Syötävän ihanat

Tänä kesänä minulla on toiveet korkealla siitä, että saisimme pihastamme ja kasvihuoneestamme hyvän sadon. Toukokuu oli niin upea ettei edes kylmänä alkanut ja edelleen jatkuva kesäkuu ole vetänyt näitä toiveita alas. Kyllä me viime ja toissa vuonnakin saatiin oman maan herkkuja jonkin verran, mutta esimerkiksi kesäkurpitsat ovat epäonnistuneet molempina vuosina. Josko jo tänä vuonna sitten!

Picture_20180611_184016172

Kasvihuoneessa kasvaa tänäkin vuonna tomaatit, paprikat, kurkut, pinaattia sekä muutamia eri yrttejä. Kasvihuoneen ulkopuolella reunustoille rakennetuissa penkeissä puolestaan tuttuun tapaan kesäkurpitsat ja herneet. Viime kesän hupsutuksena laitoimme pihaan kasvamaan viinirypäleitä (juu ei menestynyt) ja tänä vuonna Jere kantoi kotiin maissin.

Ja voi että miten onnellinen minä olenkaan kasvihuoneesta! Maksoi melko suolaisia, mutta riemastuttaa ja ihastuttaa kyllä olemassa olollaan niin paljon, että on jokaisen euron arvoinen. Viime talvi rikkoi muutaman kattolasin, mutta siitäkin selvittiin onneksi helpolla, vaikka takahampaita kiristelikin. Uusien lasien vaihtaminen kävi Jereltä suitsaitsukkelaan ja kasvihuone on taas kuin ennenkin.

Picture_20180611_183918221

Picture_20180611_183957639

Eilen tein viimeiset kylvö- ja istutushommelit. Kasvihuoneen vieressä jo odottelivatkin köyhän naisen kasvatuslaatikot – siis vanhat perunalaatikot. Ne ajoivat asiansa moitteettomasti viime kesänä ja syksyllä tyhjensin ja otin ne talteen varastoon. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoiset ja jämäkät kun eivät jääneet talven armoille. Olen minä pienestä kasvimaastakin haaveillut ja sille olisi tilaakin, mutta maaperä on niin hiekkaista, että multaa saisi raahata peräkärritolkulla, jotta moisen saisi perustettua. Sitäpaitsi kasvatuslaatikot säästävät rikkaruohojen nyppimisen vaivalta!

Picture_20180611_183845172

Laatikoihin kylvin retiisiä, rucolaa ja lehtisalaattia. Kesäkurpitsojen kylkeen kasvihuoneen kupeeseen viskasin vihersipulin siemeniä, se onkin minulle uusi tuttavuus. Yhteen kasvatuslaatikkoon piilottelin myös porkkanansiemeniä. Lähinnä kokeilumielessä jälleen, viime kesänä ei ainakaan yhden yhtä porkkanaa saatu.

Picture_20180611_183713834

Picture_20180611_183741302

Näiden lisäksi pihassamme kasvaa valtoimenaan lipstikkaa, raparperia ja ruohosipulia. Niin ja se kananmunatehdas tokkiisa myös. Että jos ei mitään muuta, niin nämä neljä syötävän ihanaa eivät ainakaan petä tänäkään kesänä! 😀

Valmiit raparperilaatat ja betonikädet!

Viime viikolla väkersin betonista ja raparperin lehdistä laattoja muutaman vuoden tauon jälkeen. Kirjoittelin tästä puuhasta myös ohjeet for dummies tänne. Laattojen kuivumisessa menikin aikaa odotettua vähemmän ja tänään pääsin katsastamaan lopputuloksen!

Niistä tuli aivan täydellisiä!

Picture_20180611_163814103

Picture_20180611_163906140

Picture_20180611_163845271

Seuraava homma, tässä jonakin kauniina päivänä kunhan ehtii ja viitsii, on no ensinnäkin ruohonleikkuu ja sitten täytyy nostaa nuo vanhemmat laatat pintaan. Kuten kuvastakin näkyy, ne painuvat ajan myötä melko syvälle maahan ja tällöin laatan muoto ja siten ideakin hukkuu. Onneksi nämä ovat ainakin tähän saakka osoittautuneet kestäviksi eivätkä siis säikähdä aika ajoin tapahtuvasta nosto-operaatiosta. Sen jälkeen kaivetaan uudet laatat paikoilleen vanhojen jatkoksi.

Picture_20180611_163954125

Viime viikon askarteluissa käyttökelpoista betonia jäi myös ylimääräistä sen verran, että laataksi asti sitä ei olisi riittänyt, mutta ei hennonut heittää menemäänkään. Hetken aikaa siinä tuumiskeltiin, että mitäs nyt sit. Tuumailusta syntyi hieman pöljähkö idea ja lapioimme betoninjämät kahteen hansikkaaseen! Jere työnsi vielä betonikäden sisään metalliputken pätkät, jotta kädet voi sitten valmiina törkätä pystyyn kukkapenkkiin.

