Pari sanaa vapaudesta parisuhteessa

Oon jonkun kerran maininnut siitä, että meidän suhteessa yksi tärkeimmistä ja parhaimmista asioista on vapaus. Vapaus pitää sisällään montakin eri asiaa ja näkyy siis monin eri tavoin, mutta tässä yhteydessä halusin kirjoittaa sen yhdestä olemassaolon muodosta: vapaudesta mennä ja tulla.

Tämä siksi, että elämäni Jeren kanssa tarjosi tänään jälleen yhden mehevän tilanteen. Tässä tiivistettynä:

Klo.16 hakee minut töistä. Vaihdetaan samalla kuulumiset, varmistu kuulema just neljän päivän vapaat. Käydään kaupasta ihan normisti viikon ruokatarpeita.

Noin klo.16.45 Höpöttelee veljensä kanssa puhelimessa. ”Oota sanon Pialle…” *kysyvä katse allekirjoittaneella* ”Aattelin lähtee Ruotsiin.” MITÄ?

Noin klo. 17 ilmoittaa lähtevänsä Ruotsiin.

Noin klo.17.15 Lentoliput ostettu, pakkailee reppua ja käy suihkussa.

Klo.17.55 Starttaa auto pihasta.

IMG_20180408_171823_809

Joku voisi vetää tästä raivarit. Joku voisi pyrkiä kieltämään, kieltää, kiukutella ja pitää maailmanlopun mykkäkoulun jos kielto ja kiukuttelu ei asian tilaa muuta tai viskata miehen poissa ollessa tämän lopunkin omaisuuden räntäloskaan. Joku voisi hymähtää, että no jopa on huonosti koulutettu ukko. Joku voisi ajatella, että siinäpä on nainen löytänyt mulukun miehekseen ja tässä suhteessa ei kyllä nainen saa osakseen kunnioitusta eikä arvostusta.

Tai sitten voi olla niinku minä, joka hetken kyllä kieltämättä nikotteli, että anteeks jotta miten oli, mutta sitten jo nauroi yhdessä ex temporen hulvattomuudelle ja vastasi miehen ööö passi on ja hammasharja ja kalsareita, sukkia ja laturi -hokemaan ja viuhtomiseen ympäri kotia, että no lompakolla, passilla ja puhelimella pääset jo pitkälle.

Myönnettäköön kuitenkin, että en minäkään mikään rajaton ymmärryksen ja rakkauden lähde ole. Jos meillä olisi muksuja pyörimässä edes yksi tai liuta tai jos kyseessä olisi ilmoitusluontoinen asia, että tota mä ja Pertsa ja pojat lähetään täst laivalle morotsuikkelis! niin ei meilläkään tämä olisi nikottelun asteelle jäänyt. Mutta koska miehelle harvakseltaan pitempiä vapaita järjestyy ja koska hän on menossa veljensä luo, niin asia on täysin hyväksyttävissä.

Ihan yhtälailla kuin minäkin voin varata Riikan loman vain itselleni tai ilmoittaa jääväni opintovapaalle ja sen myötä taloudellisesti heikommalle. Niin minäkin vain ilmoittelen, että hei olen taas silloin ja silloin viikonlopun Jyväskylässä tai hei otinpa tuohon yhden koiranhoitokeikan enkä ole puoleen viikkoon kotona. Niin minäkin voin häippästä kesämökille viikkokausiksi ja olettaa, että kyllä se toinen kotona hoitaa kaiken.

IMG_20180408_165319_867

Yksi syy siihen miksi me olemme yhdessä, miksi me olemme onnellisia yhdessä on tämä. Yksi syy siihen miksi meillä ei ole lapsia, on tämä. Vapaus ja vastavuoroisuus, tietoisuus siitä, että sinä saat ja minä saan, kun perusteluna kulloisellekin toiminnalle on hyvä elämä ja onnellisuuden lisääntyminen.

Lähtiessään se vielä suikkas suukon poskelle ja leperteli kuinka hänellä on maailman paras tyttöystävä, ja virnistäen kysy vielä perään, että eiks ollu aika kivasti sanottu? Totesin, että eipä siulla taida nyt oikein olla varaa sanoa muutakaan…

…mut eipä niin miullakaan muuta kuin että paras on hänkin, niin on tässä vakka ja kansi ja ananas ja kookos toisensa löytäneet.

