To do -lista (rakkaudesta listoihin)

Rakastatteko listoja? Järjestelettekö ranskalaisin viivoin tai pylpyröin siivouspäivä-listaa, ostoslistaa, laukkujen pakkauslistaa ennen reissuja, opiskelu/duunihommeleiden suorituslistaa, ihanmitähitontahansa -listaa? Oletko hujahtanut bujoon? Onko elämäsi ja suunnitelmasi ja koko maailmasi järjestyksessä ja värikoodattuna? (Ei silti tarkoita samaa kuin hallinnassa, huom!, vain hyvin jäsenneltynä!)

MINÄ RAKASTAN. Ihan minkä tahansa arkisen asian, arkipäivän touhut saati jotkut isommat jutskat, saa ympättyä listamuotoon. Ja minä tyttöhän ymppään! En hirveän montaa suurempaa nautintoa elämässä tiedä kuin asioiden säntillisen listaamisen JA tehtyjen asioiden yliviivaamisen/ruksimisen.

Päästäänkin tämän hetkiseen Arkisten Asioiden To Do -listaani.

TEE NÄMÄ:

[ ] Tyhjennä kasvulaatikot ja kasvihuone talveksi

[ ] Istuta callunat

[ ] Selvitä saisko humalakaarihässäkkään vedettyä joulu kaamosvalot

[ ] Postita kirpparilla myymäsi kirja

[ ] Värjäytä tyvikasvu

[ ] Siivoa liinavaatekaappi

[ ] Kirjoita loppuun&palauta luentopäiväkirja

VAIHEESSA:

[ ] Pese sohvan päälliset (ne ON pesty, mutta taitavat jäädä ”kuivumaan” ikuisiksi ajoiksi)

[ ] Huolehdi sato jemmaan (vielä on jäänyt parit yrtit lojumaan, samoin paprikat kai pitäs kerätä myös)

Dear Eki! Tyhmän kesän vuoksi rakkaat kesäkurpitsani eivät ehtineet kasvaa&kypsyä ja iso osa mädäntyi penkkiin. Voiko kypsyttää nämä vauvat sisällä niinku tomaatit vai onko lopputuloksena vain mätä kasa ja kukkakärpäskasvattamo? Anyone?

IMG_20170923_101746_401

TEHTY:

[X] Kirjoittele tärkeänä listaa sen sijaan, että oikeasti tekisit jotain

 

Arkiset ihanat

AAMUT.

Vetkuttelen Jeren kanssa pitkälle aamupäivään sängyssä. Pitkiä yhteisiä kainalointiaamuja on ihan liian harvoin.

Jatkan vetkulointia yksin yli puolen päivän juoden kahvia ja selaten puhelinta.

Huutaa kailotan lopulta olohuoneeseen ”Jere auta, minä en pääse täältä ylös!” ja kikatan kuin teinityttö Jeren tullessa pelastamaan minut tältä ihmisiä kaappaavalta tuplapeittohirviöltä (mikä kammottava kohtalo!).

IMG_20170922_123119_563

PÄIVÄT.

Kerään kasvihuoneesta tomaattien raakileet kypsymään sisälle ja viimeiset yrtit kuivumaan. Suunnittelen viikonlopuksi syksyn pihahommia, kun on kuulema lupailtu AURINKOA. Callunat odottavat portin pielessä. Kasvihuone ja kasvulaatikot ovat antaneet jo kaikkensa. Aika luopua kesästä, valmistella syksy ja valmistautua talveen.

IMG_20170921_155436_624

Nappaan auringonkukan maljakkoon, niiden synttärineilikoiden seuraan, jotka saivat vielä jatkoaikaa suurimman osan kimpusta joutuessa jo roskiin. Niin resuista ja rähjäistä, että sydän sulaa.