Olin hieman epäileväinen siitä, että näinköhän kokeilumme onnistuu. Mutta niin se vain onnistui! Hanskojen kuorimishetkellä toisesta kädestä tosin lähti myös pikkurilli mukana…

…mut siis tilannehan on nyt sit epäilemättä ollut se, että tyypiltä on eka peritty velkoja ja sit pistetty multiin! 😀

Picture_20180611_163716838

Picture_20180611_163748972

Picture_20180611_163650293

Laattoja tarvitaan kasvihuoneen edustalle vielä lisää ja haaveissa on myös raparperipolku. Saa nähdä tuleeko tänä kesänä askarreltua toistamiseen (materiaaleja olisi kyllä!) vai palataanko asiaan taas muutaman vuoden päästä…

Raparperit laatoiksi puutarhaan

Tein muutama vuosi sitten raparperilaattoja kasvihuoneemme edustalle. Laatoitus jäi vajavaiseksi ja sitä oli tarkoitus jatkaa seuraavana vuonna. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana. Tekemättä jäi, mutta nyt lopultakin saapui se seuraava vuosi kun tartuin tästä hyvin suunnitellusta tuumasta toimeen.

34266727_1067048403442153_8811499383431364608_n

Tarvitaan siis nämä ja tehdään näin:

Pressua, jonka päällä laatat tehdään ja johon ne voi jättää kuivumaan. Tarvittaessa toinenkin pressu jos laatat jäävät kuivumaan aurinkoiselle paikalle – kosteus ei saa hävitä ja kuivuminen tapahtua liian sukkelaan, joten tarvittaessa on hyvä peittää laatat. Sopiva paikka on sateen ja yli juoksentelevien eläinten ulottumattomissa.

Kuivabetonia ja vettä, näistä sekoitetaan sopivan tuntuinen koostumus. En osaa sanoa määriä, näppituntumalla mennään. Sellaista soossia, joka leviää hyvin, mutta ei juokse karkuun. Hanskat käteen koko homman ajan, ettei betonit kuiva käsiin!

Tarvitaan myöskin kanaverkkoa ja sivuleikkurit. Leikataan verkosta niin monta palaa kuin raparperin lehtiäkin on. Palasen koko pienempi kuin lehti, ettei tursota reunojen yli.

Minä valelen raparperin lehdet nurjalta puolelta ruokaöljyllä ennen betonin levitystä. Tämä auttaa sitten lehden irroitusvaiheessa. Öljyllä valelun jälkeen levitän betonia lastalla lehden päälle kauttaaltaan noin sentin kerroksen.

34531435_1067048443442149_2912198752531906560_n

Tämän jälkeen asetan kanaverkon palasen keskelle lehteä. Verkon tarkoitus on vahvistaa laattaa eli valmis laatta ei sitten hajoa niin herkästi kuin verkottamaton laatta ehkä hajoaisi. Verkon päälle ja yltympäriinsä lehteä läimitään sitten tasaisesti betonia ehkä parin sentin paksuudelta. Tarkoitus ei ole tehdä mitään möhkälettä, mutta ei pikkuslaissiakaan. Lopuksi vielä tasoillaan reunat nätisti.

Kesästä, paikasta ja kuun asennosta riippuen laatat kuivaa valmihiksi ehkä…viikossa? Jos lehti, tai varsinkaan lehtiruodot, ei irtoa betonista nätisti voi apuna käyttää vaikka painepesuria tai kuivatella rauhassa auringossa – sinne väleihin ne ruodot kuivuu, kurtistuu ja irtoaa lopulta pois.

Siitäpä sitten askartelemaan laattoja näiden asiantuntevien neuvojen mukaan! 😀 Lisään vielä, että luova hulluus on myös hyvä lisä tarvittaviin materiaaleihin. Meillä jäi betonia ylimääräiseksi ja hetki tuumailtiin, että mitäs sillä sitten tehtäs. Äly ja väläys kohtasivat ja ylijäämät survottiin hanskoihin – saas nähdä onko meillä tänä kesänä joku vilkuttelemassa kukkapenkissä ohikulkijoille!

34392904_1067048390108821_8674318746472415232_n

Varsista valmistuikin sitten kesän ensimmäinen rapsupiurakka! ❤

Ja me hymyilemme

Tänään palasin kotiin. Maanantai vyöryy voimalla päälle. Käy kirjastosta varaamasi kirjat. Suunnittele ruokalista muutamaksi päiväksi ja käy kaupassa. Ärsyynny ihmisistä ja kiireen tunnusta, joka näykkii kantapäissä, vaikka juuri pääsit siitä eroon. Lataa pyykkikone ja laita tiskikoneeseen haisemaan jääneet astiat pesuun. Maksa laskut.

