Äiti on vähän väsynyt

IMG_20171116_123745_078

Sanottasko viimeisen viikon sisään minuun on hiipinyt väsy. Otteeni vuorokausirytmistä on lähtenyt lipsumaan. Valvomiset venähtää aamuyön tunneille, aikaisemmin nousin yhdeksältä kun nykyisin painan silloin torkkua. En saa unen päästä kiinni ja itselleni epätyypilliseen tapaan heräilen herkkään pitkin yötä ja uudestaan nukahtaminen on vaikeaa.  Jos ei koira rapistele kynsillään laminaattia niin sitten kirjava kissa sekoilee pitkin öitä (niin kuin kissan kuuluu, mutta olin näiden vanhempien kissojen kanssa saanut tuudittautua yönsä nukkuviin kissoihin jo vuosikaudet) eikä siis ainakaan edesauta nukkumista. Aamuheräämiset venyy huonojen yöunien takia, pitkälle vetkuteltu aamu puolestaan vaikeuttaa illalla nukahtamista. Bonuksena vitutus siitä kun taas vötkyilin niin pitkään enkä kerkee saaha mitään aikaan saatanan laiska akka.

Lisäksi opintojen suhteen käännyttiinkin täyskäännös ja nyt minulla onkin jopa kiire. Tosin tämä on ihan kivaa ja mielenkiintoista kiirettä. MUTTA siihen päälle Jerellä on ollut nyt hirvittävän paljon ilta- ja yövuoroja ja vain ykkösvapaita, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vastuu kodista on lähestulkoon yksin minulla. Kanat, kissat, koira vaativat hoitoa, taloa pitää lämmittää ja puuta kantaa, siivota, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, täytyy tässä nyt lenkillekin ehtiä oman hyvinvoinnin ylläpitämisen vuoksi ja edes johonkin sosiaalisin rientoihin (kävin eilen katsomassa tokasikajutun, oli aivan loistava!) ja piipaa piipaa.

Huomasin tänään aamulla lenkillä avautuvani kaverille suu vaahdossa. Nauruksihan se meni. ”Pennut valvottaa yöt eikä äijäkään tee mittään!!!11”

Nauru, lenkkiseura ja lenkkeily ylipäänsä, kakihedelmät (olen siis niin koukussa!), pesulasta vihdoin ja viimein haetut ihanat puhtaat matot, aamupalasmoothie ja yhdessä toteutettu siivouspäivä veivät känkän mennessään. Uskon ja luotan siihen, että saan vielä yöni ja rytmini tasaantumaan, että tämä ei ole mitään marraskuun metkuja, tai jos onkin, niin hyvin lievä ja ohimenevä vaihe.

Sitäpaitsi aamun avaus multakasan lakaisulla, ruukun sirpaleiden keräilyllä ja jukkapalmun uudelleen istutuksella kertoo vaan siitä, että meille pikkuhiljaa kotiudutaan.

IMG_20171115_192803_074

Neljä päivää hän lepäsi

Neljään päivään en saanut aikaiseksi mitään tärkeää. Tai järkevää – niin kuin siivousta tai opiskelua. Kyllä minä sain aikaiseksi tärkeitä asioita. Kuten

Makasin mahallani sängyn tai sohvan vieressä

sillä halusin nähdä kissat, jutella niille kuin puhekykynsä (ja järkensä) menettänyt, lahjoa kalkkunaleikkeleillä, kertoa kuinka somia he ovatkaan, leikittää hiirellä ja paperipalloilla.

IMG_20171106_143818_569

Lenkkeilin nilkkoja myöten hangessa tarpoen päivällä

ja seuraavalla kerralla jo sulaneessa maassa, mutta pilkkopimeässä otsalampun valossa.

Hain vintiltä kynttelikön keittiön ikkunalle

todetakseni, että polttimot ovat palaneet ja todetakseni, että unohdin ostaa uusia käydessäni kaupassa.