 

Kotityökeskustelun jatkumo [osa 2] eräässä perheessä

Taustatietoja: Perheen koira viettää silloin tällöin päivät tarhassaan, mutta pääsee viimeistään illaksi ja yöksi sisälle. Perheen pyykkihuolto tapahtuu yläkerrassa. Samoin miehen man cave, ja sen myötä yhteiset leffaillat tapahtuvat yläkerrassa. Nainen myös vihaa ei erityisesti välitä pyykkäämisestä.

IMG_20180313_162030_482

Nainen: ”Äääää-ä…koira pitäs hakea sisään ja ruokkia ja ne hiton pyykitki on vielä koneessa ja pitäs laittaa kuivuu. Kumman teet? Saat valita.”

Mies: ”Jos mie sen koiran jossain vaiheessa.”

Menee hetki.

Nainen: ”No oikeastaan se koira pitäs hoitaa melkein niinku heti ku kelloki jo paljon ja…”

Mies: ”Joo hoidan sen kohta.”

Menee hetki.

Mies: ”Voisin mennä kattoo oisko Netflixissä jotain leffaa meille illaks.”

Naisen aivot raksuttavat.

Nainen: ”Noooo siis sittenhän sie oikeestaan voisit laittaa samalla ne pyykit. Joohan?”

Mies: ”…”

Menee hetki.

Nainen: ”Laita sie ne pyykit.”

IMG_20180310_002120_713

Näin, ystäväiseni, tyypillinen esimerkki siitä kuinka kotityöt jaetaan keskustellen ja yhdessä sopien. Valinnanvapauksia antaen ja toisen valintoja kunnioittaen, nalkuttamatta ja käskyttämättä sekä molempia miellyttäen. Rakkautta, rakkautta vaan…

Edelliset:

Kotityökeskustelun jatkumo eräässä perheessä

Miesten ja naisten työt

 

 

Kotityökeskustelun jatkumo eräässä perheessä

28685935_1015460201934307_2014514230769745920_n

Eräänä kauniina päivänä.

Mies: ”Onks meillä pölyrättejä jossain?”

Nainen: ”Ei, ne on loppu. Eiku hei katos tosta kaapista, siellä saattaa olla yks pesty. Semmonen valkonen.”

Mies penkoo kaappia.

 ”Äläää sotke, se on siinä päällimmäisenä jos on!”, nainen parahtaa.

”Tämäkö?”, mies kysyy ja nostaa kaapista esiin vaalean keittiöpyyhkeen.

Nainen: ”Ei jessus…pitäsköhän sun sittenkin osallistua enemmän näihin kotitöihin nii tietäsit ees mikä on RÄTTI!

Mies: ”No ei se nyt siitä ole kiinni ettenkö tietäs. Mun silmään vaan noi sun pöytäliinatkin näyttää räteiltä.”

Mmmmmh. Rakkautta, rakkautta vaan…

No, pieni kiistely silloin tällöin pitää parisuhteen vetreänä ja seuraavana päivänä kävimme ostamassa ison pinkan pölyrättejä.

Aikaisempi Miesten työt ja naisten työt -postaus täällä.

Miesten ja naisten työt

Jotka seuraa minun instan tarinointia tietävätkin, että opiskeluihin kuului tällä viikolla kaksi haastattelun tekoa. Aihe haastatteluun annettiin valmiina ja se käsitteli kotitöitä ja niiden sukupuolisidonnaisuutta. Taustamateriaalina oli kymmenen vuotta vanha artikkeli ja haastateltaviksi valikoin kaksi hyvin eri ikäistä ja eri taustaista henkilöä – nuoren lapsettoman, vasta vähän aikaa avoliitossa eläneen miehen ja keski-ikäisen vuosikymmeniä avioliitossa ja lapsensa jo täysi-ikäisiksi kasvattaneen naisen.

Oli hauskaa, ja ehkä vähän hämmentävääkin, huomata, että  niinkin vanha artikkeli ja näinkin erilaiset ihmiset noudattivat jokseenkin samaa kaavaa pohtiessaan mitä kotona tehtäviin töihin kuuluu ja kuinka ne perheessä jakautuvat. Innostuin pohtimaan myös omaa elämääni ja arkeani ja kah…vaikka olenkin välillä usein vouhkaamassa tasa-arvosta, naisen asemasta, suvaitsevaisuudesta ja oikeudesta elää niin kuin kukakin haluaa, raamien ja normien rikkomisesta, rohkeudesta ja vapaudesta, niin hupsistakeikkaa. Silti sitä vaan meilläkin on suhteen alusta saakka jotenkin luontaisesti ja itsestäänselvästi asetuttu niihin varsin perinteisiin miehen ja naisen rooleihin.