34303527_1066434873503506_5857364359767916544_n

Toisaalta.

Kohtaa hurisevat kurisevat karvapallot, jotka ovat kaivanneet sinua (tai ehkä enemmänkin ruokaa juuri sillä hetkellä), silitä silkkistä turkkia päälaelta hännäpäähän asti ja ota vastaan kostean nenänpään tarjoama pusku kämmeneesi. Henkäise syvään kun näet pihamaan monen päivän jälkeen: keltaisena loistavat kullerot ja revonpavut, kukkimaan puhjenneen pelargonian, uutta nuppua työntävän neilikan ja kaiken sen vihreän saniaisissa ja humalassa ja muratissa ja kaikessa, jotka loistavat entistä kirkkaampina, entistä elivoimaisimpana lehdillään juuri satanut vesi. Huomaa hymyileväsi onnellisena sateesta. Siis sateesta.

34439605_1066434783503515_8003509262166786048_n

Maanantai ei enää vyöry. Minulla oli jo ikävä kotiin, ikävä kissoja ja kukkokiekuuta. Silloin reissu on ollut hyvä, irtiotto riittävän pitkä ja mieli levännyt, kun on jo valmis palaamaan kotiin. Valmis ottamaan vastaan ilolla imurin ja lattiarätin ja kuuraamista kaipaavan vessan lavuaarin.

34393962_1066434836836843_4109114320116252672_n

Mielessä vielä kirkkaana muisto, hykerryttävä ja lämmin muisto, siitä alkuyöstä kun jo makasin makuupussissa ja korviin kantautui yöksi mökkirantaan palaavan joutsenen honkotus ja anopin ääni terassilta, Pia tule äkkiä katsomaan Pia tule!, ja nousen vauhdilla ja menen ja näen ison, valtavan, pyöreän ja hehkuvan oranssin kuun. Kuu hipoo puiden latvoja, joutsen laskeutuu räpiköiden ja me hymyilemme.

Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

Minä huhkin vielä perjantaina töissä ja kotona, siivosin apinanraivolla ja eilen sain valmiiksi ja palautettua työn, jonka deadline on huomenna, jotta saisin viikonlopun vain olla ja nauttia. Saattaa kertoa väsymyksen ja ylibuukatun aivon tilasta jotain sekin, että eilen kotiin tullessani seisoskelin hyvän tovin lukitun kotioven edessä kädessäni pankkikortti ja ihmettelin, että mitäs tässä nyt pitikään tehdä…

33553596_1061277767352550_19008730683146240_n

33583375_1061277700685890_71027197023879168_n

Olin maanantaista torstaihin poissa kotoa, ja sillä välin pihamme oli tullut sekopäiseksi. Lähtiessäni kukkapenkeissä oli pienen pikkaraisia alkuja, saniaiset ja pionit vasta nousemassa, raparperi ja lipstikka vielä odottivat suurta riehaantumista. Muutaman päivän aikana kevät muuttui kesäksi ja piha niin vihreäksi ja rehottavaksi, että olin tiputtaa leukani palatessani kotiin. Kesäpikkusydän kukkii jo täyttä päätä, liljat työntävät varttaan kohti taivaita ja kullero pullistelee sen näköisenä, että kohta pilkahtaa ensimmäiset keltaiset.

33653587_1061277984019195_1677987089108434944_n

33764260_1061277720685888_3772834529916485632_n

Viime yönä nukuin lähemmäs kymmenen tunnin yöunet ja aamulla olin niin hereillä ja niin valmis ottamaan vastaan auringon ja vapauden ja ajan tehdä ihan mitä haluan.

Ihan mitä haluan tarkoitti tässä tapauksessa reissua kesäkukkakauppaan, lopultakin, viimeinkin!

Ja minä lähdin ostamaan säkillistä multaa, murattia, hopeaputousta, kukontöyhtöjä ja kesäkurpitsaa. Minä palasin kotiin mukanani kaksi multasäkillistä, murattia, hopeaputousta, metallinen kukko, kesäkurpitsaa, diana, joku mikälie vihree, huovinkukkia, ruukkuneilikka ja samettikukkia. Oikein kivasti siis meni.