Hain vintiltä myös seinähyllyn ja naulakon ja krääsää ja orjuutin Jeren mukaan keittiön rymsteeraukseen

ja hain myös lukuisat tauluni, kehystetyt korttini ja julisteeni ja pistin itse tuulemaan kukkakuvioisella vasarallani vessassa.

IMG_20171106_160508_228

Meni kaksi vuotta, ennen kuin raskin rei’ittää uusia seiniä olohuoneessa ja keittiössä remontin jälkeen. Meni yli kolme vuotta ennen kuin inspiraatio puraisi vessassa ja loputkin tauluni pääsivät kylmältä vintiltä esille.

Luin ihanaa paksua synttärilahjaksi saamaani kirjaa, se hupenee käsiin.

Eksyin Indiskan nettiputiikkiin ja tilasin sieltä jättikokoisen teemukin ja sulkakoristeisen teesihvilän ja pitkähihaisen mekon ja ponchon.

IMG_20171101_170706_147

Rakastan itseäni ja haluan ympäröidä maailmani kaikella pehmeällä, lämpimällä, kauniilla ja hyväntuoksuisella ja lillua jossain hämärässä onnellisuuskuplassa

ja toisaalta olla tehokas ja sähäkkä ja juoda uutta jännittävää tuttavuutta ginger kickiä,

jonka pahvipaketissa on kuvituksena hirmuisen hauska keltaisenoranssi lintu.

IMG_20171102_163304_582

Kävin elokuvissa katsomassa Tuntemattoman sotilaan

ja söin kolmen päivän aikana yli kilon irtokarkkia.

 

Maan antimista (ja oman pään)

Herään aamulla kun Jere kolistelee pönttöuunin luukkuja. Kohta kuuluukin tulen humina, puiden räiske. Pihamaa on valkoisenaan kuurasta ja pakkasta näkyy olevan kuusi astetta. Taivaanranta on kylmä, auringon valo tuntuu värittömältä. Kukko kiekuu tontin nurkalla kanakopissa. Janoaa, sekin, kesää ja vapautta.

Picture_20171021_130553053

Lisään aamuteeheni hunajaa. Teehenpä hyvinkin! Kahvi jäi detoxin myötä aivan minimiin. En päättänyt niin, tuntui vain siltä. Totuttelen 17 vuoden tupakoinnin ja vielä pitemmän aikaa kestäneen mustan kahvin lipityksen kalttaamaa kieltäni löytämään teen hentoja aromeja. Nautin ainakin tuoksusta. Illalla sain itseni jo kiinni selailemasta söpöisiä teepannuja ihan vaan koska. Miettimästä, että kaapin uumenista kaivettu vedenkeittimemme on susiruma, haluan uuden. Näinpä, tässä taas yksi höyrähdys siihen elämän mittaiseen jatkumoon…

Picture_20171021_130632028

Mökillä ollessamme joku tonttu oli tuonut kotimme ulkoeteiseen ison korillisen omenoita. Puu kuulema notkuu niitä valtoimenaan, lähdemme keräämään tänään ne pois. Lupasin keitellä hillot joululahjaksi koko suvulle, hah. Eilen aloittelin, maustoin raastetulla inkiväärillä. Tänään jatkan oikealla vaniljalla. Mietin muita makuja – ehkä kanelia? Purkkitolkulla näitä joka tapauksessa tulee, on mahdollisuus vaikka mihin.

Picture_20171021_130427910

Picture_20171021_130503074

Illalla vielä kaivoin kaapin nurkasta valurautapannun – halusin testata ensimmäistä kertaa kuinka tarte tatin luonnistuu. Siitä tuli jumalaista. Syntistä. Hampaisiin tarttuvan tahmeaa, mehevää, kirpeää. Kitkerän karamellista.

IMG_20171020_154825_767

Kirjoitan ostoslistaan perunoita, punajuuria, kyssäkaalia, lanttuja. Porkkanat ja sipulit löytyvät kaapista. Mieleni tekee syksyisiä, hunajaisia uunijuureksia. Punajuuripihvejä aion kokeilla tehdä ensi kertaa itse. Kyssäkaali on tuikituntematon ja jääkaapissa odottaa toinenkin vieras – myskikurpitsa. Siitä on tulossa pastaa. Kanttarelleja ollaan paistettu sellaisenaan, tehty kermakastiketta ja loput kuivattu.

