja runsasta kuvapostausta on luvassa, mutta vasta kunhan pääsen kotiin koneen ääreen. Sitä odotellessa kannattaa seurata instaa ja etenkin instastorya, se päivittyy takuulla ahkerasti!

Sitten juhlitaan! Nauretaan ja iloitaan!

Oi, katsokaa, miten lainehet niin kauniisti rantoja kaulaa! Oi, kuunnelkaa, miten lintuset niin kauniisti lehdossa laulaa! Oi, ootteko nähnehet illan kuun ja kuullehet kuisketta metsän puun, min ylitse valkeat hattarat suvitaivaalla vaeltavat.

– Eino Leino

IMG_20180622_154050_094

Juhannusaatto alkoi harmaana ja raskaana, vesisade hakkasi kattoa ja kasteli kengät. Tämä ei meitä estänyt lähtemästä matkaan. Auton tuulilasin pyyhkimet viuhtoivat rytmikkäästi ees taas ees taas ja minä istuin etupenkillä ahtautuneena pieneen tilaan, jaloissani pelargonia ja jokin violetti.

Mökillä vaihdoin kumppareihin. Jere viritteli pienet tulet kaminaan. Ei oikeasti tarvitsisi, mutta harmaus ja uutuuden viehätys, lopultakin saatu mahdollisuus kuulla sisällä tulen rätinää, houkuttavat.

Puolen päivän jälkeen sade lakkasi. Harmaat pilvet väistyivät, muuttuivat valkeiksi, joiden takaa aurinko kurkistelee. Lämpimäksi ei voi väittää, kun tuuli pöyhyttää hiuksia ja humisuttaa lehtipuiden lehtiä, saa hoikat männyt taipumaan. Mutta eipä sada! Istutan pelargoniat, sen violetin ja muratit. Koivut saavat elää ja kasvaa paikoillaan, hehkua kesän vehreyttä nyt ja tulevana juhannuksena.

Tämän päivän ja yön vietämme mökillä kahdestaan. Huomenna saamme kaveripariskunnan mukaan vahvistukseksi kunhan toinen heistä lusii yövuoronsa ja unet sen jälkeen.

Sitten juhlitaan! Nauretaan ja iloitaan!

Tänään ollaan vielä hiljakseen ja rauhassa. Saunotaan, kippistetään kylmällä oluella, ja jos aurinko jaksaa paistaa saatan löytää itseni hyppäämästä alasti laiturin päästä. Minua naurattaa kun jääkaappi näyttää siltä, että kaupassa kävijää olisi uhannut vähintään nälänhädän tai maailmanlopun uhka.

IHANAA JUHANNUSTA KAIKILLE! ❤