Marraskuinen mieli ja koti ( + tsekkaa UPEA Ikihetki sisustustyyny-arvonta!)

Kyseessä kyllä kaverilta pitää aina saada tukea, hei -tyyppinen yhteistyö. Ei siis kaupallinen yhteistyö tai muutenkaan tipu minulle mitään hyödykkeitä tästä.

Picture_20181115_192735911

Some täyttyy tasaiseen tahtiin marraskuumärinästä. Pimeetä, harmaata, vielä harmaampaa, sumusadetta, vesisadetta, sadetta, märkää, inhaa, liiskaantunutta, vettynyttä. Väsymystä väsymyksen perään, nuhjuisuutta, viininhimoa, kynttilöitä, uupumusta ja siis ihan pelkkää paskuutta. (Johonkin väliin pirskahtelee kyllä jotain jouluhulluusenergiahiplettityyppejä, mutta ne vielä toistaiseksi scrollaan yli).

Omaan mieleen tämä märinä on iskostunut yllättävän vähäisesti, vaikka eletäänkin jo tämän kökkökuukauden puoliväliä. Siis toki olisi ihanaa jos olisi ikuinen kesä ja kyllä tämä pimeys ja märkyys syöpi naista, etenkin kun yövuoroa tekevänä (itse sitä kylläkin haluan, eipä sillä) valonpilkahdukset jää välillä erittäinkin minimiin. Mutta toisaalta yövuorot tietävät myös useita vapaapäiviä, jolloin sitten ehtii nähdä, että tuolta se aurinko kai tuli ja tonne se meni.

Picture_20181115_192725354

Picture_20181115_192711799

Itselläni mielen valoisuuteen aivan taatusti vaikuttaa se, että elämässä on juuri nyt meneillään kaikkea jännää. Töihin paluu, opintojen jatkaminen ja arkea välillä katkaisevat reissut Jyväskylään sekä uusien ovien avautuminen kirjoittamisen opintojen merkeissä. On siis niin paljon kaikkea, ettei mieli ole ehtinyt havahtua siihen, että vittu mitä paskaa on tämä.

Totta on tosin sekin, että eipä marraskuussa paljoa huvittele liikkua mihinkään eikä kyllä paljon ehdikään, kun se pimeys haukkaisee suuren osan vuorokaudesta. Tämmöselle kotihiirelle sekään ei sinällään ole ongelma, mutta okei, kyllähän se seinien tuijottelukin äkkiä käy puuduttavaksi. Niinpä tärkeää on tehdä, etenkin syksyisin ja talvisin, siitä omasta kotiluolasta miellyttävä ja viihdyttävä. Mitä se sitten itse kellekin tarkoittaa.

IMG_20181102_092817_712

Minulle se tarkoittaa ihan niitä perinteisiä: pieniä valonlähteitä siellä täällä, kynttilöitä, viherkasveja, tyynyjä, vilttejä. Nämä postauksessa olevat kuvat olohuoneesta on otettu silloin, kun maailmassa oli olemassa vielä valo. Tosin Joku ei ole vieläkään saanut aikaiseksi viedä mattoja pesulaan (kuinka monta kuukautta olen tästä puhunut?), joten kokonaiskuvia ei tipu ennen kuin. Eli matottomuuden tuomasta kolkkoudesta ja kalseudesta täällä kuitenkin voidaan märistä…sitä lukuunottamatta mainiosti täällä edelleen viihtyy, ilman luonnonvaloakin.

Olen kiltisti ja säntillisesti poltellut loppuun viime vuotisia kynttilänjämiä ja nyt olen lopultakin siinä tilanteessa, että saan luvallisesti mennä kauppaan ja riehaantua uusista ihanista. Vähän myös polttelisi mielessä söpöiset hyasintit, vaikka mitään jouluhöösää en siis tässä vaiheessa vielä kaipailekaan. Joka tapauksessa, hoksasin tässä juuri, että en ole vissiin muutamaan vuoteen (?) tullut hankkineeksi mitään uutta näin niin kuin sisustusrintamalla. Siis uutta uutta, kierrätyskamaa on kyllä tullut etenkin olohuoneen raahattua yhtä jos toista…pienesti siis kyllä mieli tekisi uudistua!