33657773_1061277270685933_8609754912588300288_n

Olen istuttanut kesäkukkia ja kesäkurpitsaa, kaivanut saniaisia ja humalaa maasta istuttaakseni niitä eri paikkaan, huokaillut kukkapenkissä reuhottavalle revonpavulle kun sen leviää holtittomasti minne sattuu ja nauranut maissille, joka oli ilmestynyt kasvihuoneeseemme tomaatin, paprikan ja kurkun seuraksi. Leikkasin juhannusruususta talven runtelemat oksat ja istutin ruosteiseen rikkonaiseen, aiemmin notskinpolttoon tarkoitettuun, vatiin kivikkokasveja ja asettelin ympärille Pohjois-Norjasta tuotuja simpukoita ja meren silottamia kiviä. Istuin rappusilla ja katsoin; kesä!

33597391_1061277434019250_97285351466336256_n

33583434_1061277507352576_5518977020526067712_n

Ei sitä ihminen paljoa vaadi ollakseen onnellinen. Käsien upotusta multaan, purkkien ja purnukoiden siirtelyä, multasäkkien raahaamista. Taimien taputtelua hellävaroin ja kastelukannun kanssa kekkaloimista pitkin tonttia. Sileä kivi on kaunis ja tuntuu ihanalta kädessä, ruosteisessa ketjussa on sitä jotain, pelargonin nuppu vetää suuta hymyyn ja nurmi paljaiden varpaiden alla on pehmeä ja lämmin. Ei sitä ihminen paljoa vaadi.

Kuinka pihakeinussa opiskellaan – harhakuvitelma osa 1

Kannoin kirjaa mukanani ja pidin sitä vieressäni ehkä kolmisen tuntia. Tunnin verran siitä kirja oli avattuna. Ja ehkä noin puolituntisen verran minä oikeasti jopa luinkin sitä…

Muun ajan minä makoilin silmät kiinni pihakeinussa. Hain olohuoneesta tyynyn pihakeinuun. Otin somen täydeltä kuvia siitä kuinka tässä nyt opiskellaan pihakeinussa.

Lopulta luovutin siinä mitä en oikeastaan aloittanutkaan. Vein kirjan sisälle ja totesin olkoot.

IMG_20180511_113222_476

IMG_20180511_121825_434

Picture_20180511_135419214.jpg

Hippastelen paljain varpain pihanurmikolla. Paljastin sääreni auringolle, ne valkoiset ja karvaiset. Aurinko on jo piirtänyt topin ääriviivat talven jäljiltä olmimaiseen olemukseeni.

Sahaan syreenipuskasta lumen runtelemat oksat, heitän tuhkaa juurelle. Rapsuttelen haravalla vähän tuolta, sieltä, täältä. Hymähdän pihassa viivyttelevälle lumipenkalle, sitkeästi pysyy, kun varjossakin on lämpöasteita kakskytyks.

Mietin miten onnellista on, että minulla on vielä koko tämä kesä edessä täysin vapaana.

(Vaikka jossain vaiheessa kai täytyy muistaa myös se sanan vapaa etuliite.)

Niin niin. Mutta nyt on sitruunaperhosia, tuulikellon kilkatusta, hulluksi tullutta lipstikkaa ja rankkaa pohdintaa siitä, että lakkaisko varpaankynnet.

Kanoja ja kahvia

Istun yhdeltätoista ulkona juomassa aamukahvia ja katselemassa kanoja. Ulkona! Lämpimässä auringonpaisteessa! Päälläni on joka suuntaan lököttävät sydänkuvioiset pyjamahousut ja viininpunainen neuletakinkauhtana. En jaksa edes muistaa neuletakin ikää. Mutta siksi se onkin niin ihana, juuri oikeanlaiseksi pehmentynyt, kulahtanut ja lörpsähtänyt. Ja tässä minä tarkenen mainiosti juomassa aamukahviani ja katselemassa kanoja.

Picture_20180510_105955551

Picture_20180510_112340239

Kanankatselupenkki on yksi lempparipaikoistani pihassamme. Etenkin sitten kun ylös katoksi kaartuvat koivu ja pihlaja saavat kesäasun ylleen ja syksyllä, kun pään yllä roikkuu muhkeat pihlajanmarjatertut ja jaloissa rahisee värikkäät elämänsä antaneet lehdet. Mutta kyllä keväälläkin. Heti kun se sulaa ja kuivuu talven alta parkkeeraa peffa penkkiin ja katse kiinnittyy tosi-teeveeseen.

Picture_20180510_105920425

Picture_20180510_112312901

Kanoilla on jo täysi tohina päällä, minulla ei. Haen toisen mukillisen kahvia, ensimmäisestä mukillisesta puolet ehtii jäähtyä haaveillessa. Minulla on käsissäni neljä päivää vapaata. Neljä aamua ilman herätyskelloa, neljä mahdollisuutta istuskella aamukahvilla niin kauan, että se muuttuu päiväkahviksi. Näinä päivinä ehkä tartun haravaan, ehkä koulukirjoihin. Ehkä teen kaikkea ja ehkä en yhtään mitään.