DSC_0030

En nyt tarkoita mitään sellaista, että täällä minä naisena laitan aamuisin naamani ojennukseen, valmistan miehelle paahtopaistia päivälliseksi kiiltävän puhtaassa keittiössä, kyselen päivän kuulumiset tämän palatessa töistä varoen rasittamasta omilla huolillani ja niiaa niksautan ja hymyilen kauniisti saadessani talousrahaa tai ostosrahaa johonkin kivaan itselle. Tai sitäkään, että mies ei löydä jääkaapista itse syötävää, osaa keittää edes kananmunia, ole koskaan pessyt pyykkiä tai ei tiedä missä imuri sijaitsee.

Mutta on siis joitakin asioita, jotka yleisesti voidaan mieltää miesten töiksi ja naisten töiksi, ja nämä yleisesti mielletyt työt on kyllä meidänkin arjessa justiinsa niitä. Jotkut hommat vaan ovat sellaisia, jotka toinen meistä hoitaa täysin tai ainakin pääasiassa ja on niistä vastuussa. Ilman, että koskaan on edes kyseenalaistettu, että miksi näin.

Otetaan muutamia esimerkkejä.

Mies ei koskaan, tai todella harvoin:

pyyhi pölyjä, pese vessaa tai luutua lattioita

puutu sisustusasioihin (esimerkiksi verhot, koristetyynynpäälliset, pöytäliinat, kynttilät ja mitä näitä nyt on)

suunnittele mitä syötäisiin tai laadi ostoslistoja, kokkaamisessakin päävastuu minulla

pese ikkunoita tai osallistu muuten ns. kausisiivoamiseen (kuten sauna tai keittiön kuivakaapit)

hoida kukkapenkkejä

Minä en koskaan, tai todella harvoin:

pilko polttopuita

tee lumitöitä tai leikkaa nurmikkoa

tiputtele lunta katoilta, puhdista räystäskouruja tai osallistu muutenkaan kiinteistöön liittyviin juttuihin (niinku jotkut kellarin räppänät pitää kuulema sulkea ja aukoa joskus ja mitä näitä nyt on)

lankkaa kenkiä

vaihda autoon renkaita, huolla autoa tai edes (omaa) polkupyörää

käsittele (kokonaista) kalaa tai valmista esimerkiksi jänispaistia

tyhjennä tuhkia pönttöuuneista

DSC_0037

Jos tätä oikein pohtimalla alkaisi pohtimaan, niin luulenpa, että esimerkkejä löytyisi vielä lisää. Mutta jo tästä jakaumasta näkee, että varsin selkeä sukupuolisidonnaisuus on olemassa. Tokikaan kaikkea ei selitä vain sukupuoli – selittävinä tekijöinä on varmasti myös omat mielenkiinnon kohteet  ja osaaminen (vrt. miehen kiinnostus sisustamiseen ja minun kiinnostukseni autoihin). Toisaalta toki voi pohtia sitäkin, että onko näidenkin taustalla kuitenkin olemassa sukupuolisidonnaisuutta. Että niinku lähtökohtaisesti ja yleistäen nämä kyseiset asiat eivät kiinnosta, koska olet mies tai nainen, ja siksi näihin ei myöskään kotona tartu tai ole edes opetellut.

Näiden asioiden ulkopuolelle jää kuitenkin roimasti asioita, joita tekee molemmat. Jotain enemmän, jotain vähemmän tai suunnilleen tasaisesti. Talon lämmittäminen, imuroiminen ja pyykinpesu ovat esimerkiksi sellaisia asioita, joita kumpikin hoitaa. Usein näitä määrittelee se, että kumpi ehtii, huomaa tai kumpaa ensimmäisenä häiritsee jonkin asian tekemättömyys, ja näin ollen tarttuu toimeen. Usein esimerkiksi minä ärsyynnyn nopeammin nurkissa vilistävistä villakoirista ja vastaavasti mies on se, jonka puhtaat sukat loppuvat nopeammin. Tällä hetkellä talon lämmittämisen sanelee miehen työvuorot – hän hoitaa ennen iltavuorojaan, minä puolestani silloin kun hän on aamuvuorossa. Arki rullaa varsin mukavasti ja luottavaisesti.