Picture_20181115_192806396

…jaaa tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla iik ihanaan Ikihetkeen sekä yhteistyöhön, joka ei ole yhteistyö! 😀 Olen huokaillut Marian, pääasiassa luontoon liittyviä, kuvia jo vuositolkulla ja nyt bongasin, että hän on tänä syksynä pistänyt pystyyn upean Ikihetki-verkkoputiikin! Verkkokaupassa on myynnissä muun muassa tauluja, kortteja, julisteita ja tyynyjä ja kaikessa inspiraationa toimii Suomen mahtava luonto. Siis tämä parikymppinen nainen saa marraskuunkin näyttämään kiehtovalta! Tuotteet on valmistettu hänen ottamistaan uniikeista luontokuvista ja ne valmistetaan laadukkaasti kotimaassa. Lisäksi ostamalla Ikihetki-verkkokaupasta tuetaan samalla luonnosuojelutyötä. Niin ja mainittakoon vielä, että häneltä voi ostaa myös valokuvauspalveluita erilaisiin tapahtumiin ja tarpeisiin.

Bongasin myös, että Ikihetken Facebook-sivuilla on meneillään i h a s t u t t a v i e n sisustustyynyjen arvonta! Sain luvan jakaa tätä arvontaa täällä blogissa, vaikka samalla toki sahaankin omaa jalkaani jos onnistun houkuttelemaan lisää osallistujia kilpailemaan näistä

45825693_2148550578730193_2885952460789121024_n

Arvonta-aikaa on vielä jäljellä 23.11. saakka! Ja arvontaan osallistut siis Ikihetken Facebook-sivujen kautta, minulla ei ole tähän mitään osaa eikä arpaa muutoin kuin iloisena viestintuojana! 🙂

Syyspihan laittoa, sipistelyä ja valosarjoja

Eilen sattui niin harvinainen tilanne, että olimme molemmat vapaalla ja vieläpä yhtä aikaa kotona. Usein kun viime aikoina Jeren vapaapäivisin minä olen ollut joko menossa Jyväskylässä tai sitten ajatukset ovat olleet kiinni opiskeluhommissa, tai sitten olemme hyödyntäneet yhteiset vapaat karkaamalla mökille. Tällä kertaa pääsimme nauttimaan piiiiiiitkäksi venyneestä aamusta ihan omalla kotisohvalla ilman yhtään mitään muuta kiirettä kuin täyttämään kahvimukia.

Picture_20181012_152229906

Picture_20181012_152458504

Picture_20181012_152838186

Picture_20181012_152318391

Kun kerta näin ruhtinaallinen päivä tipahti käsiin päätimme käydä kiinni syksyn pihatöihin, jotka olivat jääneet pahasti rästiin. Tyhjensimme kasvihuoneen sekä kasvulaatikot ja viimeiset kesäkukkaruukut aidalla keikkuvia muratteja lukuunottamatta. Kasvulaatikoista otettiin mullat talteen leviteltäväksi keväällä kukkapenkkeihin. Ja hahaa, löytyipä yhdestä laatikosta YKSI PIENI PORKKANA! Olin kahtena keväänä viskannut laatikkoon porkkanan siemeniä sillä ajatuksella, että tuskin onnistuu mut vähät siitä, mutta kuulkaas tänä syksynäpä saatiinkin SATOA! 😀

Picture_20181012_151911655

Picture_20181012_152428799

Picture_20181012_151936617

Pari kesää sitten pihaan laitettu kaari ja sen juurelle istutetut humalat on ollut yksi mun mielestä pihamme lempparijuttuja. Humala on kasvanut todella villinä ja rehevänä kesäisin ja sen lehvästön suojissa roikkuvat valot ovat olleet syysaikaan aivan superihanat. Tänä syksynä ei tämä raskas ja rehevä rakennelma kestänyt syystuulia ja koko hässäkkä rojotti pitkin pituuttaan useamman viikon. No, nytpä on sekin takaisin ojennuksessa ja voidaan taas nauttia syysvaloista ja vähän huolitellumman oloisesta pihasta. 😀

