Syytän syksyä

Keräsin kasvihuoneen nurkalta osan astereista sisälle maljakkoon, ajattelin, että ei niitä niin enää tule ulkona ihasteltua, hukkaan siellä menevät. Moisen kodinhengettäryyskohtauksen saaneena laitoin myös pitkästä aikaa pöytäliinan keittiön pöydälle. Kissat reagoivat välittömästi jos kotona tapahtuu jotain uutta, ja niinpä maljakollinen kukkia sekä, vielä toistaiseksi, karvaton pöytäliina toimivat magneetin lailla.

Picture_20180921_105219797

Ilmassa on muutenkin jotain järjestelyn tarvetta, siivoamisen ja nätiksi laittamisen. Tällä viikolla aloitin turhat tavarat kiertoon -haasteen, ja tähän mennessä turhakkeita tai suoranaista roskaa on lähtenyt kodista pois yli kolmenkymmentä. Tavaroita pyöritellessäni sain aikaiseksi raivata olohuoneesta lojuvat kirpparivaatekasat ja pahvilaatikot sivummalle ja parempaan järjestykseen. Ajattelin, että vaikka niistä onkin tarkoitus päästä eroon, niin ei niitä kuitenkaan tarvitse tuijotella päivästä toiseen keskellä olohuonetta. Nyt kaikki kiertoon lähtevä on simppelisti samassa paikassa ja olenpa saanut ne kuvattuakin ja laitettua Facebookin kirpparille. Seuraava etappi olisi listata ne vähänkäytettyyn ja postittaa menemään…mutta kaikki aikanaan. Tässä on vielä kaappien ja komeroiden läpikäyminenkin vielä kesken.

Kodinhengettäryys ei kuitenkaan rajoitu vain asioiden selkeyttämiseen, vaan myös sisäinen sisustajani on pitkästä aikaa herännyt. Kukkien ja pöytäliinojen lisäksi olen nostanut kynttilät ja lyhdyt esiin ja sytytellyt pienet tunnelmavalot torjumaan syksyn pimeyttä. Samaan aikaan on tarve kylmänviileälle järjestykselle ja selkeydelle ja kuitenkin myös kodikkuudelle ja lämmölle.

Picture_20180921_105242860

Syytän syksyä. Tänä vuonna se tuli jotenkin kerralla, rysähtäen ja yhtäkkiä. Nyt parina päivänä on kyllä saanut nauttia hämmentävän lämpimistä syyssäistä, auringosta ja keltaisen sekä punaisen sävyistä. Mutta minusta silti tuntuu, että pimeys, sade ja kolkkous ahmaisi maailman kerralla alleen.

Syksyllä on usein paha tapa ahmaista minutkin alleen ja vetää pää epäjärjestykseen. Luulen siis, että tämä valtaisa tarve laittaa kotia kuosiin on itse asiassa myös tarvetta pitää pää kuosissa. Siirtelen konkreettisesti kotona palikoita paikasta toiseen, poistan turhia ja arvostan niitä jotka säilytän – ehkä siinä samalla pään sisäisetkin palikat järjestyy, tai ainakin näin voi itselleen uskotella. Siivoamisen lisäksi sitä hätäpäissään polttelee kynttilöitä ja lipittelee teetä, rakentaa kodistaan turvallista ja lämpöistä pesää. Jollain tapaa syksy on yritettävä pitää loitolla tai ainakin yrittää napsia siitä ne parhaimmat fiilistelypalat.

Picture_20180921_105301015

Viime syksynä kävin raivokkaaseen kaamostaistoon täällä blogissa ja muutaman muun bloggarin kanssa toimimme toisillemme vertaistukena, jakaen vinkkejä kaamoksen taltuttamiseen ja tsempaten toisiamme. Viime syksy olikin hyvä syksy! Yritetään tästäkin saada aikaiseksi vielä jotain hyvää, vaikka täytyy myöntää, että kolmatta viikkoa jatkuva syysflunssakröhäräkätauti ei nyt varsinaisesti auta pitämään lippua korkealla…

 

Valitetaanko vähän säästä?

Sataa! Liian kylmä! Tuulee! Ei tuule! Ei sada! Kakkaa, kun on kevät eikä vielä kesä. Kakkaa, kun on jo syksy ja kesä meni jo. Kakkaa, että lunta tulee tuutin täydeltä eikä voi enää hippastella ihanassa syyssäässä. Kakkaa kakkaa kakkaa kaikki on aina kakkaa.

Ja juuri nyt on IHAN HELVETIN LIIAN KUUMA.

DSC_0001

Mökillä oli viileää sisällä. Siellä vielä pärjäsin.

Kotona polvitaipeet hiestyy vain sohvalla lojuessa ja nuorisobarometreistä ei tahdo saada mitään selvää, kun puhelimen näyttö mähmöittyy hikisen nihkeistä sormenjäljistä. Tekee mieli mennä istumaan jääkaappiin, tai kellariin. Ikkunoita ei voi avata, koska niissä ei ole verkkoja, enkä ole kiinnostunut toistamiseen tuijottamaan kissaa männyssä.

DSC_0007

Kahvi maistuu pahalta.

Pyörin yön unen ja valveen välimaastossa, tungen peittoa reisien väliin ja taas pois, heittelehdin tuskastustuneena, Jeren käsivarsi painaa tonnin ja on ainakin plus sata-asteinen kietoutuessaan ympärilleni. Tekee mieli valua lattialle, viileälle laminaatille X-asentoon.

Naama punoittaa. Kainalot piirtävät hikilänttejä ja otsalla helmeillee jatkuvasti pisara, toinen. Jopa rintojen välistä, vaikka minulla ei varsinaisesti edes ole rintoja tai ainakaan niin paljoa, että voisi reteästi puhua rintojen välistä, valuu noro.

DSC_0003

Kissat kaipaavat mökkeilyn jälkeen huomiota ja hellyyttä, mutta niiden ei voi antaa tulla liian liki, ei ainakaan puskemaan ja pusuttamaan naamaa, tai muuten naamaa peittää hien lisäksi irtokarvamatto. Sylissä nukkuva kissa on lämpöpatteri, jota juuri nyt ei kaipaa.

Minä rakastan kesää. Haluaisin, että olisi kesä aina aina aina ja haaveilen siitä, että ehkä joskus sitten tulevaisuudessa, isona ja ryppyisempänä, olisi mahdollisuus muuttaa etelään ja sanoa ikuiset heipat Suomen talvelle. Ihan totta rakastan!

Mutta plus kolkyt astetta ennen puoltapäivää varjossa on hei ihan totta jo liikaa.

DSC_0004

Ihana metsätär kyseli tuossa joku aikaa sitten, että jos voisi valita, niin haluaisiko asua maassa, jossa olis suurimman osan ajasta napakat pakkaset vai maassa, jossa olisi suurimman osan ajasta huikee helle? Ihan just nyt tekisi mieli vastata, että viileetä puhuria tänne kiitos ja lunta ja kiukkuinen pakkasukko mutta en oikeesti niin halua. Vihaan pakkasta ehkä vielä enemmän kuin hellettä, vaikka just nyt tuntuukin, että kuolen. Mites te muut? 🙂