Poteroonsa vetäytynyt

Hilpeän rempseä ja kupliva kevätilottelu, sinne tänne sinkoilu ja jippijippijaijeee on nyt lomalla. Sitä tyyppiä sijaistaa nyt sitten sohvan nurkkaan vetäytynyt jättineuleeseen hautautunut mörkö, jonka suurinta liikehdintää on käden hapuilu karkkipussiin. Hei vaan! No eikä. Ei asiat ihan nyt noin surullisesti ja vinksallaan ole. Mutta jonkinlaista hidastusta ja hiljaisuuden kaipuuta iski kuitenkin kaikenlaisen viuhtomisen jälkeen. Ja mikäs tässä on hidastella ja hiljaisuuteen vetäytyä, kun koti on niin kaunis ja ihana ja vihreä.

Viikonloppuna asiat oli kyllä vielä surullisesti vinksallaan, kun heräiltyäni yövuoron jäljiltä vapaille sainkin juosta suorinta tietä vessaan – vatsatauti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ensimmäistä kertaa sitten lapsuusiän! Onneksi tämä tauti minun kohdallani tuli, ja myös meni, varsin vikkelästi. Lauantai oli kamala, vesikään ei pysynyt sisällä ja olo oli kovin hutera ja heikko. Sunnuntaina olotila muistutti enää vain astetta pahempaa krapulaa (ilman oksuilua!) ja maanantaina palauduttiinkin jo viimeisistäkin huteruuden rippeistä takaisin omaksi itseksi. Huh. Minut pelasti jugurtti ja jäätelö. Maitotuotteet kuulema pahentavat esimerkiksi ripulin oireita, eli en näitä tokikaan kenellekään suosittele. Mutta mun kroppa huutaa niitä esimerkiksi krapulassa ja nyt vatsataudissakin niitä suorastaan teki mieli, ne rauhoittivat vatsaa ja ne pysyivät sisällä. Kuuntelen siis kehoani.

No niin. Siinäpä raportti vatsani toiminnasta, jonka jokainen varmasti halusi kuulla ja joka jokaista varmasti kiinnosti aivan uskomattoman paljon.

DSC_0003 (4)

Vaikka pääasiassa olenkin viettänyt nyt aikaa sohvan mutkassa, kuuluu tänne jotain jännittävää. Eilen nimittäin hierottiin maakauppoja ja lyötiin kaupat lukkoon! Viime kesänä mökkimme vastaranta lyötiin matalaksi ja näkymä on nyt ahdistava ja ankea. Rantaan totta kai jätettiin suojavyöhyke, että ei siinä tarvitse ihan kaljua plänttiä tuijotella, mutta kyllä sen nyt huomaa kun hitto nenän edestä puuttuu metsä. Viimeistään tämä seikka sai meidät huolestumaan siitä, että entä jos mökkimme ympärille tapahtuu sama? Tontti kun ei ole mikään suuren suuri. Entä jos joskus saapuessamme mökille onkin vastassa lentokenttä? Tai entä jos joku urpo mökkeilyä ja rauhaa rakastava tyyppi päättää rakentaa mökin aivan meidän tonttimme viereen? NO EIPÄ TAPAHDU NÄIN ENÄÄ, HAHAHAHAHAA! Ostettiin mökin ympäriltä noin 7000 neliötä maata/metsää, joten ainakin mökin välitön ympäristö on suojattuna avohakkuilta ja epäilyttäviltä naapureilta. ❤

Että tällaista tänne. Hiljaisuutta on piisannut, mutta arki siis jatkuu omissa tutuissa uomissaan. Tällä hetkellä sitä eniten sävyttää pääsykokeisiin lukeminen. Ensimmäiset pääsykokeet ovatkin jo ensi viikon tiistaina!