Picture_20181012_152102567

Picture_20181012_152156498

Laitoin myös pihan kaikki muut kukkapenkit, paitsi isoimman ja muhkeimman, matalaksi. Siinä isossa ja muhkeassa kasvaa muun muassa revonpapua. Olen aivan rakastunut sen heleän, kirkkaan keltaisiin kukkiin, mutta valitettavasti revonpapu on puolestaan rakastunut leviämään hullunlailla ja viemään elintilaa muilta. Ajattelin siis, että näin syksyllä on kätevää kaivaa penkistä pois kaikki ne omille teilleen levinneet, ja siitä syystä jätin kyseisen penkin odottamaan vielä suurempaa inspiraatiota tarttua toimeen. Joku fiksumpi tietenkin kaivaisi koko rehun hittoon ja mahdollisesti istuttaisi sen johonkin muualle kasvamaan ihan keskenään. Mutta en minä. Kuten sanottua, rakastan sitä hehkuvaa keltaisuutta juuri tuossa ja olen valmis maksamaan siitä joka vuotisen taistelun vaivan.

Picture_20181012_152026581

Picture_20181012_152552109

Picture_20181012_152622798

Ihan SUPERLEMPPARIPIHAJUTTU eiliseltä on se, että sain lopultakin uudet, ihanat ja värikkäät pihavalot kiertämään ulkoeteisemme ikkunoille. Jere kiipeili vasaran kanssa huojuvan puutarhapöydän päälle ja minä pajatin ohjeistusta maan tasalta. Niin ihanat!

Picture_20181012_152741337

Picture_20181012_152658788

Perjantain iltatunnelmat olivatkin sitten aika pitkälti disco! 😀

Picture_20181013_115809080

Picture_20181013_115912706

Picture_20181013_115848404

Rappusten kupeessa kasvavat köynnökset täytyy vielä jossain vaiheessa laittaa matalaksi, samoin hoitaa kukkapenkkien syyslannoitus ehdalla kananpaskalla. Haravaan ei myöskään vielä tässä vaiheessa tarttunut kukaan. Voi olla, että tänä syksynä ei tule tarttumaankaan. Vielä on tehtävää, mutta paljon syystöitä saatiin kuitenkin puuhasteltua alta pois. Mutta toivottavasti lumi ei yllätä vielä ihan heti omakotitaloasujaa…

Sateiset päivät, koleat illat

Tuntuuko syksy joka vuosi näin kylmältä? Vai johtuuko tämä kylmyys menneestä kesästä? Viime vuonna kesä oli yhtä loputonta syksyä, syksy huomaamaton jatkumo siihen jo kuukausia jatkuneeseen sateeseen ja harmauteen. Tänä vuonna muutos tuntuu terävältä ja jotenkin hirveän raa’alta.

Picture_20180926_155620133

Veimme peräkärrillisen puita mökille, että siellä tarkenee syksyn tuulissa ja talven tuiskeessa. Eilen paistoi aurinko. Matkalla auton ikkunasta katsellessa näytti siltä, kuin olisi tipahtanut keskelle jotain upeaa maalausta. Teki mieli pyytää pysähtymään, nousta autosta ulos ja vangita se maisema puhelimen muistiin. En kuitenkaan pyytänyt. Katsoin vain lumoutuneena niitä lukuisia ja taas lukuisia tielle kurottavia puita kaikissa ruskan väreissään. Taustallaan tumman puhuvat, syvänvihreät havupuut. Ja auto eteni siellä kaiken keskellä, sulavasti, mutkaista tietä kohti määränpäätä.

Picture_20180926_155308166

Päivä oli kirkas ja kaunis, mutta auringosta on kadonnut lämpö. Tuulessakaan ei ole enää jäljellä sitä kesäistä lempeyttä ja pehmeyttä. Se ulottaa kovat, kylmät sormensa takin kauluksesta sisään ja poninhännästä karanneet kasvoille lentävät hiukset ovat lähinnä räjähtäneitä ja kiukkuisia.

Kalseus on jossain ytimissä saakka. Tuntuu, ettei siltä osaa suojautua. Lämmitän pönttöuuneja, sekoittelen punahehkuisia hiiliä, painan kämmentä uunin ulkopintaa vasten. Tänään laitoin tulet ensimmäistä kertaa tälle syksyä myös yläkertaan. Emme siis juurikaan oleile siellä, joten ei ole tullut lämmitettyäkään. Sateinen päivä ja kylmä uuni ei ole koskaan kovinkaan hyvä ajatus yhdistää, ei tänäänkään. Pientä savupirttiefektiä sain siis aikaan, vaikka hyvän tovin polttelinkin pesässä pelkkää pahvia, houkuttelin ja lämmittelin uunivanhusta yhteistyöhön.