Oletteko te pohtineet kuinka kotityöt jakautuvat teidän arjessanne, tai innostiko tämä postaus pohtimaan? Miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat? Mielenkiinnolla kuulisin muidenkin tarinoita! Jätä kommenttia joko kommenttiboksiin tai jos oikein innostut, niin kirjoita aiheesta oma postaus (ja vinkkaa siitä)! 🙂

Illan tullen ihmetellen

Olemme viettäneet mökillä lukuisia iltoja ja öitä. Saapuneetkin tänne jo pimeän laskeuduttua. Mutta vasta tällä viikolla, toissapäivänä, näin mökkimme näin. Juuri ennen auringon katoamista, tästä vinkkelistä, valon palaessa ikkunasta.

Kannoin nopeasti laukut sisään, nappasin kameran laukusta ja kiipesin takaisin pienen nyppylän päälle. Ihmettelemään ja kuvaamaan tuota niin tuttua, mutta niin uutta.

Picture_20180208_163721115

Näytti kutsuvalta ja lämpimältä. Todellisuudessa mökissä oli vielä jäätävän kylmää. Edellisestä käynnistä oli aikaa ja viime viikkoina kurittivat kovat pakkaset – mökin seinät, lattia, katto ja nurkat hohkivat. Useampi tunti meni ennen kuin hirvisi sisälläkään heittää takin, pipon. Vaan vähät me siitä!

Picture_20180208_163626393

Viime yönä mökki oli jo suloista ja pehmeää. Yötä päivää pöhisseet lämmittimet ja seinän takana lämmitetty sauna hoitivat hommansa. Makuupussin alta vilkkui paljaat varpaat ja käsivarret. Riki siirtyi jalkopäästä lattialle omalle viltilleen, heittäytyi kyljelleen, pitkille pituuttaan.

Pakkanen näytti kauniilta ja jälleen kirmailin kameran kanssa sormet kohmeessa.

Picture_20180208_163645691

Valoisan ajan toimitamme asioita. Käymme kotona ruokkimassa kanat, silittelemässä kissat. Minä opiskelen, Jere kantaa vettä saunaan, minä laitan ruokaa, Jere kolaa.

Iltapäivällä hämärän hiipiessä minä lopettelen esseetä. Makuupussista toiselta puolen huonetta kuuluu vaimea kuorsaus. Riki aloittaa liikehdinnän, lähes kellontarkan, tuijottaa merkitsevästi keittiönurkkausta. Siellä on raksut, tiedän tiedän.

Picture_20180208_163700678

Pimeän tullen ei tehdä mitään, ja toisaalta tehdään kaikkea.

Lämmitetään saunaa. Saunotaan. Kuljetaan tauolle avojaloin myrskylyhdyn valossa. Usutetaan toista hankeen, nauretaan, menen jos sinä menet. Kumpikaan ei mene.

Kuunnellaan radiota. Radio Suomen luontoillat ovat ihanaa ja mielenkiintoista kuultavaa. Viime kesän Pohjois-Norjan reissun jälkeen Jere on ottanut tavakseen laittaa silloin tällöin saamelaisen radiokanavan päälle. Ei me siitä mitään ymmärretä, mutta sitä on hauska kuunnella.

Picture_20180208_163710662

Minä luen kirjoja. Jere selailee puhelinta. Saattaa heittää yhtäkkiä kysymyksiä, kuten jos me tehtäs lapsia nii tulisko niitä kaljuja? Selvisi, että oli lukenut jotain perintötekijöistä.

Saunan jälkeen syödään. Yleensä jotain rasvaista ja epäterveellistä ja syntisen ihanaa. Kokkaillaan yhdessä, ahtaassa nurkkauksessa toisiamme väistellen, takapuolelle taputellen. Nachovuokaa. Hampurilaisia tai uunileipiä. Sipsejä, irtokarkkeja. Päivisin syödään järkevästi ja hyvin, mutta pimeällä on oma elämänsä.

Paljon tehdään kaikkea oikeastaan tekemättä mitään.

Vielä tämä ilta ja yö.

Rakkautta on: eväät

Minä: ”Aaaaaaa-a mun hiuskuontalo on karmee ja lähipäivät tulossa ja IHMISIÄ ja kraaa pakko päästä kampaajalle eikä mulla oo varaa!”

Jere: ”Maksan sen, jos teet mulle eväät töihin kuukauden ajan.” 


Minä: ”Ommmm haluun pitsaa/namii/limpparii /mitämilloinkin enkä millääääään jaksas hakee…”

*Jere  hakee*

Jere: ”Tee mulle huomiseks eväät ku olin niin kiltti.”