20170921_173640

Riemuitsen pumpulipalloista  silkkikanojen tipeistä, jotka ovat kasvaneet jo isoiksi. Otan kuvia ja laadin myynti-ilmoituksia, sillä kersat täytyisi saada maailmalle ennen talvea.

IMG_20170922_132849_016

Osallistun naapurissa talkoisiin ja syön onnellisena emännän laittamaa omenapiirakkaa. Muutama tunti myöhemmin päässäni syttyy lamppu ja pitkät piuhat yhdistyvät – omenapiirakkaa! SOKERITON SYYSKUU! Kauhistun ja minun on välittömästi tunnustettava syntini Pirtin Jennalle. Saan anteeksi.

ILLAT.

Juon punaviiniä ja syön etanoita – taas! Etanat oli luvattu minulle jos olen viikon tupakoimatta. Nyt olen ollut yhdeksän päivää.

Saan ilmaiseksi ja kotiinkuljetettuna pari litraa puolukoita. Puhdistan niitä tyytyväisenä, mietin vispipuuroja ja kuohkeita rahkoja. Mikä perjantai-illan huuma!

Suorastaan villiinnyn perjantaista ja värjään hiuksiani siniseksi. Värjään onnistuneesti myös korvani, poskeni, olkapääni ja molemmat käsivarteni. Värjään myös valkoisen laminaatin, mutta läntti onneksi lähti irti. Siis sitten kun ymmärsin pyyhkiäkin sen kaiken sen sadattelun ja paniikinomaisen ympyrän juoksentelun jälkeen.

Laadin mielessäni to do -listaa ja se kasvaa huikeisiin mittoihin. Sen sijaan, että tarttuisin toimeen päätän katsoa vielä yhden jakson Grace and Frankieta ja jatkan myös Insta-tarinoiden täyttämistä kaikella tärkeällä. Ei sitä ihminen nyt vaan ehdi kaikkea eikä heti!

IMG_20170922_170440_135

 

Pihan valaistus (lähestyvän syksyn kaksijakoiset kasvot)

Julkaistu Lilyssä 21.8.2017

Ihan jokainen on sen jo todennut. Niin minäkin:

illat ja yöt ovat jo ihan tosi tosi pimeitä!

Pimeys on minulle hassu juttu. Useimmat kärsivät univaikeuksista keväisin/kesäisin, kun lisääntynyt valo tunkeilee makuuhuoneeseen (kurja, kurja aurinko! 😀 ) ja energiatasot nousevat noin muutenkin. Minä puolestani, pöllömäiseen tapaani, toimin aivan päinvastoin – pimenevät illat ja yöt saavat minut valvoskelemaan. Se on se syksyn tunne, joka alkaa hiippailla sisuksiin, kuristamaan kurkkua.

Puhun vielä syksyn tunteesta, sillä minulle tämä aika on vielä kuitenkin kesää. Eilen puuhaillessani pihahommia huomasin, että maailma kuitenkin edelleenkin on upean vihreä. Loppukesän kukkijat ovat väriläiskinä vihreyden keskelle, osa vasta enemmän tai vähemmän pulleina nupuillaan. Kesäkukka pelargoniakin vielä kasvattelee uusia nuppuja. Ei-niin-kovin-pitkä-aika sitten laittamani uusi satsi retiisejä nousee urheasti kasvulaatikostaan ja muutakin satoa on kypsymässä siellä täällä. Meillä ollaan siis edelleenkin terhakkaasti kesässä kiinni!

Toisaalta kuitenkin pidän lähestyvästä syksystä. Marjojen ja omenoiden kypsymisestä, sadon ottamisesta talteen, wannabe-marttailusta. Pidän pihapihlajoihin ilmestyneistä runsaista marjatertuista. Pidän myös hämärtyvistä illoista siinä mielessä, että se mahdollistaa tunnelmoimisen kynttilöiden ja pienten tunnelmavalojen luomassa pehmeässä loisteessa.