Picture_20180926_155550640

Sulattelen saunassa kohmeita jäseniäni, ja kypsennän uunissa riisipuuroa. Vaikka olo ja mielentila on tahmainen, saan aikaiseksi opiskeltua. Palautan yhden tehtävän, aloitan toista. Sateessa on se hyvä puoli kuitenkin. Ei huvita, eikä voi, paeta muihin askareisiin koulutehtävien ääreltä.

Picture_20180926_155504065

En halua sytyttää kattovaloja, vaikka päivän sakea harmaus ei juuri valoa saa sisälle asti ylettymään. Polttelen loppuun viime syksyisiä kynttilävarastojani, jotta voin luvallisesti seota kaupassa uusista. Pyörittelen loputtomasti pihalta keräämiäni astereita maljakosta ja kiposta toiseen. Tekohengitän niihin lisäaikaa, napsin vähän nuupahtaneiden varsia lyhyemmäksi ja asetan kukan nojalleen lasin reunaan. Joku muu ehkä heittäisi jo pois.

Picture_20180926_155642067

Eläimetkään eivät jaksa mitään. Makaavat kukin pitkillä pituuttaan, pehmeässä ja lämpimässä. Eivät viitsi käyttää energiaa toistensa jahtaamiseen, häsläämiseen, sähistä joutavia. Mies nukkui pitkälle iltapäivään yövuoronsa jäljiltä, kulkee aamutakissa, silmäilee sohvan nurkassa puhelintaan, valmistautuu seuraavaan yöhön. Talossa on hiljaista ja rauhallista, ainoa ääni on läppärin näppäimistön naputus ja uunin ajastimen kilahdus kun riisipuuro on valmis.

Picture_20180926_155408712

Viikonloppu ja tulevan viikon alku on reissaamista pitkin Suomea, tapahtumia, opiskelua, uusia ihmisiä ja menoja tulvillaan. Odotan sitä innolla. Vähän jännitänkin, myönnän. Niinpä siihen saakka, sitä odotellessa, käperryn tänne hämärän hyssyyn, syyspesään.

Syksyn myötä kesä muuttaa sisälle

Sen sijaan, että olisin eilen käyttänyt aikaani tarmokkaaseen opiskeluun niin kuin tarkoitus oli, minä ajauduin mylläämään. Aloittelin pihalla jo pientä syksyn laittoa heittämällä nuupahtaneita kesäkukkia pois ja varastoimalla ruukkuja odottamaan ensi kevättä. Viime syksyiseen tapaan muutama pelargonia siirtyi jo kellariin talvisäilöön. Osa jaksaa vielä kukkia, joten annoin niiden vielä jäädä.

Paljon on vielä pihalla tehtävää ja paljon tulossakin. Kasvihuone ja kasvulaatikot odottavat vielä jotakuta ahkeraliisaa tarttumaan toimeen. Samoin kukkapenkkien talvikuntoon laitto ja haravointi ovat vielä syksyn mittaan edessä.

42494182_302576987200816_4768744790529409024_n

42465218_2035703233406646_644201702345408512_n

42504727_1188974844560757_514425193867771904_n

Siinä pihamaalla patsastellessa ajattelin, että tarvitseeko tässä nyt kuitenkaan aivan kaikesta luopua? Olisiko jotain pelastettavissa, siirrettävissä sisälle tuomaan iloa ja vihreyttä? Ei nyt välttämättä ihan kevääseen saakka, mutta jos nyt edes hetkeksi…

42469387_544332839335781_8142335455715655680_n

42575377_333165777252542_895477441147961344_n

Pelastusoperaation kohteeksi päätyivät jokuvihreähavujuttu, hopeaputous ja laakeaan vatiin istutetut kivikkokasvit, lienevätkö ne siis mehikasveja ja maksaruohoja. Pitkään pohdiskelin myös muratin siirtoa, mutta menneet kokeilut ovat osoittaneet etteivät ne ainakaan minun hoidossa sisätiloissa viihdy, joten jätin sikseen.