Jere: ”Kuolenkohan minä huomenna töissä nälkään…”

Minä: …


Minä: ”Haluaisin kirjoittaa jostain, mut en keksi mitään aihetta…”

Jere: ”Kirjoita minusta,”

Minä: ”Mitä sinusta kirjoittaisin?”

Jere: ”Siitä kuinka nälkäinen olen.”


Jere: ”Mutta minä haluaisin, että sinä teet minulle eväät.”

Minä: ”Miksi?”

Jere: ”Nokun niin ne maistuu paremmalta.”

*hymähdys*


Minä: ”Saanks ottaa sulta yhen iltaoluen?”

Jere: ”No ei nyt…”

Minä: ”Jos teen sulle eväät?”


Eväät. Tuo parisuhteemme keskiö, syyllistämisen sinfonia, lahjonnan taikasana, rakkautemme mitta ja onnellisuutemme kauppatavara.

Pikkujuttuja

Meidän oli tarkoitus mennä vuosipäivänä ulos syömään, mutta molempien ollessa kipeinä ajattelimme, että eipäs mennä räkimään toisten pöytiin. Sen sijaan valmistin ruuaksi katkarapurisottoa (Jeren lempparia, joten kyllä, katkis oli kasvis) ja Jere oli ostanut iiiihanat jätskipikarit meille yllärijälkkäreiksi.

27152575_988069071340087_671307991_n

Aamuisin makuuhuone täyttyy kissoista. Ei vielä ensimmäisen herätyksen aikaan, vaan ehkä kolmannen tai neljännen torkkupirinän jälkeen makuuhuoneeseen tassuttelee aamiaista vaativia karvapalloja.

Yleensä Pikkunen nukkuu tyynyni vieressä, mutta tänä aamuna se oli söpöllä kippuralla tyynyni päällä (ja minä olin vastaavasti varastanut Jeren tyynyn omaan käyttööni).

Kävin katsomassa viime viikonloppuna Kaikki oikein -elokuvan. Kirjan jälkeen se oli pettymys, mutta niinhän ne aina ovat (fanitan Härköstä suuresti). Meni kategoriaan ihan okei.

Jouduin poistumaan leffasalista noin 10 minuuttia ennen loppua suodakseni muille leffarauhan hillittömältä yskäkohtaukseltani. Alkuviikosta vietin kaksi yötä sohvalla, että edes joku tässä taloudessa saisi nukkua. Viime yön nukuin kuin tukki, heräämättä kertaakaan, ensimmäistä kertaa lähes kahteen viikkoon.

27042738_988069151340079_2069568360_n

En ole edelleenkään suostunut tekemään sitä yhtä koulutehtävää. Siis sitä, jossa tehtävänanto aiheuttaa näppylöitä ja jonka lähdeteos on vaikeaselkoista shaibaa in english. Uusin teoksen lainan, kohta jatkoaikakin on jo kulunut umpeen. Alan epäillä, että tässä alkaa olla jo kyseessä enemmän asenne- kuin kieliongelma, sillä joka kerta tarttuessani kirjaan kehoni läpi väreilee vitutus. Sen tehtävän sijaan olen katsonut kahdeksan luentoa, kirjoittanut yhden luentopäiväkirjan, lukenut yhden lähdeteoksen sekä kirjoittanut kirjallisuustehtävän. Ei ihan paskaa välttelyä, sano!

Vuosipäivämme iltana Jere räpelsi puhelintaan sohvan nurkassa ja minä tuijotin toista kertaa aloittamaani maratonia how i met your motherista. Yhtäkkiä hän sieltä loihe lausumahan, että oon tässä varailemassa meille parin päivää lomaa Tallinnaan. MITÄ MILLON IIIIK IHANAA MIKSI OOOO RRRRRAKAS, minä pomppasin riemuitsemaan. No tietysti juuri sille ajankohdalle, kun minulla on yksi niistä todella harvoista lähipäiväviikonlopuista Jyväskylässä! Voiiii räkä! Siis mä homehdun sohvalla noin 90% ajasta, niin millä todennäköisyydellä käy just näin?! Ei voi mitään, ei sitten lähdetä. Ajatus kyllä riemastutti ja lämmitti mieltä suuresti, jäädään nyt sit vaan odottelemaan milloin Jerellä seuraavan kerran olisi pitemmät vapaat ja toivotaan, että juuri silloin minulla ei ole menoja.