Toipilaita talossa [koira ja kana]

Kävimme yhden yön karkureissulla mökillä, mutta mökkeily valitettavasti alkoi ikävissä merkeissä. Riki onnistui telomaan toisen tassunsa päällisen jossain ja jotenkin – kumpikaan meistä ei nähnyt eikä kuullut minkäänlaista ulahdusta, kun Riki viipotti menemään pitkin mökin pihaa. Huomasin vasta kun Riki lutkutti tassuaan ja näin veren. Tassun päällä oli todella siistireunainen ja puhdas sentin-parin viiltohaava, aivan kuin puukolla lihaa leikattu. Liekkö sitten lumen alla ollut jotain, vaikka kaikenlaisesta moskasta (kuten pellinpalat) olemme mökin ympäristön siivonneetkin.

Tovi siinä pohdittiin, että oisko ihan tikkauskeikka eläinlääkäriin edessä, mutta päädyttiin kuitenkin seurailemaan tilannetta. Mökillä on onneksi hyvä ea-laukku, joten sain putsattua haavan, laitettua siihen lapun ja sidottua sideharsolla. Pysyypä haava puhtaana, ei vuoda eikä Riki pääse nuolemaan sitä. Riki on kyllä tässäkin asiassa maailman helpoin koira. Kärsivällisesti antaa käsitellä eikä tuppelo tassussa haittaa menoa milläänlailla, ei yritä sitä repiä eikä tuhota. Hieman puhdistusaine ilmeisesti kirpaisi, kun sen käsittelyn jälkeen joutui tosissaan maanittelemaan Rikiä takaisin maate ja loppukäsittelyyn. Mutta kiltti ja kuuliainen kun on, niin hoitotoimentpiteet ovat sujuneet hyvin. Tällä hetkellä haava näyttää hyvin umpeutuneen. Annetaan välillä ilmakylpyjä valvottuna, mutta yöksi sidon haavan taas jemmaan.

56578162_1318838451596479_1319760076155650048_n (1)

Mut toinen murheenkryyni odotti sitten kotona. Olin jo muutaman päivän katsellut, että Siiri-kana näyttää jotenkin…ei-itseltään? Silmät ja katse ovat näyttäneet väsyneiltä, hieman sameiltakin. Ei sellaista iloista, kirkasta ja uteliaan virkeetä, niin kuin kanoilla yleensä on. Nyt sitten huomattiin, että se kyhjöttää paljon apaattisena omissa oloissaan eikä mene edes enää muiden seuraksi orrelle.

Siis kipeä. Google laulamaan ja kana kainaloon. Olemme kopeloineet sen kuvun, koska usein apaattisuuteen voi olla syynä esimerkiksi kuputukos. Kupu kuitenkin tuntui normaalilta. Ei paisuneelta, ei kovalta. Katsottiin iho niskasta ja pyrstön alta. Kaikki näyttää normaalilta eikä esimerkiksi öttiäisiä vilistänyt menemään. Ei laahaa pyrstöään eikä siipiään ja kasvot/heltta/harja ovat terveen punaiset. Pysyy myös jaloillaan ja (pakotettuna) tepsuttelee menemään ihan normaalisti. Vatsa sillä on löysällä kyllä, mutta muuten ei apaattisuutta lukuun ottamatta näytä mitään päällisin puolin olevan vialla.

Otettiin Siiri nyt kuitenkin seurantaan meidän kylpyhuoneeseen. Näin näemme muun muassa, että suostuuko se syömään ja juomaan mitään. Kipeä se kuitenkin selkeästi on, ja itse epäilen, että jokin tulehdus jyllää jossain. Munanjohtimisissa, jossain, en tiedä. Sulkasadonkin Siiri piti jo aikaisemmin talvella, joten siihen liittyvästä jurnotuksesta ei tässä myöskään ole kyse. Meidän eläinlääkäri ei käsittääkseni ole hirvittävän paljoa perehtynyt kanoihin (esimerkiksi tapauksessa kanan kalkkijalka tietämys oli meillä itsellämme vahvana), mutta aion huomenna soitella olisko jotain näkemystä tilanteesta. Taidan myös ehdottaa, että josko kirjoittaisi varmuuden vuoksi antibioottikuuria.

Oe voe. Muuten lauma voi täällä hyvin. Toivottavasti kohta Siirikin. ❤