42558825_235134097157312_3108316395310415872_n

Saa nähdä kuinka nämä selviävät sisätiloissa. Hopeaputouksen en oikein usko kestävän, mutta kököttäköön emännänkaapin laatikossa sen ajan minkä nyt kököttää. Vihreähavujuttu on käsittääkseni tarkoitettu myös sisällä pidettäväksi, mutta se ei kuulema saa päästä kuivahtamaan ja sitä tulee suihkutella menemään säännöllisesti suihkepullolla. Siinäpä haastetta kerrakseen, kun nykyisetkin rehut muistan kastella joskus ja jouluna…No, tästä syystä puolestaan luotan siihen, että kivikkokasvit ehkäpä tulevat säilymäänkin minun hellässä huomassani! Ne kun eivät liiallista kastelua siedä ja ainakin olohuoneen sohvapöydällä on mehikasvi säilynyt hengissä jo kuukausitolkulla. Toisaalta kyseisen mehikasvin ostin alunperinkin sisälle, eli en tiedä meneekö nuo ulkoa pelastetut shokkiin jouduttuaan yhtäkkiä lämpimään ja kuivaan huoneilmaan.

42582111_364203264407033_5895008996498079744_n

42432273_292595164678680_428720147973275648_n

Eilisen pihamaan ja kukkapuskien mylläyksen lisäksi innostuin mylläämään myös sisätiloissa ja sen myötä koko olohuoneen sisustus meni uusiksi. Olohuoneen muuttuneesta ilmeestä tulossa postausta myöhemmin!

Ja psst. Tästäpä neljäs opiskelumoodi aiemmin esittelemieni kolmen jatkoksi: Sijaistoimintomoodi, joka iskee juuri sillä kriittisellä hetkellä!

Turhat tavarat kiertoon -haaste

Törmäsin jo jonkin aikaa sitten täällä blogimaailmassa haasteeseen, jonka ideana on laittaa omista nurkista itselle turha tavara kiertoon. En tiedä onko idea tähän alunperin lähtenyt konmarituksesta ja minimalismivillityksestä, mutta olipa lähtökohta mikä tahansa, yksi asia lienee varma – ihan jokaisella meistä pyörii varmasti kaapeissa, varastoissa ja pitkin kotia kaikkea sellaista, mitä ei ihan oikeasti tarvitse. Oli ne sitten koriste-esineitä, astioita joita ei koskaan käytä, tätä-voi-vielä-tarvita-sälää, kirjoja joita ei koskaan tule lukemaan uudestaan, levyjä joita ei kuuntele, kaapin perälle unohtunut jäätelökone tai tiedättehän, niitä hemmetin tavoitefarkkuja.

Paras ratkaisu tavaramäärän hallintaan, ja siinä sivussa maailman pelastamiseen, olisi tietenkin se, ettei sitä tavaraa ainakaan haalisi lisää. Mutta sitä on sinällään turha itkeä siinä kohtaa kun sitä turhaa tavaraa on nurkkiin ehtinyt kertyä (joskin korjausliikkeen senkin suhteen toki voi tehdä!). Itse en todellakaan ole mikä minimalisti, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että järjestyksessä oleva koti tuo järjestystä myös mieleen.  Itse ainakin voin paremmin, kun ympärillä on siistiä ja tavarat järjestyksessä. Turhuuksien karsiminen myös helpottaa ja nopeuttaa siivoamista ja järjestyksen ylläpitämistä. Säännöllisesti käyn kaappeja ja varastoja läpi muutenkin pitkin vuotta, mutta siitä huolimatta aion myös tarttua haasteeseen – aina kuitenkin löytyy uutta tarpeetonta, vaikka kuinka muka olisi itselleen tiukka!

Picture_20180917_180357393

Tämän haasteen ”säännöt” ovat varsin hurjat. Ideana on, että kuukauden aikana joka päivä laitettaisiin tavaraa kotoa pois päivämäärän osoittaman verran. Eli siis ensimmäisenä päivänä yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme, neljäntenä päivänä neljä tavaraa ja niin edelleen….jolloin kolmenkymmenen päivän jälkeen kotoa olisi saatu pois kaikkiaan 465 itselle turhaa ties-mitä! Tavaraa ei suinkaan ole tarkoitus heittää kaatopaikalle ryönävuorta kasvattamaan, ellei se ole jo siinä pisteessä jolloin toki näin, mutta tässäkin sitten kierrätysasiat huomioiden. Niin kuin esimerkiksi ne laatikon pohjalle pyörimään jääneet kuivahtaneet mustekynät tai se pusero, joka pitäisi korjata (usko jo, jos et ole viiteen vuoteen sitä korjannut niin asia tuskin tulee muuttumaan). Parasta  tavaran kiertoon laittamisessa olisi tehdä itselle roskasta toiselle aarre myyden tai lahjoittaen.