IMG_20171020_140501_813

On nyt jokin tarve olla kiinni maassa. Haravoida pihaa, suojata kukkapenkkejä lehtikasojen alle, katkoa kesällä niin kukoistaneet varret. Ihmetellä lehdetöntä, mutta marjoista täyttä, pihlajaa. Kävellä aamulla kuuraisella ruohikolla heti herättyään. Syödä mitä maa antaa.

IMG_20171020_132834_315

Mökillä söimme myös lihaa. Mutta emme, omasta mielestäni, epäeettisesti. Pannulle meni naapurilta saadut kuhafileet ja toisena päivänä poronkäristyslihat. Luonnon antimia nekin, tavallaan.

 

 

 

Lämpöä ja hämärää (reseptissä kaamosmasennustaistoon)

Vaikka valo onkin todella todella tärkeää, pyrin ulkoilemaan valoisan aikaan, kirkasvalolamppu on ostettu jo viime vuonna ja itsekin syksyn tullen ja läpi talven huokailen sitä loputonta, masentavaa pimeyttä, niin hämärässäkin on puolensa. Sellaisessa ihanassa, lempeässä, kotoisassa hämärässä. Kun ei ole mihinkään kiire, ympärillä on aivan hiljaista ja mielessä rauha.

22471340_933385696808425_8914323_n

DSC_0024

Kävin tänään iltapäivällä pitkällä kävelylenkillä. Oli jo niin viileää, että piti kääntyä portilta takaisin sisälle hakemaan sormikkaat käteen. Taivas oli kirkkaan sininen, ei aivan pilvetön. Aurinko siivilöityi puiden välistä ja väritti sammaleen satumaisen vihreäksi. Kirkkaanpunaisessa puolukassa roikkui vesipisara. Alastomat puut heijastuivat hiekkatien vesilätäköiden pintaan.

22446984_933383276808667_1533833933_n

Palasin kotiin nenä ja posket punaisina. Kotona tulvahti vastaan lämpö. Ihana, pehmeä lämpö. Hämmensin pönttöuunin sisuksia – vielä ei voi laittaa peltejä kiinni. Palatessani kotiin oli vielä valoisaa, mutta nyt alkaa jo hiljakseen hämärtyä. Kello ei ole aivan kuuttakaan vielä.

Mutta minulla on täällä hyvä. Villasukat jalassa, tyynykasa niskan takana. Pieniä valopisteitä siellä täällä ottamassa koko ajan enemmän tilaa itselleen väistyvältä päivänvalolta. Ottamatta liikaa, niin kuin kattovalo ottaisi. Uudet ihanat ruskan väriset kynttilät sivupöydällä, ja varaston uumenista löydetyt tuikkukipot, hassut pikkuötökät kyljissään, kirjahyllyn päällä. Isot, kissan ja saksalaisen kestävät, kynttilälyhdyt ovat vielä ottamatta esiin, samoin lampaantalja. Mutta tällaisen, juuri tällaisen, syksypesän minä itselleni joka vuosi rakennan.

Olohuoneen ikkunasta näkyy kirkkaanoranssina hohkava taivaanranta.

22447600_933382920142036_915337922_n

22447028_933385700141758_1174563681_n

Aiemmat kaamosmasennustaistoon liittyvät postaukseni:

Älä tule paha syksy, tule hyvä syksy

Pöpelikössä goes hippi

Kaamosmasennustaisto & Olenko ihminen

Blogitovereiden kaamosmasennustaistopostauksia kannattaa myös käydä lukemassa:

Pirtti

Astu harhaan

Syysjuttuja pihassa (ja päässä)

Nyt on saanut viettää aivan mieeeelettömän kaunista syksyistä viikonloppua. Tällaisesta syksystä minäkin pidän – aurinkoisesta, lämpimästä ja värikkäästä. Vähän alkaa haaveksia villasukista (jotka tosin olleet jalassa lähestulkoon läpi kesän), muhkeista neuleista, pönttöuunissa rätisevästä tulesta ja – järjetöntä kyllä – teestä.