Koska kuitenkin olen taipuvainen melankoliaan, tai pahimmillaan jopa raastavaan valvomis-unettomuus-umpizombi-kierteeseen ja jonkin sortin ahdistukseen, syksyaikaan niin jään mielenkiinnolla seuraamaan ihanan Jennajohannna Pirtissään aloittamaa postaussarjaa Suuri kaamosmasennustaisto! Omalta osaltani tältä erää vastaan ja osallistun tähän taistoon pihavalaistuksella!

received_1200362806736280.jpeg

Kuten sanottua, eiliseen puutarhapuuhailuun sisältyi myös (aurinkokenno)valojen kaiveleminen esiin varaston kätköistä ja niiden asettelu paikoilleen. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat edelleen toimintakuntoisia, jes!

received_1200362886736272.jpeg

received_906679796145682.jpeg

Kasvihuoneen katossa roikkuvat ihanat valopallerot ympäri vuoden. Päivän valossa ne näyttävät jäältä. Illan tullen syttyvät söpöisiksi, näistä ollaan saatu nautiskella jo pidemmän aikaa tänäkin vuonna.

received_1200362733402954.jpeg

Myös lintuhäkkihässäkkä on esillä kynttiläkippoineen ympäri vuoden, mutta eilen sytyttelin niihin tämän vuoden ensimmäiset kynttilät. Varastossa odottaa lyhdyt pääsyään rappusille. Vielä ei kuitenkaan! Niin syksyiseksi en suostu vielä mieltäni kääntämään, vaan sitkeästi haaveilen, josko vielä jotain ruukkukukkia rappusten piristykseksi saisi, ennen kuin on aika siirtyä lyhtyihin ja callunoihin.

received_906679812812347.jpeg

Suttuiset kuvat eivät anna oikeanlaista kuvaa todellisuudesta, harmi kyllä. Kokonaisuus on kuitenkin todella kiva ja tunnelmallinen – kivirinne valaistuu kauniisti, olematta liian kirkas ja ”hyökkäävä”. Tänä vuonna pihamme uusi hankinta on tuo kaari ja illalla mietiskelin, että jotkin pallerovalot saattaisivat siinäkin olla varsin somat!

received_1200362870069607.jpeg

received_906679762812352.jpeg

received_1200362656736295.jpeg

Viime syksynä sain mielestäni hyvän idean ja onnistuin myös toteuttamaan tunnelmallisen kasvihuoneen syksyksi ja talveksi (sen sijaan siis, että kasvihuone toimisi rumana työkalujen ja multasäkkien varastointipaikkana kesän palveltuaan). Tänä syksynä aion toteuttaa samaa ideaa. Valosarjat roikkuvat valmiina odottamassa, mutta ne räväytetään päälle vasta sitten kun todellinen taisto ympäröivää pimeyttä ja mielen örkkimöykkyjä vastaan alkaa.

Tällä hetkellä kasvihuoneessa siis näyttää tältä:

received_1200362763402951.jpeg

received_1200362790069615.jpeg

Näissä tunnelmissa siis vietän edelleenkin kesää, mutta pikkuhiljaa, varovasti, annan myös myönnytyksiä lähestyvälle syksylle. ❤

Pieniä suuria onnellisuushetkiä

Julkaistu Lilyssä 31.5.2017

Minun elämäni ei ole kovinkaan jännittävä. Siihen ei sisälly kiireisiä lounastreffejä, kopisevia korkoja, ei matkustusta maailman ääriin tai itsensä voittamista jossain extremelajeissa, ei fitnesstreenejä eikä dieettejä, ei huikeita ihmissuhdekoukeroita tai muutakaan mainittavaa draamaa. Kalenterini ei täyty zumballa, humpalla, ei lasten hammaslääkärikäynneillä, ei työelämän neuvotteluilla ja kokouksilla eikä ravintoloiden avajaiskutsuilla (tai no, millään kutsuilla).