Jokainen tietenkin itse määrittelee itselleen sen mikä on turhaa ja mikä ei. Minä en esimerkiksi todellakaan suostu luopumaan kaikista kirjoistani, kun taas joku muu aloittaisi tilan tekemisen ehkä niistä. Vastaavasti minä laittaisin surutta cd-levyt kiertoon ja sen arkiastiasarjan, ottaen paremman astiaston ihan arkikäyttöön. Niin tai näin, en kuitenkaan jaksa uskoa, että kukaan eläisi niin harmonisessa tilassa, että jokaisella tavaralla, vaatteella ja laatikon pohjalla pyörivällä sälällä olisi jokin suurempi tarkoitus ja tarina. Tilasyöppöjä löytynee jokaisesta kodista.

Koska minä en ole mikään superhamsteri ja tosiaan säännöllisesti kaappejani kollaan, niin voin jo suoralta kädeltä sanoa, että kuukaudessa en mitenkään tuollaiseen määrään yltäisi. En ehkä kahdessa tai edes kuudessa. Tai no, lahjoittamalla toki pääsisi varmasti jo isosta läjästä suitsait sukkelaan eroon, mutta ihan mukavaa kuitenkin olisi myös joitakin roposia saada kerrytettyä tässä samalla – ja täällä pöndellä tavara ei niin livakkaan kirpparillakaan kuitenkaan liiku, että satoja tavaroita saisi kuukaudessa vaihtamaan omistajaa.

Niinpä höllennän sääntöjä itselleni hieman. Annan itselleni aikaa kaappien läpi käymiseen ja omistajavaihdoksiin vuoden loppuun. Huikentelevaisesti aion pyrkiä kyllä tuohon hurjaan 465 lukemaan (ahhh, tässä taas yksi LISTA tehtäväksi, mmmh!), mutta realistisesti ajatellen olen umpionnellinen siitäkin, jos tavaran poissiirtymätahti olisi vaikkapa kolmekymmentä kuukaudessa. Pääasia siis, että turhakkeet saavat kyytiä ja kotiin tulee lisää tilaa! Tällä viikolla urakka onkin alkanut jo kivasti – minun turhuuksistani muille on tullut iloa kahdesta kahvipannusta ja neljästä avaamattomasta hiusväristä! 🙂

Lähdetkö mukaan haasteeseen? Tartutko tuohon hurjaakin hurjempaan, vai höllennätkö sinäkin hieman?

Koti sellaisena kuin se on juuri nyt

Tänä kesänä luin Hallamaan ja Smagardin hauskat postaukset siitä millaiselta koti näyttää juuri nyt. Ilman stailaamista, kuvien rajaamista, siistimistä ja siloittelua. Itse pidän siitä, että kodeissa näkyy elämä, viimeiseen silaukseen asti puunatut ja asetellut sisutuskuvat ovat aika puuduttavaa katsottavaa – kuka meistä hei ihan oikeasti asuu ja elää kiiltokuvamaailmassa? Kuitenkin, myönnän, että itsekin ennen kotikuvien ottamista ja julkaisemista teen pieniä peliliikkeitä – siirrän vessapaperirullan pois olohuoneen pöydältä, rintsikat makuuhuoneen lattialta, tiskit keittiön tasoilta ja ryhdistän sohvatyynyt.

Niinpä sitten päätin, että no hemmetti. Minäkin haluan lähteä haasteeseen mukaan! Hieman tämä kyllä nieleskelyä aiheuttaa, mutta menkööt. Tässä siis tämän hetkinen todellisuus minun kodistani, tai lähinnä keittiöstä, olohuoneesta ja makuuhuoneesta. Yläkerrasta rajaan man caven kuvailun ulkopuolelle, sillä se on Jeren aluetta ja yksityisyys hänelle suotakoon. Vessassa ja kylppärissä puolestaan ei ole mitään kiinnostavaa nähtävää (en usko, että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa puolillaan oleva hammastahnatuubi altaan reunalla tai sikinsokin rojottavat shampooputelit kylppärin hyllyllä).