20170921_143544

20170921_143759

Onnistuin törttöilemään opiskelujen kanssa. Tiesin, että lokakuun lopussa ja marraskuun lopussa on alkamassa verkkokurssit – en vaan tiennyt milloin ilmoittautuminen alkaa. Kävin tänään kurkkimassa ja…hiphei, kaikki ryhmät molemmista kursseista ovat täynnä.

20170921_144041

20170921_144310

Toisin sanottuna nyt näyttää siltä ettei minulla ole marraskuussa ja joulukuussa opiskeluohjelmassa juuri mitään. Hukkaan siis hirvittävästi aikaa ja opintorahakuukausia. Lisäksi mikäli uusia ryhmiä ollaan järjestämässä niin nehän todennäköisesti ovat sitten keväällä. Kevät näyttää jo nyt melko kiireiseltä (mikäli suunnitelmani toteutuvat enkä möhli niitäkin) enkä nyt ihan välttämättä olisi kaivannut sinne lisää kymmentä opintopistettä suoritettavaksi.

20170921_144330

20170924_121536

Mielen ja kaamostaiston näkökulmasta ei myöskään näytä hyvältä se, ettei juuri marraskuussa ole oikein mitään virikettä. Toki talviunille mörrimöykyksi hautautuminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta luulenpa, että pääni totisesti kaipaa tekemistä tuona vuoden kurjimpana ajankohtana. Mietinkin, että jos jostain saisin säästettyä rahaa, niin voisin ilmottautua parille sosiologian kurssille täyttääkseni tyhjyyttä.

20170924_121634

NYT yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen. Yritän olla hermostumatta, yritän olla vaipumatta epätoivoon ja yritän olla pelkäämättä tulevia kuukausia. Yritän olla aktivoimatta mun superlahjakkuutta ja erityistaitoani – stressaamista asioista joihin en voi vaikuttaa tai jotka ovat vasta kaukana tulevaisuudessa.

20170924_121804

20170924_121952

NYT imen itseeni aurinkoa, värejä ja kauneutta. Katselen kuinka meidän puutarhaa pukeutuu syksyyn. Valmistelen sitä talveen. Kuten myös itseäni, siinä samalla.

20170924_121721

To do -lista (rakkaudesta listoihin)

Rakastatteko listoja? Järjestelettekö ranskalaisin viivoin tai pylpyröin siivouspäivä-listaa, ostoslistaa, laukkujen pakkauslistaa ennen reissuja, opiskelu/duunihommeleiden suorituslistaa, ihanmitähitontahansa -listaa? Oletko hujahtanut bujoon? Onko elämäsi ja suunnitelmasi ja koko maailmasi järjestyksessä ja värikoodattuna? (Ei silti tarkoita samaa kuin hallinnassa, huom!, vain hyvin jäsenneltynä!)

MINÄ RAKASTAN. Ihan minkä tahansa arkisen asian, arkipäivän touhut saati jotkut isommat jutskat, saa ympättyä listamuotoon. Ja minä tyttöhän ymppään! En hirveän montaa suurempaa nautintoa elämässä tiedä kuin asioiden säntillisen listaamisen JA tehtyjen asioiden yliviivaamisen/ruksimisen.

Päästäänkin tämän hetkiseen Arkisten Asioiden To Do -listaani.