Sitä vastoin kalenterissani saattaa olla merkintöjä, kuten ”pese kylppäri”, ”juo viiniä Jarnon kanssa”, ”raparperipiirakka!” tai ”Suomi-Tshekki klo. 21.15″. Sellaista kaikkea tärkeää. Samoin elämääni sisältyy karvainen sohva, umpisolmussa oleva kengännauha toisessa vaelluskengässä, ikuisesti hukassa oleva huulirasva, tyynyn viereen melkein-oksentava kissa (huomenta, rakas!), juurikasvu, paikalleen asennusta odottavat peuran pään muotoiset pyyhekoukut vessaan, viaton luottamus siihen, että voin aamulla jättää ulko-oven auki, jotta tuntematon huoltomies pääsee katsomaan astianpesukonettamme meidän ollessa töissä (hän kysyi lukitseeko oven sitten lähtiessään, kyllä kiitos!), neilikkakimppu keittiön pöydällä ja pönttöuunin lämmitys vielä toukokuun viimeisenä päivänä.

Lisäksi elämääni on kuulunut viime päivinä seuraavanlaisia pieniä suuria asioita…

Heitin talviturkkini mökkijokeen viime lauantaina. Anoppi usutti, ja minähän en häviä! Enkä varsinkaan anopille. Oltiin kahdestaan yötä mökillä. Juotiin viiniä, siirryttiin tuolien kanssa sitä mukaa kun aurinkokin siirtyi, paistettiin makkaraa nuotiolla, luettiin horoskooppikirjaa ja naurettiin yhteneväisyyksille, puhuttiin tärkeitä.

18834670_856535841160078_410059573_n.jpg

18870948_856535867826742_1305692076_n.jpg

Kukkapenkeissä tapahtuu paljon kasvamisjuttuja. Toisaalta jonkin verran on myös joutunut otsa huolikurtussa katselemaan, lähteekö? Lähdethän? Koivuihin on lopultakin poksahdelleet hiirenkorvat, ja ympärille on yhtäkkiä saapunut vihreys.

Auringonkukkia

18871118_856535811160081_554562482_n.jpg

Kävimme elokuvissa, se oli ihan jees. Elokuva (Pirates of the Caribbean) itsessään oli hienoinen pettymys, mutta onnellistuin hauskoista kakkuloista nenällä ja karkkipussista kourassa. Ei liene tarpeen kertoa, että käyn elokuvissa harmittavan harvoin?

Leffasta kotiin palatessa pysähdyimme ihmettelemään pelloilla keikistelevää ja hetken päästä kirmailevaa kaurista, sekä upeaa kurkipariskuntaa. Tänään työmatkalla puolestaan piti pysähtyä ihastelemaan sateenkaarta ja keltaisena loistavaa sänkipeltoa.

18816963_1132914833481078_284949178_n.jpg

Finnair yllätti, ja maksaa meille sittenkin korvauksia mönkään menneestä lennosta. Minä oon silleen vähän nahjus ja pessimisti, huiskautan vaan kädellä ja totean, että njäääh ne mitään korvaa. Onneks Jere puolestaan on jäärä, joka jaksaa käydä sähköpostivaihtoa ja tökkiä oikeuksiensa perään. Kannatti näköjään olla, sillä saamme valita joko 500€ rahaa tai 700€ arvoisen lahjakortin Finskille. Jeij! Vakuutusyhtiön päätöksiä muilta osin persiölle keikahtaneista lennoista ja hotellikuluista ootellaan yhä…

18870774_856535814493414_952050655_n.jpg

Huomenna on minun viimeinen työpäivä. Nyt se hetki on ihan oikeasti tässä, kun haave alkaa muuttua todeksi. Mieli täyttyy haikeudella, kutkuttavalla jännityksellä, odotuksella ja ylpeydestä itsestä.

Kuten sanottua, mun elämä ei ole kovinkaan jännittävä. Mut kiva se on, hirveen kiva!