Aloitetaan keittiöstä

Tasoilla lojuu kissanruokalaatikoita, niin tyhjiä kuin vasta avattuja. Keittiönpöydällä on pahvilootassa ihana ulkovalosarja…jonka ostin siis jo muutama viikko sitten. Mökkiviikonlopun jäljiltä pikantin lisän keittiön sisustukseen tuo purkamaton reppu, jääkaapin viereen lojumaan jäänyt tyhjä kylmälaukku sekä varsin luova keittiönpöydän koriste: käsilaukku. Pöydän päässä kököttävä susiruma keittiönjakkara puolestaan kuuluu oikeasti varastoon, mutta sitä on tarvittu marjojen mehustamisessa – siitäkin taitaa olla aikaa jo ainakin parisen viikkoa?

Kissat tuovat oman lisänsä keittiön sisustukseen ja hygienian tasoon nukkuen, istuen, peseytyen ja pomppien milloin milläkin tasolla. Lisäksi kissat syövät (ja sotkevat!) keittiön tasolla, sillä lattialla ruuat menisivät saksalaisen suuhun. Keittiön nurkassa oleva kissanhiekkalaatikko on myös todella ihana sisustuselementti ihan kaikille aisteille.

DSC_0025

DSC_0026

DSC_0027

DSC_0028

Jatketaan olohuoneeseen

Ensimmäisenä keittiöstä olohuoneeseen astuttaessa edessä on rojua ja roinaa täynnä oleva kirjoituspöytä. Tällä hetkellä pöytä on itse asiassa melko siisti! Ehkäpä sipsipussi sekä olohuoneen sohvapöydän alla kököttävä tyhjä limpparipullo kertovat karua kieltään siitä, että viime aikoina elämä on ollut enemmän Netflix ja vähemmän opiskelu.

Viherkasveihin kannattaa kiinnittää myös huomiota – jos ne eivät kaipaa vettä, niin sitten saksia. Kuka nyt jaksaa jatkuvasti olla leikkaamassa kuolleita lehtiä tai edes vaikuttamassa kovin aktiivisesti siihen, että niitä ei pääsisi syntymään…Myöskään esimerkiksi verhojen tai piensisustusesineiden ei nyt tartte olla niin justiinsa.

Sohvatyynyt ja viltti seilaavat sujuvasti sohvalta toiselle tai nojatuoliin – myös lattia on ihan okei säilytyspaikka. Ruskean sohvan edustalla puolestaan on kaksi pahvilaatikollista kirppariroinaa, joita olen myymässä Facebookissa ja jossain vaiheessa myös lähettämässä vähänkäytetty -sivustolle. Samoin ruskealla sohvalla rojottava vaatekasa on kirpparille menossa. Petivaatteet ovat yövieraan jäljiltä yli viikon takaa.

Kukkasohva puolestaan edustaa minulle opiskelupaikkaa, rentoutumisen tyyssijaa, ruokapöytää, aamukahvihetkeä, somenurkkaa ja ties mitä kaikkea muuta. Sohvalla istuessa avautuu mieltä hivelevä näky rumaan puusäkkiin ja syttyihin – joita tällä kertaa edustaa tyhjä kissanruokaloota sekä tyhjä kissanhiekkapussi. Olohuoneesta myös avautuu kiva näkymä makuuhuoneeseen ja aina sijaamattomaan petiin.

Ai niin ja huomatkaas, joku ei ole vieläkään saanut aikaiseksi viedä mattoja pesulaan, joten alakerran jokainen huone huutaa kolkkouttaan. Toisaalta eipä sekään nyt niin justiinsa! Varpaiden lämmittimenä toimii ihan mainiosti luomukarvamatot, jotka valtaavat joka paikan vaikka imuroisin joka hiton päivä.

DSC_0020

DSC_0020 (2)

DSC_0021

DSC_0024

DSC_0021 (2)

Lopuksi vielä katsaus makuuhuoneeseen

Kuten sanottua, sänkyä ei pedata koskaan. Yöpöydällä ja yöpöydän ympäristössä (kuten lattialla) puolestaan lojuu keskeneräisiä kirjoja, karkkipapereita, vessapaperirullia, kissojen leluja ja läjäpäin puhelimen latureita.

