Parisuhteen alkuaikojen kiusalliset top 5

Me ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta, joten mitään (hirveän) kiusallista ei ehkä enää osaa ainakaan odottaa sattuvan tielle. Todennäköisesti kiusallisia tilanteita ja hetkiä mahtuu meidän historiaan enemmänkin kuin nämä muistin syövereistä puserretut. Mutta onneksi aika on tässäkin asiassa armollinen, ja ne ovat unohtuneet tai kullalla kuorruttuneet. Tänään kuitenkin, kun minun oli siis tarkoitus nukkua pitkääääään, kun menen pitkästä aikaa tekemään keikkayövuoron, pälkähtikin päähän kaikenlaisia pieruja ja eihän se auttanut kuin nousta ylös kirjoittamaan nämä ylös.

  1. Vanhempien ja perheen tapaaminen

Tämä on varmaan se perinteisin kammotus meille ihan kaikille. Sitä on tavannut ihan maailman ihanimman tyypin ja on aivan lääp lääp-rakastunut, ja suhteen syvetessä jossain kohtaa sen ihanan tyypin vanhemmat ja perhe astuu kuvioihin myös. Ensimmäinen tapaaminen lataa aivan hirvittävän ristiriitaisen olon ja paineet. Yhtäältä pelkää, että entä jos ne kultsipuppelin vanhemmat tai sisarukset on siis aivan totaalisen perseestä? Jos ne onkin aivan umpitylsiä tai ajatus- ja arvomaailmaltaan jostain aivan toisista sfääreistä? Siinäpä istut illan tekohymyn kiristäessä poskilihaksia ja mietit, että miten ihmeessä näiden kanssa voi elää happily ever after (koska, ne nyt vaan yleensä kuuluu jossain määrin ainakin pakettiin, halusit tai et). Toisaalta paineet kohdistuu myös itseen, kun ekaa kertaa tyttiksen roolissa astelee perheen arvioitavaksi. Entä jos ne ei tykkää musta? Olenko tarpeeksi fiksu ja kiva ja hauska? Onks tässä joku etiketti? MUISTA NYT AINAKIN ETTEI KÄTELLESSÄ KÄSI SAA OLLA VELTTO JA KOSTEA KALA.

2. Eka pieru

Hahaa, toinen klassinen. Mikä siinä muuten onkaan, että hyvin usein se ensimmäinen rupsu pääsee kun makoilet rakkaasi kanssa mukavasti lusikassa? Siinä, juuri nukahtamisen ja täydellisen rentoutumisen hetkellä, hätkähdät kun perseesi pärähtää iloisesti toisen reittä vasten. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, kuin esittää nukkuvansa. Vaikka sinä tiedät, että hän todellakin on hereillä (tunsit kyllä pärinän aiheuttaman hengityskatkosen selkäsi takasi ja siitä seuranneen pysähtyneen hiljaisuuden) ja hän se vasta tietääkin, että jep, tukevasti hereillä ollaan. Siinä sitä vaan rukoilee mielessään, että älä sano mitään älä sano mitään ja pulssi vetää rätätätäätä.

Pierukaapista ulos pääseminen on muuten yksi parisuhteen ihanimmista asioista. Kun vaan eka kestää sen ekan.

3. Vessassa käyminen

Jatketaas eritelinjalla. Itsehän olen todella ujopissaaja ja vielä ujokakkaavampi, en esimerkiksi käy julkisissa vessoissa jos ei ole aivan pakko. Lisäksi mielestäni on ihan käsittämättämön idioottimaista, että todella usein asuntojen pohjaratkaisuissa vessa on sijoitettu kämpän keskiöön. Näin ainakin oli meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa, ja ai hemmetti aamukakka-asioiden hoitaminen oli tuskaista. Koska suhteen alussahan ei pierrä, eikä kakata tai jos kakataan, niin kakataan hiljaa pieniä kieloilta ja ruusuilta tuoksia papanoita.

Nykyäänkin vessa-asiat hoidetaan visusti ovi suljettuna, tai jos ollaan metsässä, niin laukataan kuin hirvi johonkin kilometrin päähän puskan taakse pissalle. Rentoutta on kuitenkin löytynyt tähänkin asiaan. Muutama vuosi sitten olimme lomailemassa Las Palmasissa, ja hotskuhuoneemme kaikui kuin paraskin kirkkosali. Otinpa tavakseni laittaa aamuasioille mennessäni puhelimesta Irwiniä soimaan täysille. Minä tiesin olevani paskalla, mies tiesi minun olevan paskalla, ja kolmantena päivänä varmasti hotellinaapuritkin tiesi jonkun aamupaskovan. Ooooo Las Palmas…

4. Kuukautiskuppi lavuaarin reunalla

Tämä ei itse asiassa sijoitu aivan suhteemme alkuaikoihin, koska en silloin vielä ollut löytänyt kuukuppien ilosanomaa. Eli, jos vaikka postauksen alussa sanoinkin, ettei kiusallisia tilanteita ehkä enää niin tule, niin tämä yllätti. Siellä se kökötti, lavuaarin reunalle unohtunut (huuhdeltu) pinkki kuukupponen. Tämä on sikäli jännittävä juttu, että minä itse reagoin asiaan jotenkin naurettavan nolostuneesti, kun miestä asia ei taatusti liikauttanut pätkääkään (kuin ehkä korkeintaan hänen uteliaisuuttaan). Hänhän esimerkiksi suhteemme alkuaikoina toi minulle kaupasta tamponeja ilman, että siinä oli mitään ihmeellistä. Miehelle asiassa ei siis ole ollut koskaan mitään ongelmaa tai häpeällistä, mutta minulle kyllä. Näin meidät tyttölapset kasvatetaan jotenkin kieroon oman kehomme kanssa, mutta onneksi tämäkin asia on muuttunut ja muuttumassa.

5. Eka epäonnistunut kokkaus

Ällöpumpuliyksisarvisrakastuneena halusin valmistaa miehelleni brunssin. Touhukkaana kävin aamulla (ei tapahdu koskaan) ostamassa tuoreita sämpylöitä, munia, viinirypäleitä ja muita hedelmiä, mehuja, juustoja ja leikkeleitä sekä pekonia. Ongelmaksi muodostui se, että en ollut koskaan paistanut pekonia. Eipä mitään, kyllähän minä nyt huippuna tuoreena tyttiksenä loihdin niin kauniin ja ihanan brunssin, että oksat pois! Pekonit pannuun ja…voitte varmaan arvata? Lopputuloksena pannulla lojui mustia, kutistuneita, kivikovia korppuja (koska logiikkani sanoi, että possu ei saa olla raakaa). Minun teki mieli vajota maan alle ja tirauttaa pieni kyynelkin. Mutta mies katsoi lempeästi, kertoi nätisti, että vähempikin riittää kyllä – ja söi pekonit.

Nykyisin osaan paistaa pekonit. Mutta lettuja en. Se on miehen duuni.

Millaisiin kiusallisiin tilanteisiin te olette törmänneet parisuhteilunne alkuaikoina, tai myöhemminkin? Paljasta! Olen aika varma, että vertaistukea on tarjolla. 😀