TEE NÄMÄ:

[ ] Tyhjennä kasvulaatikot ja kasvihuone talveksi

[ ] Istuta callunat

[ ] Selvitä saisko humalakaarihässäkkään vedettyä joulu kaamosvalot

[ ] Postita kirpparilla myymäsi kirja

[ ] Värjäytä tyvikasvu

[ ] Siivoa liinavaatekaappi

[ ] Kirjoita loppuun&palauta luentopäiväkirja

VAIHEESSA:

[ ] Pese sohvan päälliset (ne ON pesty, mutta taitavat jäädä ”kuivumaan” ikuisiksi ajoiksi)

[ ] Huolehdi sato jemmaan (vielä on jäänyt parit yrtit lojumaan, samoin paprikat kai pitäs kerätä myös)

Dear Eki! Tyhmän kesän vuoksi rakkaat kesäkurpitsani eivät ehtineet kasvaa&kypsyä ja iso osa mädäntyi penkkiin. Voiko kypsyttää nämä vauvat sisällä niinku tomaatit vai onko lopputuloksena vain mätä kasa ja kukkakärpäskasvattamo? Anyone?

IMG_20170923_101746_401

TEHTY:

[X] Kirjoittele tärkeänä listaa sen sijaan, että oikeasti tekisit jotain

 

Arkiset ihanat

AAMUT.

Vetkuttelen Jeren kanssa pitkälle aamupäivään sängyssä. Pitkiä yhteisiä kainalointiaamuja on ihan liian harvoin.

Jatkan vetkulointia yksin yli puolen päivän juoden kahvia ja selaten puhelinta.

Huutaa kailotan lopulta olohuoneeseen ”Jere auta, minä en pääse täältä ylös!” ja kikatan kuin teinityttö Jeren tullessa pelastamaan minut tältä ihmisiä kaappaavalta tuplapeittohirviöltä (mikä kammottava kohtalo!).

IMG_20170922_123119_563

PÄIVÄT.

Kerään kasvihuoneesta tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja viimeiset yrtit kuivumaan. Suunnittelen viikonlopuksi syksyn pihahommia, kun on kuulema lupailtu AURINKOA. Callunat odottavat portin pielessä. Kasvihuone ja kasvulaatikot ovat antaneet jo kaikkensa. Aika luopua kesästä, valmistella syksy ja valmistautua talveen.

IMG_20170921_155436_624

Nappaan auringonkukan maljakkoon, niiden synttärineilikoiden seuraan, jotka saivat vielä jatkoaikaa suurimman osan kimpusta joutuessa jo roskiin. Niin resuista ja rähjäistä, että sydän sulaa.

20170921_173640

Riemuitsen pumpulipalloista  silkkikanojen tipeistä, jotka ovat kasvaneet jo isoiksi. Otan kuvia ja laadin myynti-ilmoituksia, sillä kersat täytyisi saada maailmalle ennen talvea.

IMG_20170922_132849_016

Osallistun naapurissa talkoisiin ja syön onnellisena emännän laittamaa omenapiirakkaa. Muutama tunti myöhemmin päässäni syttyy lamppu ja pitkät piuhat yhdistyvät – omenapiirakkaa! SOKERITON SYYSKUU! Kauhistun ja minun on välittömästi tunnustettava syntini Pirtin Jennalle. Saan anteeksi.

ILLAT.

Juon punaviiniä ja syön etanoita – taas! Etanat oli luvattu minulle jos olen viikon tupakoimatta. Nyt olen ollut yhdeksän päivää.

Saan ilmaiseksi ja kotiinkuljetettuna pari litraa puolukoita. Puhdistan niitä tyytyväisenä, mietin vispipuuroja ja kuohkeita rahkoja. Mikä perjantai-illan huuma!

Suorastaan villiinnyn perjantaista ja värjään hiuksiani siniseksi. Värjään onnistuneesti myös korvani, poskeni, olkapääni ja molemmat käsivarteni. Värjään myös valkoisen laminaatin, mutta läntti onneksi lähti irti. Siis sitten kun ymmärsin pyyhkiäkin sen kaiken sen sadattelun ja paniikinomaisen ympyrän juoksentelun jälkeen.

Laadin mielessäni to do -listaa ja se kasvaa huikeisiin mittoihin. Sen sijaan, että tarttuisin toimeen päätän katsoa vielä yhden jakson Grace and Frankieta ja jatkan myös Insta-tarinoiden täyttämistä kaikella tärkeällä. Ei sitä ihminen nyt vaan ehdi kaikkea eikä heti!

IMG_20170922_170440_135