Sängyn päädyssä oleva sähköpatteri on ilo silmälle. Emme tokikaan käytä sitä siinä, mutta pitempään poissa ollessamme siirrämme sen olohuoneen ja makuuhuoneen välimaastoon tuomaan lämpöä, kun kummassakaan huoneessa ei kiinteitä pattereita ole – ja mitään muuta säilytyspaikkaahan tuolle ei tietenkään ole, vaikka sitä tarvitsee ehkä pari kertaa vuodessa.

Kissankiipeilyteline sekä pönttiksen pellit ovat oivallisia paikkoja vaatteiden sekä kylpypyyhkeiden säilytykseen. Ja HEI IHANAA! Myös makuuhuoneen nurkassa aistejamme ilahduttaa kissojen haisuloota.

DSC_0022

DSC_0023

DSC_0019 (2)

Phuuuuh! Ehkäpä tämä postaus inspiroisi hieman siivoamaan tai edes viemään tavaroita paikoilleen! Ja hei, kuka muu uskaltaa vastata haasteeseen?

PS. Bongasitko kuvista kaikki kissat? 😀

Kukkiva syyskuu

Minä en ole sillä tavalla puutarhaihminen, että osaisin suunnitella penkit ja perennat viimeisen päälle, synkronoida värit ja no, välttämättä edes miettiä auringon ja varjoisan tilan saati maaperän ominaisuuksia kullekin rehulle sopivaksi. Filosofiani puutarhan suhteen noudattaa lähinnä kaavaa:

  1. Oi miten kaunis kukka/pensas/puu/mikälie! HALUAN!
  2. Pikainen puutarhan skannaus.
  3. Tyhjän tilan bongaaminen.
  4. Kaivan kuopan ja istutan.
  5. Toivon parasta.

Picture_20180904_133827252

Jotain olen osannut kuitenkin tehdä oikein, sillä pihamme kukkii aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn, jopa lokakuuhun asti. Ei nyt välttämättä kovin tasapainoisesti ja harmonisesti, mutta kukkiipa kuitenkin. Kevään aloittaa krookukset, narsissit ja sinivuokot, alkukesästä kukkakuoroon yhtyy muun muassa kesäpikkusydän, jalopähkämö ja akileija ja pitkin kesää kukkaan puhkeaa esimerkiksi pionit, jaloangervot ja päivänliljat, noin niin kuin muutamia mainitakseni. Syksylläkään puutarhan kukinta ei lakkaa, kun monet jatkavat kukintaansa (kuten pelargonia) ja lisäksi vuoroon astuu esimerkiksi loistosalvia ja joku-muu-perenna-jonka-nimeä-en-nyt-muista. Perennoiden lisäksi monet kesäkukista kukkivat vielä syyskuussa, kuten esimerkiksi ikisuosikkini ruukkuneilikka ja tämän kesän ”uutuus” samettiruusu. Lisäksi tänä vuonna syyskuuhun tuo väriä keväällä kylvämäni auringonkukat sekä kiinanasterit.

IMG_20180904_133552_356

Toki syksy kuitenkin näkyy pihassa monin tavoin, vaikka kukinnoista saakin vielä nauttia. Muutamia ruukkuja pitäisi jo tyhjentää ja laittaa varastoon odottamaan ensi kevättä. Keltaisuus hiipii esimerkiksi saniaisiin ja monet perennat ovat lakanneet kukkimasta jo aikaa sitten ja jotenkin muutenkin väsähtäneet. Kasvulaatikot pitäisi myös tyhjentää tulevan talven tieltä. Haravointihommille ja penkkien suojaamiselle ei vielä tässä vaiheessa tarvitse suoda ajatustakaan, mutta syksy on hyvin pitkälti nuupahtamista ja luopumista, horrokseen valmistautumista.

Picture_20180904_133911300

Mutta onneksi ei tosiaan ainoastaan sitä. Loppukesän kukat kukkikoot ja osan, kuten esimerkiksi auringonkukat, olen ajatellut kerätä ilahduttamaan myös maljakkoon sisälle. Kasvulaatikoiden anti on jo annettu, mutta kasvihuoneesta saadaan vielä nauttia tomaateista, kurkuista, paprikoista ja chilipaprikoista. Jonkun olisi korkea aika myös kerätä yrtit sisälle kuivumaan. Puutarhavuosi ei ole vielä läheskään taputeltu!